Jump to content
Naimisiin.info

Oliko haikeaa luopua tyttönimestä?


Ei

Recommended Posts

Minä ajattelin etukäteen, että tyttönimestä luopuminen olisi haikeaa. Mietin pitkään yhdysnimen ja pelkän miehen nimen välillä, koska aluksi miehen sukunimi ei mielestäni sopinut yhtään etunimeni jatkeeksi. Onneksi kuitenkin päädyin pienen totuttelun jälkeen ottamaan miehen nimen, koska nyt tuntuu aivan ihanalta, että meillä on sama sukunimi! Yhteinen nimi konkretisoi avioliittoa ja vahvistaa sitä tunnetta, että nyt me olemme toisillemme ensisijainen perhe lapsuuden perheiden sijaan. Ja kun sukunimemme on vieläpä hyvin harvinainen ja erikoinen, niin se liittää meidät vielä vahvemmin toisiimme.

Tyttönimestä luopuminen ei siis ollut lopulta yhtään haikeaa, vaan päinvastoin. :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...
  • Replies 195
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Otin mieheni sukunimen, joka ei ole suomalainen sukunimi. Minulle ei ollut haikeaa luopua omasta tyttonimestani, silla en koskaan erityisemmin ollut sukunimestni pitanyt. Vanha sukunimeni oli myos yhta vaikea ja harvinainen suomessa (vaikka suomalainen nimi olikin) kuin mieheni sukunimi- nyt vain luetellaan eri satsi kirjaimia virastoissa :)

Ongelmallisinta oli oppia esittelemaan itsensa, varsinkin puhelimessa uudella nimella ;)

Edited by Anni-Iona
Link to comment
Share on other sites

Guest Häähumma

Vielä ei olla menty naimisiin, mutta pian mennään. Otan miehen sukunimen ja se onkin kolmas sukunimi minulla. Ensin minulla oli isäni sukunimi, mutta vanhempieni aikoinaan erotessa, se vaihdettiin äitini tyttönimeen ja ilomielin siitä luovun :) Aina saa selitellä miten se lausutaan ja kirjoitetaan..

Link to comment
Share on other sites

Olen tottunut uuteen sukunimeeni jopa niin, että hätkähdän jos näen/kuulen vanhan sukunimeni jossain: "kuka toi on". Olen omaksunut sen hyvin identiteettiini, 30 vuotta tyttönimelläni ei tunnu enää missään, vaikka "vasta" 7kk olen käyttänyt uutta nimeäni. Kaikkien muiden on paljon vaikeampi ollut tottua sukunimeeni. Jopa mieheni kutsuu minua välillä entisellä sukunimelläni :) Eli vastaus: ei ole yhtään haikeaa ollut luopua entisestä sukunimestä.

Link to comment
Share on other sites

Tätä asiaa on tullut jo huimasti etukäteen mietittyä, enkä voi kuvitella ottavani miehen nimeä paristakaan syystä. Ensinnäkin omaa sukunimeäni kantavia on n. 400, ja nimi on "kuolemassa", koska suvussamme on meitä serkuksia vain pari tyttöä. Nimi on erikoinen (suomenkielinen) ja minusta nätti ja sopii täydellisesti erikoisen etunimeni kanssa, joka varsinkin kuvaa luonnettani todella hyvin (vähän "asennetta", kuten joku muukin sanoi). Ei ole kertaakaan vaivannut nimen tavaaminen puhelimessa tms. Toisekseen miehen nimi on todella yleinen 7 000+ ja -nen-päätteinen. Lisäksi kaksitavuinen napakka etunimeni kuulostaa kauhelta lutukan "virtasen" kanssa. Yhdysnimi tuntuu tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta, mutta surettaa, kun lukee noita "yhteenkuuluvuus ja kokonainen perhe" -juttuja.. On myös vaikea kuvitella, että mies ottaisi nimeni (hän kuulostaisi sitten 70v politikolta) -olen kait liian vanhanaikainen tähän vaihtoehtoon :D

Link to comment
Share on other sites

Otin yhdistelmäsukunimen, koska meille molemmille omat sukunimet olivat tärkeitä. Ei haittaa, että kuulostan kiinteistövälittäjältä.

Tosin välttelen töissä yhdysnimen käyttöä ja menen vielä tyttönimellä. En tiedä haluanko siellä ollenkaan ottaa käyttöön yhdysnimeä esim. sposteihin ja sellaisiin.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Tätä asiaa on tullut jo huimasti etukäteen mietittyä, enkä voi kuvitella ottavani miehen nimeä paristakaan syystä. Ensinnäkin omaa sukunimeäni kantavia on n. 400, ja nimi on "kuolemassa", koska suvussamme on meitä serkuksia vain pari tyttöä.

Oletko siis ajatellut antaa lapsillesi oman sukunimesi? Muutenhan se kuolee yhtä lailla pois riippumatta siitä mitä sinä teet nimelläsi.

Link to comment
Share on other sites

Mulla on sen verran harvinainen sukunimi, et oon aina saanu olla tavaamassa sitä joka paikassa, ja silti se tuntuu menevän väärin :D joten ei haittaa mua ollenkaan, että otan miehen sukunimen, vaikka se on itseasiassa vielä vaikeampi kirjottaa kuin oma tyttönimeni. Ei siis haikeaa ollenkaan, oon vaan onnellinen kun saan jakaa saman sukunimen miehen kanssa :-X

Link to comment
Share on other sites

Tätä asiaa on tullut jo huimasti etukäteen mietittyä, enkä voi kuvitella ottavani miehen nimeä paristakaan syystä. Ensinnäkin omaa sukunimeäni kantavia on n. 400, ja nimi on "kuolemassa", koska suvussamme on meitä serkuksia vain pari tyttöä.

Oletko siis ajatellut antaa lapsillesi oman sukunimesi? Muutenhan se kuolee yhtä lailla pois riippumatta siitä mitä sinä teet nimelläsi.

Niinhän se tekee.. Siksi nimenomaan pitäisin sen, jotta voisin pistää eteenpäin.

Link to comment
Share on other sites

Tätä asiaa on tullut jo huimasti etukäteen mietittyä, enkä voi kuvitella ottavani miehen nimeä paristakaan syystä. Ensinnäkin omaa sukunimeäni kantavia on n. 400, ja nimi on "kuolemassa", koska suvussamme on meitä serkuksia vain pari tyttöä.

Oletko siis ajatellut antaa lapsillesi oman sukunimesi? Muutenhan se kuolee yhtä lailla pois riippumatta siitä mitä sinä teet nimelläsi.

Niinhän se tekee.. Siksi nimenomaan pitäisin sen, jotta voisin pistää eteenpäin.

Voihan sun mieskin ottaa sun sukunimen :)

Link to comment
Share on other sites

Itkin yhdet itkutkin nimenmuutoksen takia ennen häitä. :D Eli oli haikeaa luopua, mutta halusin silti ottaa mieheni sukunimen. Hetkellisesti tuntui jopa, että osa identiteettiäni muuttuu nimen myötä, mutta se taisi olla sellaista ylidramatisointia tunnepuuskassa. :grin::ph34r:

Link to comment
Share on other sites

Oli ja ei ollut. En ikinä ole pitänyt pitkästä sukunimestäni. Mutta kun miehen nimen ottaminen tuli ajankohtaiseksi, alkoi se oma sukunimi tuntumaan ihan hyvältä. Kummankin sukunimet ovat -nen päätteisiä (eli siis pitkiä!) Mutta miehen sukunimi sopisi Autokorjaamon nimeksi :D Yritin saada miestä suostumaan kokonaan uuteen nimeen, mutta hän ei siitä innostunut. Niimpä nielin pahan oloni ja otin miehen nimen. Nyt ei enää tunnu haikealta; sama se mikä nimi, kunhan on sama nimi molemmilla! :)

Link to comment
Share on other sites

Innolla odotan uutta sukunimeä, mutta toisaalta onhan se haikeaa luopua vanhasta, jota on kantanut toista kymmentä vuotta.

Kolme vuotta sitten kun häitä ei edes oltu alettu suunnittelemaan, totesin miehelleni, että mentäis jo naimisiin, jotta saisin hänen nimensä. Olen lopen kyllästynyt olemaan aina viimeinen. Sukunimeni alkaa Ä:llä. Mieheni nimi puolestaan alkaa H:lla, joten pomppaisin ison harppauksen aakkosissa eteenpäin :) Mieheni sukunimi on harvinainen (alle 50), ja erikoinenkin jopa, vaikka suomalainen onkin. Tosin, sitä saa olla tavaamassa puhelimessa ja muuallakin, on vaikea äännettävä. Siksi haluan mielelläni miehen sukunimen. Ja suvun jatketta ei tarvitse pelätä vaikka minulla ei ole kuin siskoja, koska kaksi heistä on ilmoittanut, että eivät aio mennä naimisiin.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Saako jo etukäteen tulla "purkamaan" oloa? :D

Aina olen ollut sitä mieltä, että naimisiin mennessä sitten otan puolison sukunimen. Sitä on jo odotettukin ihan innolla. Kunnes vasta lähiaikoina olen kokenut jonkinlaista kaipuuta.. Oman sukuselvityksen tekeminen ei tietenkään sitä helpota, kun nyt joutuukin sitten siitä omasta luopumaan. Ei ole kovin harvinainen, jotain 350 ihmistä taitaa omistaa nykyisin saman sukunimen. Kaikki ollaan alunperin samoista esi-isistä peräisinkin. Nimen on aina saanut tavata ongelmien välttämiseksi. Kaikenlaista siis on tullut koettua oman sukunimen kanssa.

Tajusin tänään myöskin sen, että jos ensivuonna vaihtuu sukunimi, pitää se perhanan ajokorttikin vaihtaa. Tervetuloa siis se äärettömän typerä "väliaikainen" kortti, voi kehveli :girl_cray2:

Edited by Kiepu
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Kyllä oli, ja vaikeaa myös. Mun tyttönimi ei ollut mitenkään erikoinen eikä mitenkään kaunis, mutta olihan se osa mun identiteettiä 30 vuotta! Nyt kuulun toiseen sukuun nimenikin puolesta, näen tän siis jotenkin tosi isona asiana.

Mutta aina kun nimiahdistus iskee, ajattelen syitä miksi vaihdoin. Tärkein (ja lähes ainoa) oli se, että jos ja toivottavasti kun saadaan lapsia, haluan että meillä kaikilla on sama sukunimi. Mieheni ei harkinnutkaan vaihtamista, hän sanoi ettei hänelle ole niin tärkeää sama sukunimi, että hän vaihtaisi. Mutta minulle oli, joten tässä ollaan, uudennimisenä. Ajattelen, että on tärkeämpää liittää identiteetti tulevaisuuteen (oma perhe) kuin menneisyyteen (lapsuuden perhe). Ja ei kaikkien päätösten tarvitse helppoja olla. Oikea ratkaisu se kuitenkin oli.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tajusin tänään myöskin sen, että jos ensivuonna vaihtuu sukunimi, pitää se perhanan ajokorttikin vaihtaa. Tervetuloa siis se äärettömän typerä "väliaikainen" kortti, voi kehveli :girl_cray2:

Olen kamppaillut saman asia kanssa, mutta jostain onnituin kaivamaan tiedon, ettei sukunimen muuttuminen koskisi tuota uutta lakia. Varma en ole, mutta toivon, että asia on niin :girl_sigh:

Link to comment
Share on other sites

Mä olen nyt esitellyt itseäni uudella nimellä 2 viikkoa ja tuntuu kuin käyttäisin jonkun toisen henkilöllisyyttä ja alkaa aina hirmuisesti naurattaa. Kun nopeasti pistää spostia, niin samassa postissa voi olla molemmat sukunimet.. Siinä on muilla ihmettelemistä. Tuntuu ehkä hieman haikealta, mutta ehkä eniten kuitenkin oudolta. Varsinkin, kun uusi nimiyhdistelmä ei kuulosta omaan korvaani edes kovin hyvältä.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Minua jännitti nimenmuutos, koska jotenkin kiinnyn kaikkiin asioihin niin voimakkaasti että sitten on vaikea päästää irti.. Oman sukunimen pitäminen ei ollut vaihtoehto koska halusin että tulevilla lapsilla on sama sukunimi kuin minulla, eikä yhdistelmänimikään houkuttanut pitkän etunimen + pitkän tyttönimen takia. Joten otin miehen sukunimen, ja en oo kyllä katunut. Mä ajattelen asian niin, että vaikka mun sukunimi on nyt eri kuin ennen niin kyllä se mun tyttönimi on aina silti mun tyttönimi edes :D Jos tajusitte mitä tarkoitan. Että eihän siitä tyttönimestä tartte ajatuksissaan täysin luopua. Mutta äkkiä totuin kuitenkin uuteen sukunimeen, ja on kyllä jotenkin niin lähentävää kun miehen kanssa on sama sukunimi!

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...

×
×
  • Create New...