Ei

Vaihtuuko nimen myötä myös suku?

87 posts in this topic

En todellakaan ajattele niin....tosin jo vuosia sitten kihloihin mennessämme tuleva anoppi hehkutti, että nyt saa vihdoinkin tyttären (hänellä vain poikalapsia)  :o ::)

En siis koe olevani osa miehen sukua, eikä mies minun.

Aika lailla näin. En koe liittyneeni mieheni sukuun papin aamenen jälkeen, eikä mies minun sukuuni. Paremminkin niin, että kaksi sukua lähenee toisiaan  :)

Mä en ole vanhanajan perinteitä tai tapoja suosiva muutoinkaan, sukurakkaasta puhumattakaan  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tämä on tunnekysymys eikä niinkään kysymys siitä mihin sukuun kuulun verisitein.

Miellä on pieni ja ei kovin läheinen suku. Vanhempani ovat eronneet ja koen, että sukuni ei ole kovin lämminhenkinen, jos näin voi sanoa  :). Meidän suku on tekemisissä toistensa kanssa vain häissä ja hautajaisissa. Minusta on ollut ihanaa, kun sulhon suku on ottanut minut avosylin vastaan ja tavallaan ensimmäistä kertaa tunnen kuuluvani johonkin "suurempaan kokonaisuuteen" eli minulla on nyt perhe  :-X ja ehkä sukukin. Tunnen olevani enemmän sulhon suvun edustaja kuin omani johtuen tästä meidän suvun kylmästä ja eripuraisesta asenteesta toisia kohtaan, josta olen kärsinyt vuosia. Joten näin ollen liityn mielelläni sulhasen sukuun  ;D.

En tiedä ymmärsikö kukaan mitä tarkoitin  ;D, kun näitä tunnepuolen juttuja on vaikea selittää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ajattele niin. Mielestäni kuulun mieheni vaimona myös heidän sukuunsa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että nimen vaihdos vaikuttaisi siihen, mihin sukuun kuuluu. Miellän siis enemmän asian niin, että oman sukuni lisäksi alan pikkuhiljaa olla osa myös mieheni sukua. Ja mitä paremmin mieheni sukulaisiin tutustun, sitä enemmän olen myös hänen sukunsa jäsen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni ei. Tai osittain kyllä, mutta tiedän kuuluvani aina tiiviimmiin omaan kuin mieheni sukuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitoin "joku muu vastaus" ja tarkoitan silla, etta mielestani liityn naimisiin mennessani mieheni sukuun mutta pysyn tietenkin ehdottomasti osana myos omaani. Eli sukua tulee lisaa vaan, en siirry mihinkaan ;D

Nimenvaihdos ei mielestani vaikuta tahan mitenkaan. Vaikka en ottaisikaan mieheni nimea, liityn silti mielestani hanen sukuunsa, ja uuden nimen ottamallakin pysyn edelleen omassa suvussani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitoin joku muu vastaus. Musta nimen myötä ei käytännön tasolla vaihdu suku. Tottakai ihminen kuuluu ensisijaisesti siihen sukuun mihin on syntynyt. Mutta nimellisesti eli ulkopuolisten silmissä musta ihminen  voi kuulua myös ensisijaisesti siihen sukuun mikä hänellä on sillä hetkellä sukunimenään.

Esimerkki: henkilön nimi on ennen avioliittoa Nieminen ja kaikki jotka tietävät hänet ennen avioliittoa tietävät hänen nimensä ja tietävät että hän on siitä suvusta lähtöisin. Henkilö menee naimisiin ja ottaa nimen Virtanen -> hän tapaa ihmisiä, jotka eivät tiedä hänen synnyinnimeänsä eivätkä tiedä että hän on naimisissa/tietävät että hän on naimisissa yleisellä tasolla, eli eivät tunne/ tiedä hänen puolisonsa nimeä ja onko hän vaihtanut nimeään avioiduttuaan. Näin ollen ulkopuoliset ihmiset voivat olettaa henkilön olevan sukua (biologista sellaista) muillekin virtasille ja näin ollen olettaa että hän kuuluu virtasten sukuun.

Olipas sekavaa :P toivottavasti joku ymmärsi mitä ajoin takaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin joku muu vastaus.

Minä en osaa ajatella, että sukunimi kertoisi nykyisin mitään siitä mihin sukuun kuuluu. Tällä hetkellä elelen ex-miehen sukunimellä ja siihen sukuun en todellakaan tunnu kuuluvani  :P

Minusta naimisiinmentyä kummatkin kuuluu kumpaankiin sukuun. Ainakin näin kuuluisi olla, eri asia sitten kuinka avosylin kukakin ottaa vastaan. Minulle suku ja perhe on aina ollut enemmän tunnekokemus, kun varsinaisiin sukulaisuussuhteisiin perustuva.

Vanhemmat ovat eronneet ja koen, että heidän uusien kumppaniensa lapset ovat minun sisko- ja velipuoliani vaikka eivät varsianisesti mitään sukua olekaan. Äidin puolella perheessä itseasiassa kellään kahdella ei ole samaa nimeä: äidillä on oma nimensä, uudella puolisolla omansa, puolison lapsella toisen vanhemman nimi, minulla ex-mieheni nimi ja siskollani isänsä sukunimi. Ja perhettä ja sukua sitä ollaan silti, minusta.  :)

Otan mieheni sukunimen naimisiin mentäessä. Tunnen kuitenkin jo kuuluvani mieheni sukuun. Minulla on läheiset välit hänen läheisiinsä. Myös minun sukuni puhuu miehestäni sukuun ja perheeseen kuuluvana. Omasta pienestä ja sekalaisesta suvustani en luopusi edes symbolisesti sitten millään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En todellakaan ajattele niin.

Nimi ei nykymaailmassa (eikä ennenkään) mitenkään välttämättä kerro sukulaisuudesta tai sen puutteesta. Enkä ole koskaan tullut ajatelleeksikaan että mahdollinen nimenvaihdos jotenkin irrottaisi minut omasta suvustani. En myöskään koe että automaattisesti saan itse uuden suvun avioliiton myötä, riippumatta siitä vaihdanko nimeä vai en. Toki olen sitten avioliiton kautta sukulainen myös mieheni suvulle, mutta silti se on ensisijaisesti mieheni suku, ja uskon että tulen aina tuntemaan itseni jossain määrin ulkopuoliseksi siinä joukossa. En myöskään koe että mieheni siirtyisi minun sukuuni jos hän ottaa minun sukunimeni. Oma sukunsa hänellä on edelleen, mutta tottakai hän on osa minunkin sukuani. Ehkä hän on jossain määrin enemmän osa minun sukuani kuin minä hänen, sillä olemme enemmän tekemisissä minun sukuni kanssa. Tunnekysymys siis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En todellakaan siirry mieheni sukuun, omaan sukuuni kuulun. Tulevat mahdolliset lapset sitten kuuluvat molempien sukuun, mutta minä ja mieheni kumpikin omiimme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdyn tähän  :)

Laitoin "joku muu vastaus" ja tarkoitan silla, etta mielestani liityn naimisiin mennessani mieheni sukuun mutta pysyn tietenkin ehdottomasti osana myos omaani. Eli sukua tulee lisaa vaan, en siirry mihinkaan ;D

Enpä edes koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että naimisiin menon voisi ajatella merkitsevän omasta suvusta "lähtemistä". Ja voi luoja jos joku sukulaiseni tai mieheni sukulainen nyt sitten ajattelee minun sukua vaihtavan... toivottavasti tuo sen esiin ääneen kuulleni, jotta voin hänelle asian laidan korjata...   :o :-/ ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen kysymys. :) Minusta en todellakaan siirry toiseen sukuun, mutta toki minusta avioitumisen myötä tulee myös toisen suvun jäsen. Eli silloinhan minulla on ikäänkuin kaksi sukua. Vastasin "en ajattele niin".

Aivan mahtavalta tuntui, kun kihlautumisen jälkeen tulevat appivanhempani toivottivat minut tervetulleeksi perheeseen! Liikutushan siitä seurasi.. Olen kyllä saanut parhaan miehen :-X, ja hänen mukanaan parhaat appivanhemmat.. ja kyllähän se sukukin siinä mukana tulee  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka sulhasen suku onkin ihan ok,en ajattele siirtyväni "toiseen sukuun".Sitä tavallaan kuuluu kahteen sukuun.Sukuja enemmän ajattelen yhteistä perhettä. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

En todellakaan siirry. Ja tää ei oo siis mitenkään pahalla  :-X Se, että mä menin naimisiin, ei tarkoita sitä, että pomppasin suvusta toiseen. Olen edelleen siinä suvussa missä olen aina ollutkin, mutta avioliittoni myötä liityin myös mieheni sukuun. En ole silti heille sukulainen, enkä mennyt naimisiin suvun kanssa  ;D  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ainakin sain naimisiin mennessäni uuden suvun, eli nyt minulla on niitä kaksi  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En todellakaan siirry!!! Ei millään pahalla sulhon sukua kohtaan, tulen heidän kanssaan hienosti toimeen. Mutta olen omaa sukuani myös naimisiin mentyäni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan siirry. Tosin itse en ole nimeä vaihtamassa, mutta en muutenkaan voisi kuvitella siirtyväni osaksi mieheni sukua.

Mukavia ihmisiä ovat, mutta en minä heidän kanssaan naimisiin ole menossa. He ovat MIEHENI sukulaisia, minulla on omani.

Eikä se nimi muutenkaan sukulaisuutta ratkaise. Ainoa lähisukulaiseni, jolla on sama sukunimi kuin minulla, on äitini. Jopa veljeni on eriniminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No ei todellakaan siirry! Kyllä minä ihan omaan sukuuni edelleen kuulun (niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä  ::))! Sen sijaan "pääsen" osalliseksi myös toiseen sukuun (voih niitä kaikkia ihania kiemuroita jotka edessä odottaa  ;D)!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei vaihdu suku, vaikka nimi vaihtuisikin.

Jatkuvasti kuulee vuosikymmeniä naimisissa olleiden naisten puhuvan aviomiehestään pelkällä sukunimellä. Se kuulostaa minun korvaani aina siltä, että ko. rouva haluaa erottautua esim. Virtasesta ja Virtasen suvusta, vaikka oma avionimikin on se sama Virtanen.

Sitten jos naisen suku vaihtuisi aina naimisiin mentäessä, eihän meillä kenelläkään olisi äidin puolen sukulaisia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

sukuun synnytään, ei naida

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin tähän, että joku muu vastaus. Mielestäni avioliiton myötä sekä vaimo kuuluu tavallaan miehen sukuun, että mies vaimon sukuun, mutta eihän siinä siis biologisesti olla sukua kuin omalle suvulle  :). Että ei se suku mielestäni mihinkään vaihdu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mä nyt sentään sulhasen sukuun siirry!  ::) Vaan liityn myös hänen sukuunsa ja pysyn kyllä yhtä paljon omassa suvussani niin kuin aina ennenkin. Nyt on sentään 2000-luku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kylla vaihda omasta suvustani pois!! Sen sijaan liityn myos uuteen sukuun. Taytyy myontaa etta hiukkasen kiusaa kun miehen perheessa oletetaan minun alkavan kutsua tulevaa anoppia haiden myota aidiksi ja samoin miehen veljea minun veljekseni (! tamahan tarkoittaisi etta mieheni olisi veljeni!) ja miehen veljentyttoa minun veljentytokseni!

Ei taivu suomalaiseen mieleen nuo ei. En oo viela keksinyt miten niille tavaisin loukkaamatta etta en oikeen ole sinut tuon homman kanssa mutta onhan tassa viela muutama kuukausi aikaa..

Muoks kirjotusvirhe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hell no! Mun suku on mun suku (ja pääasiassa vielä mun äidin puolelta, ei isän) ja miehen suku on miehen suku. Mä menen naimisiin miehen kanssa, en suvun. "Hajurako" säilyköön niin henkisesti kuin fyysisestikin - pääsee vähemmällä vaikka kivoilta vaikuttavatkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
En kylla vaihda omasta suvustani pois!! Sen sijaan liityn myos uuteen sukuun. Taytyy myontaa etta hiukkasen kiusaa kun miehen perheessa oletetaan minun alkavan kutsua miehen tulevaa anoppia haiden myota aidiksi ja samoin miehen veljea minun veljekseni (! tamahan tarkoittaisi etta mieheni olisi veljeni!) ja miehen veljentyttoa minun veljentytokseni!

Tarkoitit varmaan, että olettavat sinun kutsuvan omaa tulevaa anoppiasi äidiksi?

Joka tapauksessa, uskomatonta... En yhtään ihmettele että olet kiusaantunut, itse olisin jo varmaan enemmänkin loukkaantunut moisesta.  >:(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now