Jump to content
Naimisiin.info

Yhdysnimen omaaville kysymys


Empsu

Recommended Posts

  • 3 weeks later...
  • Replies 87
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Guest HannaKristiina
Tietääkö kukaan, onko olemassa mitään sääntöjä tms. miten nimeä pitäisi / saisi käyttää? Eli milloin täytyy käyttää koko yhdysnimeä ja missä tilanteessa voi käyttää vain toista nimeä (kumpi se nyt onkaan)? Ovatko kumpikin nimet "virallisia nimiä" joita voi käyttää myös erikseen, ihan miten tahtoo? Moni tuntuu näin tekevän, mutta mietin vaan onko mitään "säädöksiä" aiheesta.

Ainoa virallinen sukunimi on se nimi, joka on se virallinen ;D eli jos yhdysnimi on valittu, niin se seisoo väestörekisterissä ja on sun nimesi. Noita variaatioitahan voi arkielämässä (duuni, esittäytyminen yms. virasto-asioista poikkeava) käyttää ihan miten haluaa, mutta kannattaa ottaa huomioon että mitä useammalla "eri" nimellä esiintyy ;) niin sen hankalampaa se on kanssaihmisille hahmottaa.

Mä olen elänyt kohta neljä vuotta piiiiiitkän yhdysnimen kanssa ja käytän sitä esim. puhelimessa tosi harvoin. Samoin esim. työsähköpostissa on pelkkä tyttönimi, koska se itsessään on jo niin pitkä, ettei jälkiosa yksinkertaisesti mahdu konsernin osoitteeseen :P . Välillä tuo on aiheuttanut sekaannuksia, lähinnä uudet yhttyökumppanit luulee, että olen vasta avioitunut ja onnittelevat. Tuo tyttönimeni on kuitenkin sen verran mieleenjäävä ;) että keneenkään muuhun mua ei ole sotkettu. Allekirjoituksessa on etunimen lisäksi vain sukunim(i)en alkukirjaimet ja väliviiva, koska koko setti ei mahdu juur mihinkään ;D .

Meille on esikoinen tulossa alkusyksystä ja mua nauratti, kun esim. mun äitini luuli, että lapsiparka saa automaattisesti saman yhdysnimen kuin mikä mullakin on... näinhän asia ei ole, vaan lapsi saa mieheni nimen, joka siis samalla on meidän perheen sukunimi, mulla on vain yksi lisäosa siinä edessä.

Link to comment
Share on other sites

H-hetkeen enään 3 viikkoa ja nimi asia on päättämättä. Ajattelin ottaa yhdysnimen. Tyttönimeni on yleinen (n.12 000 suomessa) mutta miehelläni on erikoisempi ruotsalais peräinen nimi (800 suomessa). Mutta kun omasta tyttönimestä on niin vaikea luopua, tuntuu että jokin identiteetti katoaa ja ei ole enään se mitä on ollut 25v.

Minusta tulisi sitten melkein kuin (esimerkiksi); Maria Virtanen-Berg (ei oikeat nimet) mutta ajattelin olla papereilla Virtanen- Berg ja sitten töissä vain Maria Berg.

Minua on kritisoitu olan takaa valinnastani ja se on aiheuttanutkin paljon stressiä, sillä H-hetki lähestyy ja valinta pitäisi tehdä. Vanhemmat ja Appivanhemmat ovat tyytyväisiä, mutta työkaverit ovat kauhuissaa. Sitten kun kuuntelee päivät pitkät heidän kommettejaan ja päivittelyä, niin pää on ihan sekaisin... En mä tiiä mitä me tekisin... Itku tässä jo tulee  :'(

Link to comment
Share on other sites

next_morsian: älä välitä työkavereiden kommenteista vaan tee niin kuin itsestäsi parhaimmalta tuntuu!

Mäkään en ole vielä nimiasiaa päättänyt, mutta todennäköisesti otan kaksiosaisen nimen. Koko litaniaa käytän vain virallisissa papereissa, mutta puhelimessa ja ihmisille esittäytyessä käytän vain miehen nimeä.

Mulla on tosi harvinainen sukunimi, joten haluan sen säilyttää tällä tavalla osana mua. Vaikka sitten käytössä olisikin vain miehen nimi, mutta onpahan virallisissa papereissa koko pitkä litania....

Mutta mutta... mulla on vielä 6 viikkoa aikaa ja mieli voi muuttua....  ;D

Link to comment
Share on other sites

next_morsian: älä välitä työkavereiden kommenteista vaan tee niin kuin itsestäsi parhaimmalta tuntuu!

Mäkään en ole vielä nimiasiaa päättänyt, mutta todennäköisesti otan kaksiosaisen nimen. Koko litaniaa käytän vain virallisissa papereissa, mutta puhelimessa ja ihmisille esittäytyessä käytän vain miehen nimeä.

Mulla on tosi harvinainen sukunimi, joten haluan sen säilyttää tällä tavalla osana mua. Vaikka sitten käytössä olisikin vain miehen nimi, mutta onpahan virallisissa papereissa koko pitkä litania....

Mutta mutta... mulla on vielä 6 viikkoa aikaa ja mieli voi muuttua....  ;D

KIITOS LYYLIS lohdutuksesta. Kävin eilen kattomassa Fonectasta ja väestörekisteristä montako samannimistä minua löytyy (vähänkö olen epätoivoinen). Minun omalla nimellä löytyy 34 saman nimistä henkilöä suomesta ja jos ottaisin pelkästää mieheni sukunimen niin sitten olisin ainut rouva X Y suomessa. Tää on niin uskomatonta kuinka tällainenkin asia voi saada stressin aikaan.  :-[

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
Mietin sitä, että jos päädymme kaksoisnimeen, niin mitä ihmiset on laittanut postilaatikoihinsa? Kallio-Anttila vai Kallio-Anttila Anttila vai pelkkä Anttila? vai kenties Kallio Anttila  ???

Mä otan kaksoisnimen. Tai ainakin näillä näkymin, vielä 4 viikoa aikaa pyöritellä asiaa. :) Mä oon miettiny tota postilaatikon nimeä myös. Kallio-Anttila Anttila vaihtoehto ei meidän oveen mahdu, alaoven nimitauluun kyllä mahtuu. Tällä hetkellä tietysti lukee molempien nimet, joten jos jättäisi niin. Toisaalta olis kiva, että ovessa lukisi pelkästään miehenkin nimi. Mutta löytääköhän posti sitten aina perille. ::) Alaoven nimitauluun haluaisin siis molempien viralliset nimet, mutta postiluukun teksti on vielä auki. Kertokaahan muutkin, miten olette toimineet! :)

Edit. Se piti vielä sanoa, että jos meille joskus (toivottavasti :-X) on lapsia, niin silloin ehkä ovessa on pelkästään miehen nimi. :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
Mietin sitä, että jos päädymme kaksoisnimeen, niin mitä ihmiset on laittanut postilaatikoihinsa? Kallio-Anttila vai Kallio-Anttila Anttila vai pelkkä Anttila? vai kenties Kallio Anttila  ???

Meillä lukee muodossa Anttila Kallio-Anttilla. Minulla on siis yhdistelmänimi.

Mulla oma tyttönimi oli jo pitkä, harvinainen kahdesta sanasta muodostuva sukunimi. Miehen nimi on todella tavallinen nen-loppuinen nimi. Mun yhdistelmä on siis piiiitkä. Mä käytän aika samoin  kun Hannakristiina, tyttönimi on esim. sähköposteissa, puhelimessa yms. käytän myös sitä. Paljon käytän (siis ihmisten kesken jotka tuntee mut, sekä nimmarissa) muotoa etunimi ja sukunimen alkukirjaimet väliviivalla. Mun sukunimen alkukirjaimista muodostuu myös sellainen tavallaan hauska juttu :) Virallisissa yhteyksissä esittelen itseni koko nimellä, ja esim. jos olen jossain miehen avecina esittelen koko nimenä niin selviää tuo yhteys mieheen ;D

En ole mitenkään yli hankalana kokenut tätä. Niin ja pelkkää miehen nimeä en ole käyttänyt kertaakaan.

Link to comment
Share on other sites

Asiasta tikkuun, pitääkö yhdysnimen ottaneen uusia ajokortti?

tämän voi vapaasti siirtää ajokorttiketjuun, laitoin vain tänne koska halusin tavoittaa muita yhdysnimisiä.  :)

Eipä mulla mitään virallista tietoa ole, mutta olettaisin että täytyy. Muuttunuthan se sukunimi siinäkin on... Mä ainakin uusin ajokorttini, en kyllä ole sitä vielä saanut.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Olin jo päättänyt monta kertaa etten enää muuta tyttönimeäni, muutin sen edellisen kerran naimisiin mennessäni mieheni nimeksi, eron jälkeen takaisin tyttönimeksi. Vannoin silloin etten enää muuta sitä, mutta nyt kuitenkin tuntuu kovasti siltä että haluaisin mieheni nimen ottaa. Omastanikaan en halua luopua, sillä sukunimeni ja minut tunnetaan töissä enkä halua sitä muuttaa ja sekoittaa taas kerran asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden päitä, lisäksi. Enkä muutenkaan, se on osa identiteettiäni ja minua häiritsi ekan avioliiton aikana yllättävän paljon se että menin luopumaan omasta nimestäni. Myös sulkille olisi tärkeää että ottaisin hänen nimensä. Näyttää siis siltä että alan taipua yhdysnimen puoleen. Nimi on vaan sitten sellainen, että tulen siitä töissä käyttämään vain tyttönimeäni ja voi kyllä olla että käytän yhdysnimeä lähinnä virallisissa papereissa. Voi olla että tulee käytettyä myös miehen nimeä paljon yksityiselämän puolella ihan pelkästään. Yhdysnimi tuntuu tärkeältä ihan perinteen vuoksi, mutta takuulla sitä tulee käytettyä sotkuisesti :)

MYÖKS: Niin siis tulee käytettyä erikseen varmasti lähinnä siksi, että uusi nimeni tulee olemaan pitkähkö ja ****nen-*****nen -muotoinen.

Muokattu: , käyttäjä: UusioMorsian
Link to comment
Share on other sites

Myös mä otin 1. liitossa miehen nimen ja vaihdoin sen myöhemmin takaisin omaksi. Nyt on "oma nimi" ollut käytössä n. vuoden. Päätin myös, etten enää vaihda nimeä. En ota myöskään yhdistelmää, koska kokisin sen hankalana. Lisäksi töissä joutuisi (taas) vekslaamaan ja selittelemään nimeään.

Mun yhdellä (ainoastaan) kaverilla on yhdysnimi, ja hän on kertonut käyttävänsä lähinnä omaa nimeään. Yhdistelmää ainoastaan "virallisissa tapauksissa".

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tämä on kyllä kamalan ahdistava aihe, sillä en osaa päättää mitä tekisin.

Homma on seuraava: rakastan omaa ihanaa sukunimeäni todella paljon. Tämän nimen kantajia on n. 3000. Miehen sukunimestä en pidä ja se on semmoinen, jota pitäisi aina vähintäänkin vääntää rautalangasta joka paikassa mutta melko harvinainen, vain noin 100 kantajaa. Nimi on myös vanha suomalainen, omani vanha ruotsalainen. Miehelle olisi tosi tärkeää, että ottaisin hänen nimensä, kun taas sydämeni itkee loppuelämäni jos luovun nykyisestä nimestäni. Joten olenkin miettinyt, että mitäs jos ottaisin yhdysnimen, mutta onkohan siinäkin sitten omat riskinsä ja hankaluutensa?

Alunperin ajattelin, että otan jatkoaikaa nimelleni ja viahdan sen sitten miehen nimeksi kun jälkikasvua melle siunaantuu. Nyt ajattelin tehdä saman, tosin yhdysnimen kautta.

En tosiaan tiedä mitä tehdä. Haluan, että se ainoa asia, minkä mies tosissaan haluaa toteutuvan näissä käytännön asioissa, toteutuisi mutta en halua toisaalta luopua ainoasta nimeni osasta, jota oikeasti olen aina arvostanut.

Lisä-ärsynä tässä on se, että etunimeni on kaksiosainen, jota kukaan ei ikinä, ei siis aikuisten oikeasti ikinä osaa sanoa saati kirjoittaa oikein. Että jipii.

Voi itku miten vaikeaa :angry:

Link to comment
Share on other sites

Minulla on todella harvinainen sukunimi, tämän nimisiä ihmisiä on koko planeetalla tasan 10 kpl, joista suvunjatkamisiässä vain kolme, ja kaikki naisia, eli sukunimi on hyvää vauhtia katoamassa maan päältä :(

Mieheni sukunimi on hieman yleisempi kuin omani, mutta kaunis nimi sekin on. Harvinaisuuden vuoksi haluan pitää oman sukunimeni, mutta yhdistelmääkin olen harkinnut, koska siitä ei tulisi kovin pitkä ja se sointuukin kivasti. Sitten lapsien mahdollisesti siunaantuessa pitäisi vain päättää, kumman nimen lapset saavat: minun nimeni, jolla ei ole tällä hetkellä kovin montaa jatkajaa koko maailmassa (pienet paineet on suvun puolelta, joo!!!) vaiko mieheni nimen??? Nimihän on lopulta "vain" nimi, mutta tuntuisi jotenkin ikävältä ajatukselta olla viimeinen tämän sukunimen kantaja...

Link to comment
Share on other sites

Harvinaisuuden vuoksi haluan pitää oman sukunimeni, mutta yhdistelmääkin olen harkinnut, koska siitä ei tulisi kovin pitkä ja se sointuukin kivasti. Sitten lapsien mahdollisesti siunaantuessa pitäisi vain päättää, kumman nimen lapset saavat: minun nimeni, jolla ei ole tällä hetkellä kovin montaa jatkajaa koko maailmassa (pienet paineet on suvun puolelta, joo!!!) vaiko mieheni nimen??? Nimihän on lopulta "vain" nimi, mutta tuntuisi jotenkin ikävältä ajatukselta olla viimeinen tämän sukunimen kantaja...

Niin, tosin sinun pitää siinä vaiheessa ottaa pelkkä oma nimesi takaisin, jotta lapset saisivat sinun nimesi. Lapset siis EIVÄT voi olla tyttönimelläsi, jos sinulla on yhdysnimi.

Link to comment
Share on other sites

Brassi: Voisitko koittaa kysellä mieheltäsi vähän, että miksi juuri se on niin kovin tärkeää että sä ottaisit hänen nimensä... Musta se on vähän tylsää etät ihan vaan miehen mieliksi joutuisit luopumaan nimestäsi. Jos saisit hänet vähän pohtimaan että miksi se on niin tärkeää: onko syynä että teillä olisi yhteinen nimi tai joku "perinteen kunnioittaminen"? Musta jos miehesi haluaa teille yhteisen nimen mutta se ei oo sulle niin tärkeää niin reilumpaa olisi että hän vaihtaa itse nimeään... Kysele vähän että miksi hänestä juuri sinun pitäisi vaihtaa nimesi.

Ymmärrän hyvin että olisi kiva toista ilahduttaa jos asia on kovin tärkeä hänelle. Kuitekaan en itse ihan pelkästään toisen takia suostuisi vaihtamaan jos itselle olisi yhtä tärkeää pitää oma nimi. :)

Link to comment
Share on other sites

Ziik, kiitos vastaksesta :)

Juu. puhuttiinkin asiasta pari päivää sitten ja asiat sikäli ok, että miehelle sopii jokseenkin minun kaksoisnimittäminen ;) ja siis miehelle on nimenomaan yhteinen nimi tärkeää, muttei halua taas puolestaan ottaa minun sukunimeäni, niinkin urposta syystä kuin nimeni ruotsalaisuudesta. Hän lisäksi pitää otdella paljon sukunimestään, joten en voi pakottaa häntä siitä luopumaan. Eli periaatteessa samat tilanne molemmilla, kumpikaan ei haluaisi toisen nimeä mutta molemmat haluaa että meillä on yhteinen nimi. Minä sitten teen komromissin, sillä ylipäätään silloin kun saadaan sitä jälkikasvua joskus vuosien päästä niin sitten on koko perheellä sama nimi. Alun perin olisin halunnut vain pitää oman nimeni, enkä ottaa ollenkaan miehen nimeä, mutta se vaihtoehto vaikuttaa minustakin jotenkin hiukan tylsältä.

Tällä siis ilmisesti mennään, ja samalla ilmoitan väestörekkariin, että etunimeni virallinen osuus lyhenee. Eli kahta kaksiosaista nimeä en voisi käyttää, nimestä tulisi siten kerrassaan nimihirviö.

Tietääkö näin OT:sti kukaan tästä asiasta, onnistuuko tuon kaksiosaisen etunimen virallisen muodon muuttaminen ihan vain ilmoittamalla kuten tuon sukunimenkin? Eli siis jos nimeni olisi nyt vainna Minna-Kaisa, niin että alkaisin käyttää virallisesti vain tuota Minnaa?

Kiitos vastauksesta (jos nyt sellaisen saan kun menee niin ohi virallisen aiheen, mutta oikein mistään en ole tähän löytänyt tietoa) :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
kumpikaan ei haluaisi toisen nimeä mutta molemmat haluaa että meillä on yhteinen nimi.

Meillä oli sama tilanne, päädyttiin sitten keksimään ihan oma nimi. :)

onnistuuko tuon kaksiosaisen etunimen virallisen muodon muuttaminen ihan vain ilmoittamalla kuten tuon sukunimenkin?

Etunimen muuttaminen onnistuu ilmoittamalla yhden kerran, eli ihan sama otatko uuden nimen tai jätätkö vanhasta jotain pois tms, eka kerta onnistuu noin vaan.

Link to comment
Share on other sites

Mua on alkanut jännittää tämä nimi-asia ihan tosissaan. Jätettiin nimipaperit maistraattiin esteidentutkinnan yhteydessä ja olin niin hermostunut, että vasta kolmanteen lomakkeeseen tuli kaikki tiedot oikein :o Olen siis koko ikäni ajatellut, että sitten joskus naimisiin mennessä otan kaksoisnimen. Asia on päätetty jo vuosia sitten, mutta tavallaan on hurjan kauhea hirvitys päällä.

Syy: oma nimeni on ruotsalainen ja miehen saksalainen, yhdistelmä on melko, kröhöm, pelottavan kuuloinen. Miehen nimi sointuu kauniisti etunimeeni ja koko pötkö on tyylikkään kuuloinen, mutta onhan se vaikea. Jännittää vaikken edes tiedä miksi, hui kauhistus!

Postiluukusta, omilla vanhemmillani lukee vain molempien sukunimet vaikka äidilläni on kaksoisnimi.

Link to comment
Share on other sites

Miehen nimi sointuu kauniisti etunimeeni ja koko pötkö on tyylikkään kuuloinen

Tuo on tärkeää, että nimi kuulostaa hyvältä omaan korvaan!

Itse pidin omani, sillä kaksoisnimi olisi kuulostanut jokseenkin samantyyppiseltä kuin tämän nimeltä mainitsemattoman suomalaisen formulakuljettajan mallivaimon kaksoisnimi.

Ruotsinkielinen nimi ja suomenkielinen nen-loppuinen sukunimi vaan eivät oikein minusta sopineet yhteen. Tätä mieltä oli myös mies. Joten omani pidin sitten ilman mitään liitettä. Syynä oli kyllä myös se, että työssäni käytän sukunimeäni enemmän kuin etunimeäni. Alallani sukunimi on se "virallinen nimi". Etunimellä minua kutsuvat vain harvat lähimmät työkaverit. Tästä syystä en olisi ollut tyytyväinen kömpelöön nimiyhdistelmään, sillä sitä olisin kantanut mukanani päivittäin.

Mutta kaksoisnimi voi mielestäni olla hyvänä yhdistelmänä paljon parempi ratkaisu kuin yksi nimi. Onhan se persoonallinen ainakin! :)

Link to comment
Share on other sites

Jo seurustelun alkuaikoina julistin uhmakkaasti etten vaihda nimeäni. Nyt häitä suunnitellessa ja useamman vuoden keskustelujen jälkeen olen päätynyt siihen että ensi kesän jälkeen minullakin on kaksoisnimi. Vaikka jossain vaiheessa olen myös todennut, että se kuulostaa tyhmältä (-nen loppuinen nimi ja avopuolisolla ihan lyhyt), että en ota kaksoisnimeä. Mies ei halua (jostain kumman syystä :P ) vaihtaa minun nimeeni, joten on jopa väläytelty mahdollisuutta, että keksitään molemmille uusi...

Tätä ketjua lukiessa on tullut esille monia hyviä seikkoja siitä, miksi kaksoisnimeen olen päätymässä (tosin asia on vielä runnottava läpi miehenkin ajatusmaailmaan). Ura orastaa jo sen verran, että minut tunnetaan tyttönimelläni. Toinen ja ehkä painavampi syy on se, mihin olen aina tukeutunut eli se, että omaa sukuani on Suomessa noin 100 kappaletta. Ihan sen vuoksi haluan nimeni säilyttää että sukumme nimi on minulle tärkeä. En kuitenkaan halua jättää miehen nimeä pois, joten kaksoisnimi se sitten on.

Melkoinen sanahirviö siitä tulee, mutta kyllä sen kanssa oppii elämään. Ja eipähän ole edellenkään muita samananimisiä tässä maassa. :D

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...