riinakata

Meneekö muilla hermo anoppiin? (yhdistetty)

309 posts in this topic

Jes, en ole ainut jolla on tämän asian kanssa ongelmia! Kertokaas kanssa morsiamet tai jo rouviintuneet mielipiteenne seuraavaan asiaan:

Minä olen sitä mieltä, että juhliin ei pyydetä niitä vanhempien sisaruksia joiden kanssa ei minä&sulhaseni olla oltu juuri ollenkaan tai edes nähty. Minä haluan häihini vain ja ainoastaan sellaiset henkilöt jotka ovat aidosti olleet elämässäni mukana ja tietäneet menoistamme ja elämästämme jotain. Kyse on siis siitä, että anoppi&appiukko haluavat välttämättä pyytää sisaruksensa perheineen häihin, koska aiemminkin on pyydetty jo avioituneiden juhliin. Minä en siis halua ja sulhaseni sanoi että hänelle ihan sama kunhan tärkeimmät sielä on ja ei tapella asiasta.

Mä en voi jymmärtää, miks niistä juhlista pitäis (hah, en varmaan kutsu sinne niitä ;) )tehdä jotkut sukujuhlat? Eikös se ole hääparin juhla vaikka molempien porukat osallistuvat kustannuksiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

-

Edited by Omni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Annan anteeksi sen että anoppi tuli häihin kokomustassa hautajaispuvussa, sen että piti puheen jossa ei juuri muuta tehnyt kuin kehui poikaansa ja sen että juhlien lopuksi pussasi isääni. Mutta en sitä että nappasi morsiuskimpun (on siis ollut 27 vuotta naimisissa ja on edelleen) Kun olisin nähnyt että on siellä kimpunheitossa ihan pokkana nuorten naimattomien naisten joukossa kärkkymässä niin olisin komentanut pois mutta mullahan oli selkä sinne päin. Grrr...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naita lukiessa tulee sellainen olo, etta monien anoppeja vaivaa (ennenaikainen) dementia :wacko:

Oma anoppi on ihana. Tosin hanen mielestaan kuulemma €700 haiden kustannuksena on jo aivan liikaa. Tama oli siis kuulemma ollut jonkun tuttavan budjetti, ja sita kauhisteli. Koitin selittaa, etta €7000 on nykyaan viela melko kohtuullinen summa haista... :girl_sigh:

Edited by Roslin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jes, en ole ainut jolla on tämän asian kanssa ongelmia! Kertokaas kanssa morsiamet tai jo rouviintuneet mielipiteenne seuraavaan asiaan:

Minä olen sitä mieltä, että juhliin ei pyydetä niitä vanhempien sisaruksia joiden kanssa ei minä&sulhaseni olla oltu juuri ollenkaan tai edes nähty. Minä haluan häihini vain ja ainoastaan sellaiset henkilöt jotka ovat aidosti olleet elämässäni mukana ja tietäneet menoistamme ja elämästämme jotain. Kyse on siis siitä, että anoppi&appiukko haluavat välttämättä pyytää sisaruksensa perheineen häihin, koska aiemminkin on pyydetty jo avioituneiden juhliin. Minä en siis halua ja sulhaseni sanoi että hänelle ihan sama kunhan tärkeimmät sielä on ja ei tapella asiasta.

Mä en voi jymmärtää, miks niistä juhlista pitäis (hah, en varmaan kutsu sinne niitä ;) )tehdä jotkut sukujuhlat? Eikös se ole hääparin juhla vaikka molempien porukat osallistuvat kustannuksiin?

Olet sinallaan oikeassa, mutta jokaisella, joka osallistuu kustannuksiin, piatisi olla edes hieman vaikutusaltaa paatoksiin. Jos appivanhemmat osallistuvat sievoisella summalla, pitaisi heidan kanssa yrittaa loytaa kompromissi vieraslistan suhteen.

Muoks. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, mutta usein vanhemmat rahallisesti osallistuessaan ajattelevat, etta saavat myos kutsua joitakin haluamiaan vieraita. Jos ei paase mihinkaan yhteisymmarrykseen, pitaa varmaankin maksaa kokonaan itse.

Edited by Roslin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ärsyttää se, että anoppi kommentoidessaan häistä puhuu vain negatiivisia asioita. Hänen mielestään on tyhmää mennä jo viiden vuoden yhdessäolon jälkeen naimisiin ja varsinkin, kun opiskellaan molemmat vielä.

Lisää vettä anopin myllyyn toi se, että sulhaseni sisko meni naimisiin nyt kesällä. Häät ovat niin kalliita järjestää, ja kun kysyin, että paljonko ne maksoi sitte, ei osannut sanoa. Teki vain mieli sanoa, että me ei mitään viinanläträysbileitä pidetäkään ja ei olla teiltä rahaa vailla.

Kyllähän näitä juttuja riitää muitakin. Menihän anopin tytärkin naimisiin 12 vuoden seurustelun jälkeen ja lapsetkin hankittuna jo ja kummallakin työ jne.

V*tuttaa :D Onneks en näe anoppia usein..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häät menivät aivan loistavasti, kaikki oli ihanaa ja täydellistä. Anopit ryöstettiin ja molemmat pitivät siitä ideasta :)

Anoppikin oli ihan siivosti, eikä aiheuttanut ongelmia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

tumblr_lph89rBEF61qewacoo1_500.png

Itselläni ei ole mitään anoppiongelmia, mutta tuli vain vastaan tuo.. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heinipup: :D Aika loistava!

Vaikka miun tuleva anoppi onkin vallan ihana ja suloinen kaikkinen hassuinen oikkuineen. Iloisesti on miut toivotettu sukuun tervetulleeks ja pojankin saan omakseni, kunhan käytän häntä välillä anopin ja appiukon luona. :) Tarkoitus on pitää läheiset ja lämpimät välit molempien vanhempiin, niinkuin ne on tähänki asti ollu.

Tuo on kyllä täysin kamalaa, mitä monille on käynyt. Mietin, että miksi on aikuisen ihmisen (tässä tapauksessa anopin) niin hirveän vaikea ymmärtää, että naimisiinmenijät on yleensä myös aikuisia. Ei tarvita holhousta, mustasukkaisuutta, päätöksiä heidän puolestaan jne. Huoh. Välillä tuli tätä keskustelua lukiessani mieleen, että "lapsellisuus.com, sinne ne anoppien aivot menneet on".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jes, en ole ainut jolla on tämän asian kanssa ongelmia! Kertokaas kanssa morsiamet tai jo rouviintuneet mielipiteenne seuraavaan asiaan:

Minä olen sitä mieltä, että juhliin ei pyydetä niitä vanhempien sisaruksia joiden kanssa ei minä&sulhaseni olla oltu juuri ollenkaan tai edes nähty. Minä haluan häihini vain ja ainoastaan sellaiset henkilöt jotka ovat aidosti olleet elämässäni mukana ja tietäneet menoistamme ja elämästämme jotain. Kyse on siis siitä, että anoppi&appiukko haluavat välttämättä pyytää sisaruksensa perheineen häihin, koska aiemminkin on pyydetty jo avioituneiden juhliin. Minä en siis halua ja sulhaseni sanoi että hänelle ihan sama kunhan tärkeimmät sielä on ja ei tapella asiasta.

Mä en voi jymmärtää, miks niistä juhlista pitäis (hah, en varmaan kutsu sinne niitä ;) )tehdä jotkut sukujuhlat? Eikös se ole hääparin juhla vaikka molempien porukat osallistuvat kustannuksiin?

Minä olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin! Ainoa ero on, että valittaja on oma äitini, joka ei osallistu häiden kustannuksiin. Tosin isäni osallistuu. Äitini sanoi, että hänen juhlansa ovat pilalla, jos hänen veljeään ei kutsuta. Sulho ei ole ikinä nähnyt kyseistä veljeä tai varmaan edes kuullutkaan hänestä, koska hän ei merkitse minulle mitään. En muista milloin itse näin enoani, siitä on varmasti yli 5 vuotta... Miksi ihmeessä haluaisin sellaisen henkilön ja hänen vaimonsa häihini?? :hysteric:

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että morsiuspari päättää, mihin vedetään se raja, kenet kutsutaan ja kenet ei. Meillä on ehtona, että a) nähdään kutsuttuja säännöllisesti ja b ) viihdytään heidän seurassaan. Sehän on ihan selvä, että jos ihan kaikkia sukulaisia ja kummin kaimoja kutsutaan, tulee ainakin 500 hengen häät. Jos jotakuta (esimerkiksi vanhempien sisaruksia) sitten kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, siitä voidaan sitten valittaa. Tässä tapauksessa äitini ei oikein voi valittaa: sulhon isoäitiä ja kolme sulhon vanhempien sisaruksista ei kutsuta ihan samasta syystä.

Viikonloppuna mennään sulhon kanssa vanhempien luo keskustelemaan ihan kasvotusten. Ärsyttää ihan sikana! Ja eniten tässä ärsyttää äitini lapsellinen käytös ja se, että hän varmaan pilaa minun juhlani, jos kyseistä enoa ei kutsuta. :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa helpottavaa huomata, etten ole ainut jolla on sukset ristissä anoppinsa kanssa. Me kun kerroimme hääaikeistamme appivanhemmille olimme jo varanneet kirkon ja paikan, koska meidän juhlahan se on. Anoppi sitten totesi olevansa hyvin loukkaantunut kun olimme tehneet suunnitelmia kysymättä heidän mielipidettään. Ja me kustannamme itse omat häämme, joten olemme sitä mieltä, että itse saamme silloin päättää. Anoppi on varsin eri mieltä asiasta. Ja joka kerta kun näemmä ja puheeksi tulee häät, tekisi mieleni lähteä paikalta ennenkuin alkaa mielipiteitä ja neuvoja lentelemään. Tässä muutama esimerkki jotka ovat jo nostattaneet lämpöjä. Bändimme on siis anopin mielestä täysin väärä. Heidän häissään ei ollut bändiä, joten kyllä mekin voisimme olla ilman. ja ei ainakaan mitään bilebändiä paikalle, vaikka soittavatkin ensimmäisen setin perinteisiä. Voi huoh. Ja hääpaikkahan on täysin väärä, koska anoppi joutuu hieman matkustamaan häitämme varten. Olemme siis eri puolilta Suomea kotoisin ja päädyimme paikkaan, johon molemmilla suvuilla on yhtä pitkä matka ja paikalla on tarjolla myös majoitusta. Ja kaikista loukkaavinta ehkä oli, kun näytimme tulevan kutsumme heille, kun anoppi sitten tokaisi " Tässähän on ihan selvästi p***ukarvoja taustalla". Kutsussa on siis kuituista mustaa kangasta taustalla. Kaikki muut kuten kaaso, muutama ystävä ja äitini ovat sanoneet kutsuja kauniiksi. Nyt mielessä sitten pyörii, että voiko joku oikeasti saada kutsustamme ihmeellisiä mielenyhtymiä. Hohhoijjaa. Ehkä yritän vain työntää anopin kommentin jonnekin mielen perukoille ja olla välittämättä siitä.

Tsemppiä kaikille anoppiensa kanssa! Voi olla että itse joudun vielä muutaman kerran tulevan vuoden aikana tulla tänne päästelemään anoppihöyryjä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä taas pärjään anopin kanssa mainiosti, mutta minun äitini käy hermoon!

Sama täällä!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä anoppi yritti ylipuhua ensin minut ja sitten mieheni kutsumaan häihimme anopin veljen sekä appiukon veljen, joka on vieläpä juoppo!

Mieheni ei ole ollut juuri ollekaan tekemisissä äitinsä veljen kanssa. Anoppi jopa yritti minulle vedota, että ovathan ne mieheni setä ja eno. No eipä siinä, sanoin anopille, että en minäkään kutsu useampaa setääni/tätiäni, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä. Vierasmäärän rajana pidämme 50 kymmentä ja anoppi ehdotti, että voihan sitä rajaa muuttaa. No eihän sitä noin vain muuteta, jos juhlapaikkaa katsomme 50 henkilölle. Teki mieli sanoa, että sinäkös maksat näiden ylimääräisten kestityksen joka on vähintään 61e/henkilö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käyvätkö hermoille vai lievittävätkö hermoilua? Itselläni sekä että. Anopin tekele on ollut koko meidän suhteen alusta asti valtavan ihana ja hänen kanssaan on helppo puhua tulevaisuudesta jne. mutta nyt... Kun kihlauduimme, meni pitkään että jutut alkoivat sanoilla "kun te sitte avioidutte...". Kaikki lahjat mitä mulle on ostettu on häiden teemavärisiä. Tekisi mieli vaihtaa värit, koska alan olla jo aika kyllästynyt ko. väriin. Pöly laskeutui hieman ja sitten pari vuotta kihlautumisen jälkeen ilmoitimme että mennään naimisiin tulevana kesänä. Aina kun näemme, niin "Oletteko ajatelleet.." "Oletteko hankkineet.." Tämäkin vielä suht ok, mutta nyt tuli soitto: "Minä olen ostanut sitä ja tätä ja tuota..." Paras oli, että hän oli ostanut minulle alusvaatteita!!!

Olen minä-itse-ihminen, eli haluan olla tekemässä ja suunnittelmassa kaikessa mukana. Kerrankin on juhlat, joissa voin oikeasti itse päättää mitä haluan. Nyt on olo että tallotaan varpaille. Omalle äidilleni jo sanoin, että mitähän on häiden jälkeen anoppi-miniä suhteesta jäljellä. Yritän olla kohtelias ja kiertää kysymyksiä ja vaihtaa puheenaihetta. Puhumiset ovat ok, mutta itse teot ei. Oma äiti tietää, että olen tälläinen mitä olen, että minulla on se oma henkilökohtainen alue, jolle muut ei tule. Tämä alue sisältää mm. alusvaatteiden oston.

Olipa vähän sekalainen teksti.. :)

EDIT: Ja pointtikin unohtui xD ...Siis, miten saisi nätisti sanottua, että painaisi vähän jarrua ja että alusvaatteet on liikaa...???

Edited by rouvautuva

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuntuu olevan vähän samaa ongelmaa.. Anoppi olisi koko ajan ehdottamassa kaikkea mahollista. Yritän aika hillitysti vastailla kysymyksiin, kun jos meen esim. jonkun teemavärin sanomaan, niin ihan varmasti se menee ja ostaa jotain koristeita. Oon kans minä-ite-tyyppi, joten vaikeaa on suhtautua, kun toinen tyrkyttää apuaan (älkää käsittäkö väärin, anoppi on oikein mukava ihminen ja ajattelee varmasti kauniisti). Sama on oman äidin kohdalla, mutta sille on helpompi sanoa "vastaan" ja toisaalta mun äiti tuntee mut niin hyvin, että osaa tehdä ehdotukset varoen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jo muutaman vuoden naimisissa olleena tekee mieleni neuvoa sen verran, että jos vain mitenkään saatte kohteliaasti sanottua jo tässä vaiheessa, että kiitos mutta pyydämme kyllä apua jos tarvitsemme tms. niin hyvä olisi. Sillä minulla on juuri tuollainen anoppi. Periaatteessa oikein herttainen ja kiva, mutta häiden alla alkoivat toden teolla nämä ongelmat, että hän haluaisi sorkkia meidän valintojamme. Me maksoimme häämme kokonaan itse, mutta hän meinasi tulla mukaan tekemään sopimusta hääravintolan kanssa. Hän lähetteli minulle asuntoilmoituksia seurusteluaikana, silloin kun emme vielä olleet edes keskenämme puhuneet yhteenmuutosta. Hän ehdotteli minulle työpaikkoja kun olin päättänyt vaihtaa alaa. Ja voitte olla varma, että sitten alkavat myöhemmin vihjailut vauvan hankinnasta, sitten pikku sisaruksen hankinnasta... Ja vauvalle ei sitten tarvitse ostaa mitään itse, koska anoppi ehtii hankkia kaiken.

Olen melko varma, että ne ihmiset ovat vähemmistössä, jotka eivät olisi "minä ite" -tyyppejä. Kuka haluaisi antaa toisten hoidettaviksi asiat, joiden tekeminen on itselle suuri ilo? (Tilanne on toki hieman toinen, jos appivanhemmat osallistuvat häiden kustannuksiin.) Tuollaiset ihmiset selittävät kai toimintansa itselleen auttamiseksi, mutta kyllä minusta "autettavan" pitää tuntea olevansa avun tarpeessa. Minä olen hyvin diplomaattisesti vihjannut näistä asioita, mutta anoppini on ilmeisesti niin puupää, että asiat eivät mene hienotunteisella tavalla perille. Mies ei taas kykene sanomaan äidilleen yhtään mitään. Ei ilmeisesti auta muu kuin sanoa suoremmin. Närkästystähän siitä seuraa, mutta pöly laskeutuu kyllä. Parempi on kuitenkin sanoa heti eikä menettää hermojaan kertalaakista joskus kahdenkymmenen vuoden kuluttua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo on niiiiin tuttua kauraa =)

Oma äitini antaa minun kyllä olla rauhassa mutta miehen puolelta sitten "apuja" ihan normaali elämässäkin tulee tulee runsaasti. Tästä syystä päätimme olla kertomatta tulevasta, saavat sitten kaikki kutsukorteita lukea mitä on tulossa. tällöin kaikki järjestely on jo tehty ja kenenkään ei tarvitse alkaa höösäämään =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi joka saa vilunväreitä ah, niin rakkaasta anopista. Hän osaa hienotunteisesti vihjailla kaikista epäkohdista tulevissa häissämme, kaikki eivät välttämättä tajua niitä suoriksi kettuiluiksi. Hääkirkko "eikö olisi kiva jos se olisi puolessa välissä" eli tarkoitti samaa missä hänet on vihitty kun meidät vihitään minun kotipaikallani. Hääpaikka jotenkin kelpasi, joskin sinne on aikapaljon matkaa.. (alle 20km) ja kaiken huipuksi, uskokaa tai älää, hän ilmoitti sulhaselleni että kun hänen sukulaisiaan kutsutaan 17, johtuen siitä että on pieni suku eikä hän juurikaan ole tekemisissä heidän kanssa niin minunkin sukulaisia saa kutsua vain 17!! Minulla taas on ihana iso suku joka on lämpimissä väleissä kaikkien kanssa ja serkkuni on todella läheisiä minulle, mutta hänen mielestään en saa kaikkia kutsua. :hysteric: :hysteric: Anoppini on hyvin arvonsa tunteva ja luulenkin hänen jotenkin kokevan jotain alemmuuden tunnetta jos hänen puolen sukulaisia on vähemmän. Emme aio kuitenkaan valitettavasti hänen toivettaan kunnioittaa vaan päätämme itse ketä kutsumme, me maksamme itse koko häämme joten päätämme myös vieraamme. :flirt: En ole uskaltanut vielä omalle äidilleni edes kertoa tuosta lohkaisusta sillä tiedän hänen hiiltyvän tuollaisista puheista :girl_haha: Häämme on vasta ensi kesänä joten luultavasti lisää "anopin parhaita" on vielä luvassa.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei kyllä anopin kanssa ole millään tavalla lämpimät välit..

Edited by diadem

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me emme ole anopin kanssa missään tekemisissä tällä hetkellä. Hän on jostain kumman syystä (joka oli pitkään kaikille mysteeri) vihannut minua aina. Töksäytellyt ihan kamalia juttuja, haukkunut ym.. Anoppini on aika vaikea ihminen, tottunut saamaan aina tahtonsa läpi, eikä pysty ikinä hyväksymään muiden mielipiteitä koska vain hänen omansa on se oikea. Nyt kun olemme asiaa miettineet, niin uskon että syy siihen ettei hän voi sietää minua on juuri nimenomaan se, että uskallan sanoa hänelle "vastaan". Meillä on aika värikäs historia.. Välillä ollaan yritetty tulla toimeen, mutta kun käytös meni liian törkeäksi niin katsoin parhaaksi antaa asian olla ja ottaa etäisyyttä. En vain enää kestänyt hänen käytöstään, ja avomieskin oli ikävässä välikädessä.

Hääsuunnitelmista hän ei tiedä vielä mitään, eikä tule hetkeen tietämäänkään (ainakaan minun suustani). Mutta luulen, että hän ei tule osallistumaan järjestelyihin saati sitten kustannuksiin, koska hän ei tule hyväksymään päätöstämme.. Ehkä yleisen maailmanrauhan kannalta tämä päätös on tällä hetkellä hyvä ;)

Toki toivon että välimme muuttuisivat joskus ja hän hyväksyisi minut ja pyytäisi anteeksi, mutta näillä näkymin se on vain toiveunta..Onneksi avomies on ihana <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme ole vielä kertoneet perheillemme (paitsi minä siskolleni, tuleehan hänestä sentään kaaso) naimisiinmenosta. Veikkaisin että oma isäni ei paljoa tule häistä hössöttämään, mutta sulhon perhe on saletisti toista maata. Ovat ihan mukavaa sakkia ja hyvin tullaan toimeen. Etenkin sulhasen äidin reaktiota hieman jännitän, luulen että hänestä tulee aikamoinen hösääjä. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ja rakkaani emme asu yhdessä virallisesti. Emmekä ole puhuneet vielä yhteen muuttamisesta. Emmekä ole kihloissa. Anoppikokelaani, samoin appikokelas ovat oikein ihania ja lämminsydämisiä ihmisiä. Mutta: Anoppi vihjailee ihan suoraan, että he odottavat jo lastenlapsia. Samoin ehdotuksia hääpaikoista on tullut. Minulle ne oikeastaan suoremmin tulevat, miehelle ei niinkään. Tilannetta osaltaan varmasti heidän kannaltaan tukee se, että vaikka olenkin heidän perhepiirissään nuorin, seurustelen heidän vanhimman poikansa kanssa. Ymmärtäisivät, että olen kahdeksan vuotta nuorempi ja opiskeluni ovat kesken. Suhdekaan ei ole jatkunut vuositolkulla. Ei ole ajankohtaista pohtia mitään suuria ratkaisuja. Poikaystäväänikään vihjailut eivät innosta tipan tippaa.

Nyt jo näen painajaisia joskus siitä, kuinka anoppi päättää esikoislapsemme nimen ja appiukko maksaa vihkisormukset. Oma äitini on toistaiseksi hiljaa, mutta vanhastaan muistan, kuinka hän ryntäsi ostelemaan potkuhousuja ja pinnasänkyjä siskolleni, kun kuuli ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Niinpä minä onneton mietin, uskalletaanko me koskaan mitään hääjuhlia järjestääkään, jos emme saa itse päättää mistään. Ja vielä, jos anopit rupeavat vetämään köyttä vetovastuusta, jonka kuuluisi olla meillä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei olla kerrottu vie vanhemmille häistä :D Kerrotaan vasta sit ku tärkeimmät asiat on päätetty... Omalle äidille kyllä tekisi kovasti mieli kertoa. Ja varmaan pian vihjaankin :girl_wink:

Sain vähän esimakua tulevasta anopista kun miehen veli meni naimisiin.. ja voi sitä hössötyksen määrää. Anoppi ei tykännyt juhlapaikasta niin yritti saada parin vaihtmaan juhlapaikkaa.. lupasi maksaa vaikka juhlapaikan jos se olisi ihan mikä tahansa muu.. ei pitänyt ajatuksesta että vieraat olisivat kahdessa eri huoneessa.

Mutta en aijo täysin syrjäyttää anoppia juhlien järjestelyistä. Aijon aina avoimesti esittää meidän suunnitelmat.. ja jos ei pidä niin ei voi mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei nyt ehkä hermot mene, mutta paha mieli on pienistä asioista. Ensinnäkin anoppini ei halua meidän menevän naimisiin (vielä, josko koskaan). Ei ole onnitellut minua kihlauksesta ja vissiin aika nihkeää oli ollut miehellekin asiasta onnittelu. Oli vaan jotain kuulemma mutissut, että ettehän te nyt vielä, kun olette nuoria ja niin vähän aikaa olleet yhdessä (reilu neljä vuotta nyt). Jotain oli myös mutissut siitä, kun aina siellä käydessä olen kuulemma niin masentunut tjsp... Tuntuu, etten ole hänen mielestään hyvä miniä ja puoliso pojalleen, koska olen "mielivammainen" (sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja syön siihen päivittäin lääkkeitä). Sama ihminen tuossa aiemmin kesällä hehkutti kovasti, kun miehen serkku meni naimisiin ja ai että kun oli ihanaa kun suvun ensimmäinen nuori menee naimisiin ja plaaplaaplaa. Tämä serkkupoika oli naisensa kanssa ollut yhdessä alle kaksi vuotta.... Nyt kun on kyseessä oman pojan naimisiinmeno niin asiassa ei olekaan enää yhtään hehkutettavaa.

Suoraan anoppi ei ole minulle koskaan pahaa sanaa sanonut, mutta jotenkin ihmeellinen asenne hänellä ja miehen siskolla minua kohtaan on. Sellainen viileän etäinen. Miehen exän kanssa he ovat olleet hyvää pataa ja vissiin vieläkin, mikä saa minut tuntemaan itseni entistä huonommaksi. Miehen sisko kun kirjoitti ylioppilaaksi tuossa pari vuotta sitten, niin miehen exän sitten kutsuivat laittamaan tän siskon tukkaa....

Sen tiedän ettei varmaan tule puuttumaan hääjärjestelyihin, kun ei kerta edes haluaisi meidän menevän naimisiin. Onneksi miehen äitipuoli on tosi ihana ja ottaa minut paljon lämpimämmin vastaan ja on tosi innoissaan kun vihdoin mentiin kihloihin ja häät suunnitelmissa.

Ainiin...se on kyllä jännää että minun tyttäreni anoppi on ottanut ihanasti vastaan ja silloin tällöin ottanut yökyläänkin tytön luokseen. En ymmärrä mistä minua kohtaan tuo nihkeä suhtautuminen sitten johtuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pelkäsin anopin reaktiota meidän hääsuunnitelmiin. Anoppi kun haluaisi kovasti hoitaa kaikki lapsiensa asiat vaikka kaikki ovat jo aikuisia (+/-30 vuotiaita). Mutta anoppia ei tunnu kiinnostavan meidän häät ollenkaan. Tämä tilanne on kyllä paljon parempi kuin liian paljon touhottava anoppi.

Kun me kerrottiin tulevista häistä keskustelu meni näin:

Mies: Me ollaan sitten päätetty päivä milloin mennään naimisiin.

Anoppi: (Syvä hiljaisuus)

M: [päivämäärä]

A: Häät maksaa paljon. Onko teillä rahaa järjestää niitä?

M: Kyllä.

A: Sinun siskosi vessanpönttö pitää uusia.

Minä olen tainnut säikäyttää anopin aika pahasti, kun ollaan väännetty kuka meidän asiat hoitaa ja päättää (siis ME ei anoppi). girl_haha.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now