Guest Harmistuttaa

Pettynyt polttareihin

178 posts in this topic

Mun polttaripäivä oli tiedossa etukäteen, vaikka olin toivonut yllätettävän. Tykkään järjestää yllätyksiä ja tykkäisin joskus niitä itsekin saavani. Olin etukäteen esittänyt toiveen, että tärkein juttu polttareissa on se, että mahdollisimman moni ystävistä pääsee paikalle ja että yhdessä tehdään jotain kivaa.

No, aamulla minut tultiin kotiin valmistelemaan juhlakuntoon ja asukokonaisuus oli kyllä hieno. Piti syödä kevyt aamiainen. Sitten minut vietiin juoksemaan kahden kaverin kanssa 10 km:n juoksulenkki (inhoan juoksua) muiden kavereiden lähtiessä ravintolaan syömään. Lenkin aikana minun tehdä pari tehtävää ja juoda pari huikkaa viskiä. Lenkin lopussa muu väki odotti minua. Sitten menin yhden kaverin kanssa odottamaan Hunksien esiintymistä erääseen tapahtumaan muiden ystävien tehdessä jotain muuta, ei oikein selvinnyt mulle. Olin kolme tuntia kahdestaan tämän yhden kaverini kanssa tietämättä missä muut kaverini ovat ja saamatta kunnolla mitään juotavaa. Oli paahtava helle ja päätäni alkoi särkeä, koska juotavaa ja syötävää ei oikein ollut varattu minulle. Poltin myös käsivarteni ja olkapääni, koska olimme koko ajan aukealla paikalla eikä minulle oltu varattu aurinkovoidetta tai peittävämpää vaatetta. Lopulta vaatimalla vaadin, että lähdemme pois alueelta tai muuten vaikka juoksen kotiin. Sitten minut ajettiin yhden kaverini luo syömään, kaasoni oli valmistellut siellä hyvää ruokaa. Nälkä olikin jo järkyttävä ja janokin kova. Sain myös vihdoin särkylääkettä. Vietimme iltaa jutellen ja muut saunoivat, itse en voinut, koska tarkoitus, että meikkini ja kampaukseni pysyvät koko illan. Osa kavereista sitten jo lähtikin hotellilleen ja väki väheni puoleen yöhön mennessä puoleen alkuperäisestä. Loput houkuttelivat minut baariin; olin toivonut karaoketa, mutta se ei käynyt. Lopulta päädyimme kahden ystäväni kanssa yökerhoon, mutta fiilis ei ollut itselläni kauhean korkealla, joten aika pian pyysin päästä kotiin.

En uskaltanut pettymystäni oikeastaan kertoa kenellekään, koska vaivaa oli ainakin jonkin verran nähty. Eniten harmitti se, että toivovani yhdessäolo kesti niin vähän aikaa, varsinkin kun kaverini olivat kuitenkin tulleet pitkien matkojen takaa paikanpäälle. En osaa sanoa mikä meni vikaan, mutta pettynyt olen edelleenkin, vaikka tapahtumasta on jo kohta vuosi aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Onpas harmillista,

Aika erikoista, että meikki tehtiin aamusta ja heti sen perään lähdettiin juoksemaan. Eikö se meikki jo siinä vaiheessa valunut pois? Joten kai sinne saunaan olisi voinut sinut viedä ja meikata sitten uudestaan..

Mutta toivottavasti hääpäiväsi oli kuitenkin onnistunut, ja polttaripettymys unohtuu hiljalleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi miten harmillista tuo edellinen tapaus!

Miksiköhän ihmeessä ystäväsi veivät sinut juoksemaan, eikö päivän kuvittelisi ennemmin olevan hemmottelua tai ainakin jotain mistä morsian varmasti pitää? Todella outoa jos kukaan heistä ei tiennyt että et pidä juoksemisesta, ja että juomistakaan ei oltu varattu. Ja outoa myös että kaukaa tulleet ystäväsi eivät viettäneet koko päivää sinun kanssasi, vaan aina välillä monta tuntia keskenään ilman sinua ja lähtivät vielä aikaisin takaisin kotiin. Todella harmi puolestasi, toivottavasti tosiaan häät menivät kuitenkin mukavasti, eikä polttareiden meno haitannut niitä!

Möökkelin tekstistä mieleen tuli, että hiukan kyllä ihmetyttää jos bilettäjä ystäväsi eivät tiedä että tykkäät myös kirjoista ja kirjoja lukevat eivät tiedä että tykkäät myös bilettää? Miksi he eivät tunne sinua kokonaan? Etkö uskalla olla oma itsesi heidän seurassaan? Tai jotenkin luulisi että he tietäisivät noista jutuista vaikka harrastaisitkin eri asioita eri tyyppien kanssa. Nuo koulujutut kyllä ymmärtää, kun ikää karttuu ja opiskelut vaihtuu toisen tyyppiseksi niin tyyli opiskellakin varmaan muuttuu. Siinä olen myös samaa mieltä että kaverit jotka eivät keskenään ole kavereita ja tunne toisiaan on kyllä hankala laittaa keskenään suunnittelemaan polttareita ilman morsianta, ja heillä itsellään voi olla niin eri maku ja eri näkemys asioista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään kotiuduttu polttareista, ja ei muuten ollut kovin kivaa.

Jos joku vaikka jaksaisi lukea, niin aloitetaan ihan alusta (kaasolle terveisiä jos vielä tätä palstaa seuraa):

Saavuimme neljän pintaan autokyydeillä kaikki polttarivieraat paikalle. Paikka oli kaason äidin koti, ihana maalaistalo joen rannalla, grillikatokset ja paljon tilaa. Tätä olin toivonutkin, maalaisihminen kun olen henkeen ja vereen niin en kaivannut vaatteiden esittelyä keskustassa vaan hyvässä porukassa oleskelua jossain syrjässä. Eli yksi toive on toteunut.

No, talon ja pihan piti olla kokonaan meidän käytössämme. Talon vakinaiset asukkaat lähteneet yöksi muualle, tulisivat vain koiran hakemaan jossain vaiheessa tai muuta vastaavaa. Aloitettiin siellä siis sisätiloissa keskenämme (vettä tuli kuin esterin p:stä), korkattiin ensimmäiset alkoholipitoiset, juteltiin kaikennäköstä ja vieraat tutustuivat toisiinsa. Käytiin saunassa ja joessa uimassa, pelattiin hiukan pihalla lapsuudesta kaikille tuttuja pelejä. Siihen asti oli ihan hauskaa, eli noin ensimmäisen reilun tunnin verran.

Ohjelmassa oli seuraava lähteä veneellä käymään paikallisessa rannalle sijoitetussa baarikahvilassa, jota varten pari kaason miespuolista ystävää tulivat meidät siitä omasta rannasta suoraan hakemaan. Toistaiseksi fiilis kaikilla ok.. Itse baarikahvilassa sitten kaikki ottivat itselleen juoman tai kaksikin joita ulos pöydän ääreen istuttiin juomaan ja jatkamaan juoruamista. Lähes koko siellä vietetyn ajan, kaaso oli selin muihin vieraisiin päin ja keskusteli näiden venepoikien sekä muiden paikallisten (ilmeisesti hänen tuttujensa) kanssa huomioimatta meitä muita. Lisäksi tietenkin kun me muut olemme jo juomamme juoneet ja kylmäkin iskee kun sataa, kaaso ei tahdo lähteä vielä vaan jatkaa seurusteluaan ystäviensä kanssa. Odottelemme muut, että kaaso saa pskan jauhamisensa päätökseen että päästään lähtemään.

Kaikilla tässä vaiheessa aivan kamala nälkä, etenkin kun kaaso oli sanonut kaikille ettei ennen tuloa kannata juuri mitään syödä kun ruokaa paikalla piisaa. No, nyt ollaan oltu paikalla 3h eikä juuri mitään olla syöty, jotain pientä naposteltu.

Heti kun baarikahvilasta päästiin takaisin omaan rantaan ja saatiin pelastusliivit pois päältä ja grillikatokseen tuli syttymään, käy huuto että nyt lähdetään taas! Paikalle ilmestyivät tässä vaiheessa kaason äiti ja isäpuoli, sekä heidän 4 keski-ikäistä miespuolista ystäväänsä. Isäpuoli sellaisessa kaatokännissä että hyvä jos seisaalleen pysy, eivätkä muutkaan ihan selvinpäin olleet. Kaikki hehkuttivat, kuinka nyt viedään polttariporukka Monacoon. Nyt jakauduttiin sitten kolmeen veneeseen joita seniorit ajoivat. Menomatka sujui ongelmitta, päästiin Monacoon. Monaco vaan paljastui pieneksi saareksi jolla on yksi homeinen tönö ja rikki potkittu tiiligrilli. Istuimme polttarivieraat grillin ympärille ja jäimme odottamaan mitä tapahtuu. No, senioreilla oli mukanaan kaksi lavaa kaljaa ja kaksi pulloa lippuviinaa. Seniorit aloittavat (tai siis jatkavat..) edellä mainittujen juomien kittaamisen, kaaso heiluu heidän seassa ja jauhaa jälleen sontaa. Koko muu polttariporukka minä (morsian) mukaanlukien istutaan hiljaa grillin ympärillä ja mietitään, että mitä me täällä tehdään? Istuimme hiljaa grillin ympärillä yli puoli tuntia, ennen kuin yhdellä polttarivieraista meni hermot ja hän nousi ylös, puki pelastusliivit päälle ja lähti marssimaan kohti venettä. Eikä mennyt montaa sekuntia kun koko muu polttariseurua meni perässä, senioreiden jäädessä hölmistyneenä katsomaan ja huutamaan perään, että "joko te nyt haluatte lähteä muka?" -No joo, kyllä.

Kolmella veneellä oltiin tosiaan liikenteessä. Kaksi ensimmäistä, joiden kyydissä minäkin olin, pääsivät turvallisesti takaisin omaan rantaan yhden veneen jäädessä jälkeen. Noin parikymmentä minuuttia viimeisiä seurueen jäseniä odoteltuamme, soittaa yksi polttarivieraista minulle että heidän kuskinsa on hieman humalassa. No, mikäs siinä? -Kuski oli ensin ajanut veneen karille, siis suoraan kiveä päin, onneksi kuitenkin veneen selvitessä siitä ehjin pohjin. Kivestä kun oli päästy yli, olivat kännikalat keksineet että "Hei! Mennääs käymään tossa Hanskilla matkalla!" kukalie tämä Hanski onkaan, ilmeisesti joku senioreiden kaveri, mutta sinne ohjasivat paatin ja solmivat rantaan. Viitisentoista minuuttia olivat polttarivieraat veneessä istuskellen odottaneet, että matkaa jatkuu ja päästään takaisin viettämään polttareita, mutta seniorit olivatkin päättäneet jäädä tälle Hanskille jatkamaan ryyppäystä. Onneksi polttarivieraillani oli toisella puhelin mukana, niin sain meidän päästä lähetettyä sitten toisen veneen hakemaan matkalle jääneet vieraat oikeaan osoitteeseen. Hetken kuluttua Hanskilla kylässä käyneet seniorit löysivät tiensä takaisin meidän joukkoomme.

Tästä alkoi sitten se painajainen, että polttarivieraat istuvat pullo kourassa, hipihiljaa tulta tuijotellen, kun meteliä pitää ja tunnelmaa latistaa kaason miespuoliset ystävät sekä kaason äiti kaikkine miesystävineen.

Ketä huvittaa tehdä morsius-/polttaritaikoja tällaisessa seurassa? Kaasokaan ei tehnyt juuri mitään edesauttaakseen ylimääräisten häipymistä, tuntui suurimman osan ajasta lähinnä nauttivan tilanteesta ja seurastaan.

Lopulta seniorit häipyivät naapuriin saunaan, ja pojatkin lähtivät käymään kylillä(?). Siinä ehdittiin polttariseurueen kanssa keskenämme hädin tuskin syödä, kun kaason puhelin soi ja pihaan lappaa autoja: koko kylä tahtoo tulla samoihin bileisiin kuokkimaan. Kaaso siirtää vastuun minulle, että hänelle sopii jos tulevat mutta minä päätän. No minähän sanoin että vain kuolleen ruumiini ylitte, nämä on kuitenkin polttarit eivätkä tämän kylän kokoontumiskemut. Kaason ystävät ottivat nokkiinsa, suuttuivat ilmeisesti niin minulle kuin kaasolleni, mikä ei minua ollenkaan toki haitannut mutta kaasoa kyllä.

Vielä kerran käytiin kaikki saunassa, minkä aikana kaaso kävi vielä muutamat tupakat ja juorut vaihtamassa pihaan ajaneiden tuttujensa kanssa.. Saunan jälkeen totesimme muut (paitsi kaaso, joka ei polttariseurueen mielialasta ole ilmeisesti missään vaiheessa ollut mitenkään tietoinen), että ei tätä tunnelmaa enää tästä saa nostettua, käydään nukkumaan. Noniin käytiin, tässäkään ei menty ihan täysillä, kun osassa sängyistä oli järjettömät määrät hiekkaa ja toisessa huoneessa taas koko yön loikki koira jolla on tapana ulostaa ja virtsata sänkyyn.

Ei siinä, klo 8 aamulla sama senioripoppoo ampuu sisään ja aloittaa taas ryyppäämisen. Heräämme kaikki vieraat keittiöstä kuuluvaan järkyttävään meteliin.

Kaaso ja kaason äiti yrittivät meitä puhua jäämään vielä grillaamaan ja viettämään aikaa, mutta me olimme kaikki valmiita heti heräämisestä painumaan kotiin. Ja niin lähdimme.

Nyt ollaan kotona. Hatuttaa kyllä, kaikista eniten se, että vaikka kaikki muu olisi mennyt pieleen niin jos vaan talo ja tontti olisi ollut vain meidän käytössämme illasta olisi tullut hauska! Ei sen väliä jos ei ole ohjelmaa, meillä oli kuitenkin kaikilla ruokaa ja alkoholia ja vanhasta talosta löytyy twisterit ja kimblet, kyllä me olisimme tekemistä keksineet. Mutta ketkä reilu parikymppiset tytöt tahtovat ryypätä, riehua ja pitää hauskaa kun kaikki kylän juopot ovat mukana?

ARGH.

Ja voinen sanoa, ei tässä ollut vielä kaikki mutta nämä suurimmat ongelmakohdat kuitenkin. Paluumatkalla autoissa ei muusta puhuttukkaan kuin kaasosta, eikä välissä ollut montaa hyvää sanaa. Enkä pystynyt niihin kommentteihin edes väittämään vastaan...

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

duudeli: olen tosi pahoillani puolestasi :( Sen kerran kun ihmisellä on polttarit, niin ei niiden kyllä tuollaiset soisi kellään olevan.

Onko kaasosi edelleen kaaso? Sinuna pistäisin vaihtoon, kuulostaa siltä että hän ei halunnut pistää tikkua ristiin Sinun vuoksesi! Kaasous on kunniatehtävä ja sinä olit päivän sankari.

Oletteko vielä puhuneet illan tapahtumista? Minusta sinun pitäisi antaa hänelle vähän "palautetta" ihan rauhalliseen, mutta rehelliseen sävyyn.

Ja jos kaason vaihto ei tässä vaiheessa enää tule kyseeseen, niin tee hänelle selväksi, että hän olisi edes hääpäivänäsi parempana tukena ja turvana sinulle, koska se on kuitenkin aika tärkeä tapahtuma.

Ei voi kuin päätään pyöritellä täällä, että mitä ihmettä kaasosi on oikein ajatellut?!? Huh huh!

Share this post


Link to post
Share on other sites

No eipä juu tikkua pistänyt ristiin ite illan aikana.. Ja kun muuta en häneltä pyytänyt (sanoin illan aikana sen hänelle ihan suoraan) kuin sen että saataisiin olla ihan rauhassa, niin ei onnistunut. Ei mua haittaa se, että hänellä ei mitään sen ihmeellisempää (tai onnistuneempaa) ohjelmaa ollut, kyllä mun muut ystävät on sellasia jotka keksii sadasosasekunnissa koko porukalle jotain hauskaa puuhailtavaa ihan extempore, mutta ei niihinkään kukaan jaksa syttyä kun tosiaan ne seniorit on siellä tulossa mukaan kaikkeen..

Kovin kaaso oli kyllä edeltävän viikon ja koko kyseisen päivänkin valitellut kuinka paljon vaivaa hän on nähnyt tämän kaiken eteen ja kuinka kiire hänellä on nytkin koko ajan.. Mutta on se kumma juttu, kun koko ajan kiire tehdä jotain mutta tulokset ei näy missään? Ei sinänsä ihme kun kiireen keskellä ehti vetää etupihalla röökiä omien kavereiden kanssa..

Kaason vaihto vahvasti mielessä, ehdokkaita kun kyllä olisi. Tämän kaason kanssa kun pari muutakin ongelmakohtaa ollut.. Ei vaan tahtois suututtaa ja saada välejä rikki tämän takia, mutta ei täysin penkin alle mennyt hääpäiväkään niitä välejä kovin hoivaa.

Saapa nyt nähdä mitä tässä tapahtuu, jonkinmoinen palaute pitää kyllä kaasolle antaa. Katsotaan sitten, että miten ottaa sen palautteen vastaan. Jos suuttuu, niin sittenpähän suuttuu ja kaaso vaihtoon mutta jos ymmärtää tilanteen ja lupaa tsemppaa niin sitten pysyköön paikallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseäni eivät huoleta niinkään omat kuin miehen polttarit. Häihin on alle 2 kuukautta aikaa kun alan varovasti kysellä ensin kaasoilta ja sitten best maneilta suoraan että onko mitään polttarijärjestelyitä tehty, sillä sulhaselle ei ole mitään ilmoitettu. Hänen pitää päivä tietää etukäteen, että pystyy toivomaan töistä vapaata. Best manit on huuli pyöreänä että mitä, pitääkö sille semmoset järjestää?! Nyt olen itse hoputtanut että voitteko päättää sen päivän, jotta vieraat saisivat vielä järjestettyä vapaata että pääsevät. (Asenne on, että no kattellaan, no näillä näkymin toi päivä ja ehkä toi päivä ja alustavasti toi). Vaikka aikaa on muutama viikko! Miesten käytöksestä saa sen kuvan, ettei asia voisi vähempää kiinnostaa, että järjestävät vain koska minä käsken. Jouduin itse ehdottamaan ohjelmaa (sulhanen pelkää korkeita paikkoja, joten heidän mielestään "mikään ei hänelle käy eikä mitään voi tehdä"), joista suurimpaan osaan sain vastauksen että maksaa aika paljon. Vaikka eivät ole muille vieraille edes puhuneet ja kysyneet mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan! Itse eivät ilmeisesti juuri mitään. Sanovat minulle vain että sulhanen on joskus heittänyt, että hänelle riittää kori kaljaa kavereiden kanssa. Eikö best manien pitäisi HALUTA järjestää ystävälleen jotain vähän enemmän? Emme ole heiltä pyytäneet häitä varten mitään muuta.

Sulhanen on aivan allapäin, koska hänestä tuntuu ettei parhaita ystäviään juurikaan kiinnosta, ja pelkää etteivät saa muita ystäviä edes paikalle. Vaikka olen yrittänyt pitää sulhasen pimennossa tästä sotkusta ja säätämisestä mikä juhliin liittyy. Sai vain itsekin best manilta viestin, että varaa nyt tuo viikonloppu polttareihin. Sulhanen kysyi, että "Kokonaanko?" ja vastaus oli että "Ihan sama". Alkaa tuo asenne ihan tosissaan ottaa päähän! Minun kaasoni ovat myös hoputtaneet, potkineet ja ehdottaneet ohjelmaa ja tarjonneet apuaan järjestämisessä, mutta eivät saa mitään vastausta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi itku :( Toivottavasti nämä oli vaan pilailu polttarit, ja sulle on jotain PALJON parempaa tiedossa!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on niin hirveitä polttareita, että nyt luettuani kunnolla ketjun läpi mulla on ihan tippa linssissä kaikkien puolesta :(

Erityisesti duudelin kaaso sai mut aivan raivon partaalle! :skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi jestas, duudeli! Hirveat polttarit. Ehka tosiaan kannattaa harikta kaason vaihtoa. se ettei han tuntunut tajuavan, etta muilla ei todellakaan ollut hauska ilta, ei mielestani lupaa hyvaa tuleville haillesi...Hanella ei tunnu olevan yhtaan samanlaiset kasitykset onnistuneesta illanvietosta, kuin sinulla. Sen lisaksi han ei juurikaan nayttanyt huomioivan sinua polttareissasi, tuskin han siis tulee niin tekemaan haissasikaan... Jos haihin on viela aikaa, vaihda kaasoa ja pyyda talta, etta pidatte uudet polttarit ilman tata alkuperaista kaasoasi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-miisa, tosi inhottavaa:( Ymmarran hyvin, milta susta tuntuu miehesi puolesta- mustakin tuntuis ihan hirveelta toisen takia! Ota se BM ja kumppanit oikeen kunnon puhutteluun, ja selvenna asian merkitys. Kysy, milta heista tuntuis jos kavereita ei nappais patkaakaan??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle myös pidettiin polttarit vähän aikaa sitten. Ensimmäinen ohjelmanumero oli sellaista extremeä jollaisesta en pidä. Olen ehkä joskus nuorempana kokeillut yhtä sun toista, mutta tuo oli kyllä sellainen etten siitä ihan hirveästi pitänyt. Kyllä se olisi menetellyt jos olisin säästynyt ehjin nahoin, mutta satutin itseni vielä tuossa hommassa ja olen sitä muutaman päivän potenut tässä ja ollut hieman "toistaitoinen" täälä kotona pienten lasten kanssa. Tämän tempun jälkeen olin aivan mielettömän väsynyt kun olin jännittänyt ja varmaan hieman järkyttynytkin ystävieni keksimästä ohjelmasta ja olihan se fyysisestikin raskasta. Loppu päivän ohjelma oli juuri sellaista mistä pidän, mutta olin aivan veto pois ja paikkoja särki. Koitin silti pysyä menossa mukana, mutta kovin myöhään en sitten lopulta millään kyennyt olemaan mukana kun kaikki energia oli mennyt ensimmäisessä ohjelmanumerossa. Myös puolet porukasta katosi kuka minnekin aika aikaisin. Kuulin myös että polttarikansioni on illan tiimellyksessä hukattu jne.

Nyt en sitten oikein tiedä mitä tästä ajatella. Luulin että ystäväni tuntevat minut paremmin ja tietävät minkälaisista asioista pidän. Itse olen muutamille näistä ystävistäni ollut polttareita aikoinaan järjestämässä ja heidän polttareihinsa oli keksitty kaikenlaista mukavaa mm.hemmottelua mistä olisin itsekin pitänyt ja tämän kerroinkin ystävilleni kun alkoivat minua "uhkailemaan" polttareiden järjestämisellä. Kerroin myös että luotan siihen etten joudu tekemään mitään missä joudun pelkäämään tms.

Kotona itkin sulhaselleni kuinka järkyttynyt olin tuosta ensimmäisestä ohjelmanumerosta ja pettynyt siihen että ystäväni oikeasti luulivat minun pitävän sellaisesta. Heillä itselläänkin olisi ollut mahdollisuus kokeilla samaa ohjelmanumeroa, mutta eivät halunneet. Joten ilmeisesti se oli heistäkin liian pelottavaa, mutta kuitenkin pistivät minut, pienten lasten äidin tuollaista temppua suorittamaan.

En kuitenkaan haluaisi riitaantua ystävieni kanssa, mutta kyllä he nyt tuntuvat jotenkin vieraille minusta jos kerran oikeasti kuvittelivat minun tuollaisista tempuista pitävän. Itse olen monesti puhunut etten pidä sellaisista polttareista missä juhlakalu nolataan tai teetetään jotain häntä pelottavia asioita ja sitten naureskellaan ja pidetään hauskaa hänen kustannuksellaan. Kuitenkin itselleni kävi näin. Mietin myös että olenko oikeasti ollut niin huono ystävä että ansaitsen tällaista. Nyt ei oikein hääkekkereitäkään huvittaisi pitää näille ystäville, vaan mennä vaikka kaksin sulhon kanssa johonkin kylpylään rauhassa nauttimaan olostamme. Mutta olin jo ennen polttareita heidät kutsunut tuleviin pikku kemuihimme... En tiedä hiipuuko tämä olotila ja tunne sitten kun nuo exstreme tempusta aiheutuneet pikku vammatkin paranevat ja hiukan aikaa kuluu, vai meneekö häiden iltakekkeritkin sitten niin että pikku hiprakassa pohdin ystävieni järjestämää temppua ja fiilikset ovat alhaalla, vai pystyykö tästä vielä piristymään ja pitämään ystäviä entisenlaisina ystävinä, hyvinä sellaisina niinkuin tosiaan ennen luulin heidän olevan. Nyt vaan itkettää ja harmittaa:-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle myös pidettiin polttarit vähän aikaa sitten. Ensimmäinen ohjelmanumero oli sellaista extremeä jollaisesta en pidä.

Minkälaista extremeä sinulla oli?

Minulle järkättiin joku vuosi polttarit, missä jouduin veteen vaikka en osaa kunnolla uida. Oli muka mukavaa käydä sukeltamassa, vaikka itsellä hirveä paniikki päällä koko ajan. Kaasot sen sijaan nauttivat kyseisestä aktiviteetista. Näitä lueskellessa tulee mieleen, että kenelle ne oikein järkätään ne polttarit, kaasoille vai morsiamelle??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä lukiessa täytyy kyllä taas miettiä että mitä ihmisten päässä liikkuu. :( Juurikin että kelle ne polttarit järjestetään. Jos ei ole varma tykkääkö morsian/sulhanen jostain tietystä jutusta, sitä ei kannata koittaa. Ja entistä enemmän jää mieleen se että jos itse joskus saan olla mukana järjestämässä polttareita tms. kellekään, otan asioista selvää. Yleensä joku kavereista tai sisaruksista (tai ehkä jopa se tuleva puoliso :girl_sigh: ) osaa kyllä sanoa mistä päivänsankari tykkää ja sen perusteella voi suunnitella ohjelmaa ja jättää sitten ne benji-hypyt toiselle ajalle ellei tiedä varmaksi että se on ollut haaveena.

Vielä loppuun se kliseinen toivotus. :rolleyes: Toivottavasti hääpäivä on sitten teillä senkin edestä ikimuistoinen joilla polttarit ovat menneet penkin alle!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälaista extremeä sinulla oli?

Minulle järkättiin joku vuosi polttarit, missä jouduin veteen vaikka en osaa kunnolla uida. Oli muka mukavaa käydä sukeltamassa, vaikka itsellä hirveä paniikki päällä koko ajan. Kaasot sen sijaan nauttivat kyseisestä aktiviteetista. Näitä lueskellessa tulee mieleen, että kenelle ne oikein järkätään ne polttarit, kaasoille vai morsiamelle??

Jouduin kiipeämään korkealle, vaikka pelkään korkeita paikkoja jne. En tarkemmin viitsi kertoilla ettei joku tuttu tunnista kertomustani.

Kurja että sinullekin oo moilasena oli järjestetty sellainen ohjelmanumero josta juuri itse et pitänyt ja jota pelkäsit. Yhdyn todellakin edelliseen, että kenelle ne polttarit tosiaan järjestetään... Voisi todellakin varmistaa vaikka sulhaselta tai koittaa kautta rantain udella mahtaako juhlakalu pitää tuollaisista vähän erikoisemmista ja vaativammistakin jutuista mitä muut ovat ajatelleet sankarille järjestää, jotta mahd. vältyttäisiin tuollaisilta ikäviltä väärinkäsityksiltä ja mielipahalta. Tsemppiä ja toivotaan todella, että sitten itse hääpäivä olisi kaikinpuolin ihana:-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi kurjaa muiden puolesta kuulla huonoista polttareista. Mä jaksoin nuorena kaasona vielä innostua ja järkättiinkin kivat polttarit, plus osallistuin pariin. Mitä enemmän ikää tulee (nyt 30-v.), sitä vähemmän haluaisin mitään polttareita. Olen tällä hetkellä sinkku, mutta ihan leffailta ruoan ja leffojen kanssa olisi maksimi, mihin rupeaisin. Tuntuu, että tuo on niin koettu ja nähty. Ja kaasoksi ehdottomasti mun sisko, kun tietää mielipiteeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omiin polttareihini on vielä aikaa ja olenkin pohtinut omaa asennettani niitä kohtaan. Näitä lukiessani todellakin toivon, että kaasoni tuntevat minut. Uskon myös, että näin on.

Pari kesää sitten kaasoilin ystävälleni polttarit. Morsian halusi vaikuttaa aika paljon asioihin. Mielestäni se oli osittain ok, sillä hän esim. päätti ketä kutsutaan. Itsekin haluan vaikuttaa osanottajaporukkaan, sillä esim. opiskelujeni puolesta minulla on hyviä ystäviä, joita kaasoni eivät tunne. Pääni ei kestä nykyään juomista juuri ollenkaan. Muutama siideri ja punaviini on ok, kunhan se jää siihen. Toivonkin, että kaasoni tätä kunnioittavat, sillä olisi aivan kurjaa alkaa voida pahoin jo alkuunsa. Kaasoni on hieman udellut toiveitani ja olen sanonut, että täysin vapaat käödet kunhan kunnioitatte "juomakuntoani". Hän hieman naureskeli ja vitsaili, että varmasti haluan päättää kaikesta. Mutta enpä haluakaan ja innolla odotan, mitä tytöt keksivät aikanaan.. :girl_smile:

Pari kesää sitten kaasoillessani minulla oli apuna toinen kaaso ja myös kaikki polttareihin osallistuneet. Meitä oli tiivis kaveriporukka ja suunnittelu onnistui ja uskoimme kaikki, että polttarit ovat morsiammen toiveiden mukaiset. Olimme myös kuunnelleet morsiammen toiveita ja huomioinneet ne ohjelmassa. Morsian kuitekin näytti pitkää naamaa polttarien aikana eikä sen kummemmin osannut selittää, miksi näin oli... Toivottavasti hän kuitenkin nautti edes jollain tapaa päivästä sillä olimme sen rakkaudella ja ajatuksella hänelle suunnitelleet. Ehkä hän vain asetti liian suuret odotukset päivälle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ollut pettynyt polttareihin mutta pariin kaveriin kylla. Yksi (joka on viela kaiken lisaksi usherina meidan haissa) lahti jo kello kahdenksan maissa kotiin tekaistulla syylla (selvisi myohemmin, etta valehteli) ja pari muuta liittyivatkin ihan toiseen seurueeseen kesken illan eivatka edes juhlineet meidan kanssamme. Muuten meni kaikki hyvin, oli hauskaa, mutta vahan saa taas punnita naita ystavyysushteitaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enpä uskonut joutuvani tänne kirjoittamaan, mutta toisinpa kävi.

Polttareitani vietettiin viikonloppuna, ja kyllä pettymys oli aikamoinen kun tajusin kuinka huonosti kaverini minut tuntevat. Lisäksi kun olen nyt jälkeenpäin kuullut myös kuinka vähän suurinta osaa kiinnosti :girl_cray:

Päivä alkoi aivan mukavasti, sulhanen haettiin kotoa omiin polttareihinsa ja saatiin yllätettyä täysin. Olin tyytyväinen kun olin itsekin onnistunut pitämään salassa ja pakkaamaan tavarat huomaamatta viikonloppua varten. Noh, itse jäin aamuteetä juomaan, mutta pian ovikello soi taas ja sieltä tulikin omat kaverit hakemaan. Siinä vaiheessa näyttivät tulevan yhtenä ja sopuisana porukkana.

Sain aamiaisen ja ohjeet mitä pitäisi pakata mukaan ja sitten mentiin. Myöhemmin tajusin että polttareilla oli teema, mutta kukaan ei muistanut sitä minulle kertoa siinä aamulla.

Ulkona alkoi jo huomaamaan kuinka porukka onkin oikeasti kahta leiriä kun jakauduttiin autoihin, meitä kun oli sen verran useampi ettei pystytty yhdessä kulkemaan autoa vaativia välimatkoja.

Päivän aikana minut laitettiin suorittamaan yksi tehtävä, ihan hauska, ei mikään nolausjuttu, sillä olin toivonut ettei mitään sellaista kaupungilla. Tehtävän jälkeen minulle oli varattu manikyyri, joka on aivan täysin ei mun juttu. Olen sellaisessa työssä missä en voi kynsiä lakata tai muutenkaan ei kannata erityisemmin laittaa. Enkä vapaa-ajallakaan juuri koskaan lakkaa tai laita, kun ne on samantien taas aivan kauheassa kunnossa. En siis osaa olla laitettujen kynsien kanssa.

Sitten käytiin syömässä, yksi aktiviteetti porukalla ja sen jälkeen suunnattiin illaksi varatulle mökille. Pettymys, kun tajusin että kaikki ohjelma oli nyt tässä. Ja kun porukka alkoi vain kiristymään ja kiristymään.

Olihan tuossa siis jonkinverran ohjelmaa, mutta kun se oli mielestäni sellainen ihan perus iltapäivä kavereitten kanssa kaupungilla, hieman jotain erityisempää odotin kun kuitenkin polttareista oli kyse. Ehkä se sitten oli se manikyyri, mutta kun mielestäni heittivät rahat aivan hukkaan tuossa hommassa, olisi ollut niin paljon parempiakin "tyttöjen juttuja" joista jonkin olisi minulle voinut järjestää ja josta olisin tykännyt. Esim. jalkahoito (töissä kun koko ajan on jaloillaan).

Odotin että mökillä olisi ollut vielä jotain tehtäviä tai muuta, mutta porukka jakautuikin kahtia ja mitään ei oikein enää tehty. saunottiin ja uitiin ja syötiin.

Eniten itseä harmittaa kun jälkeenpäin olen nyt kuullut että kavereistani suurin osa olisi ollut valmis maksamaan muutaman euron, mielellään jos olisi vaan jotain ilmaisia juttuja saatu. Ruokabudjetti oli kuulemma aivan olematon yli kymmenelle hengelle, ja siskoni ovatkin sitten omasta pussistaan laittaneet paljon ylimääräistä yhteisen budjetin ulkopuolelta. Lähinnä siis sellaisiin mulle varattuihin yksityisjuttuihin, kuten pieneen kuohariin, saunaa itse tehtyyn jalkakylpyyn, kasvonaamioon ja sellaiseen.

Muutama vuosi sitten tuolla melkein samalla kaveriporukalla järjestettiin polttarit yhdelle nyt mukana olleelle kaverille. Ei silloin kukaan valittanut rahan menosta tai kaiken kalliudesta, ei kukaan silloin yrittänyt rajoittaa mitä morsian saa syödä ravintolassa (nyt olisi pitänyt kuulemma katsoa tarkkaan mitä voin syödä ettei ole liian kallista, lopulta siskoni maksoivat minut ravintolasyömiset koska kaverit eivät voineet osallistua sellaisiin kuluihin). Heidän ravintolassa syömiseen menneet kulunut olisi silti pitänyt huomioida yhteisessä budjetissa. Ja silloin pari vuotta sitten oli aivan samanlainen rahatilanne, oikeastaan suurimmalla osalla vielä nykyistä huonompi.

Jotenkin jäi sellainen tunne ettei kaverit olekaan oikein kavereita. ei niistä kukaan ainakaan minua tunne.

tuli varmaan todella epäselvä selostus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on omat polttarit nyt ihan liian tuoreessa muistissa vielä, kun vasta palauduin niistä tänään.

Mun kohokohta oli keilaaminen, mutta siihen kaikki suunniteltu ohjelma sit jäikin. Supermahtavaa. En odottanut mitään superkallista rahanmenoa vaativaa ohjelmaa, mutta vaivaa ei tähän ohjelmaan oltu kyllä nähty laisinkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oivoi mitä kertomuksia, ajattelin ettei polttareihin voi pettyä, mutta näinkin voi näköjään käydä. Jos mulla olis jotain estoja, niin pettyisin varmastikin jos väkisin sellaista joutuisin tekemään, mistä en pidä.

Mulla on vielä polttarit edessä päin, ja ainoa toive mitä esitin, oli että EI benjiä (koska olen hypännyt jo niin monta kertaa, tosin suomen korkein olis vielä kokematta :) ).

Mulla on "polttarilistassa" 23 henkilöä mun ja kaason lisäksi, joo, uskokaa tai älkää, mutta en osannut karsia niistä ketään pois. Petyn ehkä eniten, jos yli puolet jättää tulematta syystä tai toisesta, tai jos joku näyttää hapanta naamaa. Tiedän, että työkavereistani eivät kaikki pääse, koska joku joutuu tietenkin olemaan töissä, mutta uskon että osallistuvat järjestämiseen anoen minulle vapaata salaa. Neljä ystävääni ovat sen sijaan pallomahoja, jotka poksahtavat aikavälillä kesä-syyskuu, joten polttareiden aikaan saattaa olla yks sun toinenkin synnyttämässä :). Ehkä nuo poisjäämiset annan anteeksi... Eli lähinnä toivon ettei kukaan joudu maksamaan minulle järjestetystä ohjelmasta maltaita.

Kaveripiirissämme tosin ei ole ollut häitä kolmeen vuoteen, joten luulis ihmiset olevan innoissaan. Kolme vuotta sitten olin mukana neljissä polttareissa ja niistä kahden suunnittelutiimissä, niin kyllä alkoi jo maistua puulta koko homma, toivottavasti se ei näkynyt naamasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kirjoittaa yksi polttareihinsa pettynyt vieras-statuksella.. Omani ovat takana ja päivä ei ollut yhtään sellainen mitä olin ajatellut sen olevan. Meno oli todella rauhallista. Päivällä oli ihan ok ohjelmaa kotipuolessa, sitten mentiin syömään ja sen jälkeen jo todella alkuillasta yhden osallistujan mökille, jossa ei ollut enää mitään ohjelmaa kuin saunominen.

Olen itse ollut neljissä polttareissa, joista kahdet ovat päättyneet mökille, mutta koskaan tunnelma ei ole laskenut näin pahasti. Meiltä puuttui musiikki, pelit, aktiviteetit ja kaikki oli jo aika väsyneitä kun päivä oli alkanut välimatkojen takia aika aikaisin.

Missään vaiheessa emme kulkeneet yhtenä polttariseurueena ja törttöilleet kaupungilla, vaan lähes kaikki oli autoilla liikkeellä. Olen jälkeenpäin kaikille osallistujille kertonut tuntemuksiani että päivä oli kaukana siitä mitä olin ajatellut suuren päiväni olevan. Kaaso suunnitteli päivän lähes kokonaan. En saanut kauniita henkilökohtaisia sanoja tai muistoja osallistujilta, mitä on ollut edellisissä polttareissa joihin olen osallistunut. Pettymys oli todellakin kova, kun mökille tultuamme tajusin että päivä oli tässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi polttareihin pettynyt.

Kovasti päivää odotin, kerroin mitä EN missään nimessä, arvasin kun kautta rantain kyselivät kaikkea, mutta sitten tätä juttua minkä tekivät, eivät vaivautuneet salapoliisina tiedustelemaan.. mentiin meinaan ratsastamaan. Mä pelkään hevosia ja sain ihan hysteerisen kohtauksen kun meinasivat laittaa mut hevosen lähelle, no muut ratsastivat, mä kuvasin heidän iloaan ja siinä kohtaa kun pois lähdettiin sanoin, että uskon tämän vielä menevän hyvin,

No, mentiin saunaan. INHOAN saunaa, ja kaikki tiesi sen.. sitten leikittiin ja pelattiin JEE!!, ja sitten itkin kun tajusin päivän olleen siinä. Ehdottelin PUOLI vuotta kaikkea mitä voisi olla, kasvohoitoja, leikkejä, MENOA ja meininkiä.

Kaksi päivää polttareiden jälkeen itkin. silmät päästä. Se päivä mitä odotin kun kuuta nousevaa, oli ihan paska. Mä tiedän kaikkien tehneen paljon, mutta miks mua ei kuunneltu?! Miks mun kaverit ei ehdottanu mitä mä ehdotin?! kysyivät vaan et hyppäisinkö benjiä, EN. no ei sitä sitten... voin kuvitella mitä ovat puhuneet, se TYKKÄÄ niin ratsastaa, mä TIEDÄN sen.. Kokemuksena.. Ja uskokaa tai älkää, KUKAAN ei ymmärtänyt mua kun sanoin sitten loppujen lopuksi, että mulla on ollut ikävää ja odotin jotain muuta. kuulin vaan miten paska olen kun en ota vastaan mitä annetaan. No jos en ole viihtynyt lapsena tallilla, MIKSI multa ei kysytty, että onko siihen SYY!?

Kiva odottaa häitä, kun ei todellakaan tiiä mitä tulee.. ja se, että ylläreitä olisi, en enää halua sitä,. Mä tahon tietää kaiken etukäteen, että voin sitten sanoa, että ei kiitos jos on jotain mistä en pidä. Ja en todellakaan halua muistaa polttareista mitään häissä! jos kansion tekevät, mä oon todella vihainen. Olen nyt ilmoittanut että en halua nähdä kuvia. IKINÄ.

Janika

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen jälkeenpäin kaikille osallistujille kertonut tuntemuksiani että päivä oli kaukana siitä mitä olin ajatellut suuren päiväni olevan. Kaaso suunnitteli päivän lähes kokonaan.

Harmi, etta et saanut sellaisia polttareita, kuin toivoit. Mielenkiinnosta vaan kysyisin, etta miten osallistujat suhtautuivat palautteeseesi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en pettynyt polttareihin, kaaso ja polttarit olivat aivan ihanat ja ohjelmaa oli, sekä ihania yllätyksiä. Meillä oli tosi mukavaa. Mutta polttareiden jälkeen olen viikkotolkulla itkenyt, koska meitä oli vain muutama. Kolme "parhaimpiin" kuuluvaa ystävääni jättivät kertakaikkiaan tulematta. Ja loputkin kaverit vain missasivat koko homman. Tuli ihan sellainen olo, että näin vähänkö minulla oikeasti on ihmisiä, jotka välittävät. En ole kuullut heistä sen jälkeen, toivottavasti viikon päästä häissä en ala itkemään (ilmainen ruoka niille kelpaa varmasti, joten tulevat varmasti paikalle...) Vihainen en ole, vain aivan ääääärimmäisen pettynyt :girl_cray3: Onneksi kaaso ja ne pari paikalle tullutta ystävääni pelastivat päiväni ja nyt tiedän, ketkä oikeita ystäviäni ovat. :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now