Guest Harmistuttaa

Pettynyt polttareihin

178 posts in this topic

ensimmäinen naimisiin menijä kaveriporukasta, nyt oon vaan yrittänyt unohtaa koko polttarit ja keskittynyt ottamaan viimisen spurtin häitten järjestelyissä! ajatuksissa ollut että häiden jälkeen jos järjestäisi kivan illan vaikka mökillä tms. ihmisten kanssa joiden tiedän viihtyvän seurassani ja haluavan olla kavereitani!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^  Voi kamala mitä "ystäviä".  :(     Onneksi keskityt tärkeimpään ja aiot viis veisata tuommoisesta.  Se mökki-ilta kuulostaa ihan mahtavalta idealta. :)  Ja sinne kun on tulossa ne oikeat ystävät niin teillä on varmasti ihanaa yhdessä. :give_heart:    Ihanaa häitten odotusta sulle nnipsu!  Ei enää kauaa. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

En voi sanoa, että polttarit kokonaisuudessaan olisivat olleet pettymys, mutta tietyiltä osin kyllä.

 

Ensinnäkin, ennen polttareita olin pari päivää tosi maassa, todella alakuloinen. Häästressi ja muut asiat painoivat mieltä ja olin itkeskellyt. Sitten päivää ennen polttareita sain postissa kirjeen, jossa ilmoitettiin että polttarit alkavat huomenna! Tämän kirjeen saatuani purskahdin itkuun, sillä tajusin etten pysty millään virkistymään niin paljoa seuraavaksi päiväksi että pystyisin olla iloisella mielellä.

Onneksi tämä ongelma saatiin juuri ja juuri ratkaistua, kun kaaso ja sulhanen lohduttivat ja piristivät minua.

 

No, polttarit sitten alkoivat ja juuri ennen kuin tapasin polttarivieraat, sain tietää, että suurin osa kavereistani oli perunut tulonsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minun ja kaasoni lisäksi polttareissa oli _vain_ kaksi kaveriani. Olin niin pettynyt kun sain tietää tästä :( Osa kavereistani olivat joutuneet jäämään pois jonkun tentin takia ja osa oli vain kylmästi sanonut etteivät polttarit kiinnosta. Tässä meinasi oikeasti tulla itku kurkkuun.

Tsemppasin itseäni sillä, että onneksi edes ne kaksi kaveriani tulivat. Heille iso kiitos!

 

Polttareiden keskikohdassa sitten niin pienessä porukassa kuin neljän hengen ryhmässä tuli kuin tulikin riitaa. Polttarivieraani rupesivat riitelemään kaasoni kanssa. Yritin laittaa heidät sopimaan, ja tämä johti siihen että lukitsin itseni huoneeseen ja ilmoitin että tulen ulos sitten kun he ovat sopineet. Muutama kyynelkin tuli.

Onneksi he kaikki sopivat lopulta ja samana iltana jo nauroimme niin että vatsaan sattui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei nnipsu!! Ihan kamalaa. Tuo ajatus mökkeilystä häiden jälkeen hyvällä porukalla kuulostaa ihanalta ja rentouttavalta. Sitä saattaa jopa tarvita häiden jälkeen enemmän kuin ennen häitä. Ei silti... ei pitäisi jäädä omista polttareista tuo tunne. Tosi surullista. :(

 

Ja tiria myös..

 

Tuli mieleen, että joskus olen kuullut sanottavan, että polttareissa ystävyys punnitaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^lyhyesti, puolet eivät tulleet paikalle, osa lähti kesken päivän pois ja lopulta jäljellä minä ja pari muuta, kerrottiin heti alkuillasta että 10ltä pitäisi lähteä kotiinpäin eikä ohjelmaa ollut varattu loppuillalle eikä minulta kysytty mitä haluaisin tehdä kun aluksi olivat miehelle ilmoittaneet että pystyn hyvin vaikuttamaan loppuillan kuluun...miehen sisko sanoikin, että hänestä eivät tuntuneet yhtään polttareilta vaan epäonnistuneelta tyttöjen illalta. harmittaa vaan kun miehen polttarit olivat mieluisat ja sujuneet hyvin ja itse en pysty ees ajattelemaan omiani tulematta surulliseksi tai pettyneeksi...:/

 

Mä tulin jostain syystä käymään täällä yläkerrassa piiitkästä aikaa ja luin tämän. Kuulosti todella paljon mun polttareilta muutaman vuoden takaa... Mua surettaa vieläkin, kun mä ajattelen tuota iltaa, ja se taas harmittaa, kun siihen päivään oli kuitenkin panostettukin (esim. lounas oli jotain aivan mahtavaa ja ainutlaatuista). Mutta niinpä vaan oli, että sain illalla kuulla, että esim. mun polttarit järjestänyt ystävä oli menossa aamukuudeksi töihin ja lähtisi kohta jo kotiin - ja hänen työnsä ei todellakaan ollut sellaista, että työvuorojen järjesteleminen olisi ollut mitenkään mahdotonta. Kukaan muukaan ei jaksanutviitsinythalunnut mitään, ja niinpä mä istuin jo yhdeltätoista bussissa matkalla kotiin. Ja itkin siellä. Oma vika toki siinä mielessä, kun omat kaverit koostuvat laumasta yksittäisiä ihmisiä, eivätkä kokonaisesta toisensa tuntevasta porukasta, niin näin mahtis lopputulos siitä sitten voi tulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi apua miten kurjia polttarikokemuksia täällä morsioilla on ollut..! :( En tiedä oliko näitä viisasta käydä lukemassa omia polttareita jännittäessä.. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kyllä ymmärrä mikä näissä polttareissa on kun ei naiset pysy sovussa. Itselläni on kovin ikäviä kokemuksia kaason tehtävistä. Läpikotaisin tuntemistasi ihmisistä (tai niin olit ainakin luullut) paljastuu aivan uusia piirteitä. Kaikkien pitää päteä ja kaikilla on mielipide joka asiasta, niin että pistetään jatkuvasti kapuloita rattaisiin. Jos joku asia on jo sovittu, niin sekään ei enää myöhemmin sovikaan. Toinen puoli taas on niin passiivisia, ettei osallistuminen kiinnosta millään tasolla vaikka miten laittaisi viestiä. Sitten kun kaikki on varattu ja sitouduttu maksamaan, osa ei tule paikallekaan. Eräs halusi puuttua myös hääjuhlien jääpalojen muotoon. Ja ei, tämä ei ole vitsi. Eräs ilmoitti myös, että hänen mielestään kaason tulisi maksaa myös hänen osallistumisensa koska hänellä ei ole yhtään rahaa. Lisäksi hän vihjasi, että kaason tulisi maksaa myös polttariohjelmista yksin suurin osa.

 

Mielestäni kaikessa järjestämisessä ja olemisessa koko päivän osalta pitäisi olla se, että yritetään järjestää mahdollisimman kiva ja ikimuistettava päivä morsiammelle. Ei kai sen pitäisi olla niin ylivoimaisen vaikeaa pistää omat ongelmat ja itsekkäät motiivit sivuun edes yhdeksi päiväksi. En tiedä onko kyse kateudesta vai mistä, mutta en ymmärrä sitä ajattelua että toisen onni olisi jotenkin itseltä pois. Jos ei pysty iloitsemaan ystävänsä onnesta, niin minkälainen ystävä olet. Polttariohjelmastakaan ei haluta maksaa pennin hyörää, ellei se ole juuri MINULLE hauskaa tai hyödyllistä. 

 

Toivon kaikille onnellisia polttareita ja toivon ettei oma kaasoni joutuisi yhtä koville kuin itse aikanani jouduin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ompas ikävän kuuloisi kokemuksia osalla :( Omissa polttareissa iltaa hieman varjosti yhden yhstävän katkeruus naimisiin menoani kohtaan. joka loppuillasta purkautui kästitämättömänä raivokohtauksena minulle ja muutamalle muulle osalliselle. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa kyllä kurjalta... Toivottavasti voin itse tulla kertomaan toisenlaisia kokemuksia polttareistani sitten, kun ne on pidetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen ollut kaasona ja yrittänyt olla myös järjestämässä polttareita. Mietin kuumeisesti sopivia vaihtoehtoja, kun morsian oli raskaana. Harmi vain että toinen kaaso oli hyvin jyräävää sorttia, ja halusi itse suunnitella ja järjestää kaiken, kun varmasti olisi yhdessä polttariporukan kesken saatu aikaiseksi toisenlainen ratkaisu.. Alkuperäinen suunnitelma oli mielestäni ihan hyvä, mutta hieman ennen polttaripäivää tämä järjestäjä muutti koko ohjelman. Minua harmitti ne polttarit, mielestäni ne menivät hieman pieleen. 

 

Aamulla oli morsiamen kasvohoito (tiesimme, että hän oli varannut hoidon), johon veimme hänet ja haimme hänet sieltä. Hänellä ei ollut mahdollisuutta meikata, joten kulki meikittä koko päivän. Normaalisti meikkaa runsaasti ihmisten ilmoille.

Sitten kävimme museossa. Morsiamen äiti liittyi mukaan.

Sen jälkeen haimme yhdessä polttariseurueeseen yhden jäsenen lisää.

Sitten piti mennä picnikille, mutta kun satoi. Etsimme tovin jotain katosta parista eri rannasta.. Morsian vaikutti melko äreältä tässä vaiheessa, enkä yhtään ihmettele. Hän oli odottanut kovasti polttareitaan.

Löysimme katoksen ja laitoimme ruuat sinne.

Hain toisen kaason kanssa paikalle hänen ystävänsä, joka teki tarot-kortti ennustuksia sekä vyöhyketerapiaa käsiin. Se oli päivän pelastus!

Sitten morsian piirsi kahteen kiveen hänen ja sulhasen nimikirjaimet ja jätti ne tammen juurelle.. Sekä keräsi kiviä, jotka kuvastivat hänen exiään, ja kertoi miksi erosi heistä ja heitti järveen. 

Sitten mentiin ravintolaan syömään. 

 

Onneksi sade lakkasi jossain vaiheessa ja aurinko alkoi paistaa. Annettiin lisäksi koru muistoksi morsiamelle. Ja tilattiin ifolor-kirja, jossa oli sepostus kuvineen päivän kulusta. Osa kuvista vaan oli melko surkealaatuisia, mutta pakko oli niitäkin kirjaan laittaa ettei jäänyt tyhjiä sivuja.

 

Neuvoksi kaasoille annan, että älkää jyrätkö!! Vaan yhdessä polttariporukan kanssa suunnitelkaa polttarit, ne ovat kuitenkin yksi ikimuistoisemmista päivistä morsiamelle! Ja kun yhdessä miettii ja ideoi, saa varmasti päivästä morsiamen (eikä järjestäjän!) näköisen!

Edited by elisenda88

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin viime vuonna siskoni polttareissa ja vaikken ollutkaan morsian, niin polttarit oli pettymys. Panostin ohjelmien keksimiseen, mutta eipä ehdotukseni kelvannut.  :wacko: Onneksi siskoni sentään viihtyi huonosta säästä ja epämääräisestä yhteishengestä huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pyysin kolmea itselleni tärkeintä ja pitkäaikaisinta ystävääni kaasoikseni. Heistä jokainen on erilainen persoona ja ajattelin heidän täydentävän toisiaan erityisesti polttareita ajatellen. Aikaa olin varannut tarpeeksi, mitkään pyyntöni kaasoille eivät tulleet viime tipassa. Annoin polttareihin useita eri viikonloppuvaihtoehtoja ja korostin miten voin tarvittaessa järjestellä omia menojani, jos sopivan ajankohdan löytäminen olisi vaikeaa. Pääasia itselleni oli että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. Sen lisäksi olin toivonut yhteistä tekemistä, morsiussaunan sekä yhteisen yöpymismahdollisuuden (ystäväni asuvat eri puolella Suomea). Toivoin ettemme lähde baariin tai että minun ei tarvitse pukeutua.

 

Vaikeudet alkoivat jo ennen omia polttareitani, sillä toimin kaasona yhdelle kaasoistani. Hänen polttarinsa olivat ennen omiani. Panostin hänen juhliinsa todella, myös rahallisesti. Olin viimeistellyt kaiken yksityiskohtia myöten ja sain toteutettua kaikki hänen listaamansa toiveet. Omien polttareidensa lopuksi kaasoni yllättäen paljasti milloin polttarini alkavat ja osan polttareitteni ohjelmasta. Olin asiasta järkyttynyt, mutta ajattelin sen olevan tahaton kömmähdys. 

 

Polttareiden alkaessa odotukseni oli korkealla, olinhan kertonut kuinka tärkeät ne minulle ovat. Polttaripäivän ohjelma koostui yli tunnin matkustamisesta, odottelusta, puolen tunnin matkustamisesta, ohjelmasta, lähes kahden tunnin matkustamisesta ja morsiussaunasta. Saunan jälkeen puoliltaöin sain kuulla että minut viedään vanhempieni kotiin yöksi. Kaasot menivät kaikki omille tahoillensa. Seuraavana päivänä he tulivat syömään luokseni "brunssia", joka oli koottu edellisen päivän tähteistä. Polttarit järjestettiin kaasojen kotipaikkakunnalla, ja jouduin sunnuntaina matkustamaan useita tunteja takaisin kotiin.

 

Ihmettelin jo polttareissani aamulla miksi vain muutama kutsutuista on paikalla, mutta ajattelin muiden liittyvän myöhemmin mukaan. Jossain vaiheessa päivää ymmärsin ettei muita kutsuttuja tule. Tuntui sille, että toiveitani ei kuunneltu ja kaikki vaikutti hätäisesti kasatulle; siirtymiset veivät suurimman osan päivästä, ruokailujen väli oli yli kuusi tuntia ja alkoholia sain itse pyytäessäni myöhään illalla. Ja yllättäen, jouduin pukeutumaan koko päiväksi tyhmiin roolivaatteisiin. Kaikista pahin isku oli kuitenkin joutua vanhempieni kotiin yöksi.

Itselleni jäi polttareista uskomattoman pettynyt ja epätodellinen olo. Kerroin kaasoille kuinka pettynyt olin siihen että vain muutama pääsi paikalle. Yritin myös selventää mistä pahoitin mieleni muuten, kun kaikki sen varmasti aistivat. He suuttuivat asiasta ja sain pyydellä vuolaasti käytöstäni anteeksi. Lisäksi he kertoivat purkauksestani kaikille polttareihin kutsutuille, myös mieheni lähisukulaiselle. Se luonnollisesti mutkisti asioita ja sain häitä edeltävän viikon vastailla puheluihin ja selitellä asiaa. Kaasoilta en saanut mitään myötätuntoa, he kuittasivat asian häästressiksi ja vähättelivät polttareiden merkitystä. Myöhemmin kuulin että he olivat esittäneet vain yhden ajankohdan polttareille ja määränneet polttarikaupungin muita kuuntelematta. Häiden järjestelyissä heistä ei ollut juurikaan apua; kaikki saapuivat avuksi myöhään edeltävänä iltana ja hävisivät heti juhlien jälkeen. 

Olen yrittänyt unohtaa asian, niellä kaiken ja olla heidän ystävänsä. Olen katsonut peiliin, miettinyt olenko itse väärässä, huono ystävä tai että surkuttelenko turhasta. Olen silti yhä kuukausien jälkeen surullinen, pettynyt ja vihainenkin; polttarit olivat yksi elämäni tärkeimmistä ja odotetuimmista päivistä. Erityisen hämmentynyt olen kaasoni käyttäytymisestä, sillä hänelle järjestin ihanat polttarit ja luulin että ystävänäni hän haluaa tehdä samoin. Miten toimisitte tässä tilanteessa, että saisitte rauhan ja päätöksen asialle?

Edited by kumpulainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä jos järjestäisit häämuistelojuhlat sillä porukalla, joka ei päässyt polttareihin? :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta Nanshen idea on hyvä! Uusia polttareita et valitettavasti saa, mutta voisit hyvinkin järkätä häämuisteloillan/viikonlopun polttareiden ulkopuolelle jääneiden kavereitten kanssa. Kiva tyttöjen viikonloppu vaikkapa jossakin mökillä! Voisit itse järkätä jotakin ohjelmaa, joissa esim. vanhojen kuvien avulla muistelette menneitä ja kerrot, miten olet ystäviisi tutustunut tai miksi he ovat niin tärkeitä sinulle. Jotakin leikkimielistä kisailua voisi olla ihan hyvin myös. Ja ainakaan sinun ei tarvitse enää pukeutua mihinkään! ;)

Oletko ollut kaasojesi kanssa häiden jälkeen ollenkaan tekemisissä? Ovatko he ystäviä polttareiden ulkopuolelle jääneiden ystäviesi kanssa, eli saavatko he jotakin kautta kuulla tyttöjenillasta? Vaikka mitäpä siitä, vaikka kuulisivatkin! Ehkä he sitten tajuaisivat, kuinka paljon sinua on polttarit jääneet harmittamaan, ja näkisivät myös sinun puolesi asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Idea on hyvä ja olen miettinytkin asiaa. Jos olisin tiennyt ennen häitä että suurin osa ei pääse osallistumaan, olisi koko polttarit voitu puolestani järjestää häiden jälkeen. 

Olen ollut kaasojen kanssa tekemisissä, tosin hyvin vähän. Tilannetta pahentaa se, että en tiedä mihin uskoa; kaasot väittävät että kieltäytyneillä ei ollut oikeita syitä jättäytyä polttareista ja osa kutsutuista taas väittää että kaasot eivät antaneet polttareiden ajankohdalle vaihtoehtoja. Yritänkö selvittää asiaa kaasojen kanssa, vai leikinkö että kaikki on hyvin?

 

Edited by kumpulainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä olen pohtinut aika pitkään, että mitä neuvoa tähän antaisi. Tilanne on tosi kurja, polttarit on tärkeä juttu ja sitä odottaa sitä kivaa aikaa ystäviensä kanssa ja niitä muistoja, joista polttareista pitäisi syntyä. Polttarit voi myös samalla yliodotuksia täynnä, tahtojen taisto, stressin aihe.. Asian selvittely ei välttämättä tilannetta parane, kun tuossa on selvästi jollain tavalla tulehtuneet välit ja "he said, she said" -asettelu. Ehkä kaasot totesivat, että kaikkia on mahdoton miellyttää pvämäärän suhteen ja valkkasivat sitten vain jonkun. Ehkä vieraat eivät saaneet omia, hyvinä pitämiään, ideoita läpi ja siksi boikotoivat polttareita. Ehkä kohdekaupungin valinta vaikutti asiaan.. Ehkä "ei oikeita syitä jättäytyä pois" voi tarkoittaa myös "en halua kertoa ventovieraille". Ehkä sitä ja ehkä tätä.. Totuus on yleensä jossain siellä kertomusten puolivälissä. Joka tapauksessa oon sun kanssa tuon perusteella samaa mieltä siitä, että vähän vasemmalla kädellä oli hommat hoidettu, tätäkään kun ei voi varmaksi sanoa, kun ei tiedä, mitä kaasot ovat tehneet polttareiden eteen ja mikä on elämäntilanne jne. Minua olisi myös erityisesti harmittanut se, että vietiin vanhemmille yöksi (paitsi tietysti, jos on pyytänyt päästä esim. vauvan luo), joten ymmärrän pahan mielesi, samaten surin sitä, että omista polttareistani puuttui muutama läheisimmistä ystävistäni. Kuitenkin kolikon toinen puoli on se, että kaasot varmaankin kokivat, ettet arvosta heidän työtään yhtään, kun harmituksesi osoitit - se ei silti oikeuta tuollaiseen mustamaalamiseen yms. Polttareiden merkitys pitäisi myös olla erityisen selvä varsinkin sellaiselle, jolla ne on vastikään olleet.

 

Riippuen sun suhteista näihin listalla olleisiin, tietysti asiaa voisi selvitellä kysymällä, että mitä ihmettä tapahtui (mä ainakin olisin sen verran utelias), jos on sellaisia kavereita, keneltä voi kysyä. Oliko heillä joku faceryhmä tai sähköpostiketju vai miten kommunikoitiin. Mä varmaan pitäisin jotkut kekkerit ja vihjaisin, että kyseessä on jälppärit (jälkipolttarit :D) ja esittäisin toiveen, että jos joku vieraista haluaa jotain niihin tuoda, niin olisi mukavaa. Tuollainen kuvakollaasi, jota maakaliina ehdotti, olisi mielestäni hyvä. Kekkereissä voisi myös muistella häitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei kumpulainen! Tuo kuulostaa tosi samalta kun mun polttarit (muutama sivu taaksepäin löytynee vielä selvitys siitä). Samat ajatukset tuntuu sullakin pyörivän päässä. Mulla helpotti kun mun ne kaverit (selvisi ketkä on mun tosiystäviä..) järkkäsi häiden jälkeen ihan oma-aloitteisesti jälkipolttarit sille porukalle jota ei kutsuttu niihin ekoihin. Ja näissä polttareissa mulla oli oikeasti kivaa, sain hyvää ruokaa, juomaa ja tanssia yömyöhään :) 

 

Minä tein polttareiden jälkeen sen ratkaisun, että olen viilentänyt välit toiseen kaasoista. Toinen pyysi itkien anteeksi mönkäänmenneitä polttareita, ja hänen kanssaan olen edelleen hyvissä väleissä. Jos ei pystykään järjestämään kivoja polttareita, niin pitäisi edes välittää jos on pahoittanut toisen mielen. Tsemppiä sinulle, älä tee itsestäsi syyllistä!

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 1.1.2016 at 21.23, kumpulainen said:


Olen yrittänyt unohtaa asian, niellä kaiken ja olla heidän ystävänsä. Olen katsonut peiliin, miettinyt olenko itse väärässä, huono ystävä tai että surkuttelenko turhasta. Olen silti yhä kuukausien jälkeen surullinen, pettynyt ja vihainenkin; polttarit olivat yksi elämäni tärkeimmistä ja odotetuimmista päivistä. Erityisen hämmentynyt olen kaasoni käyttäytymisestä, sillä hänelle järjestin ihanat polttarit ja luulin että ystävänäni hän haluaa tehdä samoin. Miten toimisitte tässä tilanteessa, että saisitte rauhan ja päätöksen asialle?

Kumpulainen, hyvin kiteytetty! Juuri näin minäkin ajattelen nyt omien polttareideni jälkimainingeissa. Valitettavasti minulla ei ole vastausta, toivottavasti joku viisaampi voi auttaa meitä molempia. Olenko lapsellinen, kun olen pettynyt? Odotinko kuuta taivaalta? Olisiko minun pitänyt menetellä toisin, ohjeistaa kaasoja tarkemmin? Aiemmin ajattelin, että vain amerikkalaisissa hömppäsarjoissa morsiamen ja kaasojen ystävyyssuhteet saattavat saada pahan särön polttari- ja hääasioiden takia. Nyt koen tämän todeksi.

Mikä polttareissani sitten meni vikaan? No, ne olivat kengännauhabudjetin kotipolttarit, joiden pääasiallinen sisältö oli pakkojuottaa minut humalaan. Päivän aikana ei ollut mitään ohjattua ohjelmaa tai elämystä. Oli pieni kierros kaupungilla ja loppupäivä vietettiin kotona saunoen, jutellen ja Singstaria pelaten. Illalla ei meny ulos eikä tehty mitään muutakaan. Olin huonovointinen kaiken pakkojuottamisen takia, oksennus oli lähellä mutta onneksi pystyin pysymään tyynenä. Humalatilan takia en pystynyt juttelemaan normaalisti ja nauttimaan kavereiden seurasta, vaan jäin ulkopuolisena sohvannurkkaan istumaan. Sattui myöskin, että muutamalla kaverilla, jotka eivät toisiaan entuudestaan tunteneet, on sama harrastus ja he innostuivat keskustelemaan tästä harrastuksestaan pitkälti ja laajalti. Itse en tunne kyseistä lajia, joten jäin kuuntelijan rooliin. Oli puuduttavaa kuunnella ummet ja lammet minua täysin kiinnostamattomasta asiasta, samalla miettien, että eikö tämän pitänyt olla minun päiväni. Iltakymmeneltä ihmiset rupesivat haukottelemaan ja lähtivät pois.

Toki polttareissa oli hyvääkin. Suurin osa kutsutuista osallistui ja moni toi kortensa kekoon leipomalla tai valmistelemalla visailun. Ihmettelen kuitenkin, miksi budjetti oli olemattoman pieni. Tiedän, että polttaribudjetti on tulenarka aihe ja sopivasta budjetista voi olla monta mieltä, mutta minusta olisin ollut isomman panostuksen arvoinen. Hinta oli kuulemma ollut 25 euroa per osallistuja. Tällä rahalla saatiin kolme ateriaa kaikille, jokainen toi omat juomansa ja osa toi tarjoiluja nyyttäriperiaatteella. Mitään muita kustannuksia ei tullut kenellekkään, poislukien yhden osallistujan matkakulut. Sanokaa nyt, olenko kohtuuton, jos pidän polttareitani liian halpoina? Jälkeenpäin kuulin, että moni osallistuja olisi mielellään maksanut enemmänkin, mutta kaasot halusivat pitää kustannukset minimissä. En ole koskaan ollut näin köyhissä tai tylsissä polttareissa, kuin nämä omani. Ymmärrän, ettei kaikilla ole varaa panostaa isoilla summilla, mutta kukaan polttareideni osallistujista ei oikeasti ole köyhä: Jokainen on esimerkiksi matkustanut ulkomaille kuluneen vuoden aikana.

Olin kuvitellut, että polttareissa aina on jotain tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa: Viininmaistelua asiantuntijan johdolla, tankotanssia, ilmajoogaa, ratsastusta, seikkailurataa tms. Ajattelin, että polttaripäivänä nautitaan ja syödään hyvin esimerkiksi ravintolassa. Minun polttareissani ei ollut mitään tällaista. Ei kai mahtunut budjettiin. Pienimuotoista kotitekoista ohjelmaa kuten leikkejä toki oli. Ongelma niissä oli se, että ne olivat liian tuttuja. Ne olivat niitä samoja leikkejä, joita minä olen vetänyt kavereiden vastaavissa juhlissa. Kaasot eivät kai sitten olleet viitsineet paneutua keksimään muita leikkejä. Morsiussaunakin oli vasemmalla kädellä tehty kopio kaverin polttareiden morsiussaunaohjelmasta. Järjestäjät olivat joka kohdassa menneet siitä, missä aita oli matalin. Ja liian korkea humalatilani vei minulta mahdollisuuden nauttia niistä hyvistä asioista, joita kuitenkin myös oli.

Onko minulla oikeus olla pettynyt? Ylireagoinko? Olen miettinyt pääni puhki mitä olisin voinut tehdä toisin. Yksi virhe oli, etten esittänyt selkeitä toivomuksia polttareideni suhteen, vaan annoin kaasoille melko vapaat kädet. Ajattelin, että on epäkohteliasta esittää vaatimuksia. Se, että en toivonut mitään erityistä ohjelmaa, ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi halunut jotain ohjelmaa! Tiedän, etteivät kaasot tahallaan tuottaneet minulle pettymystä, mutta ilmeisesti meillä oli hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä hyviin polttareihin kuuluu.

Kun tulin kotiin itkin ja kysyin itseltäni: Tuntevatko ystäväni minut näin huonosti? Enkö ollut parempien polttareiden arvoinen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kurja tarina @Sinitiainen :( Mielestäni "saat" olla pettynyt ja surullinen, koska on kyllä sitä tosiaan odottaa, että omat ystävät eivät menisi sieltä mistä aita matalin niin ainutlaatuisena päivänä kuin polttarit. Kuitenkin, sanon samaa kuin edelliselle, ihan kohtuuttomuuksia ei voi olettaa. Ja tottahan se on, että ehkä teillä vaan oli erilaiset käsitykset siitä, millaiset ovat hyvät polttarit tai jopa erilainen käsitys polttareiden merkityksestä tai tärkeydestä. Esim. sinkun voi olla vaikea ymmärtää polttareiden tärkeyttä, tai kotona viihtyvän baariin menon pointtia, tai leikeistä tykkäämättömän niiden iloa jne. Ymmärrän kyllä, ettei tunnu arvostetulta, jos on ns käytetty kuluneet temput. Varsinkin jos kaasoilla on ollut aikaa suunnitella niitä ja tekijöitä olisi löytynyt (?). Mutta muista, että sulla sentään oli ohjelmaa ja morsiussaunakin.

Ehkä kaasot eivät ajatelleet, että joku spessuaktiviteetti olisi ollut sinusta kiva (sellaista olisin itsekin toivonut, kun ei oikein tule tehtyä mitään sellaista ilman jotain "syytä".) Ja sekin on ikävää, etteivät vieraat olleet "polttaritunnelmissa" ja alkoivat puuhailla omiaan ja taisivat tylsistyä itsekin, kun alkoi haukotuttaa jo kympiltä. Viittaisi siihen, että joko vieraatkaan eivät ole rouvia/morsiamia tai sitten siihen, että he eivät uskaltaneet alkaa järjestää mitään kaasojen ohi? Tai ehkä he tulkitsivat humalatilasi murjottamiseksi tmv. ja ajattelivat, että parempi olla hissunkissun? Mielestäni kuitenkin myös vieraasi olisivat voineet ottaa aktivisempaa roolia, jos heillä kerta olisi ollut haluja maksaa enemmänkin. Esim. sitten ehdottaa silloin kympiltä alkavaksi baariin lähtöä tai tuoda päivään jonkun aktiviteetin. Ovatko kaasot kovin vahvatahtoisia tmv.? Itselleni pahin isku olisi ollut kyllä tuo kympiltä kotiinlähtö, koska mun mielestä olennaista polttareissa on se tyttöjen illan vietto. Mä olin sanonut kaasoille, että en halua olla umpihumalassa, koska halusin pystyä nauttimaan polttareista ja muistaakin ne vielä, mutta he ehkä ottivat asian turhan kirjaimellisesti. Pakkojuottaminen ei kuitenkaan kuulu mielestäni mihinkään aikuisten juhliin ja ikävää, että sekin vielä ymppäytyi sun polttareihin.

Polttareiden hinta, 25 euroa PLUS ruuat ja juomat (ja mahdollisesti matkakulut) per henkilö ei minusta ole välttämättä mikään pihistelypolttareiden merkki. Ja polttareihin ei kuulu kuulua välttämättä mitään kallista aktiviteettia tai ravintolareissua. Mun polttareissa esim. oli vieraiden tekemä piknik ja muut ruuat tehtiin itse ja kyllä oli maukkaat tarjoilut! Ja ohjelma oli aika kotikutoista. (en kylläkään tiedä, mikä oli polttareideni hinta.) Ravintolaan hulahtaa helposti 30++ euroa per hlö ja sillä saa vasta yhden aterian (teillä oli kolmet), joten sinänsä en sellaista olisikaan toivonut, koska about samalla rahalla saa tosiaan koko päivän pöperöt ja ennen kaikkea juomat (kotona juotu vs. ravintolahinnat). Tietysti joku tankotanssitunti, joka taitaa maksaa about 20e/hlö olisi kohtuulliseena pidettävään budjettiinkin hyvin mahtunut, jos porukassa ei kenelläkään ole raha kovin tiukilla.

Kuitenkin. Vaikka polttarit ovat tärkeä juttu ja niiltä odottaa paljon ja niitä ei saa uusia, niin ystävyyden arvo on kuitenkin tärkeämpi eikös? Ja asialle ei enää nyt voi mitään. Tietysti itse voi järjestää jonkun aktiviteettipäivän taikka vaatia anteeksipyyntöä yms. mutta en voi uskoa, että sellainen parantaisi tilannetta kenenkään kannalta. Myönnän kyllä, että edelleen näin about 9kk myöhemmin saatan miettiä (varsinkin kun toisten upeista polttareista kuulee), että olisipa mun polttareissa ollut edes sitä tai sitä ja että aika huonosti tosiaan mut tunsivat (ilmeisesti pelkäsivät esim. että suutun, jos puetaan teema-asuun, vaikka nimenomaan rakastan naamiaisia, vappua, halloweeniä jne. - kaasot taas eivät, joten varmasti katsoivat asiaa omalta kantilta), mutta tulee (ja on tullut) niitä toisia tyttöjen iltoja ja häät olivat aivan mahtavat. :) Kaasot kuitenkin varmasti näkivät vaivaa omien resurssiensa puitteissa ja olisi moukkamaista ja kiittämätöntä olla arvostamatta heidän panostaan vain siksi, että heidän käsityksensä oli eri.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos hyvästä kommentista, Tipsis! Luin sen ajatuksella useamman kerran. Olet oikeassa, lieventäviä asianhaaroja löytyy ja olisi tosiaan moukkamaista olla arvostamatta kaasojen panosta, vaikkei lopputulos vastannutkaan mielikuvaani. Osa epäkohdista voi johtua kaveripiirini sirpaleisuudesta: Monet osallistujista eivät tunteneet toisiaan ennestään ja ehkä siksi empivät esittää ehdotuksia tai vastaväitteitä. Polttareiden järjestämiseen menee yllättävän paljon aikaa ja energiaa ja olen kiittänyt niin kaasoja kuin muita osallistujia heidän vaivannäöstään ja osallistumisestaan. En ole avannut tätä valitusvirttäni sen enempää heille, sillä en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ehkä juuri siksi nämä polttarit ovat jääneet vellomaan mieleeni - en ole voinut jutella asiasta kenellekään. Ainoa asia, jota olen avoimesti pahoitellut, oli liiallinen alkoholin tuputus. Tälle olenkin saanut ymmärrystä, tarkoitus ei ilmeisesti ollut pakottaa minua juomaan liikaa, mutta homma riistäytyi käsistä.

Polttaribudjetista en ilkeä valittaa kenellekään, vaikka se olikin mielestäni pieni. Ehkä ilmaisin itseni huonosti, tuohon 25 euron osallistumismaksuun siis sisältyi valtaosa ruuista. Osallistumismaksu kului ruokatarvikkeisiin, kertakäyttöastioihin ja minun juomiini, sekä muutamiin leikeissä käytettyihin tavaroihin ja oheissälään. On totta mitä kirjoitat, ettei polttareissa pakosta tarvitse olla erikoisaktiviteetteja. Tuttavapiirissäni on kuitenkin ollut tapana, että on: Kaikissa polttareissa, joihin olen osallistunut, on ollut vähintään yksi yhteinen maksava aktiviteetti tai vierailu paikassa, johon on sisäänpääsymaksu. Tätä taustaa vasten tuntuu köyhältä, ettei mitään sellaista ollut minun polttareissani. Muiden ihmisten rahankäyttöä ei sovi arvostella, mutta ihmettelen miksi minun polttareihini panostettiin vähemmän kuin kavereitteni polttareihin. Pidän itseäni anteliaana ystävänä, joten olin kai odottanut vastavuoroista anteliaisuutta. Olen vapaaehtoisesti maksanut ylimääräistä kavereiden polttareissa ja häideni yhteydessä maksoin kaasoille häihin liittyviä kuluja parinsadan euron edestä, ja kaasolahjat sen lisäksi. En tarkoita, että minun polttarini olisi täytynyt olla kallis tapahtuma, mutta nyt jäi vaikutelma, että ohjelma ja tarjoilut oli suunniteltu sen perusteella, mikä on helppoa ja halpaa, eikä sen mukaan mistä minä voisin pitää. Toisaalta olen ehkä epäreilu näine ajatuksineni, sillä taloudellinen tilanteeni on parempi kuin osalla osallistujista.

Toki ystävyyden arvo on suurempi kuin polttareiden. En kuitenkaan voi kiistää, etteikö polttarikokemus olisi tehnyt hallaa ystävyyssuhteilleni. Parhaimmillaan polttarit ovat ystävyyden juhlaa, mutta minulle ne olivat myös kylmä vesisuihku, joka sai minut tajuamaan, etteivät jotkut kavereistani olekaan niin läheisiä minulle eivätkä tunne minua niin hyvin kuin olin uskonut. Tämä oli minulle järkytys.

Kiitos Tipsis vielä kerran, ja te muut kirjoittelijat myös. Tämä foorumi on pelastus, vaikken juuri kirjoittele niin olen täällä saanut paljon vertaistukea eri tilanteisiin. Pettymys polttareihin on tabu, joten on vapauttavaa puida asiaa täällä nimettömänä. On lohdullista lukea, etten ole yksin ristiriitaisten tunteitteni kanssa ja että monesti asiat eivät olekaan niin ihanasti kuin mitä voisi luulla instagram-hehkutuksen perusteella.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ole hyvä, toivottavasti jotain apua siitä oli :) Mä tiedän itsekin, että suru ja paha mieli on kova, koska polttareita odottaa niin paljon ja haaveilee siitä lämpimästä, hauskasta tunnelmasta ja ihanista muistoista. Ja kun uusintaa ei saa. Ja tiedän myös, että asioista puhuminen noin yleensäkin auttaa :) Tämä on tosiaan niitä asioita, joista on helpompi purkaa anonyymisti vieraille, koska koskee niitä läheisiä ystäviä, joille muuten puhuisi. Ja on arka aihe. Miehet eivät myöskään oikein ymmärrä, ainakin meillä miehen polttarit olivat aivan mahtavat hänestä (vaikka jättivätkin pois yhden hänen pitkäaikaisen haaveensa, jota ei oikein muutoin voi tehdä - minä taisin olla asiassa pettyneempi kuin hän, koska tiesin, että sitä oli suunniteltukin jne.). Aika kuitenkin auttaa myös tässä asiassa :) Ehkä vaikuttaa niin, että pieni haikeus jää, mutta ei katkeruus.. Muutoin ystävyys on oikeasti sitten vaakalaudalla. Mutta kontekstia vasten tosiaan vaikuttaa siltä, että sun polttareihin ei panostettu niin paljon kuin "on ollut tapana". Se on tosiaan harmi, etteivät kaasot ole ymmärtäneet päivän tärkeyttä.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästä oli apua hyvinkin. :) Saatuani kirjoittaa asiat auki ajatukset tuntuvat selkeämmiltä ja toivottavasti voin jättää pettymyksen taakseni. Mieheni on juuri tuollainen kuin kuvailit, hänen reaktionsa minun pettymykseeni oli tyyliin "voi harmi, no eipä sille enää voi mitään, unohda koko juttu". Yritä siinä sitten unohtaa koko juttu, kun ajatukset pyörivät päässä ja ruokkivat itse itseään noidankehän lailla.

Olen myös mennyt itseeni ja pohtinut, miksi jotkut kavereistani eivät mitä ilmeisemmin tunne minua niin hyvin kuin oletin. Ehkä olen ollut etäinen ystävänä. Olen muutanut paikkakunnalta toiselle useamman kerran, joten yhteydenpito osaan kavereista on sen vuoksi muuttunut vähäisemmäksi. Varmasti sillä oli osansa tässä asiassa.

Polttaribudjettiin saattoi vaikuttaa, että yksi järjestäjistä oli polttareideni aikaan huonommassa taloudellisessa tilanteessa verrattuna aikaisempien kaveripolttareiden ajankohtaan. Tuntuu kuitenkin epäreilulta, jos yksittäisen ihmisen tilapäinen talousahdinko määritteli minun polttariohjelmani kohtalon. Toisessa nettikeskustelussa luin polttaribudjettimallista, jossa jokainen osallistuja osallistuu kustannuksiin oman tilanteensa mukaisesti maksamalla joko 25 euroa, 50 euroa, tai enemmän. Tämä tuntuu fiksulta tavalta jakaa kustannukset, ja tulen tarvittaessa ehdottamaan tätä mallia, mikäli pääsen jonkun kaverin polttareiden järjestelytiimiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako olla pettynyt polttareihin kun niitä ei ole ollenkaan? Tuntuu kurjalta että kukaan ystävistä tai kavereista ei tee mitään. En ole edes polttareiden arvoinen :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tosi harmi :( Onko sulla joku kaaso? Jos kukaan ei vaan uskalla ottaa ohjia käsiinsä? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi eikä, MissMe! Onko sinulla tietoa miten tähän on päädytty? Onko kaikki vain jääneet odottamaan kutsua polttareihin, olettaneet että joku toinen järjestää? Eikö kaaso ole ymmärtänyt, että hänelle kuuluisi järjestely, luuleeko ettet haluaisi polttareita? Mitä jos polttareita on yritetty järjestää, mutta jostain syystä tullut niin paljon erimielisyyksiä että on vaan heitetty hanskat tiskiin? Ehtisikö vielä sanoa kaasolle/jollekin sydänystävälle, että toiveissa olisi polttarit? Yritä selvitellä mitä taustalla on, älä oleta että kaikki ovat vaan unohtaneet sinut, tai etteivät he pidä arvossa seuraasi ja häitäsi.

Nanshe likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now