Jump to content
Naimisiin.info

Sukunimivalintanne (yhdistetty)


Ella

Recommended Posts

^ Vähän sama juttu, tosin minun "ulkomaalainen nimeni" josta haluan päästä eroon, on niinkin eksoottinen kuin ruotsinkielinen. ;D Ei minulla mitään sitä vastaan muuten olisi, mutta on vähän rasittavaa kun joissain yhteyksissä ihmiset automaattisesti olettavat minun olevan suomenruotsalainen, varsinkin kun ruotsi ei todellakaan ole niitä vahvimpia kieliäni.

Sama täällä. Asiaa ei helpottanut lainkaan se, että tuo ruotsin kieli on vähän vahvemman puoleinen - selviän sillä niin hyvin, että vanhalla nimellä on hyvin helppo olettaa suomenruotsalaiseksi. Ei mitään suomenruotsalaisia vastaan, mutta kun minä en sellainen ole, niin onpahan nyt sitten oikein perisuomalainen nimi. :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 290
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Otan miehen nimen. Nimi on harvinainen ja sointuu nätisti etunimeni kanssa. Lisäksi meistä on kiva saada vain yksi nimi postilaatikkoon.

Samasta syystä vaihdan miehen nimeen ja tuntuu jotenkin "helpommalta" että ollaan samalla sukunimellä... oikeastaan muuta syytä ei oo, koska molemmilla on tosi tylsät suomenkieliset -la-päätteiset sukunimet :D

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Olen suunnitellut ottavani mieheni sukunimen. Oma sukunimeni on kyllä erittäin harvinainen ja miehelläni taas on todella yleinen sukunimi mutta toisaalta olen lapsesta asti haaveillut siitä tulevasta sukunimestä! Outoa kylläkin. Pidän paljon omasta nimestäni (etunimi+sukunimi-yhdistelmästä, olen Suomen ainoa tämän niminen) mutta sukunimeni aiheuttaa paljon hankaluuksia, kun monikaan ei sitä kuule oikein ja sukunimeni on milloin mikäkin väärinkuulemisen vuoksi. Kyllähän siihen uuteenkin nimiyhdistelmään tottuu, nimmaria olen tosiaan harjoitellut jo lapsesta asti. :girl_haha:

Haluan myös, että sitten tulevaisuudessa koko perheellä on yhteinen sukunimi (lapsia ei siis vielä ole, haaveissa kyllä ovat jo).

Link to comment
Share on other sites

En voi kuvitella luopuvani omasta sukunimestäni ja ottavani miehen sukunimeä ainoana. Tapa on omaan makuun vähän vanhanaikainen ja liikaa mielestäni korostaa sitä, että morsian naitetaan toiseen sukuun ja hänen juurensa ikään kuin häivytetään. Onpas filosofista...

Tulevalla miehelläni on kuitenkin kaunis sukunimi ja yhdyssukunimi muutenkin kertoo kauniisti siitä mistä olen kotoisin ja kenen kanssa nyt olen. Onneksi miehen sukunimi ei ole -nen -päätteinen, kuten omani. Silloin olisimme pulassa. :D Mies kyllä aluksi pohti ottavansa minun sukunimeni, mutta kielsin. Hänen omansa kun on sen verran kiva ja harvinainen.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 2 weeks later...

Minä oon tätä nimiasiaa pohtinut jo valmiiksi, vaikka kihlauskin on melko tuore tapaus. Tykkään omasta sukunimestäni, se on hieman harvinaisempi mutta hyvin suomalainen. :) Olin aina aikaisemmin ajatellut, että kaksoinimeä en missään nimessä (!) halua. No, nyt ehkä haluankin :D Ajattelen, että on kiva jos olisi tunnistettavissa jonkun aviopuolisoksi nimen perusteella (ja tulevista lapsista tulee isän sukunimellä varustettuja, niin olis kiva olla tunnistettavissa myös lasten äidiksi koulumaailmassa ym..) mutta toisaalta taas en halua luopua omastani..Ja, kaiken hyvän lisäksi sattui niin, että mieheni serkku meni taannoin naimisiin saman etunimen omaavan tytön kanssa kuin mitä minulla on ja tämä tyttö otti miehensä sukunimen. He asuvat vielä samassa kaupungissa meidän kanssamme. Olen aina ollut ainoa laatuani nimen suhteen ja en todellakaan halua luopua tästä..joten siksi päätynen tuplasukunimeen.

Link to comment
Share on other sites

Minä otin miehen nimen. Ehkä olen vanhoillinen, mutta se tuntui oikealta. Eniten yllätyin siitä, kuinka tärkeä asia oli miehelleni. Hän ei kihla-aikana tuonut mielipidettään esille, eikä silloinkaan, kun asiasta kysyttiin kirkkoherranvirastossa. Oli täysin minun päätettävissä, minkä nimen otan käyttööni. Vihkimisen jälkeen, mies kertoi olevansa todella ylpeä siitä, että minulla on hänen nimensä.

Olimme olleet yhdessä ennen vihkimistä yhdeksän vuotta eikä hän ollut kertaakaan sanonut minulle, että asia on hänelle todella tärkeä. Tavallaan olen tyytyväinen siitä, että hän ei kertonut asiasta minulle, koska näin tein päätöksen itse, tavallaan olen hieman loukkaantunut (kyllä, me naiset osaamme olla vaikeita :girl_haha: ). Ilmeisesti asia oli hänelle tärkeä, mutta hän ei halunut "painostaa" minua. Itse taas mietin, entä jos olisin pitänyt tyttönimeni, olisinko tietämättäni loukannut miestä, jota rakastan. Olisiko mieheni vain ollut hiljaa, niellyt asian ja ollut sisimmässään pettynyt ratkaisuuni. Vaikka ei halua painostaa toista tekemään ratkaisua, pitäisi silti tuoda oma mielipiteensä julki.

Link to comment
Share on other sites

Olimme olleet yhdessä ennen vihkimistä yhdeksän vuotta eikä hän ollut kertaakaan sanonut minulle, että asia on hänelle todella tärkeä. Tavallaan olen tyytyväinen siitä, että hän ei kertonut asiasta minulle, koska näin tein päätöksen itse, tavallaan olen hieman loukkaantunut (kyllä, me naiset osaamme olla vaikeita :girl_haha: ). Ilmeisesti asia oli hänelle tärkeä, mutta hän ei halunut "painostaa" minua. Itse taas mietin, entä jos olisin pitänyt tyttönimeni, olisinko tietämättäni loukannut miestä, jota rakastan. Olisiko mieheni vain ollut hiljaa, niellyt asian ja ollut sisimmässään pettynyt ratkaisuuni. Vaikka ei halua painostaa toista tekemään ratkaisua, pitäisi silti tuoda oma mielipiteensä julki.

Aika ihmeellistä loukkaantumista, jos loukkaantuu siitä, että toinen on senniminen kuin on...

Link to comment
Share on other sites

Otan miehen nimen. Keskustelimme myös vaihtoehdoista, että mies ottaisi minun nimeni tai että ottaisimme sukunimistämme yhdistetyn uuden nimen, mutta jotenkin tuli (ehkä yllättäenkin) sellainen olo, että haluaa kuitenkin kuulua jompaankumpaan sukuun. Minulle oli kuitenkin tasa-arvon kannattajana tärkeää, että kävimme aidon keskustelun sukunimestä, eikä ollut itsestään selvää, että otan miehen nimen. :) Onhan se jotenkin romanttistakin vaihtaa nimeään, vaikka kovin kiintynyt nykyiseen nimeeni olenkin.

Link to comment
Share on other sites

Otan miehen nimen. Asiaa en oikeastaan ole edes suuremmin pohtinut, olen pitänyt sitä aina ihan selvänä asiana. Kaksoisnimet koen jotenkin hankaliksi, tietysti jos itselläni olisi jokin todella erikoinen sukunimi mistä en haluaisi luopua niin silloin voisin harkita kaksoisnimeä. Mutta oma sukunimeni on sen verran tavallinen, että luovun siitä kyllä ihan mielelläni :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Aika ihmeellistä loukkaantumista, jos loukkaantuu siitä, että toinen on senniminen kuin on...

Aika ihmeellistä parisuhteessa, jos ei ota toisen mielipidettä ja halua tärkeässä asiassa huomioon...

Riippuu aivan siitä, vaikuttaako se asia sen toisen osapuolen elämään mitenkään - tai edes lähelle vastaavasti kuin sen, jonka sukunimestä on kysymys. Muutenkin tietysti on kumma, että nimivalinnoista ei avoimesti keskustella ennen avioitumista. Tällöin ilmeisesti on ajatuksena, että miehen nimen säilyminen on itsestäänselvyys ja nainen on ainoa, joka ylipäätään tekee valinnan. Ja tästä naisen valinnasta sitten miehellä on jokin mielipide. Mitä, jos nainen päättäisi loukkaantua siitä, että mies pitää oman nimensä? Onko joku nainen joskus loukkaantunut siitä?

Ja nyt saa riittää, anteeksi OT.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Me pidettiin molemmat omat nimemme. Mä en jostain syystä koe sitä oikeudenmukaiseksi, että kumpikaan joutuisi omasta nimestään luopumaan, vaikka nykyään ollaankin perhe virallisestikin. Mies olisi halunnut, että otan hänen nimensä, mutta kun olin paljon miettinyt asiaa, eikä se vieläkään tuntunut luontevalta, jätettiin asia sikseen. Voihan sitä joskus myöhemminkin vielä muuttaa, jos hotsittaa :girl_wink:

Link to comment
Share on other sites

Minulle tulee miehen nimi. On mukavaa, että nimi yhtenäistää meitä ja jos tulee lapsia, niin perheellä on sama nimi. Ei tämä mikään itsestään selvä asia ollut, että nimi muuttuu. Mutta asiaa ajateltuani se tuntuu ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta. Mies olisi myös voinut muuten harkita nykyistä nimeäni, mutta se ei sopisi hänen etunimeensä kyllä yhtään, mikä on aivan totta. Yhdistelmänimet ovat myös jotenkin hankalia. Tuntuu siis oikealta ratkaisulta ottaa miehen nimi :girl_smile:

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...