Vanha sormus

[Nellinoora]

No itse en kyllä ostaisi.

[Kimkim]

Voisin harkita johonkin muuhun sormeen kuin vasempaan nimettömään. Poistaisin kaiverrukset ja huoltaisin sen ensin. Omaksi vihkisormukseksi en varmaan voisi ottaa vaikka olisi kuinka kaunis. Kyllä se menneisyys häiritsisi. Eri asia on suvussa olleet sormukset. Riippuu ihan mitä tunteita sormus herättää.

[Guest Solig]

Hmm..aika kinkkinen juttu. Saattaisin ostaa muuten vaan-sormukseksi, mutta tuskin kihla-tai vihkisormukseksi.  Todella typerä juttu, sillä itselläkin on vanha vihkisormus (kihlta myytiin romukullaksi muinoin), joka on todella kaunis ja tykkäisin sitä itsekin pitää, mutta eipä sitä oikein voi sormeen laittaa...

[Vendela]

Kihla- tai vihkisormukseksi en kyllä ostaisi, mutta muissa sormissa voisin aivan hyvin pitää vanhaa sormusta. Tosin uusvanhan sormuksen pitäisi olla huomattavasti halvempi kuin vastaavan täysin uuden, antiikkiset on sitten asia erikseen.

[Miu]

Hhm, tälläistä en olekaan tullut ajatelleeksi. Mutta jos olisin varma aitoudesta niin toki, ei mitään väliä. Kierrätys kunniaan, ei aina tarvitse hankkia uusista materiaaleista.

Voisin hankkia käytetyn vaikka sitä ei saisi edes halvemmalla kuin uutta (mikäli siis malli olisi toivomani), vain aitous on oleellista. Tämä siis huomiona siihen, että ainoa mahdollinen syy ostaa olisi  "jos saisi halvemmalla".

Etsin kuitenkin hieman hintavampaa sormusta, joten epäilen käytettyjen markkinoiden olevan vaatimattomat. Pitää kuitenkin tästä eteenpäin muistaa pitää silmät auki, mistä sitä tietää mitä toiset haluavat myydä  

[Kazan]

Hassua miten monet eivät ostaisi käytettyä. Minä kun nimenomaan haluan vanhan antiikkisen sormuksen vihkisormukseksi: mielestäni se on kaiken kaikkiaan jännempi vaihtoehto. Taidan olla kyllä muutenkin näissä koruasioissa aika omituinen. En kauheesti välitä mistään koruista (paitsi vanhoista, isoista ja värikkäistä) ja kaikki uuden uutukaiset timanttikorut jopa ahdistavat sievällä naisellisuudellaan.

[Guest Oletteko miettineet(Guest)]

Minulla on uusiokultaa sormukset, ja niin halusinkin. Kullan tuottaminen on suorastaan ympäristörikos, ja ajattelin näin että ekologisin vaihtoehto on uusiokäyttö. Eli suvun vanhoista kultakoruista teetetty sormus.

Mutta minulle esineisiin ei liitykkään mitään "taikaa" tai huonoa karmaa. Ne on vaan tavaroita ja toisaalta voisin olla ilmankin sormusta. Ihmissuhde on paljon merkityksellisempi ja toivon, että siihen se taika liittyisi eikä sormuksiin.

[Guest Naanukka]

.

Muokattu: November 25, 2009, käyttäjä: Naanukka

[Guest Kharon]

Voisin ostaa vihki-/kihlasormukseksi vanhan, käytetyn sormuksen, jos se ei olisi ollut aikaisemmalla käyttäjällään kihla-/vihkisormus vaan jokin muu juhlasormus.

[Sirpis]

Mulla on kihlassa osa edesmenneen äitini ja edesmenneen isäni kihlaa. Ne on siellä joukossa sulatettuna. Lisäks kihlaan on upotettu yhdestä äitini mielisormuksesta timantteja. He kyllä olivat yhdessä loppuun asti. En tiedä olisiko mieleni toinen jos olisivat eronneet, mutta tässä tilanteessa minulla on päinvastoin sormuksella todella suuri tunnearvo.

[voksa]

En ostaisi käytettyä, ellei sitten olisi joku entisajan todella upea sormus, jolla olisi jo oma tarinansakin, mutta uusia käyetttyjä ei kiitos.

[iipinis]

Tämä nyt ehkä jotenkin liittyy tähän aiheeseen (???). Miu, olisitko kiinnostunut ostamaan 0.71 karaatin timantin, joka kyllä on kiinnitettynä 18K:n kulta korvakoruun?Olen itse ajatellut teettää siitä sormuksen, mutta en oikein käytä muita kuin vihki sormustani ja en niin hirveästi ole noiden timanttien perään kuitenkaan. Tai siis olen, mutta voin olla ilmankin. Kauniitahan ne ovat. Voisiko joku kenties valaista asiaa ja kertoa miten ja missä olisi paras myydä timantteja Suomessa, please. ...niitä on kaksi kappaletta ja nyt ne vain nyhjöttävät pimeässä pussissa- ehkä joku haluaisi niille näyttää paivänvaloa!

[kyyskyys]

Voisin ostaa "tavalliseksi" sormukseksi tai kihlaksi tai vihkiksi.

Mitään kaiverruksia ei mielellään saisi olla (ellei kyseessä ole antiikkisormus). Olen kyllä niin kranttu, ettei välttämättä kellään olisi myydä käyttettyä sormusta, joka olisi makuni mukainen. Mutta enivei, voisin siis ostaa.  

Juurikin näin. Teetetyt sormukset on nyt hankinnassa sen takia, että saadaan just sellaset kun halutaan ja siitä materiaalista kun halutaan, koska useimmat valmissormukset on mulle varsinkin suuri yäk. Mutta taas toisaalta kierrätyssormus olis huomattavasti parempi vaihtoehto kun kultasepänliikkeestä ostettu, monestakin syystä; hinnan, ekologisuuden, muistorikkauden jne vuoksi. Jinxeihin en usko, ei se ero kuitenkaan siitä sormuksesta oo kiinni.

[Pamsu]

En mä mitään huuto.net tms. sormusta ostaisi, mutta mammani vanhan sormuksen otan ilomielin vastaan. Sillä on hurjasti arvoa, sillä olin vain alle 10 v, kun mammani kuoli ja muistikuvia hänestä on aika vähän. :'( Mä en edes halua, että mamman kaiverrusta hiotaan pois, vaan annan sen jäädä. Hiukan sitä kuitenkin pitää kaventaa mua varten.

Joten, mulla lukee sitten häiden jälkeen "kihlassa" mammani kaiverrukset ja vain vihkissä omat.

[Jinsku]

En ostaisi,jollei kyseessä olisi suvussa kulkeva sormus,mutta siitähän tässä ei ollut kyse?

[nuppuli]

En ostaisi.

[Memmuli85]

En ostaisi mistään hinnasta.

[Opalia]

Kazanin kanssa samaa mielta, eli kaikkein mieluimmin haluaisin juurikin antiikkisen sormuksen, jolla on jo historiaa ja tarinaa takanaan. Mieluummin vaikka ilman sormusta kuin joku uusi rinkula sormessa. Muutenkin hankitaan kaikki kierratettyna (vaatteet, kodintavarat jne), etta kai taa on joku jatkumo siihen ajatusmaailmaan... En ole taikauskoinen, mutta olishan se aika mahtava loytaa sormus, joka on jo ehtinyt jonkun parin yhdistaa toisiinsa vaikka loppuiaksi.

Ongelmana onkin, etta mista naita ihanuuksia voi lahtea etsimaan? Kenellakaan hyvia vinkkeja? Panttilainaamoista?!

[Gemma]

Antiikki- ja keräilymessuilla olen nähnyt vanhoja sormuksia. Kannattaa varmaan vähän "kouluttautua" ensin, että osaa katsoa luupilla, että istutukset yms. on kunnolliset, jos on kivisormus. Riippuu tietty, että millaista haeskelet. Sormuksen malli vaikuttaa kanssa siihen, et saako siitä tehtyä sulle sopivan, kun aika epätodennäköistä on että ihana sormus olisi just oikean kokoinen.

Varmaan lähtisin kyselemään antiikkikauppialta tai vanhan tavaran liikkeistä. Jos ei niiltä löydy, niin ne varmasti tietää mistä vanhoja koruja saa.

Tässä nopean googlauksen tulos: Aleksandrita Ky

Itse voisin ostaa vanhan sormuksen muuhun käyttöön kuin kihla- tai vihkisormukseksi.

[Kultamarja]

En näe miksi en ostaisi, jos on kunnossa.

[häähaaveilija]

Kyllä ostaisin, se on oikeastaan nyt toive numero 1.

Mutta mistä antiikkisormusta kannattaisi lähteä etsimään? Joku teistä varmaan harrastaa antiikkia tai on muuten vaan sattunut kulkemaan hyvännäköisen antiikkiliikkeen ohi.

Itse muistelen, että olen joskus Helsingin Mikonkadulla nähnyt näyteikkunassa ihania antiikkisormuksia, googletuksen perusteella liike voisi ehkä olla J. A. Tarkiainen.

Tuleva aviomies (kääk, ensimmäistä kertaa kirjoitin ton sanan!) noudattaa omasta halustaan myös ekologista linjaa ja muokkaa sukunsa vanhasta sormuksesta itselleen sopivan vihkisormuksen.

[morsian1910]

olen sen verran taikauskoinen etten ostaisi

[Samppis]

Minulle tulee käytettynä ostettu sormus. Emme mitenkään erityisesti etsineet käytettyjä, mutta uusista oli vaikeaa löytää sellaista joka olisi jotenkin sävähdyttänyt ja vanhojen hyllyssä oli parikin todella kaunista vaihtoehtoa, joten niistä sitten valitsin toisen. En ole taikauskoinen ja näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen valintaani. Sormus oli puhdistettu ja kiillotettu ja mahdolliset kaiverrukset hiottu pois. Uuden vastaavan hinta olisi kuulemma ollut kaksin tai kolminkertainen samalla timantilla.

[Isolde]

Ostaisin, mutta sulhanen ei suostu.

Haluaisin kuitenkin sormuksen, joka on jo melko iäkäs, eli edellisestä käyttäjästä on jo jonkin aikaa. Omaa silmääni miellyttävät erityisesti 1920-1930-lukujen sormukset, joita onkin paljon tarjolla Keski-Euroopassa melko huokeaan hintaan. Ikävä totuushan on kuitenkin se, että joukossa on varmasti paljon toisessa maailmansodassa kuolleiden (ehkä jopa keskitysleirillä "tuhottujen") sormuksia. Ei erityisen romanttinen ajatus.

Sulhaseni mummo tarjosi minulle äskettäin vihkisormukseksi omaa todella ihanaa kihlasormustaan (siis timanttisormusta, koska kyseessä on australialainen nainen), koska hänellä itsellään on nivelrikko eikä enää kykene sormusta pitämään. En vielä vastannut juuta enkä jaata, sulhanen päättäköön asian. Näillä näkymin saan tosin vintage-henkisen, mutta uuden ja teetetyn sormuksen.

[Ninnu76]

Riippuu sormuksesta. Jos tulisi vastaan sopivaan hintaan itseäni miellyttävä sormus, voisin varmaan ostaakin muuhun käyttöön kuin vihkiksi. Kaiverrukset kyllä poistattaisin.

Jos taas haluaisin nimenomaan antiikkisormuksen vihkikseni, niin silloin tottakai ainoa vaihtoehto olisi vanha sormus.

Mutta muuten en käytettyä vihkiä tahtoisi. Suvussa kulkeva vihkisormus olisi asia erikseen.