mutter

Mitä saitte huomenlahjaksi?

346 posts in this topic

Minä sain huomenlahjaksi mahtavan taulun. Mitäs muut saivat?

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mitään.  :) Itse annoin kirjan, joka kertoo Pietarista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Semmoiset korvarenkaat, mistä tykkään ihan älyttömästi. Mulla oli jo yhdet sen malliset (en ole niitä koskaan suomesta löytänyt, nuo ovat Itävallasta) ja mies oli teettänyt meidän sormussepällä "massiivisemmat" eli hienommat käsintehdyt vähän niinkuin parempaan käyttöön.

Ja se malli siis on semmoinen, että renkaassa on keskellä sarana, ja korvan läpi menevä tappi naksahtaa renkaan takaosassa olevaan hahloon. Ei siis taustoja tai tapin työntämistä renkaan sisään, vaan ihan pikkuisetkin renkaat saa kätevästi korviin. Ja ihan vaan sileät, mun tyyliä just

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain valkokultaiset timanttinapit. Mies osaa hoitaa korupuolen hienosti. Ja mekin oltiin sovittu ettei mitään lahjoja ja itse hankin kuitenkin Lapponian skraganeulan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tilattiin jo ennen häitä mulle korvikset, samaa sarjaa kuin vihkisormus. Mieheni ystävä ei ollut koskaan kuullut huomenlahjoista, joten hän otti selvää asiasta:huomenlahjaksi annettiin ennen vanhaan metsää tms. jolla vaimo tulisi toimeen jos mies sattuisi kuolemaan ennen aikojaan.

Siitä innostuneena mieheni osti minulle toisenkin huomenlahjan: Leatherman Micran, missä on mm. sakset, pinsetit, viila. Työkaluun hän oli kaiverruttanut Nyt ja aina 30.8.2003, eli hääpäivämme  

Itse ostin hänelle Ikeasta taulun, missä oli WTC:n tornit. Toinen oli himoinnut sitä jo kaksi vuotta, muttei raaskinut koskaan ostaa sitä. "Yhteiseksi lahjaksi" ostin ovikyltin, missä komeili meidän yhteinen sukunimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain miehen suunnittelemat timanttikorvarenkaat, jotka sopi mun vihkisormukseen (jonka mä olin suunnitellut). Varmaan paras lahja, mitä oon mieheltäni koskaan saanu. Se oli kyllä meinannu ostaa mulle kännykän, mutta sukulaiset oli saanut sen ylipuhuttua tyyliin: kun kännykkä menee vaihtoon niin sit menee mieskin. Kyllä mä sen kännykänkin oisin huolinu, mut se ei tosiaan oo kovin ikuinen.

T. Tirppa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauniin rannekellon

Itse annoin Marimekon tossut ja hauskan Avioliitto-oppaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tuli hääpäivän jälkeisenä aamuna kukkalähetys. Mies oli tilannut minulle kimpun tumman punaisia isoja ruusuja! Tykkäsin kovasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Espritin hopeisen kaulakorun, joka oli just mun tyylinen.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain ihanan kultaisen kaula- ja ranneketju setin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mitään. Mies ei tiennyt tai tajunnut moisen perinteen olemassaoloa, enkä katsonut omanarvontunnolleni sopivaksi vihjata (=kerjätä). Itse ostin muovisen nimikyltin postilaatikkoon. Olisin itse asiassa tavallaan halunnutkin hankkia jotain juhlavampaa, mutta olin häiden järjestämisestä niin stressaantunut, etten viitsinyt. Eikä sekään inspiroinut, kun tiesi ettei itse ole saamassa mitään... Oikeastaan, näin asiaa tarkemmin ajateltuna, niin materialistista kuin se onkin, niin oishan tuo ollut kiva jos mies ois edes jotenkin muistanut (muuten kuin menemällä kanssani naimisiin?), kun juhlat kuitenkin maksettiin minun säästöistäni ja minä tein suurimman osan järjestelyistä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jossain muualla tätä jo selittelinkin. Siis, että miehenihän on sellainen, joka ei merkkipäiviä (paitsi tapaamis-, kihla- ja hääpäivämme = lähes samat) muista. Ja jos joskus muistaakin, niin lahjaideat ovat - kauniisti sanottuna - aika mielikuvituksettomia.

Emme olleet edes sopineet huomenlahjoista mitään, koska oli niin itsestään selvää, ettei kuulu meidän tyyliin. Niinpä huomenlahja oli todellinen yllätys jo itsessään, jota en todellakaan odottanut. Saati se, että mies oli mennyt samaan liikkeeseen, josta sormukseni ostettiin ja hankkinut siihen sopivat timanttikorvakorut. En vieläkään ymmärrä, mikä salama sitä oli iskenyt.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanat valkokultaiset oikein minun makuuni sopivat korvikset. Tykkään niistä ihan hulluna! T tietää, ettei minulle kannata ostaa mitään muita koruja, kuin hopeisia korviksia, kun en keltakullasta tykkää itseni yllä ja muita koruja en vaihda,  kaulakoru on aina sama: konfirmaatiopäivän jälkeen ainoastaan hääpäivänä on ollut muu koru kaulassa kuin hopeinen rippiristini. Sormuksia on kaksi, kihla- ja vihkisormukset, joita en ymmärrettävistä syistä myöskään vaihda... Nyt T oli sitten oikein repäissyt ja ostanut minua hemmotellakseen ja huomenlahjan muista lahjoista erottaakseen valkokultaiset korvikset.

Jen, koru-uskollinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tatuoinnin jota en ole vielä ottanut

Share this post


Link to post
Share on other sites

En saanut mitään. Sovimme jo etukäteen, ettei sellaisia osteta, kun sinänsä mitään ei tarvinnut, enkä ole koruihminen. Häämatkalla sitten minulle ostettiin villapaita, mutta ei sitäkään voi varsinaisesti huomenlahjaksi sanoa.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen suunnitteleman(kultasepän avustuksella kylläkin) ranneketjun johon voi lisäillä riipuksia aina kun on sellaisen arvoinen tapaus.. Nyt sain siis kultasen sydämen tuohon..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli häissä Kalevala Korun Vanamo-sarjan korvakorut ja rannekoru. Sain siihen kuuluvan kaulakorun.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla oli häissä Kalevala Korun Vanamo-sarjan korvakorut ja rannekoru. Sain siihen kuuluvan kaulakorun.

Hmmm... Lähes samoin kuin mulla, tosin häissä oli korvikset ja panta-kaulakoru, ja huomenlahjaksi sainkin rannekorun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain mieheltäni kultaisen KK:n Talon sydän -käädyn. Lahja yllätti täysin, sillä sulho oli antanut ymmärtää ettei ehtisi ostoksille eikä varmaan ostaisi ainakaan mitään niin arvokasta.

Tarkoitus oli, ettemme antaisi mitään toisillemme, sillä emme halunneet korostaa naimisiinmenon materiaalista puolta. Kuitenkaan emme kumpikaan tahoillamme voineet vastustaa kiusausta antaa jotain konkreettista henkilökohtaista muistoa - tosin minähän sain sormuksen.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain Kalevalakorun hopeisen Vaskikäärme -käädyn ja -korvikset Oon kuolannut ko.koruja vuosia! Olimme sopineet, ettei mitään lahjoja osteta ja silti... itse annoin miehelle tuon ilmeisesti melko suositun eli ovikyltin, jossa on yhteinen sukunimemme. Tämä tosin ei ollut huomenlahja, kun annoin sen jo ennen häitä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä sain himoitsemani talon sydän käädyn (hopeisen).

Minulla oli jo korvakorut samaa sarjaa ja jatkossa toivon saavani vielä muita sarjaan kuuluvia osia...

Kaasoille annoin kaasolahjaksi Talon sydän soljet (pronssiset, koska ovat molemmat enemmän pronssikoruihmisiä). Tykkäsivät todella paljon.  

Aviomiehelle annoin kehystetyn valokuvani, jonka voi laittaa esim. työpöydälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä sain Me to You-nallen jolla ruusu tassussa.. Itse annoin Kärppälogolla stanssatun nahkalompakon. Eli pientä mutta niin arvokasta meille..  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä sain timanttisormuksen.  

Miehelleni annoin ovikyltin, siihen oli kaiverrettu sukunimemme ja merihenkinen kuva.

Lisäksi annoin Love is- kirjan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehelle annoin viinipullon ilmaamiseen tarkoitetun vehkeen ja hopeisen solmioneulan (keskiviikkona annoin hänelle samaa sarjaa olevat kalvosinnapit valmistujaislahjaksi).

Itse sain uuden puhelimen, pitää kuulemma olla paremmin tavoitettavissa. Naureskelin, että hääpäivät tulevat nyt kalliiksi, kun eihän se puhelin ikuisesti säily!  

Edit: Fuksipoika liitti siihen puhelimeen vielä yhden uuden ominaisuuden - sen saa vaihtaa aina tarvittaessa parempaan malliin hänen kustannuksellaan! Aika kattava ja kätevä lahja, vai mitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lahjat vaihdettiin jo hääpäivänä, kunhan olimme sulkeutuneet hotellihuoneeseen kahden viimeisiksi hetkiksi ennen avioitumista. Näin saimme molemmat lahjamme käyttöön jo elämämme tärkeimpänä päivänä. Itse sain ne melko yleiset timanttikorvikset, jotka sopivat aiemmin kesällä saamaani timanttiseen sydänriipukseen. Sulholleni ostin kultaiset kalvosinnapit, joihin kaiverrutin hänen uudet nimikirjaimensa ja tietenkin päivämäärän.

Lahjat ovat molemmille kovin rakkaat, itse en korviksia ole sen jälkeen tainnut vaihtaa kertaankaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now