Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 posts in this topic

Hymyilin! Mä pelkäsin et itkeä pillitän koko ajan. Mut mua jännitti tosi paljon ja isä käveli niin lujaa, etten vaan tajunnut itkeä.. Olin vaan jännityksestä kankea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kun lähdin isän kanssa kävelemään käytävää, tunsin että kyyneleet ovat lähellä. pystyin kuitenkin pidättelemään niitä, sillä jos olisin alkanut itkeä, en olisi varmasti pystynyt lopettamaan ollenkaan.

ystäväni sanoivat, että olin näyttänyt tyynen rauhalliselta ja onnelliselta ja olemukseni oli rauhoittanut myös heitä. itse muistan hymyilleeni niille muutamalle ihmiselle, joiden läsnäolon tajusin kirkossa. jännitykseltäni en huomannut läheskään kaikkia vieraita..

mieheni jännitti kuitenkin paljon näkyvämmin kirkossa ja alttarilla seistessä mun oli pakko aina välillä katsoa, ettei rassukka ala pyörtyä tai mitään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja suhahdin vielä sulhasellekin ennen kirkon ovien avaamista, että hänkin muistaa hymyillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En hymyillyt. Olin meikkauksesta vihkimiseen asti tosi hermona ja siksi ei alttarille mennessäkään hymyilyttänyt. Itse asiassa olin tosi vakava. Nyt harmittaa etten osannut ottaa rennommin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ainakin jännitti niin hirvittävästi etten kertakaikkiaan pystynyt muuta kun vuodattamaan kyynäeliä, isäni yritti rauhoitella, että ei hätää kaikki on tuttuja ja kaikki menee hyvin. Sitten kun pääsin alltarille asti niin jännitys kaikkosi ja kaikki meni loistavasti. Ja kun avioparina poistuimme alttarilta niin silloin oli hymy tosi herkässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, mitenkähän minun käy, kun alkaa huuli väpättämään jo näistä teidän kertomuksista...  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin. En voinut muuta, kun tuntui niin onnelliselta  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin tai pikemminkin irvistin, jännityksestä johtuen, kävellessäni alttarille isän käsipuolessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En hymyillyt, kun pääsi liikutuksen itku kun marssi alkoi soimaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

hymyilytti koko ajan. mennessä kirkkoon, alttarilla ja poistuessakin. jännitys ei iskenyt missään vaiheessa vaikka luulin et hermoilen niin et pyörryn tai itken kirkossa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä, vienosti hymyilin koko matkan  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin isäni hieman ennen vihkimistä ja hän rupesi itkemään (onnesta tottakai), mistä johtuen myös minäkin itkin ja siitä ei meinannut tulla loppua. Kokosin itseni kuitenkin ja alttarille mennessä hymyilin vienosti.

Etukäteen ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta voin sanoa, että niin upeaa se on, ettei kannata jännittää ainakaan sitä ettei tuntuisi miltään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kans etukäteen vähän mietisin et miten se  alttarille kävely mahtaa sujua. Olen ollut muutamissa häissä missä morsian suurinpiirtein tuijottaa kengankärkiään ja se oli mielestäni hieman kummaa. Eräs ystäväni taas säteili isänsä vieressä ja katsoi vieraitaan hymyillen silmiin! Oli siis kerrassaan aivan ihana näky!  

Eli sen otin tavoitteeksi ja mielestäni onnistuin ihan mukvasti. Videolla en ainakaan näyttänyt kummalta!

Yllätin kyllä itseni olemalla kokoajan tyynenrauhallinen ja sulhanen, joka piikitteli minua etten saa pyörtyä alttarilla, saikin muistuttaa itseään että pitää muistaa hengittää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen hymyilleeni. Alkumatka isän kanssa meni vähän sumussa, oli aika makee tunne kun siinä kerkesi ajatella paljon ja kaikenlaista. Isä kehotti katsomaan vieraita ja mä kyllä kääntelinkin päätäni moneen suuntaan, mut muistan huomanneeni vain muutaman kaverin ja lopussa äidin joka itki. Jotenkin niin uskomaton tunne oli kun mies tuli vastaan et ei voinu enää tehä muuta kun hymyillä ja olla pelkkää hymyä siitä aina hotellille asti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua jännitti hirveesti, enkä oikein muista miten käyttäydyin alttarille marssiessa, mutta äiti sanoi, että olin hymyillyt ja nyökkäillyt vieraille! Kuulemma ei yhtään näkynyt jännitys..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naama kuin Naantalin aurinko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkumatkasta hieman jännitti, sitten aloin katselemaan ympärilleni ja näin tuttuja naamoja(heh ois tietty pitäny ehkä sulhasta katella) hymyilin paljon, mutta kaunein hymy tietysti omalle kullalle..kuvissakin näkyy kun pällistelen ympärilleni naama virneessä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin vain kummitytölleni joka oli ihan eturivissä mumminsa (=minun äitini) vieressä. Muuten tärisin ja vapisin niin paljon, että taisin purra huulta että olisin pysynyt jotenkin koossa.  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Muuten tärisin ja vapisin niin paljon, että taisin purra huulta että olisin pysynyt jotenkin koossa.  

Repesin  

Samalla totesin käyttäytyväni itse ihan samallalailla kunhan THE PÄIVÄ koittaa.

Vajaa kuukausi, ja siellähän se tyttö vapisee kirkkokansan keskellä

Haluaisin hymyillä, mutta naaman vääntelyksihän se menee ennen hillittömiä itkukohtauksia  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin... Etukäteen ajattelin että itkettää ja tärisyttää ja vaikka mitä, mut en itkenyt yhtään eikä mua juurikaan jännittänytkään... Kaaso itki ja jännitti sitten munkin edestä...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vajaa kuukausi, ja siellähän se tyttö vapisee kirkkokansan keskellä  

Haluaisin hymyillä, mutta naaman vääntelyksihän se menee ennen hillittömiä itkukohtauksia  

Päivitän.

Hymyilin kuin pieni päivänpaiste ilman minkäänlaistan vapinaa koko matkan alttarille.

Koko toimituksen ajan olo oli rauhallinen eikä jännittänyt juuri yhtään, mitä itsekin ihmettelen.Hymy oli herkässä muutenkin koko päivän  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai, ihana mies odottamassa niin ei sitä voinut olla hymyilemättä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now