Mimsi Posted December 7, 2011 Report Share Posted December 7, 2011 Hymyilin. Vähän nousi liikutuksen kyyneliä silmiin, mutta kun katselin kaikkia läheisiä ja heidän hymyileviä kasvojaan, ja sitten toki omaa miestäni siellä alttarin päässä... Ei siinä kyennyt kuin hymyilemään. Alttarilla sitten vähän itkettikin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Chianti Posted January 13, 2012 Report Share Posted January 13, 2012 En vain hymyillyt vaan virnuilin (huomasin jälkikäteen kuvista)... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Marjasin Posted January 14, 2012 Report Share Posted January 14, 2012 Minulla on mielikuva, että hymyilin koko matkan. Tämä täytyy tosin tarkistaa valokuvista. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Magie Posted January 23, 2012 Report Share Posted January 23, 2012 Ööö en varmaankaan. Olin niin jännittynyt ja yritin olla katsomatta suoraan alttarilla odottavaan sulhaseen koska meinasin ruveta itkemään saman tien kun niin tein. Sama oli sulhasellakin ja isäni joka saatoi minua kyynelehti vieressäni joten oli todella vaikeaa yrittää pidätellä kyyneliä En osannut tätä piirrettä odottaa itsessäni ollenkaan. Alttarilla sitten jo hymyilin kuin naantalin aurinko, se näkyy myös kuvissa Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Nebsu Posted February 14, 2012 Report Share Posted February 14, 2012 Yritin hymyillä, minulla oli tämä topic mielessä jopa ennen kuin suntio avasi ovet ja lähdin isän käsipuolessa kohti alttaria, mutta hymy nyki suupieliä.Saa sitten valokuvista nähdä, kuinka väkinäiseltä se onkaan näyttänyt! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mysi Posted February 14, 2012 Report Share Posted February 14, 2012 Kun häämarssi kajahti ilmoille niin tää morsio meinasi purskahtaa itkuun (onnesta), matka alttarille menikin onnen kyyneliä pidätellessä.Itselle tuli täysin yllätyksenä tunteiden voimakkuus, varsinkin kun en normaalista ole ollenkaan tunteellinen.Alttarilta takaisin tullessa sitten uskalsin jo hymyillä Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
EwaK Posted February 28, 2012 Report Share Posted February 28, 2012 Kyllä hymyilin ja koko päivä menikin sitten hymyillessä. Naimisiinmeno oli paljon upeampaa kuin olisin etukäteen uskonut! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Nebsu Posted February 29, 2012 Report Share Posted February 29, 2012 Valokuvat ja videot on nyt katsottu ja olen siis hymyillyt - ei vaan alttarille mentäessä - vaan kuten Talvimorsian_2012, koko päivän kuin Naantalin Aurinko! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Anni-Iona Posted April 29, 2012 Report Share Posted April 29, 2012 Ei hymyilyttanyt eika itsetyttanyt. Olin pyortya ja kuvittelin saavani sydankohtauksen. Keskityin hengittamaan rauhallisesti etten ala hyperventiloimaan... no mutta kun alttariille oltiin siihen asti kun pappi kysyi mieheltani: Do you want to take this woman to be your lawfully wedded HUSBAND... jannitys kaikkosi naurun purskahdukseen ja loppun paivaa jo hymyilyttikin... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
tikrustiina Posted April 29, 2012 Report Share Posted April 29, 2012 Kyllä hymyilin kun kövelin käytävää pitkin mieheni kanssa. Siinä kyllä tuli muutama tippa linssiinkin mutta päivä oli mitä ihanin Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Witty Posted May 16, 2012 Report Share Posted May 16, 2012 Hymyilimme, molemmat. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Stareyegirl Posted May 21, 2012 Report Share Posted May 21, 2012 Alkuaskelissa hieman vakavat kasvot mutta loppumatka meni hymyillen ja koko loppu vihkiminenkin..Sulhanen oli hieman vakavampi, mutta kyllä sieltäkin hymyä pilkahti kun alkoi rentoutumaan.. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mimosah Posted June 11, 2012 Report Share Posted June 11, 2012 Pelkäsin itkeväni, mutten voinutkaan lopettaa hymyilemistä edes silloin, kun isäni astui helman päälle luovutustilanteessa! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
-neeze- Posted June 13, 2012 Report Share Posted June 13, 2012 ensin meinasin purskahtaa itkuun, sitten näin kaverini ihanat, hykyilevät ja rauhoittavat kasvot niin hymyilin, kunnes saavuin sulhasen luo, joka siinä vaiheessa oli lähes haudan vakava jännityksesttä ja sen käden tärinä sai jotenkin mut vähän hämilleen.. alttarilla sitä jännitti edelleen ja vaikka miten peukalolla sivelin rauhottavasti niin jotenkin mä koko ajan mietin et kohta se pyörtyy.. mutta siis periaatteessa joo, hymyilin pois tullessa jo vapautuneemmin kun ei enää sillein jännittäny yhtään omasta tai miehen puolesta Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
*Pinky* Posted July 5, 2012 Report Share Posted July 5, 2012 Mä itkin aamulla ennen kampaajalle lähtöä, autossa matkalla kampaajalta kirkkoon, mutta kun lähdin kävelemään alttarille, kyyneleet katosivat ja hymyilin onnellisena Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
yael Posted July 17, 2012 Report Share Posted July 17, 2012 Kyllä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Flik Posted July 18, 2012 Report Share Posted July 18, 2012 Hymyilin, mutta jännitin ja tärisinkin ihan yhtä paljon. en saanut katsetta irti tulevan mieheni silmistä ja hymystä. Niistä kasvoista hain voimia pysyä rauhallisena ja pystysaä alttarillekävelyn ajan. Siinä vaiheessa kun pääsin hänen viereensä, en päästänyt irti kuin hetkittäin. Mutta koko päivän hymyilin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tinta Posted August 13, 2012 Report Share Posted August 13, 2012 Hymyilin Olo oli maailman onnellisin! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Annastiina_ Posted August 23, 2012 Report Share Posted August 23, 2012 Omasta mielestäni hymyilin, koska olo oli ihan valtavan onnellinen siinä kohtaa. Mutta kuvista kun katsoo, näytän siltä että pyörryn millä hetkellä hyvänsä Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
eekoo Posted August 28, 2012 Report Share Posted August 28, 2012 Hymyilin ja pidättelin kyyneleitä, olo oli kyllä yllättävän rauhallinen ja tyyni, ei jännittänyt yhtään. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
MaryLouise Posted August 28, 2012 Report Share Posted August 28, 2012 Hymyilin ja itkin yhtäaikaa. Olin niin jännittynyt ja onnellinen että kyyneleet vaan tuli, vaikka olin päättäny että yritän olla itkemättä. Muuten kyllä olin ihan koko päivän yhtä hymyä vaan! Maailman ihanin päivä! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mikaste Posted September 3, 2012 Report Share Posted September 3, 2012 Hymyilin kyynelsilmin koko matkan Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
säootsilkkii Posted September 4, 2012 Report Share Posted September 4, 2012 Hymyilin todella leveästi,vaikka jännitti ja "tärisytti" Katsoin vain miestäni kohti niin ei pelottanut, kyyneleitä ei onneksi kävelyvaiheessa tarvinnut pelätä, mutta kirkossa ystävän laulun aikana oli itku herkässä ja samoin rukoushetkessä missä lukivat äitini, lapsuudenystäväni, kummitätini ja veljeni Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Marena Posted September 4, 2012 Report Share Posted September 4, 2012 Vähän itkin, näki valokuvista, mutta suurimman osan ajasta hymyilin. Takaisin tullessa taisin jopa hieman naurahtaa! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
unsku Posted September 16, 2012 Report Share Posted September 16, 2012 Hymyilin kyynelsilmin Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.