kirahvi555 Posted September 21, 2012 Report Share Posted September 21, 2012 Meillä oli totiset muttei negatiiviset ilmeet, varmaan keskityttiin niin kovin muistamaan kaikki osat että osataan liikkua kirkossa oikein (vaikka pappi toki joka välissä ohjasikin)... Ja toisaalta koetettiin varmaan välttyä superliikutukselta kesken kaiken. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
syystaika Posted September 22, 2012 Report Share Posted September 22, 2012 Taisin välillä vähän vakavamielisempikin olla, mutta kuva on todistamassa että muistin myös hymyillä! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
nightatvogue Posted September 27, 2012 Report Share Posted September 27, 2012 Porasin ihan täysillä Komeita kuvia tuli! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
glenniV Posted October 3, 2012 Report Share Posted October 3, 2012 Hymyilin kovasti. Jännitystä auttoi morsiustyttöjen tsemppaaminen ennen aloitusta (5 ja 7-vuotiaat, eivätkä tunteneet toisiaan) ja ne olivat niin suloisia kävelleessään meidän edellä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
syksyntyttö Posted October 3, 2012 Report Share Posted October 3, 2012 hymyilin kuin naantalin aurinko, vaikka parissa kuvassa kirkon käytävältä näkyy että jännitän niin paljon ettei se juuri hymyltä vaikuttanut Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Guest Posted October 5, 2012 Report Share Posted October 5, 2012 Itkin, itkin ihan kunnolla ja lopulta sain sen hymynkin esiin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Häät mielessä Posted October 14, 2012 Report Share Posted October 14, 2012 Ihme kyllä hymyilin. Pelkäsin nimittäin, että koko kirkko olisi pelkkää itkua, mutta kuvat todistavat, että hymyilty on Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
mari010 Posted October 23, 2012 Report Share Posted October 23, 2012 Minua nauratti! Me mentiin naimisiin siviilivihkimisellä ja yritettiin kävellä sulhasen kanssa yhdessä kohti vihkijää.. YRITETTIIN koska käytävä oli niin kapea, ettei mahduttu kävelemään vierekkäin. Sulhanen taas herkisteli. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lenore Posted November 19, 2012 Report Share Posted November 19, 2012 Kyllä hymyilin. Uskallauduin jopa katselemaan vieraita kävellessäni - siskon kyyneleet nähdessäni piti kyllä nieleskellä hieman omiani, mutta muuten hymyilin koko vihkimisen ajan Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Posted February 13, 2013 Report Share Posted February 13, 2013 Hymyilin ja paljon Alttarille tallusteleminen ei vieraiden onnenkyynelistä huolimatta alkanut itkettämään, koska olin yksinkertaisesti vain niin iloinen siitä, että mieheni kulki siinä rinnallani. Ja muistin myös vilkuilla välillä vieraisiin päin, toivottavasti silloinkin hymyillen Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
romanccce Posted March 12, 2013 Report Share Posted March 12, 2013 Tais jännittää niin paljon viel siin vaiheessa, et en edes muista hymyilinko vai olinko vakavana, haha Mut veikkaisin et hymyilin!! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sartsuli Posted March 18, 2013 Report Share Posted March 18, 2013 Hymyilin kuin haljennut nauris, niin kirkossa kuin koko päivän muutenkin Sulhanen ja minua saattamassa oleva isäni sen sijaan pidättelivät kyyneleitä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
iialiia Posted May 19, 2013 Report Share Posted May 19, 2013 Varsinaisena vihkimispäivänä jännitti niin, että alkuun ei hymy irronnut.Seuraavana päivänä siunauksessa oli jo paljon rennompi oli ja leveä hymy. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
bridezilla2013 Posted May 26, 2013 Report Share Posted May 26, 2013 Voi että, mäkin niin toivon, että pystyisin hymyilemään, mutta luulen, että en itkulta/jännitykseltä siihen pysty Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
JennyH Posted June 7, 2013 Report Share Posted June 7, 2013 Hymyilin. Molemmat hymyiltiin Liikuttumista ei ennakko-odotuksista huolimatta tapahtunut kuin kerran, sekin hyvin huomaamattomasti Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
elspeth Posted June 16, 2013 Report Share Posted June 16, 2013 Yritin kovasti hymyillä, mutta jännitti niin tajuttoman paljon, että oli pakko välillä vilkuilla lattiaa kohti kun tuntui, että koko naama nyki miten sattuu Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
winku Posted June 18, 2013 Report Share Posted June 18, 2013 Hymyilin Jännitys ja kaikki stressi katosivat sillä hetkellä, kun kanttori aloitti häämarssin soittamisen ja ovet aukesivat. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki meni, ja miten selvisin seremoniasta kuivin silmin Edellinen ilta ja hääpäivän aamu olin niin jännittynyt, että kaverit luulivat minun ottaneen jotain rauhoittavia ennen seremoniaa, kun näytin niin rauhalliselta Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Taikakukka Posted June 19, 2013 Report Share Posted June 19, 2013 Hymyilin välillä Ja välillä vakavampi ilme... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
MotherLion Posted July 1, 2013 Report Share Posted July 1, 2013 Minäkin hymyilin välillä alttarille käveltäessä vaikka nykikin ihmeellisesti minullakin. Poistuessa oli paljon helpompaa, hymyilin kuin aurinko. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Vintage13 Posted July 18, 2013 Report Share Posted July 18, 2013 Hymyilin, mutta katsoessani rakkaisiin vieraisiin penkkiriveillä meinasi tulla itku, jolloin piti yrittää pitää itsensä kasassa. Olin vähän yllättynyt tästä, koska yleensä en itke kovin helposti, mutta kyllä ne omat häät saivat kuitenkin liikuttumaan.. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Emilien Posted July 22, 2013 Report Share Posted July 22, 2013 Hymyilin! Käytävän loppupäässä ennen alttaria tosin nousi kyllä kyyneleet silmiin ja meinasi itku päästä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
N&P Posted July 23, 2013 Report Share Posted July 23, 2013 Hymyilin ..... Ja tärisin jännitti tosi paljon... Mutta aivan mahtavalla tavalla Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Hanuli Posted July 27, 2013 Report Share Posted July 27, 2013 Kyllä hymyilin, ja helppoa oli hymyillä <3 Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Roslin Posted July 31, 2013 Report Share Posted July 31, 2013 Hymyilin ja samalla pidattelin onnen kyyneleita, joten saattaa olla, etta naamani naytti valilla hieman omituiselta- taisi siis tosiaan olla ihan hyva veto, etta huntu oli kasvojen edessa saaton ajan Oli niin koskettavaa ja onnellista nahda kaikki ne ihmiset yhdessa samaan aikaan, vain meidan kahden takia. Ja tietysti sulhon ilme, kun han naki minut ensi kertaa haapuvussani Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Marula Posted August 2, 2013 Report Share Posted August 2, 2013 (edited) Hymyilin heti siitä hetkestä lähtien, kun astuin kirkkoon sisään ja hymyily ei loppunut koko päivänä! Olin aikaisemmin satavarma, että itkisin. Häämarssimusiikki saa mut aina itkemään, ja vielä kuukautta ennen häitä pelkän vihkikirkkomme näkeminen sai tipan linssiin. Vissiin olin kuitenkin niin kierroksilla ja jännittynyt, että ei itkettänyt YHTÄÄN. Olin myös helpottunut, että vihkiminen todellakin alkaa nyt, joten en ollut yhtään herkässä tilassa. Pystyin laulamaan virrenkin kirkossa ilman mitään ongelmia. Edited August 2, 2013 by Marula Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.