Happily ever after Posted August 4, 2013 Report Share Posted August 4, 2013 Hymyilin kyllä, mutta itkin myös vähän väliä. Ihan järjettömän hieno ja liikuttava olo oli kyllä koko päivän. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Asnas* Posted August 9, 2013 Report Share Posted August 9, 2013 Hymyilin koko matkan alttarille ja varmaan melkein koko vihkimisen ajan,oli niin hyvä olla Mies hymyili myös,mutta melkein oli kuulemma itku päässyt kun näki minut ekan kerran kun tultiin iskän kanssa morsiushuoneesta <3 Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Spörre Posted August 13, 2013 Report Share Posted August 13, 2013 Jännitti ihan törkeästi, kun lähdin astelemaan kiviportaita alas rantaan vihkipaikalle. Mutta sitten näin sulhasen... ja maailman suurin hymy levisi kasvoilleni. <3 Mies sen sijaan (kuten puolet hääväestä) kyynelehti ihan olan takaa. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
bridezilla2013 Posted August 19, 2013 Report Share Posted August 19, 2013 Siitä hetkestä kun häämarssi alkoi soimaan alkoi kyyneleet virtaamaan Yritin pidätellä itkua ja hymyillä, mutta siitä ei kyllä tullut mitään Noh, vähän arvasinkin sen, ja loppuen lopuksi itkin koko päivän aikana paljon vähemmän mitä odotin Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
weeper Posted November 9, 2013 Report Share Posted November 9, 2013 Hymyilin koko matkan, etenkin isin saattaessa. Sulhasen kanssa kirkon etupenkkien ohi kävellessä tosin alkoi kyyneleet virrata, kun katsoin äidin ja mummun itkua. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest nnipsu Posted June 23, 2014 Report Share Posted June 23, 2014 yllätin itsenikin ja hymyilin,enkä jännittänyt. luulin että itken jo pelkästään siitä että kuulen häämarssin alkutahdit. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
viccy Posted June 26, 2014 Report Share Posted June 26, 2014 Meillä oli todella suloiset morsiustyttö ja sulhaspoika, jotka heittelivät edessä terälehtiä, ja heitä katsellessa ei voinut kuin hymyillä. Itku meinasi tulla kun erehdyin katsomaan muutamaa ystävää, mutta sitten katsoin äkkiä eteenpäin ja mietin että "ajattele lapsia, ajattele lapsia", jolloin hymy palasi kasvoille. Meistä on myös hauska kuva alttarilla kun olemme juuri polvistuneet, ja minulla on siinäkin hymy kasvoilla. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Liljankukkanen Posted July 28, 2014 Report Share Posted July 28, 2014 Hymyilin hieman koko matkan Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Posted August 22, 2014 Report Share Posted August 22, 2014 Kävellessä hymyilin koko matkan - välillä nauroin kun huntu jäi mäntyyn jumiin tuulessa ja piti pysähtyä irroittamaan Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Heinämorsian-14 Posted September 8, 2014 Report Share Posted September 8, 2014 Hymyilin kyynelten läpi koko matkan. Hymy oli kyllä varmaan melkoisen jännittynyt. Kun pääsin alttarille papin eteen itku loppui, ja loppuajan hymyilin vapautuneesti. Pois lähtiessä hymyilin ja vähän nauroinkin onnellisena Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Noora_85 Posted October 30, 2014 Report Share Posted October 30, 2014 Taisin hymyillä siihen asti kun näin ystäväni onnenkyyneleet ja nousi jo pala kurkkuun itselläkin, mutta onneksi sain koottua itseni alttarille päästessä (ja pillahdin itkuun vasta takaisin kävellessä ). Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
wedsy Posted October 30, 2014 Report Share Posted October 30, 2014 Hymyilin ja itkin, molempia äärimmilleen. Tuloksena varmaan aika mielipuolinen ilme. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
longcat Posted October 31, 2014 Report Share Posted October 31, 2014 Kyyneleet tulivat silmiin, kun häämarssi alkoi soida ja lähdimme isäni kanssa kävelemään. Onneksi alkuliikutuksen jälkeen ei enää itkettänyt, mutta oltiin miehen kanssa molemmat aika vakavia koko toimituksen ajan. Vasta poispäin kävellessä alkoi hymyilyttää! Hymy leveni lisää, kun kirkon ovien taakse teljetyt 100 japanilaisturistia antoi aplodit! :D (Temppeliaukion kirkko..) Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Carnation_ Posted November 24, 2014 Report Share Posted November 24, 2014 Ensin itkin kulman takana, sitten isän käsipuolessa hymyilin ja lopuksi nauroin ääneen, kun musiikki ei pelittänytkään kuten piti vaikka ei nyt alttarille käveltykään. Paljon tunteita. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
sailapaila Posted January 24, 2015 Report Share Posted January 24, 2015 Yritin hymyillä, mutta itku tuli väkisinkin Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mepu Posted February 14, 2015 Report Share Posted February 14, 2015 Hymyilin, mutta myös nieleskelin kyyneleitä Alttarille päästyä alkoi hirveästi hihittämään, jännitys varmaan laukesi Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Binkie Posted February 14, 2015 Report Share Posted February 14, 2015 Hymyilin, vaikka varsinkin etupenkkejä eli molempien perheitä lähestyttäessä alkoikin itkettää. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
HHVA Posted April 21, 2015 Report Share Posted April 21, 2015 Hymyn ja jännityksen sekainen ilme... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
morsmaikku2014 Posted April 25, 2015 Report Share Posted April 25, 2015 Luulin hymyilleeni matkalla alttarille, tosin moni sanoi minut olleen vakava mutta kuitenkin päättäväinen matkani määränpäästä. Jännitys oli kyllä melkoinen! Yhtä hymyä olimme molemmat poistuessa alttarilta Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Maalaisprinsessa Posted May 11, 2015 Report Share Posted May 11, 2015 Hymyilin ehdottomasti Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Helinäkeiju_ Posted July 5, 2015 Report Share Posted July 5, 2015 Luulen hymyilleeni. En ole nähnyt kuvia vielä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tipsis Posted August 31, 2015 Report Share Posted August 31, 2015 Omasta mielestäni hymyilin, mitä nyt sitten välillä itketti, kun satuin katsomaan läheisiäni, jotka tuhersivat itkua.Kuvista kuitenkin kävi ilmi, että aika vakavana olin siinä kohdassa, kun isän käsikynkästä vaihdoin sulhasen käteen Kuvista kävi muutenkin ilmi, että hymy oli muutenkin paaaljon leveämpi sitten vihkimisen jälkeen Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
050915 Posted September 7, 2015 Report Share Posted September 7, 2015 En suoraan sanottuna muista. Vihkimisen alkaessa ajatukset olivat pikkuisen muualla, kun ennen tilaisuuden alkua mummi pyörtyi kirkonpenkkiin ja vihkiminen pääsi alkamaan vasta ambulanssin tultua. Mummi tosin voi siinä vaiheessa jo paremmin ja pääsi pikaisen tarkastuksen jälkeen palaamaan kirkkoon, mutta alttarille kävellessäni en sitä vielä tiennyt - en itse asiassa tiennyt ennen kuin käännyimme kuuntelemaan lauluesitystä aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Siinä kohdassa käytiinkin sitten läpi varmaan kaikki ilmeet... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
loreeen Posted September 17, 2015 Report Share Posted September 17, 2015 Onneksi tilanteesta on kuvia, koska itse en muista matkaa alttarille yhtään! Hymyilin siis koko matkan sulhanen taasen on kuvissa niin vakavana ja itku silmässä sanoi minulle seuraavana päivänä, että hänen piti keskittyä ettei tule itkuromahdusta kun näki minut isäni käsipuolessa ♥ Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
watershine Posted September 22, 2015 Report Share Posted September 22, 2015 Hymyilin kyllä koko matkan, huuli väpätti hieman Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.