Häätöppäyksiä?

[adelette]

Tämä töppäys sattui sulhoni toimesta muutama viikko sitten sulhon veljen häissä...

Morsian asteli isänsä kanssa kohti alttaria ja sulhanen lähti vastaan. Tässä vaiheessa miehekkeeni keksi että hän haluaa ehdottomasti kuvan kun morsian luovutetaan sulhaselle. Kaivoi sitten kännykän taskustaan ja eiköhän se sitten kauhean kolinan saattelemana lentänyt lattialle palasiksi juuri kun sulhanen oli morsiamen käsipuoleensa saanut. Onneksi hääpari kuitenkin vain vitsaili asiasta että kyllä säkin sitä huomiota sitten ensi vuonna saat, ei olisi tarvinnut tuolla riehua...

[jjenni]

"Olisi muuten kannattanut käydä lukemassa tää palsta ennen hääpäivää!"

No täältä tosiaan saa paljon hyviä vinkkejä! Ja ennen kaikkea sen, että kaikkea ei tosiaan voi ennakoida ja, että rento asenne on se, mikä pelastaa päivän! Tärkeintähän on onneksi se avioliitto, eikä ne miljoonat pikkujutut.

Itse olen ollut sellaisissa häissä vieraana, joissa vihkimisen jälkeen vieraat kerääntyivät kirkon ulkopuolelle odottamaan vastavihittyä paria. Ja parin saapuessa kirkon portaille, kukaan ei huutanut onnitteluja tai heitellyt riisiä. Kaikki seisoivat hiljaa ja vain vaihtoivat painoa jalalta toiselle. TOSI NOLOA käytöstä meiltä vierailta. Kaikki vaan tuijottamassa vastavihittyjä, heidän odottaessa onnitteluhuutoja ja riisisadetta...

[Guest vaimo:)]

minun häissä:

1. meillä oli pienet hääjuhlat (jokunen 20 ihmistä), joihin noin 1/3 vieraista saapui myöhässä!!! mukaanlukien sulhasen vanhemmat jotka muuten eivät edes viitsineet tulla maistraattiin itse häihin, tulivat siis vasta juhliin ja myöhässä joku 15 minsaa... istuttiin kuin idiootit autossa ja odotettiin niitä. Aloitettiin siis joku 20 minsaa myöhemmin kuin piti, ja silti jotkut häävieraat tulivat vielä sen jälkeen!!! mun mielestä myöhästyneet vieraat... tosi törkeää. (ja siis ei mitään erikoista syytä tyyliin auto meni rikki tai he eksyivät tms., muuten vaan myöhästyimme oman pojan hääjuhlista.......)

2. tarjoilija unohti laittaa viinit pöytään ja väitti, että joku soitti edellisenä pvänä ja sanoi että pidetään kuitenkin alkoholittomat häät ?????????? onneks saatiin nopeasti tilattua ne viinit.

3. Kaksi häihin ilmoittautunutta vierasta ei tullut, yks ei ilmoittanut asiasta mitään, toinen lähetti tekstarin joskus n. tunti häiden alun jälkeen että sori en pääse.

4. Maistraatissa kun odotettiin omaa "vuoroa" niin meidät laitettiin samaan huoneeseen vieraiden kanssa, jotka kommentoivat meidän jännittyneitä ilmeitä, meidän pukuja jne. ja ottivat kuvia kuin japanilaiset turistit. Itse odotimme että vieraat menee sinne odottamaan missä meidät vihitään ja me pääsemme vielä kaksistaan vähän juttelemaan ja renttoutumaan jne. mutta ei, oltiin kuin apinat sirkuksessa. Olin purra jotakuta kun näin että taas kuvia otetaan jne. Vihkimisen jälkeen kukaan ei onnitellut, ei mitään, kukaan ei tiennyt mitä tehdä (siis kuten jjenni tässä ylhäällä mainitsee), kaikki vain seisoivat ja tuijottivat. Samaa, ku saavuttiin ravintolaan, ja ku mentiin sinne omaan juhlasaliin, niin kukaan ei uskaltanut tulla perään, piti monta kertaa kutsua ja toistaa että tulkaa vaan. mitä niitä ihmisiä oikein vaivaa?

5. Ruoasta sen verran (paitsi näitä viinejä), että oliiveissä oli kivet ja kalassa (lohi) ruodot. Yhdellä vieraalla oli kasvisruokavalio, hänen ateria saapui melkein kun kaikki muut olivat jo hakeneet lisää ruokaa (siis ravintolassa he olivat tietoisia siitä kasvissyöjästä jo ennen häitä).

[Sarah13]

Pieniä kömmähdyksiä vain, ei katastrofeja: pappi unohtui kutsua paikalle, vaikka hän oli listalla ja hänelle oli ruoka tilattu. Muovisista viinilaseista jäi osa kotiin, ajattelin ettei tarvita mutta oli lasit loppu kuitenkin. Kirkossa en meinannut saada sormusta sulhon sormeen. Melkein murskasin sulhon jalan kakun leikkuussa Ja minä olisin voinut ottaa ehkä pari lasia vähemmän juomia, mutta ainakin oli tooosi hauskaa tanssilattialla!

Edited August 11, 2013 by Sarah13

[jepatin]

Alttarille kun lähdin isäni kanssa kävelemään niin omaan helmaa meinasin kompastua, alkumaljaa ei muistettu juoda kädet "solmussa" ja kakkua vedettiin vaan itse omaan napaan :DD

[bridezilla2013]

- Isä saattoi minut alttarille, mutta sen sijaan että luovuttamisen jälkeen olisi tullut mein perässä, hän menikin mein edellä

- Kakku oli kuljetuksessa mennyt hieman kallelleen

- Isä oli juuri ennen meidän ensimmäistä tanssia ja vanhempien tanssia lähtenyt viemään meidän häärahoja kotiin talteen, ja kukaan ei ollut asiasta tietoinen, mutta onneksi mun pikkuveli tuli tanssittamaan mua

 

Mutta ei varmaan mitään sen isompaa, kaiken kaikkiaan kaikki meni hienosti, ja oli ihana päivä ja kaikilla oli hauskaa!

[Naani]

Mä en oikeesti keksi mitään muuta töppäystä, kun yhden vieraan. Oli siis ihan tyhmää kutsua koko ihminen, pitkään sitä mietittiin. Tällä nuorella naisella oli päällään valkoinen mekko, hän kaapi yhdestä iskemättömästä kakkukerroksesta kämmenen kokoselta alueelta omalle lautaselleen vadelmia kakun päältä, koska "ei muuten ollut tarpeeksi niitä lautasella" ja hän myös sai morsiuskimpun kiinni kimpunheitossa, mutta heitti sen sitten pois. Ei siis roskiin, vaan takaisin "tungokseen"... 

[Rimiina]

Meil oli aivan ihana hääjuhla, mutta töppäyksittä ei selvitty.   Toisaalta ne tuovat vain muistoja juhlaan ja mitään suurempaa ei tapahtunut. Tai no.. Meillä oli hääkakku telineessä, jossa siis 4 kakkua (1kakku/alunen). Leikattiin meidän palaa ylimmästä telineestä, kun se kakun alusta kaatui ja koko kakku lensi ylösalaisin pöydälle. Tästä on muistona kokonainen kuva sarja (kiitos ihanan kuvaajamme) jossa näkyy meidän ja vieraiden ilmeitä! Naurettiin kunnolla, ja mies saikin siitä ison palan itselleen ja loppu kakku pelastettiin lautaselle, josta vieraatkin vielä ottivat paloja. Tästä saatiin kuulla koko loppuilta kyllä, ja varmasti jäi kaikkien mieleen.

[piitu_]

- Kirkossa lähdettiin sisääntullessa kävelemään alttarille ihan liian aikaisin ja käveltiin liian lujaa... tai ainakin minä kävelin, sulho joutui pari kertaa vaivihkaa sihahtamaan että "hidasta".   

 

- Oltiin etukäteen juhlaohjeistukseen laitettu pyyntö että ihmiset välttäisivät kuvaamista kirkossa, sillä kutsujen lähettämisen aikaan elettiin vielä siinä uskossa että meillä tulisi ammattikuvaaja kirkkoon kuvaamaan. Häitä edeltävällä viikolla kuvaaja oli sitten käynyt tarkistamassa itse että minkälainen paikka meidän vihkikirkko on kuvata ja pisti mulle sitten viestiä että muuten ihan ok, mutta alttari on haasteellinen ja kehotti tämän johdosta sitten miettimään että onko meidän kannattavaa ruveta maksamaan hänelle ylimääräistä siitä hyvästä että hän saapuu kirkkoon kuvaamaan meistä takaapäin ne samat kuvat mitkä vieraat saavat kuvattua ilmaiseksi. Päädyttiin sitten lopulta siihen ettei oteta kirkkokuvausta häneltä ja pyydettiin sen sijaan mun yhtä harrastelijavalokuvaajaystävääni räpsimään kirkossa kuvan sieltä, toisen täältä. Tämä ystävä ei kuitenkaan jostain syystä ollut saanut aikaiseksi ladata kameransa akkua ajoissa, joten näinpä ollen meillä ei nyt sitten ole vihkimisestä kuvia. Ystäväni tosin onneksi sai kuvattua vihkimisen edes videolle ja kuulemma siitä saa otettua jotain pysäytyskuvia erikseen, parempi sekin kuin ei mitään..

 

- Ei oltu kiireessä muistettu ottaa anopin meille ostamia hienoja skumppalaseja mukaan juhlapaikalle. Eipä se nyt sinänsä meitä niin hirveästi harmittanut mutta anoppi tuntui olevan hiukkasen käärmeissään.

 

- Miun isoveli ja serkku oltiin kokonaan unohdettu merkata pöytäjärjestykseen. En tajua vieläkään miten tämä on mahdollista koska oltiin kuitenkin arviolta noin miljoonaan kertaan laskettu että pöytäjärjestyksestä varmasti löytyvät kaikki nimet ja paikkakortitkin olin heille tehnyt.  Nolo moka, mutta onneksi miehet tajusivat sitten kuitenkin ihan omin päin suunnata muun perheeni mukana perhepöytään.   

 

- Tarjoilujen esille laitto ei sujunutkaan niin sutjakkaasti kuin oltiin etukäteen toivottu ja tämän johdosta jouduttiin sitten seisottamaan ihmisiä pihalla jokusen ylimääräisen minuutin ajan.

 

- Eräs ystäväni jätti saapumatta paikalle (ilmoitti muutama tunti ennen vihkimistä missanneensa lentonsa ja jääneensä jumiin Berliiniin, tyypin tuntien en ollut asiasta lainkaan yllättynyt) ja sitten taas eräs henkilö jonka ei pitänyt tulla, tulikin. Onneksi bestman sai sitten pikaisesti järkkäiltyä istumajärjestyksen uusiksi ennen kuin morsiamen stressitaso ehti kohota yhtään entistä korkeammaksi.

 

- Kaikkein pahimpana töppäyksenä pidän sitä, ettei kukaan ollut ehtinyt missään vaiheessa tehdä minkään näköisiä pikkulappusia tarjoilupöytään ruokien vierelle merkiksi siitä, mitä mikäkin sapuska on ja mitä mikin sapuska sisältää. Tästä johtuen esimerkiksi yksi omenalle allerginen henkilö sattui vahingossa syömään perunasalaattia joka sisälsi omenaa. Onneksi hänellä oli sentään allergialääkkeet mukana ja onneksi hän tajusi samantien sitä lääkettä ottaa, ettei ehtinyt mitään oireita tulla.

 

- Sulho oli liian humalassa. Hänellekin siitä jälkikäteen ihan suoraan kyllä sanoin että kyllä mua harmittaa se että hääyönä esimerkiksi jouduttiin menemään nukkumaan niin että toinen vaan voivottelee että on paha olo ja seuraavana aamuna sitten podetaan krapulaa. Toisaalta kiva että toisella oli kivaa, mutta kyllä siltikin oisin tykännyt että hääyöstä ois jäänyt edes vähän mieluisampi muisto...

 

Periaatteessa mitään katastrofaalisen suurta ei siis sattunut, mutta tuollaisia pieniä, melko mitättömiä kömmähdyksiä sateli kyllä niskaan melko pitkälti koko pitkän päivän ajan. Ihan mukava päivä se silti kyllä loppujen lopuksi oli, ei siinä mitään.

[yell]

Edited September 3, 2013 by yell

[Guest Guest]

Meillä oikeastaan ainoa katastrofin poikanen oli se, että kaason mekosta hajosi vetoketju! Hetken aikaa haukottiin henkeämme, ja mietittiin jo sitä vaihtoehtoa, että eräs vieraista lähtisi hakemaan kaasolle varapukua. Onneksi saatiin hälytettyä eräs ompelutaitoinen vieras jo etukäteen juhlapaikalle ja hän kursi mekon kokoon suoraan kaason päälle. Vetoketjukatastrofia ei enää ompelemisen jälkeen huomannut ja kaaso selvisi ulos mekostaankin häiden jälkeen. Mutta kyllä sitä hetken aikaa oltiin kauhusta kankeina ja kaasolla itku kurkussa.

 

Miten tuolaiseen voi sitten varautua? Ei kai mitenkään. Mekko oli toista kertaa päällä ja vielä selästä nauhoilla säädettävissä, joten liian pieni puku ei ollut. Mutta ilmeisesti vetoketju oli sitten se kuuluisa maanantai kappale.

[Lodeka]

Meidän häissä pappi sekoili lopussa ja luki herran siunauksen ja antoi raamatun ennen kuin viimeistä virttä oli veisattu  videolla näkyy, kun kohautan naureskellen ja vähän hämmentyneenä olkiani, että ei sitten lauleta. Laulettiin kuitenkin, ja heti virren jälkeen alkoi sitten paluumarssi.

 

Hääjuhlassa loppuivat juomalasit, kun niitä oli vain 120kpl, ja melkein jokainen näkyi ottavan kaksi lasia. Piti sitten passittaa bestman kauppaan hakemaan kertakäyttöastioita (sulhaseni painajainen). Ihmettelen vieläkin, miten rennosti otin tilanteen, kun siskoni tuli kertomaan asiasta. Muutenkin koko hääpäivä meni täysin ilman stressiä ja jännitystä

 

Unohdettiin myös ottaa hääkuvauksiin sulhaselta lahjaksi saamani musta pitsinen päivänvarjo, mikä harmittaa vieläkin vähän, kun jäi käyttämättä...

 

Eipä siellä sen kummempia onneksi sattunut!

[ijsini]

Minulta tippui sukkanauha alttarille. En ollenkaan huomannut (ehkä ihan hyväkin ) Oma äitini kävi sen sieltä sitten poimimassa, kun olimme tyytyväisinä poistuneet alttarilta.

[Lotto]

Käytiin ostamassa itsellemme vissyä matkalla kirkolta juhlapaikalle, kun niin kovin janotti. Kun tehtiin kaupalta lähtöä, ei hääautomme enää lähtenytkään käyntiin. Kaiken lisäksi olimme kaikki kolme (siis minä, mies ja bestman-kuski) antaneet kännykkämme ennen vihkimistä jollekin muulle joten meillä ei kellään ollut puhelinta mukana. No siinä kun hetken pohdittiin mitäs nyt, niin yhtäkkiä auto onneksi päätti sittenkin hurahtaa käyntiin.

Sen jälkeen meillä ei ollut mitään hajua reitistä juhlapaikalle, koska aiemmin olimme aina menneet toisesta suunnasta. Ja koska ei ollut puhelimia, ei ollut navigaattoriakaan. No löydettiin perille sitten kuitenkin, kerran vain tehtiin uukkari.

[amour-amour]

En nyt tiedä lasketaanko töppäykseksi, mutta ehkä isoin harmittava asia oli se, että juhlapaikan ravintolasalissa ei ollutkaan mikrofonia puheita varten, vaan se oli mystisesti kadonnut jonnekin. Tästä saimme kuulla häitä edeltävänä iltana, jolloin oli jo myöhäistä koittaa hankkia muualta mikrofonia. Eniten tämä harmittaa siksi, että mikrofoni oli yksi syy miksi kaksi salinen juhlapaikka aikanaan uskallettiin valita. Nyt jäi osalta vieraista kuulematta puheet.

 

Vihkimiseen kävellessä sulhanen käveli aivan liian lujaa, ja minä koitin pysyä perässä ja oikealla kädelläni koitin saada häntä himmaamaan vauhtia. Ei tainnut tulla oikein yhtään hyvää kuvaa menomatkasta. Paluumatkalle pyörähdin "alttarilla" sulhasesta pois päin, ja sitten jammailtiin musiikin tahdissa pois. Meillä kun ei ollut kirkkovihkimistä eikä siten "kirkkoharjoituksia" niin kaikki tuli vähän ex-temporena. Tuli sitten "vähän" kompuroitua hameen helmaan lopussa ja hääpuvun leveä helma kaiken lisäksi swiippasi mukanaan yhden pläkkilyhdyn oven pielestä. Luojan kiitos siellä ei ollut tulta sisällä! Siitä olisikin tullut melkoinen soihtu! Mutta meillä kun ei ollut hääautoa, koska siviilivihkiminen oli juhlapaikalla, niin tuo pläkkilyhty hoiti kolinallaan sen, että hääauton peltipurkit tuli korvattua samalla. Onneksi tuosta riitti huumoria, niin ei ole kauheasti tullut ryvettyä asiassa.

[Roslin]

Ma unohdin kertoa pitoplavelulle, etta mun aiti ei syo lihaa (paitsi kalaa). Koska kyllahan nyt kaikki tietaa, etta meidan aiti on lakto-ovo-vegetaristi  Vahan tuli pala kurkkuun, kun tajusin asian kesken ruokailun, mutta onneksi alkupalapoyta oli erittain runsas, ja aiti oli ollut tyytyvainen ruokapuoleen. Alkuruualta oli myos paaruuan aikana viela esilla kalaa jne. joten oli ottanut niita uunikasvisten ja perunoiden lisaksi. 

 

Toinen toppays oli se, etta olin unohtanut ilmoittaa (miksi nama nyt liittyykin morisamen muistiin ) vihkijalle, etta musiikkiesitykset todellakin tulee, joten jouduimme sitten vahan saveltamaan ja inspiroimaan vihkimisessa, kun esiintyjatkaan eivat ihan varmaksi tienneet milloin heidan tulisi esiintya. Mutta lopulta kaikki meni ihmeen hyvin, ja itse asiassa paremmin kuin alkuperaisen suunnitelman mukaan. Se hetki vain oli hieman jaatava, kun asetuin sulhon viereen vihittavaksi, ja tajusin, etta ai niin...     

 

Pikkujuttuja siis, onneksi ei mitaan vakavia toppayksia sattunut! 

[Liljankukkanen]

Meidän isoin häätöppäys oli se, että meidän häävalssi meni pipariksi, mikä harmittaa ainakin vielä näin parin päivän jälkeen. Olimme käyneet tanssikurssilla ja tanssimme hyvin ja sujuvasti, mutta sulhoa jännitti niin kovasti vieraiden edessä tanssiminen, ettei valssista tullut yhtään mitään. Oman vaikeutensa toi vielä minun muhkeahelmainen pukuni. Kuiskin koko ajan sulhon korvaan ohjeita, mutta niistä ei ollut apua, kun ressu oli aivan lamaantunut jännityksestä. Nyt toivonkin, etten näytä valokuvissa ja videolla kovin kireältä, kun kieltämättä hetkellisesti alkoi hermostuttaa, kun tanssitaitoinen sulho ei tiennyt, kummalla jalalla aloittaa valssi..

[Sirtsi]

Mulla tippui sukkanauha pöydän alle, kun olin mennyt istumaan. En itse edes huomannut että se tippui, mutta siskoni kävi sujauttamassa sen miehelleni ja sain sen jalkaani uudestaan, vihkimisestä oli kulunut jopa 10 minuuttia kun sukkanauha jo jäi matkasta

 

Sitten kävi sellainen moka,että yksi vieras jonka luultiin olevan estynyt tulemasta, tulikin paikan päälle. Onnittelujonossa huomasin ja yllätyin ja samantien tajusin että perkele, se olis sitten ainoa kasvissyöjä ja pääruokana oli lihaa!   Sai kuitenkin mahansa täyteen,kun ruokailun jälkeen pahoittelin ja kysyin,niin en muistanut että hän syö kuitenkin kalaa jota alkupalapöydässä oli runsaasti Ja paikan hän sai toiselta henkilöltä,joka ei päässytkään paikalle,joten sinänsä sen kanssa ei sattunut isompaa vahinkoa.

 

Häävalssi tai hidas tanssi oikeastaan oli vahingossa toinen mikä piti,mutta samalta laulajalta kuitenkin ja se oli toisena vaihtoehtonamme joten ei siinäkään isoa vahinkoa syntynyt

Edited July 22, 2014 by Sirtsi

[tiria]

Oma suurin töppäykseni oli se, että kun kävelimme alttarille, käteni tärisivät melkoisen näkyvästi. Itse en sitä huomannut, mutta juhlassa äiti ja sulhoni sanoivat asiasta. Sen jälkeen minua rupesi niin hävettämään! Ja edelleen hävettää.. En pysty edes katsomaan häävideotamme sen takia että käteni tärisivät.

[kinuskimansikka]

Mä unohdin halata isääni kun hän luovutti mut miehelle. Ja unohdettiin pussata miehen kanssa oikeessa kohtaa (otettiin se takasin sitten seuraavan biisin aikana)

 

Mies hukkasi sormuksensa jo häiden  jälkeisenä aamuna. Löysi sen tosin jo ennen kun heräsin. Oli kuulemma ollut best manien kanssa vähän paniikkietsintä käynnissä "Se täytyy löytää ennen kun kinuskimansikka herää!!!" Mies ei siis käytä sormustaan ja ilmeisesti tuo yhden yön käyttäminen oli joa aika outo kokemus kun oli sitä pyöritellyt hääpaikan ulkona aamulla ja "unohtanut" tökätä sen alemman nivelen alle niin ylläriylläri se oli tippunut

[b-ertta]

unohdettiin ottaa kuvat kaason ja bestmanin kanssa, tämä harmittaa. Suttasin myös helmani valokuvauksessa ennen vihkimistä, mutta se ei onneksi näkynyt. Pitopalvelu töppäsi ja hääkakku oli aivan hirveä 

[manaljah]

Mä en tosiaan kävelly hyyyyyviiiiin hiiiiiitaaaaastiiiii alttarille, mistä pappikin vähän kuittali puheessaan. Bolero on potrettikuvissa vähän keturallaan. Valokuviin en ole aivan täysin tyytyväinen, muutamia juttuja olisin toivonut vielä (musta kokokuva, vieheistä kuvat kun niissä oli jokaisessa eri ukko, kaikki kaverikuvat ovat tosi kaukaa otettuja, ei kuvia ollenkaan ruoka-, juoma-, karkki- tai vieraspöydistä). Ja kotiinlähtö; ei sitten tajuttu etukäteen tilata taksia vaan odotettiin kolme varttia juhlapaikalla.

[Noora_85]

Meillä oli huvittava häävideotöppäys kun isäni kuvaa vihkimistä ja filmi katkeaa juuri ennen kuin sanomme tahdon ja jatkuu sitten taas. Vitsailemme aina että mitään todisteita oikeasti naimisiin suostumisesta ei ole

[longcat]

Töpeksimme hiukan alttarilla... Kun oltiin sanottu tahdon, vuorossa piti olla hääsuudelma ja pappi vain odotti hiljaa paikallaan. Emme kumpikaan ensin muistaneet, että suudelman piti olla nyt ja seisomme hetken vaivautuneesti paikoillaan. Sitten onneksi itse muistin sen ja aloin kurottaa suutelemaan, niin kyllä se sulhonkin mieleen palautui siinä. Sitten kuunneltuamme pianonsoittoesityksen olimme jo lähdössä pois alttarilta ja pappi kuiskasi hädissään mikkiin: " HEI EI EI vielä!" niin, että kyllä sen koko juhlakansakin kuuli! No, eipä siinä mitään, mutta ehkä olisi pitänyt kerrata se vihkikaava vielä edellisenä päivänä, niin tältä olisi vältytty!

[Mirtchili]

Kirkossa laulaja, joka esitti laulun meille oli loistava. Kanttori joka säesti oli tasoltaan paljon huonompi ja esitys olisi toiminut jopa paremmin ilman säestystä.

 

Kirkosta tullessa jouduttiin sellaiseen riisisateeseen että hääkuvissa on useimmissa mulla hiuksissa valkoisia riisinjyviä. Kun puvuin riisuin niin ropina kuului kun varmaan puoli desiä riisiä putosi lattialle puvun sisältä.

 

Meillä piti olla kakkubuffet ja kolme erilaista kakkua. Meillä olikin vain yhdenlainen kakku (sori gluteenittomat vieraat), mutta onneksi kakku maistui tosi hyvältä.