Ragazza

Häätöppäyksiä?

277 posts in this topic

Ei mitään suuria mokia muistaakseni tehty, mutta pari pientä toki

- Unohdettiin vihkiraamattu kirkkoon morsiamen huoneeseen, josta sen sitten pikkuserkkuni toi hääpaikalle

- Hääkuvat eivät onnistuneet niin hyvin kuin toivoin, mutta ihan ookoo olivat

- Paluumatkalla hääpaikalta pysähdyttiin levähdyspaikalle ottamaan meistä vielä pari kuvaa, ja minulla oli tuossa vaiheessa huppari olkapäillä. Laskin sen sitten auton takakontin päälle, enkä muistanut sitä siitä ottaa, joten sinnehän se sitten tippui tienvarteen kun jatkettiin matkaa. Isä kävi sen seuraavana päivänä hakemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeastaan ainoa moka oli, että unohdettiin ottaa hääjuhlassa poseerauskuvia esim. kaason ja bestmanien kanssa. Minusta ja sulhosta on tosi paljon kuvia, mutta muut poseeraukset jäivät tekemättä kaikessa hässäkässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

minulla oli alusasuna korsletti ja sen sukkanauhat olivat liian tiukalla, jolloin korsletti ei yhtään tukenut, vaan valui koko päivän alas päin... Ei kyllä haitannut menoa, puku ei vaan istunut parhaalla mahdollisella tavalla. Sateenvarjo jäi matkasta, onneksi kirkossa oli sellainen meille tarjota lainaan. Ja hääpäivän aamuna katkesi nimettömästä kynsi, kun kävin suihkussa. Heh. Mutta hyvin meni!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, aikamoisia töppäyksiä täällä ollut :P

Itselläni kävi parikin töppiä, ensimmäinen tapahtui kun unohdin pussukkani kotiin (siellä olivat kaikki meikit) kun kauheella kiireellä lähdettiin kaasojen kanssa kirkkoon :rolleyes: Seuraava töppäys tapahtui kun alttarille astuttaessa meinasin kompastua omaan mekkooni :D Ja viimeinen töppäys tapahtui kun suutelimme väärään aikaan kirkossa :lol: Pappi kun piti sellaisen pitkän tauon meitä katsoen niin oletimme sen olevan merkki :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutama hassu töppäys/unohdus:

- koko seremonian ajan laahukseni käsilenkki oli kaiken kansan nähtävillä, neppari kiinnitys oli pettänyt, eipä tuo haittaa :P

- morsiusmaljat jäivät kotiin

- meikkaaja unohti tulla paikalle, mutta samassa liikkeessä työskentelevä sisko hoiti homman

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en koskaan jännitä tai ainakaan möhli mitään sen takia, mutta alttarille kävellessä unohdin antaa kukkapuskan kaasolle (kipitti sitten perääni sitä hakemaan) ja siellä perillä polvistua (sulhaseni joutui kiskomaan minut alas).

Ei mitään vakavaa siis :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä meilläkään mitään suurempia töppäyksiä tapahtunut, jotain pikkujuttuja toki. Kirkolle mentäessä ei ilmeisesti ohjeistettu hääauton kuskia tarpeeksi hyvin, koska tarkoitus oli jättää hääauto sakastin ovelle parkkiin ja siitä sitten vihkimisen jälkeen kuski olisi ajanut sen etuovelle ja me oltais tultu kyytiin, sen sijaan bestman parkkeerasi auton heti alkajaisiksi kirkon pääoven eteen ja koko juhlaväki oli siinä töllistelemässä autoa ennen vihkimistä. :grin: Juhlapaikalla juutuin kengänkorostani kiinni rappuseen ja kaason piti tulla kiskomaan minut irti. Myöskään kättelyt juhlapaikalla ei menneet ihan niinkuin oltiin ajateltu, mutta ei se mitään. Kukaan ei ollut ajatellut sitä, että juhlapaikalla oli illemmalla häirisevän paljon itikoita, olis kai pitänyt jakaa vieraille etukäteen Offia. :grin: Itikat olivat toki ulkona, mutta kun väki ramppasi koko ajan sisään ja ulos, niin meni niitä sisäänkin ja kaikki oltiin lopulta ihan paukamilla :grin::blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin selvittiin avioon suurin piirtein kunnialla, mutte tein sentään näyttävän sisääntulon, kun jäin laahuksen kantolenkistä kiinni kirkonkynnykseen. Marssi raikasi ja minä stoppaan alkumetreillä keskelle käytävään ja koitan supista huulia liikuttamatta isälle, että "auta", samalla kun sulhaselle alkaa alttarilla nousta hiki mun pysähtyessä pitämään tuumaustaukoa. :rolleyes:

Hauskinta oli, että sanoin suntiolle noin 20 sec ennen ovien avaamista, että mitä jos jäisin kynnykseen kiinni. Suntio luppasi varmistaa asian ja katsoa, että päästään kunnolla sisään. Mitä vielä! Aukasi ovet ja luikkasi ensimmäisenä kirkkoon, joten se siitä sitten. No, isi ponkaisi auttamaan lapsensa piteestä ja päästiin jatkamaan. En sentään kaatunu meritähtiasentoon keskelle käytävää... :lol:

Edited by Pikkumyy80

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mekin selvittiin avioon suurin piirtein kunnialla, mutte tein sentään näyttävän sisääntulon, kun jäin laahuksen kantolenkistä kiinni kirkonkynnykseen. Marssi raikasi ja minä stoppaan alkumetreillä keskelle käytävään ja koitan supista huulia liikuttamatta isälle, että "auta", samalla kun sulhaselle alkaa alttarilla nousta hiki mun pysähtyessä pitämään tuumaustaukoa. :rolleyes:

Hauskinta oli, että sanoin suntiolle noin 20 sec ennen ovien avaamista, että mitä jos jäisin kynnykseen kiinni. Suntio luppasi varmistaa asian ja katsoa, että päästään kunnolla sisään. Mitä vielä! Aukasi ovet ja luikkasi ensimmäisenä kirkkoon, joten se siitä sitten. No, isi ponkaisi auttamaan lapsensa piteestä ja päästiin jatkamaan. En sentään kaatunu meritähtiasentoon keskelle käytävää... :lol:

Hih, mahtoi sulhasella liikkua jos jotain mielessä tuossa pienessä ajassa, kun olit kiinni kynnyksessä. :D

Kuitenkin, olipa typerästi tehty tuolta suntiolta, mutta onneksi isi auttoi! Isät ovat ihania! :)

Onnittelut muuten rouvittumisesta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun väärässä kohdassa ollut nostolenkki laahuksessa oli kyllä aika horror. Yksi askel taaksepäin ja just ja just pysy pystyssä. Yritä siinä sitten sulhaselle vinkata, että max yks askel taaksepäin tai mää kaadun. Sulhaselle, joka jännitykseltään ei juurikaan muistanut pyöriä :grin:

Pystyssä pysyin, mutta kuvat valssista on aika kamalia :D. Kauhee irvistys naamalla :D.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä suntio unohti hakea sulhasen alttarille odottamaan morsianta. Sulhanen oli tietenkin niin paniikissa ettei tajunnut että musiikki soi jo ja mun sisko joutui juosten hakemaan sulhon. Olin jo puolivälissä kohti alttaria kun sulhanen saapui paikalle :blink::grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitäs meillä..

- Ilma oli järkyttävä, tuli räntää ja lunta ja tuuli todella kovasti. Tälle ei tietysi mitään mahtanut, mutta ulkokuvat jäi ottamatta

- mulle tuli aika kiire kirkolle, kun kyyti viipyi. Tämä johtui siitä, että kukat meinasi unohtua ja kyyditsijä oli niitä hakemassa. Sulhanen oli jo vähän ihmeissään ;)

- multakin meinasi jäädä kimppu antamatta kaasolle alttarilla. Kaaso onneksi tuli sen hakemaan :)

- Kanttori aloitti virren liian aikaisin, lopetti sen tosin saman tien kun huomasi asian.

- BM:n ja kaason piti pidätellä vieraita juhlapaikalla "eteisessä" että hääpari ja heidän vanhemmat saavat hiukan hengähtää, mutta unohtivat koko asian

- Muutama vieras joka oli ilmoittanut tulevansa vain kirkkoon, päättikin tulla myös juhliin. Onneksi juhlapaikan henkilökunta järjesti istumapaikat nopeasti

- Istumajärjestyksestä puuttui sulhasen veli

- Valokuvaajalle oli varattu ruoka, mutta kukaan ei muistanut sitä hänelle sanoa

- Toinen "erikoisruokavaliokakunpala" puuttui, mutta onneksi henkilökunta järjesti pikaisesti asian

- Ei niinkään moka, mutta pidin itsestäänselvyytenä että sulhanen tuntee hääjutut, siis kakun leikkaamisen/polkaisun ja sukkanauhan etsimisen.. no eipä tuntenut ;)

- Äänentoistolaitteet menivät rikki illalla, mutta niidenkin tilalle löytyi onneksi perinteinen mankka :)

- Meiltä jäi myös aika monta potrettikuvaa ottamatta, muuten kuvat ovat kyllä loistavia

Kaikesta huolimatta päivä oli aivan ihana!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin seremoniamestari eräissä häissä ja olin sopinut bändin kanssa (siviilivihkiminen), että alkavat soittaa vasta kun minä olen tullut paikalle ja annan merkin. Meidän piti suorittaa juhlaparin kanssa muutama toimitus, ennenkuin he pääsivät kävelemään paikalle. No hepä päättivät alkaa soittamaan liian aikaisin ja koko juhlakansa kääntyy katsomaan taaksepäin häämusiikin alkaessa - Sitä kun minä kävelen! Juoksin äkkiä alttarin viereen ja hääpari seurasi heti kannoillani koska ei voinut odottaakaan.

Vaikka varmasti sovittiin koska soitto aloitetaan. Mutta ei mennyt perille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioon päästiin todella kauniina päivänä ja kokonaisuus oli oikein ihana, mutta:

-Huulikiilto jäi kotiin (eipä sitä juuri tarvittukaan)

-Kanttori oli myöhässä, onneksi asui lähellä :)

-Kukaan ei video- eikä valokuvannut bestmänin alkupuhetta

-Menin väärään paikkaan morsiamenryöstössä tai karkaamisessa tässä tapauksessa, enkä siis kuullut mitä sulhaseni loruili :rolleyes:

-Anoppi kaatoi meitä halatessaan mehulasini päällemme, mutta onneksi pukuun ei jäänyt tästä juuri mitään jälkeä.:) Tapaus jäi (tietysti) harmittamaan varmasti molempia osapuolia, mutta minä päätin ajatella sitä kasteena uuteen sukuun ja äkkiä se ei tunnukaan enää niin ikävältä. :P

-Rannekoruni tarttui pukuuni repäisten siihen ikävän jäljen :(

Päivästä selvittiin kuitenkin kunnialla :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pitopalvelun täti keikautti kakun heti kun oltiin ehditty aloittaa se... Eikä mitään uutta kakkua saatu korvaukseksi :angry: Saatiin omasti kakusta vain pieni palanen, onneksi vieraille sentään justiin riitti kakkua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä unohtui taustamusiikkilevyjen koekuuntelu ja niinpä huomattiin vasta juhlassa, että ruokailun taustamusiikkien sekaan oli hypännyt astetta bassovoittoisempi biisi. :lol: No eipä tuo sinänsä haitannut, ja nopeasti saatiin tilanne korjattua.

Toinen oli se, että unohdimme ottaa kuvauksiin kiitoskyltin, joka kyllä oli mukana juhlapaikalla (jonka pihassa otimme kuvia). Tarkoitus oli siis teettää kiitoskortiksi kuva, jossa meillä on ko. kyltti kädessä. Eli aika pieniä töppäilyjä lopulta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti oikein miettiä, että oliko meillä mitään. :) Noh, oltiin kirkolla sakastissa ajoissa mutta emme siirtyneet tarpeeksi nopeasti morsiushuoneen puolelle odottelemaan. Jäimme kirkon ulkopuolelle odottamaan, että edellisen parin vieraat siirtyisivät pois. :rolleyes: Ehdimme olla morsiushuoneessa vain hetken, kun kello tuli ilmeisesti tasan ja kanttori alkoi soittaa marssia. Kaaso ja morsiusneito lähtivät vauhdilla alttaria kohti, isä rupesi säätämään ovien kanssa ja asettui ensin minusta oikealle ja tarjosi käsivarttaan. :rolleyes: Minä kuiskin kovaa, että "toiselle puolelle!" ja tajusi isäkin pian mokansa. Onneksi oli iso kirkko niin ei vieraat vielä kiinnittäneet meihin siellä ovensuussa paljoa huomiota.

Juhlapaikalla saimme onnittelut hoidettua aikataulua nopeammin, onneksi keittiö pystyi laittamaan alkuruoat tarjolle jo aikaisemmin mitä oltiin sovittu. Unohdin ottaa takin, ulkona oli myöhään illalla vähän viileää mutta tarkenin kuitenkin. Ja hääkimppu unohtui yöksi juhlapaikalle, en siis heittänyt sitä. Juhlapaikalta se päätyi kuitenkin veljeni ja hänen avovaimonsa säilytykseen samalla kun hakivat kukka-asetelmia, hänelle olisinkin kimpun mielelläni heittänyt jos se olisi ollut ohjelmassa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sulhasen viehe oli laitettu huonosti kiinni.

Totesin sitten sakastissa papin vieressä seistesäni: "Sulla on viehe päin helvettiä"!!

Ja heti perään tajuttuani mitä sanoin: "Ei saa kiroilla"

Onneksi pappi katseli vain lempeästi takaisin. B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Appi toi kukat myöhässä kirkkoon, sain omani pari minuuttia ennen vihkimistä ja kaaso ei siksi ehtinyt kiinnittää rannekukkaansa. Vieheet menivät sekaisin. En löytänyt (enkä myöhemminkään ole löytänyt) ostamaani valkoista sukkanauhaa, mies heitti häissä mustan :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä sulhasen viehe oli laitettu huonosti kiinni.

Totesin sitten sakastissa papin vieressä seistesäni: "Sulla on viehe päin helvettiä"!!

Ja heti perään tajuttuani mitä sanoin: "Ei saa kiroilla"

Onneksi pappi katseli vain lempeästi takaisin. B)

Mwahaha! Tuo on just sellasta mitä itse voisin möläyttää... :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohdin tyystin sukkanauhan vaatekaappiini. Tuli mieleen vasta kun mieheni kysyi jotain sukkanauhan heitosta kun olimme jo saapuneet hääpaikalle. Onneksi kaasoni käväisi illan aikana noutamassa sen meiltä nopsasti.

Sitten unohdimme juoda tervetulomaljat "ristiin" eli kohotettiin vaan molemmat omat maljat, vaikka olis kai pitäny silleen "käsikynkässä" , tai siis käsi toisen käden ympärillä juoda.

Lisäksi kun heitin kukkakimpun niin pläts-se lensi suoraan taakseni lattialle, joka harmitti itseäni kovasti, mutta onneksi eturivistä käytiin nopeasti nappasemassa se :D Olisi pitänyt harjoitella heittämistä vähän enemmän..

Mutta ei siis mitään isoja mokia. Näinkin vähällä kämmäilyllä selvittiin :)

(Tosin että pappi oli vihkimisestä vartin myöhässä ja kampaamossa meni tunti kauemmin kun piti ja kuvaaja odotti meitä tunnin kirkon edessä kuten oli sovittu eikä siis keretty ottaa kuin muutama kuva ennen vihkimistä- mutta nämä eivät olleet meistä riippuvaisia juttuja)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Auto hajosi hääkuvauspaikalle mennessä, mutta saimme heti toisen lainaksi. Saimme myös kyydin seuraavan päivänä lentokentälle. Auto ehdittiin korjata meidän minilomamme aikana.

Huntuni laitettiin kiinni häämarssin aikana, kun pinnit olivat unohtuneet autoon ja avaimet olivat hääauton kuskilla.

Kukka-asetelma unohtui kirkkoon. Tajusin sen vasta myöhään illalla, joten ei haitannut juhlassa. Ruokapöytä oli toki ankeamman näköinen kuin piti. Ravintolan puolesta olivat onneksi laittaneet siihen jotain kukkia edes vähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häät sujui todella hyvin, eikä mikään jäänyt harmittamaan. Muutamia kömmähdyksiä kuitenkin kävi. Meikissä meni pidempään kun olimme ajatelleet, minkä seurauksena minä olin puoli tuntia myöhässä kuvauksesta. Ehdittiin kuitenkin ottaa kuvat ihan hyvin.

Vähän vakavampi töppäys kävi kirkossa, kun sulhanen oli unohtanut sulkea puhelimensa (ennen vihkimistä oli kaiken näköistä järjestelyä vielä, joten puhelinta ei voinut sulkea kovin aikaisin ja sitten se jäi kokonaan...) ja kesken vihkimisen siihen tuli tekstiviesti. Ei sekään niin paha, mutta sulhon välitön reaktio siihen oli "ei v**u!"... onneksi aika hiljaisella äänellä, mutta kyllä ainakin minä ja pappi kuultiin ihan hyvin. Vielä ei olla tarkastettu että kuuluuko se myös videolla... luultavasti ainakin huulilta pystyy siitä sitten lukemaan. Onneksi vieraat eivät olleet sitä kirkossa kuulleet, eivätkä myöskään tajunneet kenen puhelin se oli piipannut :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla hajosi ensimmäisissä häissäni puku. Kaksikerroksinen puku, jonka päällimmäinen kerros organzaa, ei kestänyt, kun hääväki innoissaan onnitellessaan halasi ja nosteli minua. Organza repesi saumoista lapaluiden kohdalta. Jotain piti tehdä tilanteen pelastamiseksi ettei puku repeä lisää ja kangas ala rispaantua, ja äitini keksi nerokkaan tempun. Häistä kuvatulla videolla kuuluu seuraava keskustelu. Äiti: "Onks täällä jossain liimaa?", joku kysyy takaisin: "Mitä sä sillä teet?" ja äiti vastaa: "Laitan sitä ton morsiamen selkään!". Tällä hätäavulla selvittiin ruokailun saakka mekon pahemmin rispaantumatta, jonka aikana karkasimme äidin kanssa käväisemään meillä kotona ja äiti ompeli mekon kuntoon. Matkalla takaisin hääpaikalle (matkaa ehkä 5 km) piipahdimme kioskilla hakemassa varmuuden vuoksi yhden kahvimaitopurkin lisää. Epäuskoisen näköinen kioskin myyjä tiedusteli minulta, että oletko sä vihiltä tulossa vai vihille menossa?

Tapahtuneesta on jo kymmenkunta vuotta aikaa, liitto ei kestänyt ja nyt aletaan pikkuhiljaa jännittää seuraavia häitä ja töppäyksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kampaajalta lähdettäessä oltiin jo hyvän matkaa ajettu kohti juhlapaikkaa, kun huusin: kukat! Ne olivat kaikessa tohinassa unohtuneet, ei muuta kuin auto ympäri ja hakemaan kukkia. Ehditiin lopulta ihan hyvin.

Juhlapaikalla ei ollut kahvinkeitintä. Pitopalvelu hommasi onneksi keittimen, itse olimme siinä vaiheessa jo kuvauksessa.

Kirkon pihalla tartuin kiinni korosta rappuralliin ja plekäsin että korko katkesi, selvisin onneksi säikähdyksellä.

Pappi sanoi eräässä kohdassa (ei kysymyskohta) miehen nimen väärin.

Juhlapaikalla päästyä laitoin kimpun maljakkoon, jossa se sitten nätisti olikin koko illan eli kimppua ei näy kuvissa. Onneksi se on mukana ennen vihkimistä otetuissa potreteissa.

Emme muistaneet antaa bestmanille pitopalvelun osoitetta, johon pöytäliinat piti palauttaa. Olimme 2 viikkoa häämatkalla ja puhelimet kiinni. Hän oli kuitenkin saanut paikan selville.

Eli aika vähällä päästiin! :)

Edited by Pepito

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now