Kuinka moni ottaa yhdysnimen?

[Guest TuuliTytto]

Mulle tulee molemmat sukunimet käyttöön.  Pitkä nimi tulee, mutta omastani en tahdo luopua, mutta tahdon silti olla sulhon kanssa samanniminen.  

[Annina]

EN ota missaan nimessa yhdysnimea silla mieheni sukunimi on jo itsessaan kaksiosainen.

Se ei siis ole "tehty" kahdesta nimesta vaan on alun alkujaan nimi jossa on viiva valissa. jos siihen lisaan alkuun omaan nimeni niin siita tulisi tallainen:

XXXX  XXXXXXX-XXXXXX-XXXXXX

[Aronia]

Meillä viellä pohdinnan alla tuo sukunimiasia...

Haluaisimme molemmat ehdottomasti molemmille saman sukunimen,

mutta kumpaakaan ei hirveästi kiinnosta( tai ei ainakaan minua )

ottaa toisen sukunimeä. Molemmat aika yleisiä, kumpiakin yli 10 tuhatta.

Minä en halua kaksoisnimeä, olisin silloin tyylillä "Käkelä-Mäki", joka ei soinnu mielestäni kauniisti. Mieluummin sitten pelkkä Mäki. Nyt kuitenkin olen saanut suurenmoisen idean yhteisnimestä "Mäki-Käkelä".

Mieheni kuitenkin on isänsä nimen ainut jatkaja (appi perheensä ainut poika),

joten en tiedä miten suku ymmärtäisi/hyväksyisi yhteisnimen käyttöönoton.

Lapsenlapset halutaan varmasti olevan Mäkiä, eikä mitään erikoisia yhdistelmiä?

Näin ainakin oletan....

Kuitenkin tuo "Mäki-Käkelä" ois ensimmäinen laatuaan, väestörekisterissä ei ketään ole sillä nimellä. Ainakaan heidä mukaansa.

Aikaa tosin on ajatusta sulatella, sillä häihin on vielä reilusti aikaa...

Aina kuitenkin kannattaa pohtia, vai mitä?

Rva Mäki-Käkelä  ;D

[Kmaj7]

Yhdysnimen ottaminen ei ole omalla kohdallani koskaan ollut vaihtoehtona. Sulhasella on kaunis sukunimi, ja minulla taas hyvin yleinen, joten otan sulhasen nimen.

[Kyllikki-Kaarina]

**

Edited December 3, 2009 by Kyllikki-Kaarina

[chiki]

Tama on asia joka on muakin vaivannut jo pidempaa. Sulhoni on naet espanjalainen ja Espanjassa on tapana olla aina 2 sukunimea eli ensin isan sukunimi ja sitten aidin sukunimi tyyliin Jose Sanchez Alvarez ilman valiviivoja. Tamahan tarkoittaa etta naimisiin mentaessa puolisot eivat vaihda nimia, mutta lapset ovat sitten "molempien nimilla".

Ongelmana on etta olen jotenkin tottunut sihen etta haan jalkeen haluaisin muuttaa nimeni, mutta kumman nimen otan; sulhon isan vai aidin?? Siis omani lisaksi tyyliin "chiki mottonen sanchez "...????

Tuttavani ovat ottaneet ulkomaalaisen miehensa nimen oman sukunimensa jatkoksi, mutta kuulostaako se tokerolta yritykselta " niemela de la guardia" tai "westerdahl jimenez"...

tata pohdin paivat pitkat ... ;D

[stella-maria]

Minä päädyin  kaksoisnimeen. En halua vaihtaa kokonaan sukunimeä, enkä halua myöskään pitää omaani sellaisenaan. Eli käytän häiden jälkeen molempia nimiä. Aikamoinen sanahirviö siitä tulee, mutta tulkoon.

[Keijukainen]

Aikasemmin pidin itsestään selvänä, että jos joskus menen naimisiin, niin otan miehen nimen. Mutta nyt kun häät lähestyy ja asiaa on ihan kunnolla miettinyt, niin otan yhdistelmänimen.  

Siis miehen nimi olisi ihan ok, mutta ei oikeen sovi etunimeni kanssa (molemmat lyhyitä nimiä, mitkä sisältävät r-kirjaimen..   )  Mutta, haluan kuitenkin perheelle saman nimen, joten otan miehen nimen omani lisäksi.    

[Ei]

Olen aina ajatellut, että kaksoisnimet ovat hassuja ja epäkäytännöllisiä. Sitähän ne oikeastaan ovatkin tai ainakin jälkimmäistä.

Lisäksi kaksoisnimen ottaessaan tavallaan menettää kaikki edut: ei saa pitää tyttönimeään, mutta ei myöskään ole täsmälleen samanniminen miehen ja lapsien kanssa.

Toisaalta kaksoisnimi olisi siinä mielessä helppo, että saisi molemmat nimet eikä tarvitsisi tehdä vaikeaa päätöstä. Nimestä tulisi ihan inhimillinen. xxxxx-xxxxxxx. Nimemme sopivat kohtuullisesti yhteen.

Asia on älyttömän vaikea, koska pidän omasta nimestäni paljon. Se on harvinainen, ja kuulun vanhaan maanviljelijäsukuun, joka on hyvin tunnettu kotiseudullani. Sellaisesta nimestä on vaikea luopua. Vaikeutta lisää se, että mieheni nimi on todella kaunis eikä sekään mikään älyttömän yleinen (tosin hieman yleisempi kuin omani).

Mies voisi toki ottaa minun nimeni, mutta jotenkin se tuntuisi oudolta, kun sellaiseen ei ole tottunut. Lisäksi kaikki varmasti luulisivat yhteistä nimeämme mieheni nimeksi, joten kuitenkin menettäisin tavallaan oman nimeni. Minun nimeni ottamisessa tulisi siis tielle epäperinteisyyden aiheuttamat ongelmat.

Vaikka haluaisinkin edistää tasa-arvoa! Minusta on hullua, että usein otetaan automaattisesti miehen nimi, vaikka naisella olisi kauniimpi, harvinaisempi jne. nimi.

Kokonaan uusi nimi taas tuntuisi teennäiseltä. Jos se taas otettaisiin jommankumman suvusta, pitäisi kuitenkin päättää, kumman suvusta se otetaan.

Tämä meni nyt aivan ohi aiheen. Kauhea tuska pikkuasiasta!  

[TiikeriNainen]

Minä olen ajatellut ottaa yhdysnimen. En halua luopua omasta nimestäni, mutta en halua olla ottamatta miehenkään nimeä. Tuleehan siitä aika pitkä, mutta...

Toinen syy ottaa yhdistelmä nimi on, että jos otan vaan miehen nimen niin olen saman niminen kuin miehen serkku. Ja hassua kyllä meillä on samat toisetkin nimet.  

[hunajainen]

Minä otin ja olen tyytyväinen.  

Joidenkin mielestä nimi kuullostaa ihan normaalilta pohjalaisnimeltä, niinkuin Piirto-Rajala (Rehupiiglesin biisistä) ja kirjaimiakin on 12. Yhdessä olemme herra & rouva miehen_sukunimi, jos minusta yksinään on kyse olen  NNN-MMM. Postia saa lähetellä millä nimellä lystää.

Kompromissihän tuo oli, kun konservatiivinen mies ei hyväksynyt eri sukunimiä eikä hänen sukunimestään luopuminen tullut kuuloonkaan (vielä konservatiivisempi suku ;D).  Itse olen vuosia sitten päättänyt että oman nimeni pidän kun avioidun, vaikka kyseessä on tavallinen nimi. Olenpa ex-avokin aikana sanonut että xxx nimistä minusta ei tule. Miehellä sattuu vielä olemaan sama sukunimi kuin ex-avokilla, mikä entisestään vähensi innostusta ottaa tämä nimi ainoaksi nimeksi.

Pitkään mietin asiaa ja kihlautumisen jälkeen monesti mieheni kanssa väittelimme mm aiheista: miksi pitäisi noudattaa muinaista tapaa, onko se nyt niin vaikeaa sanoa vaimoni xxx, miksi pitäisi säilyttää suvunnimi, eikö henkilö joka haluaa pitää oman nimensä ole oikeasti sitoutunut avioliittoon tai onko oman nimen pitäminen vain erikoisuuden tavoittelua.

Lopulta kuulutuksia hakiessa pistin rastin ruutuun "käyttää omaa nimeä yhteisen nimen edellä"

ja mieskin kuulutukset allekirjoitti. Ei ole mies juuri asiasta valitellut, eikä ole sukulaisten paheksunta korviini kantautunut.

[Guest Chantal]

Itse olen pitänyt pitkään itsestäänselvyytenä, että otan yhdysnimen, vaikka siitä aikamoinen nimihirviö tulisikin (tyttönimeni ruotsinkielinen 9-kirjaiminen ja miehen harvinainen suomalainen 9-kirjaiminen). Nyt kuitenkin olen alkanut epäröidä..mielessä on jopa käynyt sulhasen suvun vanhan nimen käyttöönotto.

Toisaalta haluaisin pitää oman nimeni, sillä veljeni otti vaimonsa sukunimen, ja tämä tekee minusta ikään kuin ainoan edesmenneen isäni suvunjatkajan..

Mikäli lapsia siunaantuu, haluaisin antaa heille kansainväliset nimet, eikä suomalainen sukunimi siihen välttämättä soinnu kovin kauniisti..  

Olen jäänyt miettimään myös sitä, miten sukulaiset ovat suhtautuneet täysin uuteen, yhteiseen sukunimeen (tai siis vanhaan suvun nimeen, joka otettaisiin uudelleen käyttöön). Kertokaahan kokemuksianne tästä. Sekään ei nimittäin ole täysin poissuljettu vaihtoehto.

[Irma]

Voi itku, tässä kun luin näitä juttuja, tajusin tosiaan, että oma etunimikin on väliviivalla! Kyllä, nyt tunnen itseni tyhmäksi, kun ei ole tullut ennen mieleen... Eli jos otan kaksoisnimen, joka paikassa lukee xxxxx-xxxxxx xxxxxx-xxxxxxxxxxx! Kamala litania!

Saiskohan tuon miehen millään suostumaan siihen, että otettais molemmat mun nimi...? Kun ei kuitenkaan haluttais, että olis täysin eri nimet molemmilla. Juu-u, arvalla kait tämä täytyy ratkaista.

[Guest December_Bride]

Ensin ajattelin, että voisin ottaa yhdysnimen, mutta kun oma nimeni alkaa Nä ja sulhon Nää niin kaikki ulkomailla asuvat ystävämme saisivat harmata hiuksia jo pelkistä kirjaimista ja nimi kuulostais näänääänä...Joten otan sitten miehen nimen! ;D

[Guest Johis]

Minulle ei missään vaiheessa ole tullut mieleenkään ottaa yhdysnimeä. Mielestäni ne ovat aina vähän könkköjä, tosin poikkeuksiakin on.  

Oma sukunimeni on ihan ok, mutta vaihtoehdot tosiaan olivat ainoastaan ottaa miehen sukunimi tai pitää oma sellaisenaan. Haluan kuitenkin, että meillä kummallakin olisi sama nimi ja mahdollisesti joskus tulevilla lapsillakin olisi sama nimi. Tuleva mieheni on tässä mielessä sellainen jääräpää, että hänhän ei nimeään vaihda.   Joten jäljelle ei jää kuin yksi vaihtoehto.

Totta puhuakseni tuossa viime viikolla vasta oikein ajattelin, että miltä se tuntuukaan esitellä itsensä miehen sukunimellä, mutta kaikkeen kai tottuu.  

Vaikka olen jo yli 27 vuotta käyttänyt tätä nykyistä nimeäni, en tunne identiteettini sinällään saavan kolausta tai minun miksikään muuttuvan ihmisenä, kun nimeni tulee muuttumaan.

Mutta kuten joku tuolla edellä sanoi: Kukin taaplaa tavallaan.  

[Guest hensku1974]

Aion ottaa yhdysnimen xxxxlä-yyyla joka rimmaakin ihan kivasti.

[Katkis]

Chantal, ottakaa se suvun vanha nimi jos on kaunis ja haluatte saman nimen. Näin kummankaan ei tarvitse olla yksin vaihtamassa!

Ensin ajattelin EHKÄ vaihtaa omani tai ottaa yhdysnimen, mutta sitten rupesin miettimään, että miksi naisen tarvitsee aina vaihtaa. Suurin osa miehistä ei pidä vaihtamista edes vaihtoehtona!

Kysyin mieheltäni voisiko hän edes miettiä nimenvaihtoa, hän mietti hetken ja sanoi "ei oikeastaan". Joten miksi minun edes pitäisi miettiä koko asiaa?!

Pidän siis oman nimeni, hän omansa.

Mahdollisten lasten nimistä ei ole vielä päätetty, mutta ne nimet joita olen ajatellut ( ) sopivat paremmin miehen nimen kanssa yhteen, eli luultavasti miehen nimi. Miehellä on yhtä kaunis nimi kuin minullakin, eli ei senkään suhteen ole ongelmia. Jos hänellä taas olisi ruma nimi, lapset varmasti saisivat minun nimeni.  ;D

Järkytyn usein lievästi naimisiinmenopalstaa lukiessani, kun huomaan miten monet naiset, joilla on kaunis oma sukunimi, ovat ottaneet miehen paljon rumemman nimen. Nojoo, jokainen tehköön miten tahtoo.

Ja eikös hesarissa lukenut vähän aikaa sitten, että vielä n. 100 vuotta sitten naiset pitivät oman sukunimensä "vahvistaen" siten miehenkin asemaa (jos he siis olivat "hyvästä" suvusta)?!  No, tuskin nimeni vahvistaa mieheni "asemaa" mitenkään, mutta on silti kiva pitää oma nimi.

[Linde77]

Minun on pakko ottaa yhdysnimi jos en halua pelkästään käyttää vanhaa sukunimeäni. Etunimessäni on 4 kirjainta, ja sulhoni sukunimi alkaa just niillä kirjaimilla! (esim. Nina Ninanen) Aikaa hankalaa, muuten olisin kyllä hyvin voinut vaihtaa sukunimeä..... Aika hassua koska etunimeni on aika harvinainen Suomessa ja ei sulhon sukunimikään mikään tavallinen ole!

[RinsessaRuusunen]

Aatokseni on, etten halua luopua oman sukuni nimestä (pieni suku, vain vajaa parikymmentä saman nimistä koko maassa), mutta haluaisin silti olla miehen kanssa saman niminen. Toivottavasti tulevien lastenkin kannalta. Mieshän ei nimeänsä vaihda (olisi loukkaus isänsä sukua kohtaan). Sitä paitsi mieheni sisko on samanniminen kuin minä! Mitä muita vaihtoehtoja sitten jää kuin yhdistelmä nimi, 19 kirjaiminen sana hirvitys! Onneksi etunimessäni on vain 3 kirjainta  ;D

[ElleWoods]

Mulla on tavallinen -nen- päätteinen sukunimi ja miehen sukunimi alkaa myös n- kirjaimella, kirjaimia olis sit myös 18 ja väliviiva, joten aika hirvityshän siitä tulisi. Eli en ota yhdysnimeä vaan miehen nimen, on vähän harvinaisempi kuin minun.

[jippis]

Täällä pähkäillään myös nimiasian kanssa, huoh.. Ensin ajattelin, että otan yhdysnimen, mutta sitten aloin miettimään sen käytön hankaluutta ja monimutkaisuutta. En tiedä, mitä käyttää milloinkin yms.

Kummankaan nimi ei ole -la, -lä tai -nen päätteisiä. Ja kaiken lisäksi molemmat nimet ovat yhtä hölmöjä, en pidä kummastakaan Mutta miehen sukunimi on ehdottomasti paljon harvinaisempi kuin minun, joten sen puolesta voisin ottaa sen. Oma sukunimeni on 5-kirjaiminen, joten yhdysnimestäkään ei tulisi pitkä, yhteensä siis 14 kirjainta väliviiva mukaanlukien. Mutta olisikohan kuitenkin parempi pitää yksi hölmö sukunimi kuin kaksi hölmöä peräkkäin

[Jenny-Maria]

Minä.

Oma nimeni edustaa sitä, KUKA minä olen. Minulla on Suomessa kaksi nimikaimaa, joista toinen asuu samassa (ent.) läänissä, siksikin erottautuminen lienee tärkeää. Olemme mm. käyneet samalla optikolla ja minulle on kerran kirjastosta tarjottu hänen tietojaan, vaikka ikäeroakin meillä on seitsemisen vuotta Oma sukuhaaramme päättyy minuun, siinäkin mielessä sukunimen periaatteellinen säilyttäminen on tärkeää.

Nimi tekee tavallaan perheestä yhtenäisen (tavallaan), siksi liitän mieheni nimen omaani.

[marrasmorsian]

Ensin ajattelin, että otan yhdysnimen, mutta sitten aloin miettimään sen käytön hankaluutta ja monimutkaisuutta. En tiedä, mitä käyttää milloinkin yms.

No helppoahan se olisi, jos yhdysnimeen päädyt: virallinen nimesi on se yhdysnimi, joten muut versiot unohdetaan.

[Jenny-Maria]

No helppoahan se olisi, jos yhdysnimeen päädyt: virallinen nimesi on se yhdysnimi, joten muut versiot unohdetaan.

Tästä tuntuu olevan kahta eri katsantokantaa. Osa yhdysnimellisistä käyttää esim. puhelimessa ja asioinnissa "X-Y", joku toinen saattaa helposti asioida ns. arkikielessä pelkällä miehen sukunimellä tai vaihtoehtoisesti omalla sukunimellään. Tämä käytännön kokemusten perusteella

[Guest Naanukka]

.

Edited November 25, 2009 by Naanukka