.o.O.o.

Olitko helpottunut?

153 posts in this topic

Olin onnellinen ja liikuttunut, tuli valtava hellyydentunne myös rakasta kohtaan. Kosinta oli ihana, vaikka aika arkipäiväinen. Ihastelin hiljaa mielessäni sitä, että hän oli nyt valmis siihen askeleeseen. Tajusin siinä myös, että ei sen kosimisen ihmeellisempää tarvi ollakaan. Että olisin pitänyt hassuna kosintaa, jossa olisin löytänyt sormuksen jostaki kakusta tai muusta. :) Sormukset ostettiin parin viikon päästä siitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Reaktioni miehen esittämään "Mitä oot mieltä, pitäiskö meidän mennä nyt kihloihin?" -kysymykseen oli ryntäys miehen kaulaan, valtoimenaan valuvat onnenkyyneleet ja itkuinen "joo". Yllätyksenä kysymys ei tullut, mutta kun sen lopulta kuuli oli hetki sellainen että jalat meinasivat lähteä alta. Halkesin onnesta.

Edited by Nanna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta! Samalla olin iloisen epäuskoinen,

"nytkö se ihan oikeasti lopultakin kosii?!"

ja kun lopulta asian sisäistin ja uskoin, tunsin riemunsekaista helpotusta :-X:D .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin että halkesin onnesta ja niin se taisi ollakin. Olin kyllä täysin yllättynyt tilanteesta että sain suusta vain "joo". Minä ihminen joka en koskaan tahdo naimisiin jne... Siinä istuin ja mietin että näinkö tää menee, tuntui niin oikealta se tilanne, siis että näin piti tapahtua. Ei tullut pakiikkia ja panikauhua :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin kauhuissani, kun ekan kerran avo esitti kysymyksen, ja sitä sitten pyöriteltiin ja mietittiin, ennenkuin kyllä vastasin.. Ja toisen kerran olin taas kauhuissaan kun hääpäivä päätettiin, vaikka kihlautuessa oltiin sovittu, että kahden kolmen vuoden sisällä häät.. se aika vaan menee niin kauheen äkkiä.. :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta!

Olin kosintaa jo vähän odotellutkin, mutten ollut ikinä ajatellut milloin se voisi tapahtua ja missä. Sitten kun mies polvistui eteeni ja pyysi vaimokseen tuli oikea tunteiden sekamelska. Tunsin iloa, liikutusta, onnea ja hämmästystä. Sulkki onnistui yllättämään täysin ajankohdalla. Olen todella onnellinen, että olen löytänyt ihanan miehen, jonka kanssa saan jakaa elämäni ilot ja surut

Edited by Dakota

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli miun synttärit ja mies tavallaan "synttärilahjaksi" kosi ja oli aivan totaalinen yllätys. Ensiksi olin todella hämmentynyt, sitten liikuttunut ja lopulta todella iloinen. Hieno kosinta, oikein polvillaan rakkaurunon kanssa.. (aika imelää :grin: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään se sitten tapahtui... Pitkähkön odotuksen jälkeen olin helpottunutkin, mutta valitsin kuitenkin tuon "tulin iloiseksi". Kylläpä rullasi juoksulenkki kevyesti, kun valmiissa endorfiinipöllyssä lähti ulos. Mahtava tunne, koko ilta on mennyt hassu virne naamalla ja miestä pusutellen. Kyllä se vaan tekee onnelliseksi kuulla sanat "mennäänkö naimisiin"!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin että tulin iloiseksi. Yhdessä sovittiin, en oikein tiedä kumpi kosi kumpaa vai kosittiinko molemmat. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin voitonriemuinen! Tässä nyt on pientä sarkasmia mukana :grin:

Enemmän taisin olla iloinen ja helpottunut, koska olin odottanut kosintaa niin pitkään. Mutta tietynlaista voitonriemua tunnen sisimmässäni, koska jouduin aika kauan potkimaan miestä persuuksille, että hän sai kosittua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta :)

Kyyneleetkin tulivat...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin todella iloiseksi ja onnelliseksi :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että halkesin onnesta :-X:) Tuli ihan yllätyksenä, erittäin ihanana yllätyksenä! Kyllä siinä taisi muutama onnenkyynelkin tulla silmäkulmasta :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vastasin "jokin muu tunne".. Loppujen lopuksi olin kihlautumisesta ikionnellinen, mutta ensimmäiseen tunteeseen taisi sisältyä enemmän pienoista kauhua ja epäröintiäkin sekoitettuna onneen. Meillä muutenkin minä olen tullut perässä näissä sitoutumisasioissa: mies olisi halunnut muuttaa yhteen kuukauden seurustelun jälkeen, minä jarruttelin siitä vielä 11 kk :D Minun täytyy saada rauhassa kypsytellä asioita ja tutkailla tunteitani joka kantilta (mikä on myös kirous).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei suoritettu perinteistä kosintaa, mutta kun hääpäivä tuli puolivahingossa päätettyä, aivan valtava onnen tunne täytti kyllä mielen. Ja sama tunne varmasti myös sulhasella. Jos olisi ollut kunnon kosinta kyseessä, niin olisin ehkäpä pyärtynyt tai ainakin nieleskellyt kyyneleitä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin muu tunne, koska rehellisesti ensimmäinen tunne oli epäuskoisuus. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tuo mies tosissaan :rolleyes: Sitten tietenkin tulin iloiseksi ja vasta vähän ajan päästä halkesin onnesta :-X:-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta :D . Toisaalta olin myös helpottunut, mies kun oli aikanaan sanonut ettei aio mennä kihloihin IKINÄ KENENKÄÄN kanssa ennenkuin on sataprosenttisen varma tunteistaan. Niin minä sitten odottelin yli neljä vuotta, ja alkoi lopulta tuntua siltä että ehkä ukko vaan odottaa jotain "parempaa". Mutta eihän se niin ollutkaan! :rolleyes:

Edited by Rymy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muhun iski paniikki. Oon aina ollut sitoutumiskammoinen :huh: ja koska kihlautuminen on mulle lupaus avioliitosta niin se on todella lopullista. Oltiin jos siis aiemmin puhuttu, että eiköhän me (yritetä) olla yhdessä koko loppuelämä, mutta kihlaus kuitenkin sinetöi sen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka olinkin salaa toivonut kosintaa jo pitkään, oli romanttinen kosinta sormuksen kanssa silti ihana yllätys ja halkesin onnesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin että olin helpottunut. "Tulihan se sieltä viimein!" Mutta toisaalta: olin myös iloinen, vähän pettynytkin ('väärän' päivän perkule valitsi...) ja jälkeenpäin myös halkesin onnesta kun totuus iski tajuntaan: Me mennään ihan oikeasti naimisiin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalta hyvin helpottunut, että viimeinkin se tapahtui.

Toisaalta olin ehkä hieman pettynytkin, että se oli vienyt näin kauan aikaa.

Toisaalta ehkä hyvin pieni osa minusta olisi halunnut vastata ei, koska olin todellakin jo asennoitunut siihen, ettei me kaksi koskaan vaihdettaisi sormuksia. Olinkin jo ajatellut, että ellei sormuksia olisi vaihdettu kymmenenteen yhdessäolo vuoteen mennessä niin niitä ei vaihdettaisi sitten ikinä.

Tämän negatiivisen tunteen kuitenkin loppujen lopuksi peitti alleen suunnaton ilo, niin suunnaton, että meinasin haljeta onnesta! Eihän sille ihanalle ihmiselle voinut sanoa ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlautumiseen mennessä oltiin oltu yli 6 vuotta yhdessä, ja olin jo ajatellut, ettei mies ikinä kosi, vaikka asiasta olimmekin jo pari vuotta keskustelleet. Olin toisaalta helpottunut ja yllättynyt yhtäaikaa. En nimittäin todellakaan osannut odottaa romanttista polviltaan kosintaa juuri sillä hetkellä. :-X

Toisaalta olin toivonut kosintaa jo aiemmin, ja siksi oli hieman pettynytkin olo, koska asennoituminen oli jo sitä luokkaa, että jaaha, ei taideta mennä koskaan naimisiin. :rolleyes:

Mutta hyvä näin, ehkä tämä on yksi etappi elämässä eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasi "muu tunne", koska päällimmäisenä oli hämmennys ja yllättyneisyys. Toisella aivopuoliskolla ajattelin, että olenko ihan varmasti ehtinyt miettiä tämän asian valmiiksi ja "mitä ihmettä muut sanovat, kun ollaan seurusteltu vasta niin vähän aikaa". Vastasin kyllä myöntävästi, mutta koska sulhanen aisti tulevina päivinä minussa pientä levottomuutta, ehdotti että mietitään vielä muutama kuukausi, ennen kuin pujotetaan se vastaanottamani sormus sormeeni. Hyvä niin, sain aikaa peilata tunteitani ja samalla annettiin läheisille aikaa tottua ajatukseen siitä, että ollaan ihan tosissaan. Heille olisi varsinkin ollut shokki niin nopea toiminta!

Ensimmäinen kosinta oli sitten vielä asia erikseen... melkein ensimmäisinä seurustelupäivinä, joten eihän sitä vielä voinut ihan vakavasti ottaa.. Siihen vastasin, että ellei yllätyksiä tule, vahvasti näyttää siltä että saat varautua sormuksen ostoon ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin muu tunne. Mies kosi minua ns. perinteisesti, enkä sillä hetkellä osannut odottaa sitä yhtään. Ensimmäinen tunne oli varmaankin sekoitus jännitystä ja epäluuloa. Vasta pienen hetken kuluttua tajusin, mitä oli tapahtunut ja joitakin onnenkyyneliä tuli sitten vuodatettua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin odottanut kosintaa jo pitkään, mutta kun se tuli jähmetyin ja olin hetken jopa kauhuissani. :) Ensi järkytyksestä toivuttuani olin hyvin onnellinen ja taisin jopa itkaista. Mutta kyllä kosinnan hetkellä hiukan kauhistuin, iso päätös ikäänkuin muutamassa sekunnissa ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now