Guest Egenc

Suku on pahin/ko?

49 posts in this topic

Mentiin kihloihin jouluaattona Italiassa ja laitettiin ilmoitus lehteen jälkeenpäin. Ilmoitettiin kihlauksesta heti jouluaattona molempien vanhemmille. Olivat kaikki iloisia asiasta, mutta suureksi hämmästyksekseni sain kuulla järkyttävät huudot ja valitukset/haukut omilta vanhemmiltani siitä lehden ilmoituksesta. "Jumalauta te olette tyhmiä kun tollasia menette laittamaan, eihän tossa ole mitään järkeä koko kaupungille ilmottaa...että te olette hölmöjä ja idiootteja!" Kiitos kiitos.... :girl_cray: Ei millään pahalla, mutta vedin sellaset herneet tosta että koko häiden suunnittelu meni meidän kohdalta uusiksi. Mies veti myös asiasta pultit. Harkitaan vahvasti että pidetään ihanat häät ihanassa paikassa, mutta ainoastaan niiden tärkeimpien ihmisten kesken, jotka osaavat aidosti olla onnellisia meidän onnesta. Niin juntti tyyli mun vanhemmilla että jos oma elämä ei ole niin mukavaa niin ei saa olla myöskään muiden elämä, vaan kaikilla tulee olla yhtä ikävää. Anteeksi tilitykseni, mutta onko kellään kenties saman kaltaisia kokemuksia/jotain mielipiteitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko sulla mitään käsitystä, miksi he näin voimakkaasti reagoivat ilmoitukseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko sulla mitään käsitystä, miksi he näin voimakkaasti reagoivat ilmoitukseen?

No heillä on ollut aina negatiivinen asenne kaikkiin ratkaisuihin mitä olen elämässäni tehnyt, joten sinänsä tämä ei ole uutta. Siksi olenkin ottanut jo useamman vuoden etäisyyttä vanhempiini. Ollaan toki yhteyksissä ja soitellaan, mutta riittävän harvoin niin välit pysyvät suht siedettävinä. On toiminut hyvin tähän asti, mutta olen jo pikkutytöstä asti ajatellut kuinka stressaavaa tulee olemaan kun on aika suunnitella kihloja, häitä ym perhejuhlia. Mutta, kyllä me tästä selvitään, kaverit voi onneksi valita vaikka vanhemmat on mitä on. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnittelut kihlautumisesta!

Ensinnäkin, kannattaa sanoa takaisin näinkin törkeisiin puheisiin (fiksusti tietenkin, ettei itselle jää siitäkin paha mieli). Minua kiinnostaa tietää, mikä oli vastauksesi tähän törkeyteen, sillä itselläni olisi mennyt heti pasmat sekaisin. :hysteric:

Itseäni harmittaa että lehti-ilmoitus jäi laittamatta, mutta lohdutukseksi voin kertoa että meillä sulhasen isä oli se, joka ei kihlausta arvostanut... meni vain olohuoneeseen katsomaan televisiota sanomatta sanaakaan....

Ilmeisesti ihmisillä on vain niin huonoja käytöstapoja, etteivät edes läheistensä seurassa osaa käyttäytyä. Tai sitten järkytys on niin kova (en varmaan vieläkään ole tarpeeksi hyvä puoliso hänen lapselleen), että heittää viimeisetkin järjen hippeet.

Voimia vaan ja jos millään pystyt, niin viettäkää oikein onnistuneet häät ilman vanhempiasi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onnittelut kihlautumisesta!

Ensinnäkin, kannattaa sanoa takaisin näinkin törkeisiin puheisiin (fiksusti tietenkin, ettei itselle jää siitäkin paha mieli). Minua kiinnostaa tietää, mikä oli vastauksesi tähän törkeyteen, sillä itselläni olisi mennyt heti pasmat sekaisin. :hysteric:

Itseäni harmittaa että lehti-ilmoitus jäi laittamatta, mutta lohdutukseksi voin kertoa että meillä sulhasen isä oli se, joka ei kihlausta arvostanut... meni vain olohuoneeseen katsomaan televisiota sanomatta sanaakaan....

Ilmeisesti ihmisillä on vain niin huonoja käytöstapoja, etteivät edes läheistensä seurassa osaa käyttäytyä. Tai sitten järkytys on niin kova (en varmaan vieläkään ole tarpeeksi hyvä puoliso hänen lapselleen), että heittää viimeisetkin järjen hippeet.

Voimia vaan ja jos millään pystyt, niin viettäkää oikein onnistuneet häät ilman vanhempiasi.

Kiitos onnitteluista! Vastaukseni siihen ärsyttävään puheluun oli että olin hiljaa ja sanoin että jahas, pitääkö mun nyt pyytää anteeks että olen löytäny elämäni miehen??? siihen sain sitä samaa huutoa takasin. MUTTA isä soitti tänään ja pyyteli anteeksi reagointiaan ja kysyi että onhan kaikki hyvin ja että milloin tullaan käymään. Juttelin ystävällisesti ja puhelun jälkeen totesin että okei, tämä on ilmeisesti hänen tapa korjata käytöstään, se hyväksyttäköön. Hän on kuitenkin koko seurustelumme ajan ilmaissut että kihlattuni on tervetullut sukuun. Yritän olla aikuinen ja ajatella positiivisesti. Meillä on kaikilla kuitenkin vain yhdet vanhemmat. En haluaisi kokonaan välejä katkaista, koska tiedän miten tärkeää isälleni on se että minulla on asiat hyvin. :) Vaikuttaa siltä että on rauha maassa jälleen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä oli aikoinaan vähän samankaltainen juttu. ei paljon hurraa huutoja kuulunu kummankaan suvun puolelta. sulkin äidin mielestä valittiin ihan täysin väärä aika ilmoittaa asiasta (vaikka siis ei kerrottu kenellekään muulle kuin vanhemmille!) kun sulkin veljen häihin oli reilu viikko aikaa. no ei kai se meidän syy ole et satuttiin ostamaan sormukset just tuolloin kun oli käyntiä isommassa kaupungissa (kosiminen tapahtui yli kuukausi aiemmin) ja omat vanhemmat oli vähän sitä mieltä et oltiin ihan liian nuoria (18&20) mut nykyään äitin kans tulee jopa puhuttua hääsuunnitelmista joskus et kyllä ne nyt on sen asian jo sisäistäny (ja siis itse sulkkia vastaan niillä ei oo ikinä ollu mitään). harmittaa vaan kun ei sillon oikein voinu iloita asiasta kun tuo oli vastaanotto. eikä pidetty mitään juhliakaan. kihlajaislahjatkin taidettiin saada vasta jouluna..tiedä sitten mitä lahjoja ne oikeastaan oli...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no meidän kihlaus on sellanen fiasko edelleen ettei sitä oikein ees käsitä.

Mies alko puhua kihloista jo samana iltana ku alettiin seurustelemaan (oltiin tunnettu yläasteelta asti). Kihlat sovittiin 070707, koska mun mielestä se oli hyvä päivä. Olin vasta täyttäny 20, mies oli vielä 19. Oltiin ostettu sormukset ja kaikki, kunnes mies keksi möläyttää asiasta ennakkoon vanhemmilleen etteivät säikähdä. No mies asu tuollon vielä kotona ja anoppi kuuli asiasta ensimmäisenä ja soitti heti miehen isälle ja isä uhkas sitte ettei miehellä oo kotiin enää mitään asiaa jos se menee mun kans kihloihin ja ettei se kuulemma musta johdu vaan että hätäillään liikaa ja naapurit voi luulla että oon raskaana ja kaikki muutki valitut tekosyyt tuli kuultua kyllä sillon. Ja sitte vielä niiden äidillä oli pokkaa sanoa, että tulkaa sitten parin vuoden päästä uudestaan juttelemaan - Ihan niinku se ois jotenki niiden luvasta kiinni saako täysikäset mennä kihloihin!

Tuollon kyllä tuo miehen temppu mennä ja kertoa vanhemmille muutamaa päivää ennen oli kyllä raivostuttavinta ja tyhmintä mitä tiesin. Jos asia ois ollu virallisesti ilmotettu, ne ei ois enää voinu sille mitään muuta ku hyväksyä. Toisaalta oltiin molemmat sillon aika kakaroita ettei kyllä tullu mieleenkään, että jollain vois olla jotain meijän suunnitelmia vastaan.

Kihloihin päädyttiin kaikesta huolimatta -- salaa. Ainut huono puoli vaan on, että tää kihlaus on vieläki salainen kahden vuoden jälkeen eli opiskelupaikkakunnalla me kyllä asutaan yhdessä, mies puhuu musta koulussa sen vaimona ja sormuksia pidetään, mutta kotia mennessä ne laitetaan kukkaroon ja esitetään. Täysin naurettavaa ja lapsellista, mutta minkäs teet. Anopin kans asiasta ei huvita keskustella sitte pätkääkään. Mieluummin sitte vaikka oon kokonaan menemättä "virallisesti" kihloihin ku taivun anopin tahtoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äiti olisi toivonut että olisin odottanut että olisin täyttänyt 20 (mikä olisi tapahtunut 1,5 kk jälkeen) vaikka olemme vakaasti ja määrätietoisesti seurustelleet 3,5 vuotta, joista 1,5 yhdessä. Vanhempani eivät ole muutenkaan sellaisia, joilta yhtäkkinen ilostuminen onnistuu luonnostaan, joten en ollut yllättynyt tai loukkaantunut. Toivon vain heidän puolesta että oppisivat olemaan iloisempia ja hyväksyvämpiä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mentiin kihloihin jouluaattona Italiassa ja laitettiin ilmoitus lehteen jälkeenpäin. Ilmoitettiin kihlauksesta heti jouluaattona molempien vanhemmille. Olivat kaikki iloisia asiasta, mutta suureksi hämmästyksekseni sain kuulla järkyttävät huudot ja valitukset/haukut omilta vanhemmiltani siitä lehden ilmoituksesta. "Jumalauta te olette tyhmiä kun tollasia menette laittamaan, eihän tossa ole mitään järkeä koko kaupungille ilmottaa...että te olette hölmöjä ja idiootteja!" Kiitos kiitos.... :girl_cray: Ei millään pahalla, mutta vedin sellaset herneet tosta että koko häiden suunnittelu meni meidän kohdalta uusiksi. Mies veti myös asiasta pultit. Harkitaan vahvasti että pidetään ihanat häät ihanassa paikassa, mutta ainoastaan niiden tärkeimpien ihmisten kesken, jotka osaavat aidosti olla onnellisia meidän onnesta. Niin juntti tyyli mun vanhemmilla että jos oma elämä ei ole niin mukavaa niin ei saa olla myöskään muiden elämä, vaan kaikilla tulee olla yhtä ikävää. Anteeksi tilitykseni, mutta onko kellään kenties saman kaltaisia kokemuksia/jotain mielipiteitä?

Minustakin on erittäin hassua ja outoa laittaa lethteen ilmoitus,mutta kukin tyylillään. Kihlaushan on TEIDÄN asia ja mitä se kenellekkään kuuluu vaikka ilmottaisitte sen uutisissa ja iltasanomissakin vielä.

Joskus ihmiset vaan ylireagoi. Tuskin vanhempasi nyt niin pahaa tarkoitti silti. Puhu asiasta jos vaivaa?

Heidän käytöksenä oli lapsellista kieltämättä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Äiti olisi toivonut että olisin odottanut että olisin täyttänyt 20 (mikä olisi tapahtunut 1,5 kk jälkeen) vaikka olemme vakaasti ja määrätietoisesti seurustelleet 3,5 vuotta, joista 1,5 yhdessä. Vanhempani eivät ole muutenkaan sellaisia, joilta yhtäkkinen ilostuminen onnistuu luonnostaan, joten en ollut yllättynyt tai loukkaantunut. Toivon vain heidän puolesta että oppisivat olemaan iloisempia ja hyväksyvämpiä. :)

Siis olette seurustelleet 3,5 vuotta josta 1.5 vuotta yhdessä :unsure: Tässä on nyt sellainen yhtälö jota en ymmärrä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos vaikka sitten selvennetään, että he ovat asuneet yhdessä, niin tämä yhtälö aukeaa kaikille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, sori vaan mutta jos ei sitä kirjoita niin aina ei voi olla varma :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla taas oma äiti onnistui niin totaalisesti pilaamaan kihlajaisiloni, että välillä vieläkin masentaa häitä miettiessä, vaikka muuten hääjärkkäämisestä kovasti pidänkin. Meillä tarina on sellainen, että olen kerran aiemminkin ollut naimisissa ja ero tuli pikaisesti (mutta tällöin naimisiin menon taustalla oli itsellä sellainen todella huono aate, että kun nyt ollaan oltu niin kauan yhdessä, niin kyllä se tästä alkaa toimia...). Hyvin pian eron jälkeen tuli seurustelukumppaniksi nykyinen mieheni ja tuleva aviomieheni, jonka olen tuntenut itse asiassa pidempään kuin ex-mieheni ja nyt kaikki tuntuu oikealta, viimein. Opin viime liittoni virheistä useammallakin tapaa enkä ole menossa naimisiin mistään hetken puuskasta tms.

I alla fall, kun meistä molemmista tuntuu, että olisimme tunteneet toisemme jo iät ajat (olemme siis olleet hyviä ystäviä kaaauan, vaikka yhdessä olemme suhteessa olleet vähemmän aikaa) ja molemmilla selvä aikomus viettää tämän henkilön kanssa vanhuuspäivätkin, menimme kihloihin. Olimme onnellisia, vaikka tuleva kaasoni vitsailikin aiemmasta erostani kun hänelle kerroin tulevasta tehtävästään. Myös siskoni näytti iloiselta puolestani, kun hän sai kuulla. Mutta, mutta... Äitini veti hiljaiseksi, kun kerroin ensi kesään tähdätyistä häistä. Siskoni, joka oli myös paikalla mutta oli tiennyt jo pari päivää kihlautumisestamme, kanssa puhelimme häistä ja lopulta äitini sai tokaistua, että hän ja isäpuoleni ovat lähinnä miettineet, että 'kuinka kauan sinä jaksat tuota R:n (mieheni) juomista katsella'. Minulla meni vähän sanat väärään kurkkuun. Äitini vain jatkoi, että kun miehelläni on tapana ottaa alkoholia, niin se käy niin kalliiksi ja jään lopulta itse sitten hoitamaan meidän lapsia (joita ei ole vielä edes suunnitteilla), kun samalla mieheni juo meidän kaikki rahat. Vertasi sitten ihan suoraankin miestäni omaan exäänsä, omaan isääni, joka oli näin juuri tehnyt. Siis juu, juohan mieheni viikonloppuisin kavereiden kanssa tuopillisia, mutta ei nyt ihan siinä määrässä kuin mitä isäni aikoinaan (ja nykyisinkin) tekee.

Soitin vielä myöhemmin äidilleni selventääkseni asiaa, jos nyt vaikka olisin ymmärtänyt ihan väärin ja/tai hän oli ollut vain jossain shokissa kihlautumisestamme ja nyt olisi mieli muuttunut. Mutta ei. Vielä vuolaammin sanoin haukkui mieheni, tämän juomisen, ei kelpaa ikinä isäksi ja kamala tulevaisuus täynnä murheita on edessämme. Ihanaa kihlajaisviikkoa siis meille.

Sen koommin en ole äitini kanssa puhunut ja jos ei hänen puoleltaan ala tulemaan (minulle mielellään anelevaa ja vuolasta, mieheni on huomattavasti anteeksiantavampaa tyyppiä noin 'kamalaksi mieheksi') anteeksipyyntöä, niin taitaapi jäädä kutsu häihin saamatta. En kyllä edelleenkään tiedä, onko perimmäinen syy tuohon negatiivisuuteen tosiaan heidän huono tuntemus miehestäni vai pilalle mennyt ensimmäinen avioitumiseni.. Ensimmäisessä tapauksessa TÄMÄ onkin juuri se oikea tapa saada tutustua sulkkiini paremmin. Toisessa tapauksessa voisin nyt kuitenkin olettaa kolmattakymmentä käyvänä aikuisena ja omavaraisena naisihmisenä, että saan tehdä omat päätökseni ja virheeni, jos sellaiseksi paljastuu. Äitiäni ei kuitenkaan missään vaiheessa oltu ajateltu kustantavan häitämme missään mitassa ja näin hänelle myös mainitsin kun häistä puhuttiin ennen tuota avautumista...

Onneksi sulkin vanhemmat (kunnon suurkuluttajia molemmat, mutta 25v. onnellisesti yhdessä olleet) ovat puolestamme onnellisia ja on kivaa sitten liittyä tähän uuteen sukuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites
onko perimmäinen syy tuohon negatiivisuuteen tosiaan heidän huono tuntemus miehestäni vai pilalle mennyt ensimmäinen avioitumiseni..

Villi veikkaus: äitisi oma "epäonnistunut" avioituminen liikaa alkoholia käyttävän (=alkoholistin?) kanssa vaikuttaa kanssa kuvioon. Jos hän on itse päätynyt eromaan alkoholin takia, niin hän voi pelätä sinulle käyvän samoin, eikä toivo sitä sinulle. Alkoholia käyttävä mies voi olla punainen vaate, johon ei osata suhtautua normaalisti.

Jos arvaukseni osuu oikeaan, niin kävisin äidin kanssa rauhassa ja perinpohjin läpi sulhasen alkoholin juomisen ja todistaisin, että hänen pelkonsa ovat turhat. Olisi ikävää menettää suhteet vanhempiin tuollaisen äidin menneisyyden haamun kummittelun takia. Tosin vaatisin myöhemmin kunnolliset anteeksipyynnöt äidin huonosta käytöksestä. Saisivat sovinnon eleenä maksaa vaikka kukat häihin yms.

:girl_sigh:

Itse olen ajatellut jättää äidin kutsumatta, koska häntä ei ole moneen vuoteen kiinnostanut olla tekemisissä kanssani. Hänellä kun on parempaakin käyttöä ajalleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuperäiselle: muista, että jokaisessa ilkeässä teossa ja sanassa on takana jotain omaa pahaa oloa, esimerkiksi katkeruutta itse tehtyjen valintojen takia. Eipä se lohduta, mutta yritä mieltää asia siten, että kommentti tuskin oli kritiikkiä teidän kihlaustanne tai ilmoitusta kohtaan, vaan jotain aivan muuta, mutta tilanne oli helppo purkaa kuvaamallasi tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän jännittää, mitä mun sukulaiset sanoo kihlautumisesta. Homman takana kun on se, että erosin 1,5 v sitten edellisestä parisuhteesta, jossa olimme 5 v yhdessä ja näistä 2v kihloissa. Ja samantien melkein aloin nykyisen miehen kanssa seurustelemaan, sillä olimme tunteneet jo usean vuoden ajan ja aina ollut "jotain säpinää". Nyt on täysin erilainen olo, tää on ehdottomasti se oikea ja muutimmekin yhteen 6 kk seurustelun jälkeen ja kihloihin mentiin tosiaan vuoden seurustelun jälkeen.

Mitä mieltä sukulaiseni ovat, tää on jo toinen kihlaus jne. Ihan varmasti sieltä tulee jotain sanomista, sen takia jännittää ihan kamalasti kertoa omille vanhemmille. Miehelle ensimmäinen kunnon suhde, joten siellä ollaan oltu ihan tyytyväisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sulhasen vanhemmat ja minun äitini ovat olleet todella onnellisia, mutta minun isäni suhtautuminen on ollut vähän toista maata... Ensinnäkään hän ei ollut erityisen onnellinen siitä, että sulhaseni ennen kosimistaan kävi "pyytämässä kättäni". Isäni piti sitä turhan konservatiivisena eleenä, vaikka hän tiesi, että se on minulle tärkeää.

Sitten kihlajaisiimme tullessansa hän oli kuulemma mennyt avautumaan äidilleni (vanhempani erosivat jo ollessani 3-vuotias), että kuinka voi olla mahdollista, että äitini hyväksyy tämän, että me olemme menneet kihloihin ja menossa naimisiin. Ja sitten hän oli sanonut äidilleni, että hänen tulee tehdä kaikkensa, jotta saisi estettyä naimisiinmenomme... Äitini oli siihen tokaissut vaan, että "hyvää päivänjatkoa!" :girl_haha:

Mutta on kyllä aika surullinen olo tästä, kun kaikkien ystävieni isät ovat olleet onnesta sekaisin, kun heidän tyttärensä ovat kihlautuneet ja avioituneet... :girl_sad: Mutta täytyy nyt toivoa, että hänen suhtautumisensa muuttuisi ennen ensi kesää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sitten kihlajaisiimme tullessansa hän oli kuulemma mennyt avautumaan äidilleni (vanhempani erosivat jo ollessani 3-vuotias), että kuinka voi olla mahdollista, että äitini hyväksyy tämän, että me olemme menneet kihloihin ja menossa naimisiin. Ja sitten hän oli sanonut äidilleni, että hänen tulee tehdä kaikkensa, jotta saisi estettyä naimisiinmenomme... Äitini oli siihen tokaissut vaan, että "hyvää päivänjatkoa!" :girl_haha:

Huomasin tuolta toiselta palstalta, että kirjoitit olevasi nyt 17-vuotias ja menossa naimisiin ensi kesänä 18-vuotiaana. Voisiko isäsi suhtautuminen olla selitettävissä tällä..? Ja onko siis niin, että isäsi ei kuitenkaan ole puhunut sinulle itsellesi mitään negatiivista häistä? Ainoastaan luottamuksellisesti(!?) äitisi kanssa? Hmm, melkein on sympatiat isäsi puolella...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman äitini reaktio kihlautumisuutiseen oli mukava, oli iloinen meidän puolesta. Miehen äiti taas totesi vain tyyliin "Jaa." Vähän kuin olisimme ilmoittaneet, että kävimme kaupassa ja ostimme litran maitoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä anopin kommentti oli heti tiedon jälkeen mulle "otan osaa" :girl_smile: Ihan hyvässä hengessä siis. Ainoa toive oli, että saisi osallistua hääjärjestelyihin hoitamalla ruokapuolen. Oma äiti ilmoitti seuraavaa: "siinähän osallistuu ihan niin paljon kun haluaa, minä voin osallistua sen verran että tulen paikalle puoli tuntia aikasemmin!" ei kauheesti fiilistä nostattanut... :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä anopin kommentti oli heti tiedon jälkeen mulle "otan osaa" :girl_smile: Ihan hyvässä hengessä siis. Ainoa toive oli, että saisi osallistua hääjärjestelyihin hoitamalla ruokapuolen. Oma äiti ilmoitti seuraavaa: "siinähän osallistuu ihan niin paljon kun haluaa, minä voin osallistua sen verran että tulen paikalle puoli tuntia aikasemmin!" ei kauheesti fiilistä nostattanut... :girl_sad:

Ehkä äitisi pelkäsi että häneltä odotetaan samaa.. Ruokien laittaminen on kuitenkin TOSI iso juttu. Voipa jopa olla että häntä vähän korpeaa että anopilla on niin suuri osa häissä ja hänellä ei ole mitään vastaavaa tarjottavana.

Toivottavasti äitisi on kuitenkin ihan positiivisilla mielin naimisiinmenonne suhteen :) meillä oon sanonut että osallistua saa kaikki just sen verran kun haluaa. Lukuunottamatta tietysti kaasoja ja BM:iä jotka joutuu orjatöihin!!!?!?!?!? :girl_haha: (kyselee aina välillä et olisko jotain mitä he vois tehdä..)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä anopin kommentti oli heti tiedon jälkeen mulle "otan osaa" :girl_smile: Ihan hyvässä hengessä siis. Ainoa toive oli, että saisi osallistua hääjärjestelyihin hoitamalla ruokapuolen. Oma äiti ilmoitti seuraavaa: "siinähän osallistuu ihan niin paljon kun haluaa, minä voin osallistua sen verran että tulen paikalle puoli tuntia aikasemmin!" ei kauheesti fiilistä nostattanut... :girl_sad:

Ehkä äitisi pelkäsi että häneltä odotetaan samaa.. Ruokien laittaminen on kuitenkin TOSI iso juttu. Voipa jopa olla että häntä vähän korpeaa että anopilla on niin suuri osa häissä ja hänellä ei ole mitään vastaavaa tarjottavana.

Toivottavasti äitisi on kuitenkin ihan positiivisilla mielin naimisiinmenonne suhteen :) meillä oon sanonut että osallistua saa kaikki just sen verran kun haluaa. Lukuunottamatta tietysti kaasoja ja BM:iä jotka joutuu orjatöihin!!!?!?!?!? :girl_haha: (kyselee aina välillä et olisko jotain mitä he vois tehdä..)

eiköhän se mamma sieltä vielä innostu... :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mua vähän jännittää, mitä mun sukulaiset sanoo kihlautumisesta. Homman takana kun on se, että erosin 1,5 v sitten edellisestä parisuhteesta, jossa olimme 5 v yhdessä ja näistä 2v kihloissa. Ja samantien melkein aloin nykyisen miehen kanssa seurustelemaan, sillä olimme tunteneet jo usean vuoden ajan ja aina ollut "jotain säpinää". Nyt on täysin erilainen olo, tää on ehdottomasti se oikea ja muutimmekin yhteen 6 kk seurustelun jälkeen ja kihloihin mentiin tosiaan vuoden seurustelun jälkeen.

Miulla oli sama tilanne. 5 vuotta seurustelua ja 4 vuotta kihloja takana. Ainoa ero on, että uusi sulho oli ventovieras kun hänet tapasin (ja vain 2 kuukautta entisen kihlauksen päättymisestä). Perhe otti kuitenkin ihmeen hyvin. Isäni omalla hyvin innottomalla tavalllansa tokaisi vaan "jaa...no kai sie tiiät mitä teet" ja sit puhuttiin 10 minuuttia säästä :girl_sigh: Äiti sanoi myös jotain hyvin samantapaista. En ottanu pahalla koska tiedän isäni, eikä hän ole hössötäjä tyyppiä. On onnellinen omalla hiljaisella tavallansa. Äiti tosin yllätti laittamalla mailia ja sanomalla haluavansa osallistua puvun valintaan ja hääkustannuksiin :) Tästä tulin todella iloikseksi koska luulin hänen reaktionsa olevan paljon negatiivisempi.

Edited by SisterRay

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilmoitimme molempien vanhemmille kihlauksesta kuvaviestillä, jossa näkyi sormus nimettömässäni.

Miehen äiti sitten soitti, ja aloitti jotenkin vaikeasti että kihlasormusko siinä kuvassa on? Myönsin olevan, jonka jälkeen anoppi kysyi, että "kuka sen on minulle antanut".

Sanokaa, loukkaannunko ihan turhasta, jos tuleva anoppi kysyy että kenen kanssa minä (kihlakuvan lähettänyt miniä) olen mennyt kihloihin? Taustaa voin sanoa, että yhdessä ollaan oltu >5v. ja ikääkin jo 30+.

Viestissä oli meidän molempien nimetkin, eikä tosiaan ole mitään muita sulhas-ehdokkaita.

:girl_cray:

Mietityttää nyt koko hääjuhla, ettei kirkossakin vielä kysytä et kukahan sieltä mahtaa astella valoja vannomaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Vitsinä mä oisin sen ainakin ottanu. Älä ny häitä ala ton takia perumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now