Illuusian.unelma

Odottamattomia reaktioita kihlausuutisiin?

101 posts in this topic

Meille tuli reaktioita laidasta laitaan. Äitini oli todella innoissaan, samoin mummini. Äitini alkoi heti tämän jälkeen ehdotella jopa hääpaikkoja jne. Isäni suhtautui odotetusti, onnitteli kyllä ja toivotti onnea tulevaan, mutta pieni epäluulo kaikui äänestä (isän ja mieheni suhde ollut hiukan hankala). Mieheni vanhemmat ovat eronneet, ja heidän suhtautumisensa olivatkin kuin yö ja päivä.. Mieheni isä oli niin onnessaan, että oli varmaan jo odotellutkin uutista ja kertoi heti sukulaisilleen. Anoppini sen sijaan onnitteli "pakko-onnittelunsa" järkyttyneessä äänen sävyssä. Anopin mielipide on tullut varsin selväksi muutenkin. Miehen nimipäivä (joka on ollut heidän perheessään "turha juhla") on samana päivänä kuin kihlapäivämme, ja hän tapaa onnitella nimipäiväsankaria ja kyselee lahjatoivomuksia. Kihlajaislahjaa tai vastaavaa ei sen sijaan ole näkynyt, eikä hän ole sukulaisillekaan puhunut mitään. Noh, kaikki tavallaan. Kyllä sen vain huomaa, että yksikin ei-niin-mukava reaktio jää harmittamaan. Onneksi pääosin on ollut suhtautuminen ollut hyvää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä asiasta kerrottiin henkilökohtaisesti perheiden ja isovanhempien lisäksi kahdelle henkilölle. Lopuille ajattelimme antaa heidän huomata aikanaa sormuksista sormissa, mutta päädyimme lopulta vaihtamaan ne kuuluisat facebook-statukset, joten sitä kauttahan asia levisi sitten nopeammin kavereiden tietoon. Muuten vastaanotto on ollut oikein iloisen positiivista, mutta eräs tuttavani päätyi lähinnä "onnittelemaan" pohtimalla, ettei itse varmaan pääse koskaan kihloihin tai naimisiin ja toinen kysymällä, että miksei hänelle kerrottu. Tässä jälkimmäisessä tilanteessa olin hieman ymmyrkäisenä, sillä meille tämä oli julkisempi tapa kertoa kuin alkuperäinen suunnitelmamme. Molemmat ovat kuitenkin olleet myöhemmin oikein onnellisia, joten eiköhän tuokin ollut vain ensireaktio yllättävään uutiseen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puolison isä on koko meidän seurustelun ajan suhtautunut ehkä myönteisimmin meidän suhteeseen (ollaan molemmat siis naisia, ettei jää epäselväksi), eikä sillä ole tuntunut olevan mitään ongelmaa asiasta. Kihlauduttiin lähes 6 vuoden seurustelun jälkeen viime tammikuussa, jolloin puolison isä totesi meidän menneen kihloihin turhan kiireellä ?? En tiedä olettiko se ettei naisparit voi ikinä kihlautua/avioitua/tai mitään muutakaan, mutta olipa jotenkin ärsyttävä kommentti. Ei siinä, kommentointi jäi siihen eikä sillä ole mitään vinkumista enää ollut, ja pieni asiahan tuo oli, mutta voi että mua ärsytti. Mistä kukaan voi tietää mikä on kiireellä ja mikä ei?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun menimme kihloihin nykyisen mieheni kanssa (josko kolmas kerta toden sanoisi?), yllättävin reaktio tuli vanhemmiltani: ei juuri ollenkaan reaktiota. <_< Muut ystävät toki sitten onnittelivat. Miehen veljen sisko taas alkoi heti laskea mahdollista laskettua aikaa, mikä hieman pisti v*tuttamaan. Eikö ihminen enää saa mennä kihloihinkaan ilman, että aletaan heti odottaa vauvauutisia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saimme paljon iloisia ja ihastuneita onnitteluja, mutta muuan miehen työkaveri luuli, että olimme kämmänneet Facebookissa ja julkistaneet vahingossa kihlautuneemme, koska jollekulle hänen tutulleen oli käynyt niin. :D Muuten mies suhtautui asiaan kyllä positiivisesti. Joku mieheni sukulainen myös taisi päivitellä, että voi kun sulho on vielä niin nuori, eikä tainnut ajatella, että kyseinen "vauva" on 27-vuotias astuessaan avioon. Jotkut olivat myös ehkä vähän yllättyneitä, koska ilmeisesti meidän oletettiin elelevän avoliitossa hamaaseen ikuisuuteen sen perusteella, että emme ole kovin konservatiivisiä eikä esimerkiksi minua saa kovin helposti prinsessamorsiamen rooliin. Mutta eipä siitä olekaan kyse: haluan vain hyvät bileet rakkauden ja ilon kunniaksi - tanssia, musiikkia, ruokaa ja kaikkea hauskaa. :)

Edited by Meliora

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä reaktioit olivat varsin iloisia, ehkä yllättävänkin iloisia :girl_in_love: Äiti oli ihan innoissaan ja kovasti jo suunnittelee kihlajaisia :girl_haha: Anoppi oli myös mielissään, en olisi uskonut että noin kovasti tykkää.. Kaikki siis hyvin :girl_smile: Töissä sain myös paljon onnitteluja, koska vaihdoimme facebook-statukset :girl_haha: Sormusta monet myös halusivat ihastella :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän harmittaa yhden kihlautuneen kaverini vuoksi, kun räiskyvän on-off suhteensa vuoksi kukaan ei oikein osaa ottaa heidän kihlausta tosissaan. En edes minä, yksi vanhimmista ja parhaimmista ystävistä! :girl_impossible:

 

He ovat tosiaan seurustelleet, asuneet yhdessä, muuttaneet yhteen ja erilleen ja eronneet kymmeniä kertoja viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana, ja aina hurjien riitojen saattelemana. Kukaan ei edes tiennyt heidän olevan taas yhdessä ja sitten olivatkin yhtäkkiä menneet kihloihin. Mä oon nyt kyllä tosi kurja ystävä, mutta kun on 2 toisilleen sopimatonta ihmistä tuollaisella historialla, niin ei ne sormukset mitään muuta tai pelasta.. eikä heillä ollut mitään naimisiinmeno-aikeitakaan...Joopajoo :unsure:

 

Minun ja miehen kihlaus tai naimisiinmeno ei liene kovin suuri järkytys tai yllätys kenellekkään enää. Yhdessä taivallettu viitisen vuotta, esikoispoika alkaa olla puolen vuoden iässä, suunnitellaan omaa taloa ja lisää lapsiakin saapi tulla.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse hieman "pelkäsin" muiden reaktioita ja kävin kaikki mahdolliset kauhuskenaariot mielessäni, nuoren ikämme vuoksi. Ehkä eniten vanhempieni reaktiot mietityttivät, heidän mielipiteensä kun eniten minulle merkkaavat. Mieheni oli täysin tyyni kokoajan, mikä jostain syystä yllätti minut. Kaikki kuitenkin olivat oikein iloisia ja onnitteluita sateli. Ei ainakaan vielä ole korviin kantautunut mitään negatiivista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitään kovin odottamatonta ei ole tullut. Isäni veisteli, että tulevan vävyn tulisi tarjota hänelle vähintäänkin olut, kun ei tullut kättä häneltä pyytämään. Anoppi miehineen tuli tänään muuten vain käymään. Odoteltiin, josko huomaisivat sormukset, mutta ei. Sulho sitten kahvipöytään istuessa täräytti, että nämä ovat sitten kihlajaiskahvit. Vähän taisi tuleva anoppi häkeltyä, mutta onnitteli kyllä ja alkoi kysellä, josko vauvauutisiakin olisi samaan syssyyn. Niinpä niin, ihan kuin sitä ei muuten voisi kihlautua...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mitään kovin odottamatonta ei ole tullut. Isäni veisteli, että tulevan vävyn tulisi tarjota hänelle vähintäänkin olut, kun ei tullut kättä häneltä pyytämään. Anoppi miehineen tuli tänään muuten vain käymään. Odoteltiin, josko huomaisivat sormukset, mutta ei. Sulho sitten kahvipöytään istuessa täräytti, että nämä ovat sitten kihlajaiskahvit. Vähän taisi tuleva anoppi häkeltyä, mutta onnitteli kyllä ja alkoi kysellä, josko vauvauutisiakin olisi samaan syssyyn. Niinpä niin, ihan kuin sitä ei muuten voisi kihlautua...

Joo Illuusia tää on kyllä aina yhtä mielenkiintoinen reaktio, mies kertoi meidän yhteiselle kaverillemme että oli kosinut meikäläistä ja ensimmäinen kysymys oli että oonko raskaana  :rolleyes: jösses..   ¨

Muuten kaverit onkin sitten reagoineet tosi hyvin tähän uutiseen, ja sulhon äiti oli ihan innostunut uutisesta, ei nähtävästi kauheaa luottoa ollut siitä että tulisi koskaan avioliiton satamaan astelemaan tuo tuleva mieheni. Omille vanhemmille olen jättänyt vielä ilmoittamatta koska haluan kertoa kun olen kotipuolessa käymässä, joten sen puolen reaktioista saan tietoa ensi viikolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mitään odottamatonta vieläkään. Jos ei oteta huomioon sitä, että yksi hyvä ystävä ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Oletan, että Facebook uutisointimme on mennyt häneltä ohi.  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse pelkäsin oman äitini reaktiota. Ehdinkin empiä useaan otteeseen kotiin soittamista, koska pelkäsin hänen reaktiotaan. Hän ei itse ole ikinä avioitunut isäpuoleni kanssa, vaikka ovat olleet 20 vuotta yhdessä, joten en oikein tiennyt miten hän suhtautuisi uutiseeni. Jotenkin ajattelin, että hän saattaisi olla pettynyt tai pelätä, että me aletaan nyt heti perhettä perustamaan ja koulutus jäisi hankkimatta. Äiti kuitenkin onnitteli vuolaasti kertoessani kihlauksesta ja suhtautui koko kihlautumiseen tosi hyvin. Itse kuulostin varmaan kihlauksesta kertoessani vähän oudolta, kun erikseen koin tarpeelliseksi mainita etten ole raskaana tai muuta sellaista  :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi perskele kuin pistää potuttamaan jotkut reaktiot mistä täällä on kerrottu :/ Luulis ihmisillä olevan sen verran käytöstapoja ja järkeä että vaikka epäilisivätkin tahollaan kihlauksen kestävyyttä yms. niin pitäisivät asian omana tietonaan tai eivät ainakaan kihlauutisesta kerrottaessa ala urpoilemaan ja kauhistelemaan. Jos on aikusten oikeesti jotain oikeita kommentteja niin pitäisi olla järkeä odottaa parempaa hetkeä kuin se kun ystävä/läheinen jakaa tiedon siitä että on päättänyt naimisiin mennä. En siis tarkoita että pitäsi iloista teeskennellä ja hyppiä ja kiljua ihastuksesta vain ihan ihmisiksi onnitella ja jonkin ajan päästä kenties kysyä silleen y'know diskreetisti vaikka tyyliin että "tunnetko sinä Keijo-Annikki nyt varmasti että tämä on teille molemmille oikea päätös en halua lannistaa vaan varmistaa" tai vaikka kysyä että miten huomasit että haluatte mennä kihloihin jne. Mutta ei ne ihmiset kai sitten osaa. 

Itse veikkaisin maltillisesti että uutisointi tulee omalla kohdalla aiheelliseksi tämän vuoden kuluessa. Tämä on kyllä enemmän ennakkopanikointia eikä varsinaisia odottamattomia reaktioita, mutta silti avaudun; I really, really don't look forward to telling the folks. En osaa edes kuvitella millaisia reaktiot tuleval olemaan. En usko että reaktiot tulevat olemaan ymmärtäväisiä, paitsi niiden kohdalta jotka heilani ja minun aikaisemmasta seukkausyrityksestä tiesivät - eli kaveripiiri ja veljen perhe sekä serkkuni joka on myös kummini ja nuoremman polven sukulaiset. Äitini jonka kanssa tuolloin asuin ei edes halunnut tavata häntä ja kielsi tapaamasta, taisi jopa uhata että isäni josta hän on eronnut tulisi tappamaan äijäni, mihin totesin että jaa minä kyllä täysi-ikäisenä teen omat päätökseni enkä ole hänelle sen jälkeen suhdeasioistani ikinä maininnut eikä ole ollut tarviskaan koska muutin pian tämän jälkeen omilleni.   

Ja se tekijä mistä ongelmat kumpuavat on suuri ikäero. Minun kykyni elää omaa elämääni ja tehdä omat päätökseni sivuutetaan tytöttelyllä vaikka olen aina ollut päätöksissäni kaikkein varovaisin ja harkitsevin. En todellakaan ole ensimmäisessä suhteessani, sen kaikkien nyt pitäisi ilmiselvänä tietää, enkä hänenkään kanssaan ensimmäistä kertaa. Pelkään että kukaan paitsi nämä muutamat henkilöt jotka tietävät nykytilanteesta eivät edes halua tutustua häneen ennakkoluulojen takiaj ja kihlaus tulisi olemaan vain yksi suuri "s*it hits the fan fest". Mitä jos isän reaktio lähentelisi tuota äitini lapsellista uhkausta? Nytkun vielä työttömänä joudun asumaan hänen kanssaan tehtyäni täyskäännöksen ja jätettyäni väärän alan opiskelut kesken. Poikaystävä myi talot pois ja tekee matkustavaa työtä - ei odottanut minua elämäänsä takaisin - joten yhteenmuutto ei ennen asuntoa sovi jos joku ihmettelee tälläistä kenties harvinaisempaa tilannetta että kihloja miettivä pari asuu eripuolilla Suomea :D

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Skywarp: No jos nyt edes asuisi samassa maassa, mutta me asumme eri puolilla Eurooppaa. Minä olen siis töissä ulkomailla ja mies asustaa Suomessa. Ennen muuttoani olemme asuneet muutaman vuoden yhdessä, ja tavoitteena on muuttaa saman katon alle uudelleen viimeistään ensi vuonna. Mutta emme silti näe mitään syytä, miksemme olisi kihlautuneet ja menossa naimisiin jo tänä vuonna  :tender:

 

Me olemme kertoneet kihlauksestamme vasta minun tulevalle anopilleni. Uutisen kuultuaan hän kysyikin heti, onko meille tulossa vauva.  :girl_mad:  Tosin tuo kysymys nyt ei tullut ihan puskista, sillä juuri muutamaa päivää aiemmin olin kovasti puhunut tulevaisuudesta ja lasten hankinnasta mieheni kanssa hänen kuullen. Jospa näitä kommentteja ei kuitenkaan tulisi ainakaan kovin paljoa lisää, sillä suurin osa kavereistamme on jo viimeisen vuoden ajan udellut mahdollisten häiden ajankohtaa, vaikkemme edes olleet kihloissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki respectit sulle välimatkasta! :D Kyllä se odotus varmasti sitten palkitaan <3

Se on kyllä jännä että monet tuntuu saavan tän ootko raskaana kysymyksen! :D Ihanko oletettas että nonih nyt ne meni kihloihin ku on tullu "vahinkolaukaus"... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, meillä toki on nyt vauvan yritys päällä, mutta siitä ei ole kerrottu kenellekään. Tulevalla anopilla on kuitenkin kihlausuutisten myötä mummoutumistoiveet lähteneet vähän lapasesta. On neulonut jo yhdet vauvan töppöset, tyrkyttää suvun kehtoa ja on ilmeisen vakuuttunut, että olen raskaana. Ei auta vaikka kiistän. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanat reaktiot oli, paremmat mitä odotin. Kullan äiti nauroi onnesta ja halasi, meillä molemmat vanhemmat itkivät liikutuksesta ja halasivat myös, tuli siinä itsekkin vähän itkettyä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

pois, liian tunnistettava

Edited by Griselda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen nyt toista kertaa kihloissa ja ensimmäisen kerran kun menin kihloihin, vain miehen perhe onnitteli meitä. Omat vanhempani eivät onnitelleet ollenkaan, olivat enemmänkin öh.. vihaisia tai jotain.. Syytä ja selvää reaktiota en tiedä vielä tänä päivänäkään.

 

Kun nyt myöhemmin kihlauduimme tulevan aviomieheni kanssa, oli reaktio aivan erilainen. Molempien vanhemmat onnittelivat kovasti ja äitini ja isäni auttoivat kihlajaisten järjestämisessä. Molemmat reaktiot ovat olleet minulle täysin odottamattomia. Ensimmäisestä luulin, että vanhempani olisivat onnellisia ja toisesta luulin heidän reagoivan samoin kuin ensimmäisestä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan kamalia reaktioita täällä on kuvattu ja vielä läheisten ystävien puolelta! Ihan järkyttävää...Meidän kaikki sukulaiset ja ystävät onnittelivat kyllä uutisen kuultuaan, mutta itseä jäi vähän kaivelemaan parhaan ystäväni kommentit sen jälkeen. Hän on kyllä tehnyt selväksi jo aiemmin, ettei aio mennä koskaan naimisiin eikä arvosta avioliittoa, mutta silti jotkut hänen kommenteistaan loukkasivat. En minäkään hänen valintaansa elää avoliitossa ole mennyt tuomitsemaan. Mutta joo kommentit olivat siis sarjaa "Kaikki eroaa kuitenkin." ja "Mietittiin töissä miksi ihmiset menee naimisiin ja kyllähän se leskeneläkekkin syy on." Tuntui, että joutui puolustelemaan sitä, että haluaa mennä rakastamansa ihmisen kanssa naimisiin :( Sattuneesta syystä en pyytänyt häntä kaasoksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olimme olleet yhdessä 2,5 vuotta ja asuneet yhdessä 1,5 vuotta kun mies kosaisi :D Tuli ihan puskista mulle vaikka (varmasti vain omassa päässä) oli yli puolen vuoden ajan ollut merkkejä ilmassa...

Ilmotettiin samana päivänä puhelimitse vanhemmille ja muille perheenjäsenille. Tuleva anoppi innostui aivan valtavasti, onnitteli ja hihkui puhelimen toisessa päässä. Oman äitini reaktio oli vähän pettymys. Enemmänkin linjaa "aha. no millanen sormus sillä oli? Ai ei ollu :o miksei?!" Ja tiedoksi, onneksi ei ollut, koska itse ehdottomasti halusin valita ja ilmenikin niitä valkkaillessa että sulhanen ois menny ihan metsään jos ois koittanu ominpäin :D

 

Kun sormukset oli saatu äitini niistäkin totesi "tollanen putkenpätkä" . Varmaan omasta mielestää humoristisesti (meillä on palladuimiset 4mm mattapintaiset). Tätä kirjottaessa se tuntuu ilkeämmältä kuin tilanteessa. Mutta suhtautuminen saattaa johtua omasta pettymyksestä... Toinen siskoista tokaisia etten muka voisi mennä ekana kihloihin (olen vanhin) koska nuorempi sisko on ollut pitempään oman miehensä kanssa. WHAT?! Ja tältä pitempään seurustellelta kuulin ettei hän edes haluaisi kihloihin..

 

No kaverit ja muut sukulaiset on ollu tosi ilosia ja niiltäkin on kuultu kaikki ootko raskaana ja meinaatteko oikeesti mennä naimisiin kysymykset. Mut luulen et ne on ainoita heittoja mitä niis tilanteissa keksii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen nyt toista kertaa kihloissa ja ensimmäisen kerran kun menin kihloihin, vain miehen perhe onnitteli meitä. Omat vanhempani eivät onnitelleet ollenkaan, olivat enemmänkin öh.. vihaisia tai jotain.. Syytä ja selvää reaktiota en tiedä vielä tänä päivänäkään.

 

Kun nyt myöhemmin kihlauduimme tulevan aviomieheni kanssa, oli reaktio aivan erilainen. Molempien vanhemmat onnittelivat kovasti ja äitini ja isäni auttoivat kihlajaisten järjestämisessä. Molemmat reaktiot ovat olleet minulle täysin odottamattomia. Ensimmäisestä luulin, että vanhempani olisivat onnellisia ja toisesta luulin heidän reagoivan samoin kuin ensimmäisestä. :)

 

Täällä sama juttu. Ekalla kerralla pari vuotta sitten sain todella nihkeää vastaanottoa omalta perheeltä, exän perhe melkein hyppi innosta. Erohan siinä suht nopiaa tuli. Nyt kun pari viikkoa sitten tuo tuleva siippa kosi, äitini melkein itki onnesta ja muutenkin kaikilta perheenjäseniltä sateli onnitteluja :)

Ainoa surku on että yksi hyvä ystäväni nyt näköjään katkaisi välinsä minuun tämän vuoksi :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kihlausuutinen ei aiheuttanut erityisen yllättäviä reaktioita, vanhempani ja sisarukseni olivat iloisia ja onnellisia puolestamme, mutta mummoni ja sulhoni perheen reaktiot aiheuttivat minulle hiukkasen mielipahaa. Mummoni sivuutti koko asian olankohautuksella ja sulhoni perhe reagoi hieman samalla tavoin  :mellow: Asia vaikutti heille yhdentekevältä (kommentointi tyylillä "aha" ja "vai niin"), mikä minua suretti, sillä onhan kyse kuitenkin heidän pojastaan. Vaikka eivät minusta pitäisikään, olisivat voineet sentään olla poikansa puolesta ilahtuneita!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä molempien vanhemmat onnittelivat. Tuleva anoppini se vasta riemastuikin. Onnitteluita satelee sieltä suunnalta vielläkin. Tuleva Anoppini on muutenkin aivan ihana ollut suhteemme alusta asti. Otti minut heti perheeseen ja muistaa kaikki synttärit ja nimipäivät. Kait se on tyytyväinen, kun pojallaan(29v) on viimein vakituinen suhde vaikkakin 9 vuotta nuoremman naisen kanssa. Ei kuulemma appivanhempia haittaa ikäero, kun onpa aikaa lapsien tekoon :)

Oma isäni tokaisi miehelleni "No onneksi olkoon nyt sitten. Et helppoa naista valinnut. Tunnen tyttäreni" Ja tarjosi viskit. Kai se tuon hyvällä tarkoititti ja vitsillä, mutta vähän ja häiritsemään. Vaikka meillä on isän kanssa tälläisete välit että voimme sanoa suoraan ja vitsailla olisi voinut nätimminkin sanoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isäni kyllä yllätti erittäin positiivisesti. Jotenkin olin odottanut tyystin toisenlaista reaktiota, vaikka olikin selvää, että hän on vävykokelaaseensa mieltynyt. Joka tapauksessa isä onnitteli vilpittömän iloisena meitä kumpaakin ja oli kertonut uutisen rinta rottingilla seuraavana päivänä muillekin sukulaisille. Jotenkin olin ajatellut, että reaktio olisi sellainen "No mitä te nyt..."

 

Mummoni taas yllätti omilla hassuilla lausahduksillaan; "Mistä te nyt saitte päähänne että kihloihin?"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now