Jump to content
Naimisiin.info

Kuka saattaa alttarille? (yhdistetty)


VaraLahti

Recommended Posts

  • 2 weeks later...
  • Replies 145
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

  • 4 weeks later...

Mnä olen ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että isäni saattaa minun puoleen käytävää sulhasen luo, josta sitten sulhasen kanssa kävelemme yhdessä käsi kädessä alttarille. Mielestäni tämä kunnioittaa hyvin vanhoja perinteitä ja antaa isälleni kunnian saattaa tyttärensä alttarille, mutta sitten kuitenkin korostaa sitä, että yhdessä mieheni kanssa haluamme käsi kädessä kulkea siitä hetkestä eteenpäin. Samalla siinä on pientä modernia twistiä ja luulen, että tämä onnistuu hyvin, kun kirkossa on pitkä käytävä.  :)  

Link to comment
Share on other sites

Meillä ei ole tosiaan kirkkohäät, mutta toivoisin, koska meillä kuitenkin on vihkiseremoniantapainen rituaali hääjuhlassamme, että isäni saattaisi minut puolisoni tykö.

Pidän symboliikasta tässä tavassa ja koska olen isäni kanssa löytäneet toisemme oikeastaan minun jo tovin aikuista elämää eläneenä minusta saattaminen olisi kaunis ele puolin ja toisin..

 

Mitään suurta innostusta tämä ei vielä ole herättänyt vanhemmissani, äiti kun ei ehkä täysin ymmärrä "ei kirkkohäiden"- pointtia ja häidemme luonnetta muutoin ja isä taasen pitää saattamista lähinnä asiana jota tapahtuu vain elokuvissa. Uskon kuitenkin, että saan isäni innostumaan ideasta kunhan kerron toiveeni taustoista tarkemmin.

Link to comment
Share on other sites

Pakko kommentoida tätä "vanhaa perinnettä." Suomalaiseen kulttuuriin ei ole koskaan kuulunut, että isä saattaa morsiamen altarille. Täysin jenkeistä kopioitu tapa.

 

Minä ja mieheni emme tarvitse ketään saattamaan meitä avioliittoon. Yhdessä tähän "leikkiin" on jo vuosia sitten lähdetty, joten yhdessä kävellään myös kirkkoon. Minusta tuntuisi luonnottomalta  kävellä elämäni yhtenä tärkeimmistä päivistä kenenkään muun, kuin mieheni saattamana. Minulla on erittäin lämpimät välit isäni kanssa, siitä ei ole kysymys. Olen ollut tulevan aviomieheni kanssa yhdessä 9 vuotta, joten tuntuisi naurettavalta tämä symboliikka, että isäni luovuttaa minut pois lapsuudenkodista. 

Link to comment
Share on other sites

Varsin samat vastaukset ja samoista syistä kuin edellisellä kirjoittajalla; miehen kanssa saatamme ihan toisemme vaan. :) Isän saattamana kulkeminen ei tunnu a) symboliikan tasolla luontevalta (kukaan ei luovuta minua kenellekään), b )

henkilökohtaisesti luontevalta (on erittäin pitkä aika siitä kun olen asunut isäni kanssa samassa kodissa) eikä c) perinteiden puolesta tarpeelliselta (ei tosiaan ymmärtääkseni ole mitenkään kriittisen olennainen osa suomalaista hääperinnettä, eikä tätä ole tehty suurimmassa osassa niistä häistä joissa olen ollut). Eli joo, pariskuntana kuljetaan!

Muokattu: , käyttäjä: heinähame
Link to comment
Share on other sites

Minä ajattelin että äitini luovuttaa minut ja saattaa alttarille. Oli kauhean kiva huomata, että kun pyysin häntä kyseiseen hommaan, äiti vain totesi "Et kai sä mua siihen halua?" ja "Eikö se ole vähän köppäistä?". Olin kuvitellut ihan toisenlaista reaktiota. Itse järkeilin asian niin, että morsiamen luovuttaminen on enemmänkin kunnia-asia, kun minä sitä tyttärenä pyydän. Täytyy vissiin miettiä joku toinen ratkaisu.

Link to comment
Share on other sites

 Itse järkeilin asian niin, että morsiamen luovuttaminen on enemmänkin kunnia-asia, kun minä sitä tyttärenä pyydän. Täytyy vissiin miettiä joku toinen ratkaisu.

 

Ei saa loukaantua, mutta miksi monet ajattelevat, että morsiamen saattaminen, kaasona oleminen jne. on ihan maailman isoimpia kunniatehtäviä. En minä ainakaan koe nousevani morsiamena yhtään sen korkeammalle pallille, että kenenkään pitäisi väen vängellä mua miellyttääkseen tehdä jotain mistä ei tykkää tai kokea jotain asiaa kunnia-asiaksi. Tässä tapauksessa äiti luultavasti ei kokenut asiaa luontevaksi ja kieltäytyi. Hyvä niin, ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä, ede morsianta mielyttääkseen.

Link to comment
Share on other sites

 

 Itse järkeilin asian niin, että morsiamen luovuttaminen on enemmänkin kunnia-asia, kun minä sitä tyttärenä pyydän. Täytyy vissiin miettiä joku toinen ratkaisu.

 

Ei saa loukaantua, mutta miksi monet ajattelevat, että morsiamen saattaminen, kaasona oleminen jne. on ihan maailman isoimpia kunniatehtäviä. En minä ainakaan koe nousevani morsiamena yhtään sen korkeammalle pallille, että kenenkään pitäisi väen vängellä mua miellyttääkseen tehdä jotain mistä ei tykkää tai kokea jotain asiaa kunnia-asiaksi. Tässä tapauksessa äiti luultavasti ei kokenut asiaa luontevaksi ja kieltäytyi. Hyvä niin, ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä, ede morsianta mielyttääkseen.

 

Minusta saattaminen (toisin kuin esim. kaason tehtävät) ei ole niin iso ja vaivalloinen homma, että se pitäisi kokea tuollaiseksi "pakkopullaksi, jolla morsianta miellytetään". Joten minä olisin kyllä reagoinut maarit87:n tavoin ja ollut hyvinkin ihmeissäni, jos äiti/isä/ketä nyt pyytäisikin, ei haluaisi saattaa. Minusta tuo saattajaksi pyytäminen on kaunis ele, joka sanoo, että "toivon sinua rinnalleni / tukijaksi / liittoni hyväksyjäksi / osaksi tätä juhlapäivää". Ehkäpä sitten äiti ei tiedä, mitä se tarkoittaisi maarit sinulle? Tuo "köppäinen" ei ole tuttu sana ja jäi vähän kysymysmerkiksi minulle, että tarkoittaako se köykäistä, tyhmää, vaivaannuttavaa, vastenmielistä vai mitä? Eka lause kuitenkin viittaisi siihen, että äiti olettaa jonkun saattavan? Ei vain osannut itseään siihen kuvitella syystä X?

Link to comment
Share on other sites

Meillä ei myöskään se, että pyysin isääni saattamaan saanut toivottua vastaanottoa. Isäni luuli, että on sitä tapahtuu vain elokuvissa, ei tosin täysin tyrmännyt ideaa, mutta äiti sen sijaan onnistui aikalailla pilaamaan fiiliksen koko jutusta disautettuaan myös muutamaa muuta seremoniaan liittyvää ideaa siinä sivussa.. Noh, ajattelin nyt sitten, että kanssani saapuvat mieheni tyttäret. :)

Link to comment
Share on other sites

 

 

 Itse järkeilin asian niin, että morsiamen luovuttaminen on enemmänkin kunnia-asia, kun minä sitä tyttärenä pyydän. Täytyy vissiin miettiä joku toinen ratkaisu.

 

Ei saa loukaantua, mutta miksi monet ajattelevat, että morsiamen saattaminen, kaasona oleminen jne. on ihan maailman isoimpia kunniatehtäviä. En minä ainakaan koe nousevani morsiamena yhtään sen korkeammalle pallille, että kenenkään pitäisi väen vängellä mua miellyttääkseen tehdä jotain mistä ei tykkää tai kokea jotain asiaa kunnia-asiaksi. Tässä tapauksessa äiti luultavasti ei kokenut asiaa luontevaksi ja kieltäytyi. Hyvä niin, ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä, ede morsianta mielyttääkseen.

 

Minusta saattaminen (toisin kuin esim. kaason tehtävät) ei ole niin iso ja vaivalloinen homma, että se pitäisi kokea tuollaiseksi "pakkopullaksi, jolla morsianta miellytetään". Joten minä olisin kyllä reagoinut maarit87:n tavoin ja ollut hyvinkin ihmeissäni, jos äiti/isä/ketä nyt pyytäisikin, ei haluaisi saattaa. Minusta tuo saattajaksi pyytäminen on kaunis ele, joka sanoo, että "toivon sinua rinnalleni / tukijaksi / liittoni hyväksyjäksi / osaksi tätä juhlapäivää". Ehkäpä sitten äiti ei tiedä, mitä se tarkoittaisi maarit sinulle? Tuo "köppäinen" ei ole tuttu sana ja jäi vähän kysymysmerkiksi minulle, että tarkoittaako se köykäistä, tyhmää, vaivaannuttavaa, vastenmielistä vai mitä? Eka lause kuitenkin viittaisi siihen, että äiti olettaa jonkun saattavan? Ei vain osannut itseään siihen kuvitella syystä X?

 

 

Tässä kohtaa morsiamen äiti on voinut lähestyä asiaa perinteisesti siitä näkökulmasta, että luovuttaja on mies (isä) eikä nainen siis luovuta toista naista. Sellaisia perinteisiä sovinnaisuus kysymyksiä, joiden pohjalta ei koe asiaa luontevaksi.

 

En tiedä mikä ko. murrealueella tarkoittaa köppäinen, mutta meillä se on  kevyempi versio ilmaisusta raihnainen.

Muokattu: , käyttäjä: Suli
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

 

 

 Itse järkeilin asian niin, että morsiamen luovuttaminen on enemmänkin kunnia-asia, kun minä sitä tyttärenä pyydän. Täytyy vissiin miettiä joku toinen ratkaisu.

 

Ei saa loukaantua, mutta miksi monet ajattelevat, että morsiamen saattaminen, kaasona oleminen jne. on ihan maailman isoimpia kunniatehtäviä. En minä ainakaan koe nousevani morsiamena yhtään sen korkeammalle pallille, että kenenkään pitäisi väen vängellä mua miellyttääkseen tehdä jotain mistä ei tykkää tai kokea jotain asiaa kunnia-asiaksi. Tässä tapauksessa äiti luultavasti ei kokenut asiaa luontevaksi ja kieltäytyi. Hyvä niin, ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä, ede morsianta mielyttääkseen.

 

Minusta saattaminen (toisin kuin esim. kaason tehtävät) ei ole niin iso ja vaivalloinen homma, että se pitäisi kokea tuollaiseksi "pakkopullaksi, jolla morsianta miellytetään". Joten minä olisin kyllä reagoinut maarit87:n tavoin ja ollut hyvinkin ihmeissäni, jos äiti/isä/ketä nyt pyytäisikin, ei haluaisi saattaa. Minusta tuo saattajaksi pyytäminen on kaunis ele, joka sanoo, että "toivon sinua rinnalleni / tukijaksi / liittoni hyväksyjäksi / osaksi tätä juhlapäivää". Ehkäpä sitten äiti ei tiedä, mitä se tarkoittaisi maarit sinulle? Tuo "köppäinen" ei ole tuttu sana ja jäi vähän kysymysmerkiksi minulle, että tarkoittaako se köykäistä, tyhmää, vaivaannuttavaa, vastenmielistä vai mitä? Eka lause kuitenkin viittaisi siihen, että äiti olettaa jonkun saattavan? Ei vain osannut itseään siihen kuvitella syystä X?

 

 

Tipzillahan tuossa sen jo totesikin. Mielestäni häissä on paljon vaativampiakin hommia tehtävänä, kuin morsiamen luovuttaminen, jos luovuttajalla ei mitään muuta roolia häissä ole :D Siinä mielessä kyseinen tehtävä ei minun mielestäni paljoa vaadi (pelkkä kävely minun vierelläni, eikä luovuttajan tarvitse edes pitää puhetta), eikä se edes ole mikään iso tehtävä, vaan kunniatehtävä. Isäni ei ole tulossa näillä näkymin häihin, veljeä minulla ei ole, siskoni mies ei ole minulle läheinen ja kummisetäänikin olen nähnyt viimeksi joskus 10 vuotta sitten rippijuhlissani, eli minulla ei ole ketään miesluovuttajaa. Äitini kanssa olen läheinen ja jos jonkun haluan minut luovuttamaan, niin tässä tapauksessa se olisi tietenkin äitini.

 

Kun äitini nyt ei lämmennyt ajatukselle, päädyttiin sulhon kanssa siihen että kävellään molemmat alttarille yhdessä.

Link to comment
Share on other sites

  • 5 weeks later...

Omakin isäni on ateisti. On kuitenkin ollut aina mukana kaikissa sukumme kirkollisissa toimituksissa, vaikka hieman vierastaakin kirkkoon menoa. On kuitenkin aikonut saattaa minut sitten meidän häissämme, tietysti jos kanta jossain vaiheessa muuttuu, niin sitten kai kävelen yksin tai mahdollisesti sulhasen kanssa yhdessä (voikohan niin edes tehdä). Tämänhetkinen suunnitelma vaihtoehtona on tietysti minulle kaikista mieluisin.

Link to comment
Share on other sites

....tai mahdollisesti sulhasen kanssa yhdessä (voikohan niin edes tehdä).

 

 

Tämä hääparin yhdessä saapuminen on kulttuurissamme se perinteisin tapa. Tosin jenkki-tapa, jossa isä luovuttaa "omistamansa ja  huollettavana olevan tyttären" tulevan aviomiehen "huollettavaksi ja vastuulle" on yleistynyt Suomessa reippaasti viimeisen 20-vuoden aikana.

 

Eli on erittäin suomalaista, perinteistä ja yleistä, että hääpari saapuu alttarille yhdessä (varsinkin, jos morsian on jo itsenäinen suhteessa lapuuden kotiinsa).

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

 

....tai mahdollisesti sulhasen kanssa yhdessä (voikohan niin edes tehdä).

 

 

Tämä hääparin yhdessä saapuminen on kulttuurissamme se perinteisin tapa. Tosin jenkki-tapa, jossa isä luovuttaa "omistamansa ja  huollettavana olevan tyttären" tulevan aviomiehen "huollettavaksi ja vastuulle" on yleistynyt Suomessa reippaasti viimeisen 20-vuoden aikana.

 

Eli on erittäin suomalaista, perinteistä ja yleistä, että hääpari saapuu alttarille yhdessä (varsinkin, jos morsian on jo itsenäinen suhteessa lapuuden kotiinsa).

 

 

 

Tämä olikin minulle uusi tieto. Olen aina kuvitellut tuota morsiamen saapumista sulhasen tykö isän käsipuolessa- tapaa perinteiseksi suomalaiseksi tavaksi :) Tai tuota morsiamen ja sulhasen yhteistä saapumista en ole koskaan nähnyt, siksi kai tuohon käsitykseen olen päätynytkin... 

 

Omillani/yhdessä miehen kanssa asun yllä, lapsiakin on jo pari kappaletta että sillä tavoin tässä itsenäisiä ollaan... Silti ajatus tuosta isän saattamisesta tuntuu kaikista miellyttävimmältä. 

 

Kysäisinkin tänään, että miten isä tuohon saattamisasiaan suhtautuu. Tuumasi vain, että totta kai saattaa, ja kertoi kokevansa kunnia-asiakseen tuon... Tuota ajatusta nyt varmaan sitten koetetaan toteuttaa ellei nyt mitään muuttujia tule. 

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Isi, ehdottomasti! Ei puhettakaan, etten isäni saattelemana alttarille astelisi. Loukkaannuin jopa, kun äitini sanoi "toivottavasti suostuisit siihen, että isäsi saattaa sinut alttarille, etkä pidä sitä naista halventavana tai omistamisena.." Se on minulle ollut AINA itsestäänselvys, että isä saattaa ainoan lapsensa, ehdottomasti. En pidä sitä mitenkään omistamisena tai muuna saissena, vaan ihanana perinteenä. Olen isin tyttö. EN oikein ymmärrä niitä, joilla on isiensä kanssa kaikki hyvin, perhe koossa yms. eivätkä missään nimessä halua saattoa... Jokainen taplaa tyylillään ja elämäntilanteet ja "arvot" ovat erilaisia, mutta näin minä ajattelen.

Muokattu: , käyttäjä: Rouvaksi_2015
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...