020814

Muita, jotka eivät kihlaudu, vaan kävelevät suoraan alttarille?

41 posts in this topic

Olen ollut aikaisemmin kahdesti kihloissa, joten kihlautumisesta on "mennyt maku".

Päätimme jo suhteemme alkutaipaleella ettemme vaihda kihlasormuksia, vaan kävelemme suoraan alttarille papin eteen.

 

Nyt siis on hääpäivä lyöty lukkoon :gpari:

 

Muita samanlaisia?

Edited by 020814

Share this post


Link to post
Share on other sites

No siis sillon kun ootte sopineet häistä, niin olette kihloissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, komppaisin tässä kyllä edellistä?

 

Kihlasormusten poisjättäminen taas on asia erikseen, sitä harrastanee aika moni. Muistelisin että sormuspuolelta löytyi keskustelujakin aiheesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen aloittajan linjoilla. Tuolla toisessa ketjussa aiemmin sainkin risuja niskaan, kun ilmoitin että en oikeastaan ole kihlautunut, vaan mentiin vaan naimisiin. 

 

Jokainen tietysti on sitä mieltä mitä on. Lähinnä miehen toiveesta emme järjestäneet kihlajaisia, emme vaihtaneet kihlasormuksia emmekä tehneet koko asiasta minkäänlaista numeroa, kumpikaan ei edes kosinut. Päätimme jonkun aikaa seurusteltuamme ja yhdessä asuttuamme, että menemme joskus naimisiin toistemme kanssa, tämä lähinnä keskusteltiin arkisten asioiden lomassa. Jotenkaan en kuitenkaan osaa tuota kihlautumisena pitää, eikä siitä ole minkäänlaista päivämäärää tai muutakaan jäänyt mieleen. Avioliiton syykin on lähinnä juridinen, kun on tarkoitus ostella yhteistä asuntoa ja kenties perustella perhettä sun muuta tässä lähivuosina. 

 

Naimisiin mentiin suhteellisen nopealla aikataululla ja vain ystävien todistaessa käräjäoikeudessa ja kerrottiin vanhemmillekin vasta jälkikäteen. (Hääjuhlat (joissa meillä on vihkiseremonian sijaan sormusten vaihto) on tulossa vasta kesällä, siksi kuljen vielä tittelillä morsian.  :girl_wink: )

 

En ole tämän asian suhteen mitenkään vanhanaikainen tai mitään, joten minusta on ihan ok sanoa, ettei ole oikeastaan ollut kihloissa, vaikkei mulla siis mitään kihlautumista vastaankaan ole. Ehkä koko sana on mun mielestä jotenkin kokenut inflaatiota sen takia, että esimerkiksi suvussani on paljon ikikihlautuneita (eivät näytä koskaan niitä häitä järjestävän, takana jo kymmeniä vuosia kihloissa) ja myöskin hyvin nuorena kihlautuneita/eronneita/uudelleenkihlautuneita/eronneita/kihlautuneita jne...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä te minunkin mielestä kihloissa olette.

 

"Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki."

(lähde: http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioliittolain 1§ sanoo, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."

 

Siitä, miten kihlautuminen ilmenee (juhlat, sormukset, parin omat sanavalinnat tms.) ei ole erikseen lailla säädetty. Lait ovat tietysti ihmistenvälisiä sopimuksia. Minusta kuitenkin kihlautuminen on kahden ihmisen välillä tapahtunut, kun on sovittu naimisiin menosta konkreettisine hääpäivineen. 

 

Parin oma sopimus siitä, että "ei mennä kihloihin ennen häitä", on myös ihmisten välinen sopimus, mutta yksilötasolla. Sinänsä toki kunnioitettava, jos pari ei halua kihloista puhua, vaikka "juridisesti" olisikin kihloissa. Kihlauksella ei taida sinänsä mitään käytännön juridista merkitystä enää tänä päivänä olla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Se (ainoita, jollei peräti ainoa?) juridinen vaikutus on, että oikeudessa voi kieltäytyä todistamasta kihlattuaan vastaan. Näin puoli-OT.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, kylla sita ollaan kihloissa jos on sovittu naimsiiinmenosta. Ei siihen sormuksia tai polvistumisia tarvita, etta on kihloissa. Minusta on hassua, etta tasta tehdaan muka mielipideasia, kun tama ei ole mielipiteesta kiinni, vaan siita mita kihlautuminen tarkoittaa.

Edited by Roslin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös muuten esteidentutkintalomakkeessa puhutaan kihlakumppaneista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Parin oma sopimus siitä, että "ei mennä kihloihin ennen häitä", on myös ihmisten välinen sopimus, mutta yksilötasolla. Sinänsä toki kunnioitettava, jos pari ei halua kihloista puhua, vaikka "juridisesti" olisikin kihloissa. Kihlauksella ei taida sinänsä mitään käytännön juridista merkitystä enää tänä päivänä olla. 

 

Ehkä myös tästä syystä koen ton sanan vanhahtavana ja aika turhana.  

 

^Se (ainoita, jollei peräti ainoa?) juridinen vaikutus on, että oikeudessa voi kieltäytyä todistamasta kihlattuaan vastaan. Näin puoli-OT.

 

Millä se todistetaan vaikkapa oikeudessa, että on kihlauduttu? Se kun on niinkin virallinen asia, ettei mihinkään rekisteriin moista merkitä tai kirjata. Avopuolisoudesta jää sentään jonkunlainen merkintä talonkirjoihin tai vuokrasopimukseen ynnämuihin, mutta ei kaikki kihlautuneet asu avoliitossa. Käsittääkseni siis myös avopuolisoa vastaan on oikeus kieltäytyä todistamasta oikeudessa. Samoin kuin muitakin perheenjäseniä tai perheenjäseniksi rinnastettavia vastaan. 

 

Minusta on hassua, etta tasta tehdaan muka mielipideasia, kun tama ei ole mielipiteesta kiinni, vaan siita mita kihlautuminen tarkoittaa.

 

Miksi se ei voisi olla mielipideasia? Ei kutominen ole mun mielestäni neulomista, vaikka jotkut niin väittääkin ja jossain se sana sitä tarkoittaa. Ei tuima ole mun mielestäni suolatonta, vaikka jotkut niin väittääkin ja jossain se sana sitä tarkoittaa. Enpä tuolle silti mitään voi, joten olkoon sitten niin. Ihmisillä on mielipiteitä. Mulle kihlaus on on vain sana, ja mulle on ihan ok että osalle ihmisistä se tarkoittaa jotain muuta kuin sille toiselle osalle. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tokihan kukin saa olla mita mielta haluaa, mutta se ei muuta sita tosiasiaa, etta kihlat tarkoittaa aikaa naimisiinmenopaatoksen ja naimisiinmenon valilla, oli se aika sitten mika hyvansa. Aivan kuten sanojen eri merkitykset murteissa eivat myoskaan poista sanojen virallista merkitysta. Tuiman merkitys on ankara tai kova, vaikka joku jossain pain maata kayttaisikin sita sanoessaan suolaton.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on kestoaihe naikkareissa, mistä on väännetty aina naikkareidenkin alkuajoista asti. Kyllä omankin käsityksen mukaan kihloissa ollaan, kun kositaan/häistä sovitaan. Jos se osapuolista helpommalta tuntuu olla olematta kihloissa ennen virallisia nimiä paperissa, sitten niin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä olen kanssa sitä mieltä että jos häistä on sovittu niin siinä samalla on menty kihloihin. mutta eihän sitä tarvitse mitenkään juhlistaa tai julistaa. Eihän tosiaan tarvitse ostaa kihlasormuksia, pitää kihlajaisia tai muutenkaan päättää mitään kihlapäivää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin itse ajattelen, että kihloissa ollaan vasta silloin kuin on tarkka hääpäivä päätetty. Esim. en koe, että pari, joka sanoo toisilleen, että haluan olla kanssasi aina tai haluan kanssasi naimisiin muutaman vuoden päästä, että he olisivat kihloissa. Jollei asioista olla puhuttu tarkemmin TAI JOS PARI EI KOE OLEVANSA KIHLOISSA.

Kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka kihloihin mennessään eivät päätä hääpäivää heti tai heillä ei välttämättä koskaan tule olemaankaan häitä. He ovat silti kihloissa, vaikka heille kihlautuminen merkitsee eri asiaa. Merkitseehän avioliittokin toiselle uskonnollista asiaa elämässä ja toiselle juridista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika turha keskustelu oikeastaan. Samalla tyylillä voitaisiin miettiä sitäkin, onko koira kissa, jos joku on sitä mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi ihmeessä tämä aihe aina nostattaa niin vahvoja tunteita  :huh: ? Mitä väliä sillä on, miten joku muu asian mieltää? Kaikille ei kihlaus ole The Thing.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Se (ainoita, jollei peräti ainoa?) juridinen vaikutus on, että oikeudessa voi kieltäytyä todistamasta kihlattuaan vastaan. Näin puoli-OT.

 

Kihlauksella ei ole vaikutusta edes tähän. Myös muuta seurustelukumppaniaan vastaan voi kieltäytyä todistamasta, vaikkei olisikaan kihloissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi ihmeessä tämä aihe aina nostattaa niin vahvoja tunteita  :huh: ? Mitä väliä sillä on, miten joku muu asian mieltää? Kaikille ei kihlaus ole The Thing.

 

Olen samaa mieltä että sillä ei hirveästi pitäisi olla väliä miten muut kihlautuvat tai ovat kihlautumatta. Mutta ns. teinikihlojen yleistymisen johdosta on kieltämättä alkanut hieman nyppimään se että kihlauksen merkityksestä ja määritelmästä on tehty mielipideasia. Kun itse kihlaudun, niin toivon sormuksen viestittävän muille sanattomasti että olen menossa naimisiin, siinä missä kaksi sormusta sitten viestittäisivät että olen naimisissa. Nykyään jos näen vaikka kadulla törmätessä jollain puolitutulla sormuksen, en voi small talkin yhteydessä onnitella tulevista häistä koska on melkein 50/50 mahdollisuudet onko sormuksen viesti tarkoitettu kuuluvan "olen kihloissa, siis menossa naimisiin" VAI "olen kihloissa, siis seurustelen vakavasti". Jälkimmäisessä tapauksessa olisi todella kiusallista onnitella/kysyä häistä, mikäli ko. ihmisen mielestä kihlaus ei tarkoita aikaa kosinnan ja häiden välillä, vaan "pelkkää" merkkiä sitoutumisesta tai sitä että naimisiin saatetaan mennä sitten joskus jos siltä tuntuu. On onniteltava kihlauksesta itsestään, mikä on tietenkin poliittinen ratkaisu tähän, mutta sitten kun itse olen kihlasormuksen kantaja, niin harmittaa että ympärillä olevat ihmiset eivät sormuksesta itsestään voi tietää olenko vain vakavassa suhteessa vai menossa naimisiin. Tuntuu turhauttavalta että jos olisin sen small talkin toisen osapuoli, minua onniteltaisiin kihloista ja joutuisin vielä erikseen tähdentämään että olen siis suunnittelemassa häitä.

 

Tämä oli tietenkin vähän OT keskustelun aiheeseen joka on täysin päinvastainen tilanne. Mutta oli kyseessä sitten se että ihmiset kihlautuvat aikomatta mennä naimisiin tai että mennään naimisiin ilman kihloja, niin se että ihmisillä on tyystin eri käsitys sille mitä kihlaus tarkoittaa, aiheuttaa ihan ymmärrettävästi hämminkiä muissa ihmisissä. Kihlauksella nyt kuitenkin on se Yksi Ainoa Virallinen määritelmä, ja kun itselle kihlauksen tarkoitus on itsestäänselvästi se miten sanakirja sen määrittelee, sitä toivoisi että ei joutuisi omien kihlojensa merkitystä selventämään kenellekään.

 

Mutta loppujen lopuksi. Kukin tyylillään, jos ei miellä olevansa kihloissa vaikka avioituukin niin olkoon niin. Voihan esim. harvakseltaan ratsastusta harrastava kieltää olevansa "ratsastaja", mikäli mieltää itse ratsastajan tarkoittavan aktiiviharrastajaa tai kilparatsastajaa. Tai sitten joku voi ostaa itselleen kitaran, pitää sitä esillä aikomatta kuitenkaan soittaa sitä ja väittää silti olevansa kitaristi mikäli omasta mielestään siihen riittää pelkkä kitaran omistaminen. Ulkopuolinen saattaa silti käsittää toisin, ja se on vain hyväksyttävä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on niin ihana vääntöaihe, aina ja kaikkialla ;)

 

 

Minä ja mieheni olemme sopineet menevämme naimisiin sitten kun ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, johon nyt on joitakin vuosia vielä aikaa.

Lain kirjan mukaanhan me siis olemme kihloissa, eikö?

"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." (Avioliittolaki,1 §)

 

Mä en silti koe meidän olevan kihlapari, ja aikanaan varmaankin suoritetaan esteidentutkinta ja varataan aika maistraattiin ilman sen kummepaa hässäköintiä. Jos mä nyt jollekin ystävälle sanoisin meidän olevan kihloissa, niin kyllä siinä aika paljon saisi selitellä ettei olla "menty kihloihin" tai kosittu tai ostettu sormuksia jne, vaan että ollaan jo vuosia sitten sovittu naimisiinmenosta ja oltu ns. kihloissakin jo vuositolkulla.

 

Entä jos vaikka mieheni haluaisikin yllättää vielä minut, ja kosia oikein sormuksen kera? Voisinko ajatella meidän kihlautuneen silloin? Pikaisesti muita keskusteluja selasin, ja olin huomaavinani että naimisiinmenosta ja kihlautumisesta on parin välillä usein sovittu etukäteen yhdessä, ja (yleensä) mies sitten erikseen kuitenkin vielä kosinut. Eikö se nyt vähän tavallaan sodi tätä vastaan? Mulla katosi nyt itseltäkin vähän punainen lanka tästä tekstistä, yritän nyt siis kai jotenkin kyseenalaistaa että täytyykö tuota avioliittolakia ajatella tässä aivan täysin kirjaimellisesti..? :)

 

Selvennän nyt siis vielä että minä kyllä ymmärrän ja tiedän ettei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlautumista, eikä myöskään voi sanoa olevansa kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin. Tämmöstä hyväntahtoista pohdintaa vaan..

 

Eli siis joo, naimisiin mennään meillä "kihlautumatta", vaikka siis kaiketi kihloissa ollaankin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Marjomar, mä ymmärrän täysin sun pointin!! En ole ottanut osaa tähän kesksteluun aiemmin, sillä en olisi osannut selittää kantaani noin hyvin. Meillä siis suunnilleen sama tilanne kuin teillä, ollaan sovittu, että mennään naimisiin kolmen vuoden kuluessa, mutta en tosiaan koe meidän olevan kihlapari!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ja mieheni olemme sopineet menevämme naimisiin sitten kun ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, johon nyt on joitakin vuosia vielä aikaa.

Lain kirjan mukaanhan me siis olemme kihloissa, eikö?

"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." (Avioliittolaki,1 §)

 

Mä en silti koe meidän olevan kihlapari, 

Niin, totta. Ehka tassa tullaan saman kaltaiseen tilanteeseen kuin silloin, etta ihminen ei koe olevansa sita sukupuolta, jota on. Siita kokemuksesta huolimata hanet luokitellaan synnynaisen sukupuolen mukaan (ja ihan vain varmuudeksi ja selvennykseksi, en ole mitenkaan transseksuaalisuutta vastaan). 

 

Entä jos vaikka mieheni haluaisikin yllättää vielä minut, ja kosia oikein sormuksen kera? Voisinko ajatella meidän kihlautuneen silloin? Pikaisesti muita keskusteluja selasin, ja olin huomaavinani että naimisiinmenosta ja kihlautumisesta on parin välillä usein sovittu etukäteen yhdessä, ja (yleensä) mies sitten erikseen kuitenkin vielä kosinut. Eikö se nyt vähän tavallaan sodi tätä vastaan?

Olen samaa mielta. Toki kukin tehkoon tyyillaan, mutta minusta on vahan hassua, etta nainen ensin vaati saada valita sormuksensa, kihloista sovitaan, mutta miehen on silti viela kosittava muka yllattaen ja romanttisesti. Toisaalta, minun on ehka helppo puhua, kun sain taydellisen yllarikosinnan ja miehen valitsema sormuskin miellytti :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hmm, no ei menneet nyt lainaukset putkeen...Sori, mutta ehka ihmiset ymmartavat mika on minun  ja mika Marjomarin kommentti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on niin ihana vääntöaihe, aina ja kaikkialla ;)

 

 

Minä ja mieheni olemme sopineet menevämme naimisiin sitten kun ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, johon nyt on joitakin vuosia vielä aikaa.

Lain kirjan mukaanhan me siis olemme kihloissa, eikö?

"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." (Avioliittolaki,1 §)

 

Mä en silti koe meidän olevan kihlapari, ja aikanaan varmaankin suoritetaan esteidentutkinta ja varataan aika maistraattiin ilman sen kummepaa hässäköintiä. Jos mä nyt jollekin ystävälle sanoisin meidän olevan kihloissa, niin kyllä siinä aika paljon saisi selitellä ettei olla "menty kihloihin" tai kosittu tai ostettu sormuksia jne, vaan että ollaan jo vuosia sitten sovittu naimisiinmenosta ja oltu ns. kihloissakin jo vuositolkulla.

 

Entä jos vaikka mieheni haluaisikin yllättää vielä minut, ja kosia oikein sormuksen kera? Voisinko ajatella meidän kihlautuneen silloin? Pikaisesti muita keskusteluja selasin, ja olin huomaavinani että naimisiinmenosta ja kihlautumisesta on parin välillä usein sovittu etukäteen yhdessä, ja (yleensä) mies sitten erikseen kuitenkin vielä kosinut. Eikö se nyt vähän tavallaan sodi tätä vastaan? Mulla katosi nyt itseltäkin vähän punainen lanka tästä tekstistä, yritän nyt siis kai jotenkin kyseenalaistaa että täytyykö tuota avioliittolakia ajatella tässä aivan täysin kirjaimellisesti..? :)

 

Selvennän nyt siis vielä että minä kyllä ymmärrän ja tiedän ettei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlautumista, eikä myöskään voi sanoa olevansa kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin. Tämmöstä hyväntahtoista pohdintaa vaan..

 

Eli siis joo, naimisiin mennään meillä "kihlautumatta", vaikka siis kaiketi kihloissa ollaankin :D

 

Kosinta ja kihlaus ovat eri tapahtumat, tai ainakin ennen vanhaan ne ovat olleet toisistaan erillään. Mies pyysi morsiammen isältä kättä, sai luvan kosia, kosi ja sai myöntävän vastauksen. Sen jälkeen perheet sopivat kihlajaisista (ja myötäjäisistä), joiden juhlimisen jälkeen kihlaus oli virallinen. Kihlajaiset olivat melkeinpä yhtä suuri juhla, kuin häät. Kosinnan ja kihlajaisten välissä pari ei ollut vielä kihlapari, vaan puhuttiin kihla-aikeesta. Tänä aikana perheet tutustuivat toisiinsa ja tulevat appivanhemmat tulevaan miniäänsä tai vävyynsä. Kihlaus oli vakava asia, joka sinetöitiin sopimuksella. Sopimuksen rikkomisesta tuli jokin rangaistus.

 

Joten, teidän välillä on kihla-aie  ^_^ Epäilijöille sanotte, että noudatatte vanhan perinteen yhtä osaa, nykyään kun se niin surullisesti skipataan kokonaan yli. Haluatte tutustua toisiinne ja toistenne perheisiin kunnolla ennen kihlautumista. Koska olette kuitenkin moderni pari, ette halua kihlajaisia juhlia, eikä isän mielipidettäkään kysytä, vaan menette sitten suoraan kihla-aikeesta itse asiaan, eli naimisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti oikein tätä keskustelua varten rekisteröityä tänne :D

 

Eli ollaan nyt tuon miehekkeen kanssa oltu yhdessä 11 vuotta (tulee syyskuussa täyteen) ja me ei olla, periaatteessa, kihloissa. Siitä saakka kun meille tuli 8 vuotta täyteen, olen vängännyt(en kuitenkaan painostanut :grin:  ) kihloihin menoa. Vihdoin viime vuonna mieheke sai kakaistua suustaan että ajatus kihloihin menosta ahdistaa suunnattomasti  :blink:  En tiedä mistä tuollainen ahdistuneisuus edes tulee. Saatiin kuitenkin asiat puhuttua, minä tietenkin heti varmistelemaan että mitä mieltä hän on sitten naimisiin menosta? Ei kuulemma se ahdistanut  :tender:  Sovittiin sitten ettei mennä kihloihin ollenkaan, vaan marssitaan suoraan alttarille (tai niinkuin mieheke sanoi: "Mennään kihloihin 15 minuuttia ennen alttarille astumista "

 

Kuitenkin ollaan sovittu, että mennään joskus hamassa tulevaisuudessa naimisiin. Eli jos miehekkeeltä kysyy, ni me ei olla kihloissa, vaan avoliitossa (asutaan saman katon alla) Mutta jos multa kysytään, ni me ollaan kihloissa, ilman sormuksia vaan  :rolleyes:

Aattelin päästä itse helpommalla ja aatella että ollaan kihloissa ja antaa miehekkeen aatella mitä tykkää  :lol:

 

Eli periaatteessa me ollaan pariskunta, joka marssii suoraan alttarille  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kihloissa ilman sormuksia. Halutaan siis vain yhdet sormukset ja ne ovat sitten vihkisormukdet. Kykaan ei tiedä, että ollaan kihloissa. Facebookissa ollaan 'in relationship' ei vaihdettu siihen että ollaan kihloissa. Naimisiinlin luultavasti 'karataan' eli kipaistaan maistraatissa ihan kahdestaan ja kerrtoaan kaikille vasta avioitumisen jälkeen :) Mutta tällä hetkellä ollasn kihloissa js silöä on meille suuri merkitys,se on meidän kahden välinen sopimus, vaikkei sitä ole julkistettu mitenkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now