Guest Riika(Guest)

Puhuitteko etukäteen, millaista kosintaa ET halua?

268 posts in this topic

Juttelitteko ennen kihloihin menoa siitä, miten et(te) halua kosinnan / kihloihin menon tapahtuvan?

Me juteltiin, muka noin "yleisellä tasolla"  ;) . Minusta tuntui tärkeälle että mies tiesi etten haluaisi missään nimessä kosintaa ulkomaanmatkalla tai yleisenä juhlapäivänä tai kummankaan syntymäpäivänä (tuntuu että jokin edellämainituista pätee lähes jokaiseen tuttavapariskuntaan ja en vain halunnut noin ennalta-arvattavaa kosintaa). En kyllä toivonut myöskään ihan superarkista kosintaa kotisohvalla... vaikka varmasti sekin olisi ollut omalla tavallaan ihanaa.. mutta toivoin jotain romanttisempaa. Enkä myöskään missään nimessä halunnut sopia kosinnasta miehen kanssa etukäteen. Ja vihjasin että olisi se kiva jos olisi joku, vaikka rautalangasta väännetty, sormus kosintahetkellä...

Lisään vielä etten esittänyt miehelle näitä halujani näin vaan vastailin hänen kierrellen ja kaarrellen esittämiinsä kysymyksiin  :) . Ja kosinta oli IHANA  :D ! Täydellinen. Vaikka millainenpa muukaan se olisi voinut olla, kun kosijana oli Oma Kulta  :D . Vaikka hän olisi tehnyt jotain eri tavalla kuin olin toivonut, olisi se silti ollut ihanaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä mainitsin joskus, että en pitäisi siitä, jos minua kosittaisiin julkisella paikalla. Siis niin, että sen kuulisi ja "todistaisi" muutkin kuin minä. Mieheni tuntee kyllä minut ja tietää, että inhoan yllätyksiä enkä todellakaan halua mitään ällöttävän hempeää kosintaa. Suora kysymys silloin kun siltä tuntuu ja se siitä. Sellaisen sainkin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ilmotti mulle jo ennen kun asuttiin yhdessä, että hän on valmis menemään mun kanssa naimisiin heti kun se mulle sopii. Tuli sillon vähän yllätyksenä, mutta oli kyllä todella kiva kuulla, että rakkaani oli jo sillon niin tosissaan ja varma siitä että haluaa olla mun kanssa hautaan asti. Mä olin meistä se epävarmempi osapuoli, ja heti kun olin valmis ja ihan varma, ilmotin asiasta miehelle, joka ilostu tosi paljon ja melkein samantien käytiin ostamassa kihlasormukset. Naimisiin meno kuului molempien mielestä tietenki asiaan, joten se tarkotti sitte vaan päivän päättämistä. Sen kummempaa kosintaa ei meillä ollu, enkä sitä olis edes halunnut, olis vaan tuntunu teennäiseltä kun molemmat oli jo yhtä mieltä asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli kai enemmän kysymys siitä mitä mies halusi, itselleni olisi kelvannut ihan kotisohvakin, tosin ehkä vähän koristeltuna vaikka viinipullolla ja kynttilöillä. Eipä tosin näin käynyt, vaan meidän "minikesälomalla" mies sitten kosi.  :-X Ainoat "vaatimukset" mitä minulla oli, oli että se pitää tulla suorana kysymyksenä eikä mitenkään yhdessä sopien, ja että kosintahetkellä ei ole sormuksia sillä silloin en olisi saanut itse valita sormustani. Toisin sanoen kaikkiin hääaiheisiin vihjailuihin vastasin että "mitä, ei mua ole kosittu, tiedä meenkö ikinä naimisiin" tosin sellasella virneellä varmaan että tiesi kyllä vastauksen mieskin etukäteen...

Kyllä se silti mun eteen polvillensa meni ja tilanne yllätti aivan täysin - vei multakin kirjaimellisesti jalat alta ja toi mustelmat polviin!  ;D (ja sormuksen sormeen, sehän siinä kai oli pääasia  ;D)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mies rupes puhumaan jo puolen vuoden seurustelun jälkeen että tahtois vähän niin ku kosia mua. Tiesin jo sillon, että kyllä tää on se mies minkä pidän koko loppuelämäni ajan, mutta silti sanoin, että mun ehto on, että pitää olla kulunut vuosi seurustelun alusta, ennen kuin saa kosia. Koskaan en sanonut miehelle, että tahdon itse valita sormukseni, mutta rivien välistä onneks tajus sen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei puhuttu millaista kosintaa EN halua, emmekä millaisen mahdollisesti HALUAN.

Mies sai kosia ihan niin kuin parhaaksi katsoi  ;). Oman mieheni tuntien ja hänen tuntien minut, ei tullut mieleenkään että hän olisi kosinut tyyliin korismatsissa, niin että kosinta olisi näytetty koko yleisölle screeniltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En haluaisi kännikosintaa enkä 'mennäänkö kihloihin' kosintaa :D

Kosinnan pitää koskea naimisiinmenoa eikä mitään kihlausta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei olla puhuttu kun oltiin vaan yks päivä, että nyt naimisiin ja sillä siisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, aiheesta kyllä puhuttiin. Minä olen aina joka paikassa jul(k)istamassa mielipiteitäni - en halunnut mitään polvistumisia - joten mies kyllä tiesi sen etukäteen. Keskustelu ei ollut mikään: en halua että kosit minua polvistuen, vaan yleisemmällä tasolla, eikä mitenkään edes henk. koht. vihjauksin höystettynä. Onneksi meillä muuten on aika samantyyliset ajatukset siitä mikä on kornia ja mikä kivaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei puhuttu.

Minä olin aikaisemmin sitä mieltä, etten ikinä mene naimisiin, mutta mies uskalsi silti kosia.

Itse kosinta oli aika "tylsä", mutta kaikessa "tylsyydessään" silti ikimuistettava. Voiko se koskaan olla unohtumaton?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei taidettu puhua aiheesta etukäteen. Tai siis tottakai oltiin puhuttu kihloihin ja naimisiin menosta yleisellä tasolla, mutta en mä kyllä lähtenyt mitään erityistoiveita esittämään että "tee sitten niin tai näin" tai "ei missään nimessä noin". Musta tuntuu vähän hassulta, että tilannetta pitäis jotenkin etukäteen lavastaa. Eikös tärkeintä ole kuitenkin se itse kosinta, ei se miten tai missä se tapahtuu?

Sen verran hyvin mun mies mua kuitenkin tuntee, että tiesi olla ostamatta sormusta etukäteen. Mulla on kuitenkin sen verran "tarkka" maku, että halusin vaikuttaa itse sormuksen valintaan.  :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ehditty keskustelemaan asiasta, mutta olin aina sitä mieltä, että olisi kamalaa tulla kosituksi julkisella paikalla tai tilanteessa, jossa on muita ihmisiä.

Voiko sellaisessa tilanteessa kukaan sanoa "ei"?  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoin ukolle että en halua että kosinta tapahtuu niin että minulla ei ole rintsikoita.  ;D Noo...Eiköhän se sitten aamuyöstä polvistunu sängyn viereen...Kosinta oli ihana, parempi kuin olisin ikinä osannut toivoa ja rintsikoiden puutos ei haitannut ollenkaan :)

Olen Nettyn kanssa samoilla linjoilla. Painajaisia olisi ollut kosinta vain "kihlauksena" ilman lupausta avioliitosta tai sitten kännikosinta...Yök!  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei puhuttu etukäteen mitään kosinnasta. Mieheni tuntien voin kyllä luottaa siihen, ettei hänen tyylitajunsa petä, hän kyllä tietää mistä pidän. Ja niin kävi kosinnassakin.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

no ei todellakaan!naurettavaa...jos tyttöystävä olis alkanu puhuun tommosia en ikipäivänä olis kosinut,

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan puhuttu mitä ei haluta ja mitkä asiat miellyttää, ja näitä asioita on keskusteltu aivan suhteen alusta lähtien, sillä haluamme olla avoimia, rehellisiä, ja suorapuheisia toiveidemme suhteen.

Meillä kaikki asiat nostetaan 'kissoina pöydälle' jo etukäteen ja puidaan monenlaisia asioita, sellaisiakin mitkä eivät ole laisinkaan ajankohtaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ei olla puhuttu kun oltiin vaan yks päivä, että nyt naimisiin ja sillä siisti.

Näin meilläkin tehtiin. Kymmenen vuoden seurustelun jälkeen se kosinta ois tuntunu jotenkin vähän hassulta jutulta, oli vaan paljon luonnollisempaa todeta että varattaisko ens kesälle kirkko ja sitten pistää töpinäksi  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
no ei todellakaan!naurettavaa...jos tyttöystävä olis alkanu puhuun tommosia en ikipäivänä olis kosinut,

Ymmärrän. Jos kerran haluaa, että mies kosii, niin ei kai sille nyt sentään ihan sanoja voi suuhun laittaa..? Jos on oikean ihmisen kanssa yhdessä niin luulisi sen tietävän, millainen kosinta tyttöystävän mielestä on ihana tai kamala... Ja kyllä minun mielestäni miehelle pitää antaa mahdollisuuksia muuhunkin kuin vain siihen, että hän esittää kosinnan siinä paikassa ja niillä sanoilla kuin tyttöystävä on sanonut. No joo, tapoja on monia, mutta kyllä minä olin poikaystäväni kanssa kosintavaiheessa sen verran tuttu, että hän tiesi, minkälainen tilanne olisi minusta inhottava (ja koska kerran sydämeni valittu on, oli asiasta myös samaa mieltä :)).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus seurustelun alkuaikoina puolileikillään juteltiin jotain aihetta sivuavaa ja silloin sanoin, että mä olen aina toivonut, että mies on se, joka kosii. Muuta ei puhuttu, jätin kokonansa miehen huoleksi tämän asian.

Ihan mahdoton koko ajatus, että oman rakkaan esittämä kosinta ei olisi ollut mieleinen, olisipa se hoidettu miten ja missä tahansa. Vaikka mies olisi valinnut mun mielestä mauttomimman tavan kosia, eiköhän se kuitenkin olisi ollut yksi mun elämäni ihanimmista hetkistä  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina yritin vain kiivaasti torjua kaverini aanekkaasti, ja toistuvasti, esittamia "kosintasaantoja": sormuksen pitaa olla vahintaan kahden kuukauden palkan arvoinen, sormus pitaa olla jo valittuna, kosinta ei saa tapahtua syntymapaivana tai muuna merkkipaivana - muuten kosija kosii vain, kun ei muutakaan lahjaa keksinyt... ::)

Hadissani muistuttelin sitten valilla, etta ei se nyt niin nuukaa ole, mitaan somustakaan tarvita... (lue: pliiiiiis kosi, edes joskus, jooooooko?)

...tulihan se sielta sitten lopulta.

;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei muuten puhuttu kuin että molemmat oltiin samaa mieltä siitä, että kihloihin meno edeltää selkeästi naimisiin menoa.

"Kosinta" jos sitä sellaiseksi voi sanoa (ei siis tullut suoraa kysymystä vaan hienovarainen ehdotus!) oli totaalinen yllätys ja tapahtui hyvin intiimisti ja vähäeleisesti.

Olin kyllä tosi onnellinen vaikka - tai juuri siksi että - mitään perinteisiä kosinnan elementtejä (käden pyytäminen isältä, polvistuminen, juhlallinen kysymys, sormus valmiina) ei ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No ei kyllä puhuttu, paitsi että saatoin jossain sivulauseessa mainita, etten oikein välittäisi mistään hämmentävistä spektaakkeleista kosinnan yhteydessä ;)

... eikä sellaisia sitten tullutkaan (mieheni tuntien ihme olisi ollutkin, jos olisi tullut...), kyllä se ns. arkiromantiikka vaan on parasta! :-*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etukäteen oon kyllä sanonut meihelle minkälaista korintaa en ainakaan halua vaikka tässä ei vielä sillä olekkaan kiire  ;D Ei julkisilla paikoilla tai sukulaisten seurassa  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni tilanne ei olisi ollut aito, jos olisin kertonut miehelleni, miten kosia, minkälainen sormus ym.

Meil meni niin, että hieman vihjailin asiasta  ::) ja sitten käytiin yhdessä ostamassa sormukset ja laitettiin ne sormiin meille tärkeällä paikalla ja avattiin skumppa. Sitten oli vielä kihlajaiset sukulaisille ja ystäville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se vaan on niin et jos naimisiin menee niin miehen on tiedettävä milloin kosii ja minkälaiset sormukset ostaa! Ei tulis kuuloonkaan jos pistäis koon 18 täysin mauttoman sormuksen jossain raviradan reunalla sormeen ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now