Charlene

Vanhempien reaktio hääuutisiin

479 posts in this topic

Meillä vanhemmat olivat ihan kiitettävässä määrin innoissaan uutisestamme  :)

Isä oli kovin otettu, kun sulho kaivoi takkinsa taskusta konjakkipullon ja ehdotti vaihtokauppaa  ;D

Kihloissa kun ollaan oltu jo jokunen vuosi, niin eipä tuo kellekään ole näyttänyt olevan kauhean suuri yllätys tämä naimisiin meno ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella iloisia olivat kaikki. Myöhemmin kuulin molempien siskoilta, että molemmat äidit olivat jo vuoden päivät odotelleet malttamattomana sormuksen ilmestymistä kuvioihin  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun vanhemmat oli oikein iloisia ja onnellisia meidän puolestamme, kun kerroimme menevämme naimisiin. Sulhon vanhempien reaktio oli enemmänkin semmoinen "aijaa", kuten näköjään monella muullakin. Mua hieman ihmetytti se, koska kuvittelimme, että anoppi olisi oikein innoissaan, kun edes yksi lapsista järjestää kunnon häät. Mutta ehkä hän olisi sitten halunnut järjestää niille tyttärilleen niitä häitä ::). Lisäksi ihmetystä lisäsi se, että suurena juoruajana tunnettu anoppi ei ollut kertonut tulevista häistämme muille perheenjäsenille (sulhon siskoille) mitään moneen kuukauteen. Ei vissiin ollut riittävän mielekäs juoru. :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaikista eniten innoissaan olivat mun ihanat siskot. Mun ja sulhasen vanhemmat vaan lähinnä totesivat että "aijaa" vaikka tosiaan naimisiinmenosta oli kyllä molemmilta tahoilta kyselty useampaan kertaan. Ei kai se sit ollut mikään uutinen tai yllätys, josta johtui toi arkinen suhtautuminen. Tai sit ne ehkä ajatteli tulevaa rahanmenoa (vaikka kyllä luultavasti halutaan maksaa kaikki kulut itse). Niin ja lisäks sulhanen on jo kerran ollut naimisissa niin se ehkä selittää hänen vanhempiensa suhtautumista kun ovat jo aikaisemminkin poikansa häitä viettäneet...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhanen teki perinteisesti ja meni minun vanhemmilta "luvan" kysymään, vei mennessään viiniä tulevalle appiukolle ja ruusuja anopille!  :-X Vaikka uutinen ei varmastikaan ollut yllätys niin menihän ne vähän hämilleen..  :D Molempien vanhemmat olivat kuitenkin ilmoituksesta iloisia ja ovat meidän naimisiin menoa jo varmaan odotelleetkin, kun kuitenkin kohta 7 vuotta ollaan yhdessä oltu.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä ainakin vanhemmat ilahtu kuullessaan et me mennään naimisiin, etenkin äiti...isä ei paljoo mitään sanonu, mutta tiedän että on tyytyväinen ;D...muu suku meidän puolelta ei sitten vielä häistä mitään tiedäkkään.ja poikaystävän vanhemmatkin olivat ihan mielissään, kun kuulivat uutisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä kummankin vanhemmat olivat aavistaneet ettei kauan mene kun kihloissa ollaan, mikä tarkoittaisi ettei mene häihinkään kovin kauaa. isien reaktiot ei olleet niin selkeät kuin äitien mutta tyytyväisiltä nekin on vaikuttaneet :D heti meidän seurustelun alussa äitini vihjaisi että se taitaa olla menoa nyt, sulhoni äiti taasen oli tanssahdellut riemusta koko yön kun 07.07.07 illalla soitin hänelle että sain juuri kihlasormuksen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki yllättyivät, mutta innostuivat saman tien. Hössötys alkoi heti...  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äidiltä ei oikein tullut minkäänlaista reaktiota. Jatkoi vaan hommiaan ja välillä kyseli jotain "olettekos jo miettineet missä teidät vihitään?" tms. Odotin vähän jotain muuta.. Sisko otti uutisen vastaan tosi iloisena. Isä yllättyi positiivisesti kun mic kysyi isältä, haluaisiko tämä taluttaa tyttärensä alttarille  :-X  Miehen äiti oli tosi iloinen ja innoissaan, vähän jännittää vieläkin millainen anoppidezilla siitä kehkeytyykään.. ;) ja isänsä myhäili tyytyväisenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vanhemmat innostuivat. Eikä tullut tippaakaan yllätyksenä, yhdessä ollaan oltu kohta kuus vuotta ja yhteinen lapsikin jo on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlauksemme otettiin iloisina vastaan. Jopa oma, "juro" isäni pomppasi oikein tuolilta pystyyn onnittelemaan. Äitini oli hieman vaisumpi, mitä ihmettelin silloin, mutta hän taisi olla vähän yllätetty. Isäni oli moista uutista jo odottanutkin, samoin sulhasen isä. Hekin olivat iloisia uutisista.

Hääpäivää ei vielä tuolloin tiedetty, mutta myöhemmin, kun sen ilmoitimme, olivat vanhemmat tyytyväisiä. Isäni tosin nurisi hieman siitä, että häät olivat vasta puolentoista vuoden kuluttua ilmoitetusta. Olisi varmaan toivonut, että olisimme nopeammin menneet naimisiin, kun yhteenkin oltiin jo siinä vaiheessa muutettu.

Nyt, kun olen itse jäänyt koukkuun tähän hääjärjestelyyn, minua hieman harmittaa, ettei sulhasen vanhemmat ole juuri millään lailla olleet "kiinnostuneita" aiheesta. Toki ovat iloisesti mukana, kun jotain mainitsen suunnitteluista, mutta minulle on jäänyt tunne, että olisin hölmö, kun nyt jo kovasti suunnittelen häitä... Noh, myönnetään, ylireagoin asiaan... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin kerrottiin miehen vanhemmille. Siellä anoppi oli ensin, että jaa. Sitten heti perään, että minkä takia tästä ei hänen kanssaan keskusteltu ensin?! Anoppi on vähän omistushaluinen.

Mun äiti taas hyppäs heti molempien kaulaan ja alkoi onnittelemaan ja oli tosi onnellinen! Tuli ihana tunne. Anoppi ei ikinä muuten edes onnitellut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olivat kaikki TOSI iloisia  ;D Omalle äitille näytin kättä ja se hyppäs mein molempien kaulaan aivan onnessaan! Kauempana asuville appivanhemmille lähetettiin kännyllä kuva mein käsistä missä sormukset näkyy.. Anoppi sitten soitti et onks nää "NE" sormukset et appiukko oli sanonut et voi ne olla muutkin.. olihan ne NE sormukset ja iloisia oltiin sielläkin suunnalla  :)

hössötetty ollaan kohta vuosi molemmista suunnista varsinkin anoppien osalta, mutta hyvässä hengessä...  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhasen isä näki mut ekan kerran kun oltiin jo kihloissa. Se ilme olis pitänyt tallentaa :D. Mut ei se mitenkään pahalla, yllättynyt vain :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei oikeen mitenkään reagoitu. Isä onnitteli kyllä kihlautumisesta ja ilmoitti rakastavansa meitä, mutta naimisiin menosta ei tainnu tulla sen kummempaa reaktiota. Äiti puolestaan suuttui ja mökötti muutaman viikon ja myöhemmin kuulin että tällainen johtui siitä, että hän sai kuulla tiedon veljeltäni...ainiin se oli kun ilmoitin kihloista. Naimisiin menosta en ole tainnut vielä kertoa äidille. Äiti on vähänväliä vihainen jostain eikä oikein innosta mistään kertoa kun heti tulee jotain ongelmia välille. Isovanhemmat sen sijaan on ollu todella innoissaan ja haluaa auttaa. Mun suvussa ei naimisissa ololla ole kauheesti arvoa tai kunnioitusta. Sitä pidetään enemmänkin turhana "toimenpiteenä".

Sulkin isä innostui ja onnitteli ja on osittain osallistunut suunnitteluunkin. Sen sijaan en muista onko sulkin äidille ilmoitettu. Jos on niin tuskin mitenkään reagoinut. (Meidän äidit on vähän tällasia!)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hääuutisen otti molempien vanhukset ilosena vastaan, kihlausuutiseen tuleva appiukko totesi: "Mitä te kersat oikeen ootte menny tekemään?" ;D Huumorilla toki, mutta huomas, että sen piti sulatella asiaa hetki.  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti rupes itkee niin että piti huoneesta lähteä pois (ilosta siis ;D) ja iskä oli hyvillään kun pyysin sitä saattamaan mut elämäni rakkauden luokse :D

Appiukko ei oo sanonu vielä mitään mielipidettä, se rassaa, ei kysele mitään ja tuntuu kun yritetään kertoa jotakin ni ei kiinnosta. No ei siitä oo kun vielä kolmisen viikkoa kun ilmotettiin asiasta ja ehkä vähän ylireagoin mutta tuntuu inhottavalta kuitenkin. Ehkä se ajattelee että mitä tossa nyt vielä suunnittelemaan ja miettimään, kun vielä vuosi aikaa. Sulkki kyllä on kanssa aika ihmeissään, appiukko yleensä nimittäin näyttää tunteensa. Sano vähän kyselevänsä siltä kun seuraavan kerran ovat kahestaan. Appiukon äiti oli kyllä tosi iloinen, rupes kans itkemään.

En ois uskonut että toisten reagointi vaikuttaa näin paljon omiin tunteisiin. Mitä sillä oikeesti on väliä, muiden mielipiteestä, mut ehkä sitä haluaa sen hyväksynnän, ja kun ite on niin innoissaan, ni odottaa sitä muiltakin :-/  En tiiä.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun sulhasen vanhempien reaktiot olivat niin ihania että. Kihlauksista: hiljaisuus. Naimisiin menosta: Äiti parahtaa: onpas nopeeta! Isä katsoo telkkaria. No, ollaan kolme vuotta oltu yhdessä, jonkun mielestä vähän, toisen sopivasti ja kolmannen kauan. Ei sen jälkeenkään kyselleet suunnitelmista.

Mun isä suhtautu oikeesti upeesti. Oli niin iloinen ja onnitteli ja kertoi miten oli onnellinen meidän puolesta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen vanhemmat olivat ikionnellisia (tuleva anoppi kyynelehtikin), minun äiti oli ensin, että "herrajumala, ei kannata!"  ;D. Nyt on äitikin muuttanut hieman asennettaan, suhtautuu ihan iloisesti tulevaan liittoomme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä molempien vanhemmat ovat onnellisia meidän puolestamme. Mun äiti on kovasti hössöttämässä häistä, mut sulhasen äiti ottaa hieman rauhallisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me varattiin kirkko ja juhlapaikka ensi toukokuisia häitämme varten runsas kuukausi sitten (eli syyskuussa). Silloin kerroimme myös vanhemmillemme, että naimisiin tässä nyt vihdoin ja viimein aiotaan mennä (ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta, kihloissa yli kolme vuotta ja meillä on yhteinen lapsi). Sulhasen äiti innostui heti, mutta minun vanhempieni reaktio oli lähinnä "ei vois vähempää kiinnostaa". :( Äitini ainut kommentti oli: "Tiedättekö, että se on aika kallista lystiä?" Sen jälkeen koko häistä ei ole sanallakaan puhuttu. Itsellänikin lopahti into häiden suunnittelemiseen, koska äitini suhtautuu touhuun penseästi ja välinpitämättömästi. Tuntuu tosi oudolta lukea muiden kertomuksia tyyliin "äiti itki onnesta nähdessään minut morsiuspuvussa..."

Itseasiassa tämä oli äidiltäni täysin odotettavissa. Kun aikoinaan ilmoitin onnellisena hänelle olevani raskaana, hän ehdotti aborttia. Kaikkein hassuinta tässä on se, että äidilläni ei todellakaan ole mitään miestäni vastaan, päinvastoin hän aina jankuttaa minulle siitä, etten tajuakaan, miten mahtavan miehen olen saanut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molempien vanhemmat olivat aivan innoissaan kun kuulivat että menemme naimisiin. Toisaalta se ei ollut kummankaan vanhemmille yllätys, kihlauksen jälkeen häistä alettiin jo puhuun. Innolla järjestämme kaikki yhdessä ensi kesäksi häitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Soitin eilen ensimmäistä kertaa isälleni naimisiinmenopäätöksen jälkeen (hän oli kyllä jo kuullut äidiltä siitä sitä ennen) ja odotin jotain mukavaa ja hauskaa reaktiota. Sen sijaan hän luetteli mahdolliset ongelmat, joita hääjuhlat voivat tuottaa, lähinnä johtuen siitä että sukumme eivät puhu samaa kieltä ja siitä, että häntä pelottaa pitää puhe. Puhuimme (hän puhui) jonkin aikaa ja lopetimme. Minusta tuntui jälkeenpäin pahalta ja soitin vielä isälleni myöhemmin illalla ja kerroin, että olin pahoittanut mieleni hänen sanoistaan. Puhuimme vielä lisää siitä, miten olemme jo suunnitelleet ratkaisevamme hänen esittämänsä "ongelmat", mutta en kai saanut häntä vieläkään vakuuttuneeksi. Hän ei haluaisi, että petyn kun asiat eivät menekään niin kuin olen toivonut. Yritin kertoa, että se päivä on juhlaa minulle joka tapuksessa: menen naimisiin rakastamani miehen kanssa ja saan vielä kaverit ja suvun eri puolita Suomea ja maailmaa yhteen. Hän taas uskoo, pessimistisesti, että häistä tulee jäykät kahden eri kielen takia ja sanoo, että hänen kesälomansakin menee pilalle, kun hän jännittää puhettaan.

Äitini, jolle kerroin ensimmäisenä, oli sentään ilahtunut, vaikka on yleensä pidättyväisempi. Hän on jo kovasti suunnittelemassa kaikenlaista, esim. järjestämässä tanssiorkesteria häihin, vaikkemme ihan ole edes vielä varmoja haluaisimmeko sittenkin DJn.

Sulhasen vanhemmille emme ole vielä kertoneet, mutta he ovat tulossa vierailulle ensi viikonloppuna ja silloin on tarkoitus julkistaa asia. Viikonloppu tuleekin olemaan heille jännittävä: ovat käymässä suurkaupungissa, me kerromme häistämme ja sitten vielä sulhon pikkuveli esittelee ensimmäistä kertaa tyttöystävänsä, joka on kotoisin ihan eri puolelta maapalloa! Siinä karisee hyvin äkkiä tulevan suomalaisminiän eksoottisuus!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sen sijaan hän luetteli mahdolliset ongelmat, joita hääjuhlat voivat tuottaa, lähinnä johtuen siitä että sukumme eivät puhu samaa kieltä ja siitä, että häntä pelottaa pitää puhe. Puhuimme (hän puhui) jonkin aikaa ja lopetimme.

--

Hän taas uskoo, pessimistisesti, että häistä tulee jäykät kahden eri kielen takia ja sanoo, että hänen kesälomansakin menee pilalle, kun hän jännittää puhettaan.

Tarvitseeko isäsi välttämättä pitää puhetta? Oma isäni ei todella ole mitään puhemiehiä, enkä ole edes ajatellut häntä siihen velvoittaa. Jos hän itse haluaa, niin mikäs siinä, mutta epäilen. Jos isäsi oikeasti jännittää puheen pitämistä, ei minusta häntä pitäisi siihen pakottaa ja sillä turhaan stressata häntä. On kuitenkin paljon muita asioita joihin isäsi voi häiden suunnittelussa ja toteutuksessa osallistua, eikä minusta morsiamen isän puheen pitäminen ole mikään automaattinen velvollisuus. Eri asia tietysti sitten, jos isäsi on ilmoittanut halustaan pitää teille puheen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now