Guest flower07

Ikäviä kommentteja

352 posts in this topic

Minusta tuntuu, että kukaan ei ole ottanut todesta hääaikeitamme, kun ilmoitimme niistä. Meille vaan naureskeltiin. No, nyt kun on juhlapaikkakin varattu niin jonkinlaista kiinnostusta on havaittavissa. :)

Olen myös päättänyt sen, että vaikka kaikki ystävät ja sukulaiset menisivät naimisiin tai johonkin muihin juhliin samana päivänä, en siitä suutu. Minä menen naimisiin rakkaudesta ja voin sen tehdä vaikka vain kahden todistajan läsnäollessa, jos täytyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

On näitä mullekin sattunut. Olemme olleet yhdessä kohta 10 vuotta ja häät on suunnitelmissa ensi syksylle. Nyt tuntuu oikealta ajalta kaikin puolin solmia avioliitto.

Hyvä ystäväni on kuitenkin vuosien mittaan ehtinyt möläyttämään kaikenlaista, en ole unohtanut mutta on niistä yli päästy ja voi muuta kuin kohauttaa olkia. Parhaimmistoa ovat lausahdukset tyyliin kun olimme seurustelleet joku 5 vuotta, että kyllä miehet haluavat seurustella sellaisten henkilöiden kanssa kuin sinä, mutta menevät kuitenkin naimisiin sellaisten kanssa kuin minä. Olin aika yllättynyt tuolloin ja ei todellakaan kiinnostanut jatkaa aiheesta kysymällä että mitä hän tuolla tarkoittaa. Enkä edes välitä pohtia vieläkään...

Toinen tapaus oli kun sitten menimme noin 8 vuoden seurustelun jälkeen kihloihin, että ai kun te ette ole järjestämässä kihlajaiskutsuja niin ei mun sitten tartte teille korttiikaan lähettää. Fine, ihan miten vain. Versus jos omista ystävistäni joku menee kihloihin/naimisiin, ulkomailla/kotimaassa, pitääpä juhlat/tai ei/tai vaikkei kutsuisikaan, niin kyllä lähettäisin kortin ja riippuen henkilöstä voisin ostaa lahjankin jos oikein sopiva osuu kohdalle. Oma suhtautuminen ei todellakaan ole hammas hampaasta ja silmä silmästä. Me päätettiin että mitään kihlajaisjuhlia ei järjestetä, sillä hääbudjetissa on tarpeeksi ja niistä tulee sitten ne juhlat.

Joten parempi vain antaa mennä ohitse ja kuitata aloittajankin veljensä ex/tulevalle vaimolle, että jokainen tekee ja elää niinkuin parhaalle tuntuu. Ei ole kovin asiallista purkaa omaa kateuttaan muihin ilkkumalla ja naljailemalla heidän onneaan, eikä vastaanottajankaan tarvitse sitä niellä. Ei siitä sotaa kannata aloittaa, parempi vain diplomaattisesti kohdata kommentit ja vähentää sosiaalista kanssakäymistä kunnes tilanne rauhoittuu tai itse pystyy olemaan välittämättä kommenteista. Onnellisuus lähtee jokaisesta itsestään ja toivonkin kaikille häälöitään järjestäville mielenrauhaa ja sisäistä iloa niinäkin hetkinä kun tulee kateellisia vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, kaikkea sitä kuuleekin. Meille heti kihlautuessa kaverini sanoi että häät eivät ainakaan saa olla kuumaan aikaan, muuten hän ei tule, hän ei rupea helteellä hikoilemaan. Siis anteeksi?

Ja seuraava kommentti olikin sitten jo häiden väristä ja paikasta ja ruokalistasta...

Huhhuh. Laukoi ihan tosissaan. Siinä sitten yritettiin asiallisesti sanoa että no vielä ei ole suunniteltu niin tarkkaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme onneksi saaneet vain positiivisia kommentteja kihlauksesta, neutraalimmat kommentit ovat olleet tyyliin "Ettekö te olleet jo kihloissa?" (useammaltakin taholta, en tiedä miksi...) Äitini tiirasi vyötäröäni, kun kihlaus julkistettiin, mutta hän onkin sellainen höppänä. ;) Äidiltä on myöhemmin tullut kritiikkiä erinäisistä häitä koskevista valinnoista, mutta se hänelle suotakoon.

Yksi möläytys kyllä harmittaa, tämä ei tosin kihlaukseen liity. Sinä nimenomaisena iltana, kun sulhaseni aikanani tapasin ja olin juuri hänelle hyvät yöt sanonut, kaverini poikaystävä kysyä tokaisi, miksi hengaan "tuollaisen pellen" kanssa, kun voisin saada paremmankin. Tuolloin jo otin kommentin pahasti, eikä se vieläkään ole unohtunut, vaan palaa mieleen joka kerta, kun tämän tyypin kanssa olemme tekemisissä. Valitettavasti hänet täytyy häihin kutsua, koska hän on (erään toisen!) kaverini vastasyntyneen lapsen isä. Mietin, pitäisikö onnittelukättelyn yhteydessä murjaista, että näin pitkälle päädyimme "pellen" kanssa... :P

Edited by Isolde

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näiltä ikäviltä kommenteila ei näköjään voi välttyä, mutta ei välitetä. :)

Yleisesti meidän naimisiin meno on herättänyt vain positiivista kommentointia, mutta siis, niin ikäviltäkään ei olla vältytty. Ja vaikka ne on ollut tosi harvassa, ne jää silti melkein päällimmäisenä mieleen.

Meillä on kolmas lapsi tulossa vuoden vaihteessa ja häät ensi kesänä. Eräs miehen vanhempi täti tuumasi vain että kyllä tämmöisessä tapauksessa vihkiminen pitäisi hoitaa maistraatissa ilman sen kummempia kemuja.

Toinen on taas mun äidin tädin laukoma, että hulluahan tuo on, kun xxx on menossa jo toista kertaa vihille, niin kirkko häät ja kaikkee. (mies siis ollut ennenkin naimisissa)

Miksi se on niin vaikea tajuta, että vaikka ollaan perheellinen pari tahdotaans ilti perinteiset kirkko- ja ruokahäät rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa. Onneksi meidän molempien äidit olivat vastanneet aika hyvin näihin kommenteihin, tyyliin, ei teidän sinne tartte tulla, jos tuolta tuntuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän naimisiinmenoaikeet herättivät "pahennusta" kun samalla kun ilmoitettiin kihlauksesta, ilmoitettiin myös häistä, jotka olivat siis samana vuonna. Kiirettä kummasteltiin, ja kulmakarvoja kohoteltiin kun me nyt vaan roiskaistaan häät kasaan. En oikein osannut alkuun suhtautua moisiin kommentteihin vaan pahoitin mieleni mutta oikeiden ystävien kannustuksella osasin jättää kommentit omaaan arvoonsa. Ihmetyttää vaan aika ajoin, miksi toiset kokevat tarvetta kommentoida kaikkea. En minäkään kulje kommentoimassa kolmen vuoden suunnitteluaikoja, vaikka en niitä tarpeellisiksi koekaan. Jokainen tyylillään ja nimen omaan sillä omalla tyylillä! Häät olivat joka tapauksessa ihanat, jälkeenpäin tosin kuulin, että sielläkin eräs tulevan kesän morsian oli kiertänyt kertomassa muille kuinka myös he olisivat voineet mennä tänä kesänä naimisiin, mutta kun toisilla tuntuu olevan näin kiire...

MORSIAMET, älkää antako ikävien (kenties kateellisten) ihmisten kommenttien vaivata mieltänne!! Itseäni ihan harmittaa kun uhrasin niinkin monta ajatusta henkilöille, jotka yksinkertaisesti vaan ovat itsekkäitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan noita kommentteja tullut. Kesähäät saavat halveksuntaa eniten: "miks kaikkien pitää pitää häät kesällä? Persoonallisempaa olis pitää ne syksyllä/talvella/keväällä?" Minä vain satun olemaan kesäihminen :)

Miehen sisko tokaisi taannoin että "katsokaakin ettei meidän porukat sitten kustanna senttiäkään" Juu, olemme tosi hyvissä väleissä tulevan kälyn kanssa...

Onhan noita kritisoijia. Harmi vaan ettei lähisukulaisia kehtaa pudottaa pois kutsuvieraslistalta vaikka mieli tekis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

>Miksi se on niin vaikea tajuta, että vaikka ollaan perheellinen pari tahdotaans ilti perinteiset kirkko- ja ruokahäät rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa.

Näin juuri. Ihan kuin tämä toinen avioliitto ei merkitsisi mitään? Meilläkin on tullut vastaan joitakin mielipiteitä, kun on jo kolme lasta ja 9 vuotta yhdessäoloa, että mitenkä te nyt noin innostuitte?? Ihan lähisukulaiseni sanoi näin... :girl_mad:

Kai sitä ei joidenkin mielestä enää saisi "kirkossa kuuluuttaa" toista onnea vaan pitäisi olla matalalla profiililla. Olkoot he mielipiteineen, häät tulee ja sillä siisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan kamalalta tuntuu lukea kommentteja, joita ihmiset ovat teille laukoneet. :girl_impossible: Ei ihan tunnu 2000-luvulta esimerkiksi tuo asenne, että jos on lapsia tai toinen avioliitto kyseessä, pitäisi suunnilleen häntä koipien välissä luikkia hiljaa maistraattiin ja olla ihan hissuksiin koko naimisiin menosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En lukenut koko viestiketjua läpi, mutta unohda täysin tämän morsmaikun sanomiset ja jätä ne omaan arvoonsa. Puhe on kateellisen panettelua, ja luultavasti heillä menee niin huonosti että hän kokee tarvetta mollata teitä, jotta saisi edes jotain ylemmyyden tunnetta. Tuollaista puhetta luulisi kuulevan keskenkasvuisen lapsen suusta, ei aikuisen morsiamen.

Nauttikaa te häävalmisteluista ja ennen kaikkea siitä, että teillä on toisenne ja ihana hääjuhla ja avioliitto edessä :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apua! Luin keskustelun melkeinpä kokonaan ja pakko laittaa hiukan omiakin tunnelmia..

Tavattiin kesällä 06 ihan yllättäen ja odottamatta. Vaihdettiin numeroita, en itse todellakaan (eikä mieskään) odottanut "suhteelta" mitään sen enempää, koska asuttiin vielä eri paikkakunnilla. Päätettiin kuitenkin tavata ja siinä sitten jotenkin lähti vaan mopo käsistä... ;D

Seuraavan vuoden alussa muutettiin samalle paikkakunnalle, yhteiseen asuntoon. Alku oli aikamoista sopeutumista, kumpikin oli ollut jo jonkin aikaa itsekseen ja haettiin kaapin paikkaa välillä huutaen ja itkien, välillä nauraen. Aika alussa jo meille tuli selväksi yhteinen toive, että lapsia halutaan ja mielellään ei kovin kauaa odoteltaisi. Minä kuitenkin oon pitänyt häitä sellaisena kahden ihmisen "rakkaudenjuhlana" :D ja olen aina ajatellut meneväni naimisiin ENNEN lapsia. Vuosi 07 läheni loppuaan ja yhtenä iltana kesken lempiohjelmani mainoskatkon aikana mies kysyi, että mentäiskö kihloihin? Kihlat ostettiin yhdessä ja uutena vuotena vaihdettiin sormuksia :)) Nyt on molemmille iskenyt vauvakuume ja minä olen meillä ollut se, joka on höpissyt häistä ja mies sitten vauvasta. "Yhteisellä" (mies sanoi vasta hääpaikan tutustumiskierroksella, että no nyt minäki vähän innoistuin, hänellä siis ottanut enemmän aikaa tottua :D) päätöksellä ollaan nyt alettu järjestämään häitä kesäksi 09 ja vauva on sitten tervetullut koska tahansa häiden jälkeen :)

Noh, asiaan. En ole vielä kertonut asiasta kuin vanhemmilleni vaikka kampaus ja kaikki on varattuna. Jännitän aivan hirveästi tulevia kommentteja ja suhtautumista juuri aiempien kommenttien takia. On ollut muutamia tapauksia, joissa oon saanut kuulla myös näitä ikäviä kommentteja.. Esim. tuntui kyllä pahalta kun eräät ystävät yksissä juhlissa puhuivat siitä, miten ihmeitä kyllä tapahtuu ja toinen siihen tokaisi, että "niinpä! Menihän xxxxxxx ja xxx:kin kihloihin!" Ja toinen vastas siihen, et "No, sori nyt xxx, mut ne meni "kihloihin"... ja minä töllistelen vieressä tyhmä hymy naamallani. >:o

Miten joku voi sanoa toiselle, et meidän kihlautuminen ei ole ns. oikea kihlautuminen vaan "kihlautuminen" ?!?!

Silti oon sitä mieltä myös, että tärkeintä on ne omat tunteet ja vain ne siinä suhteessa olevat voivat tietää mitä se suhde todella on. Ja itse olen aina ajatellut, että elämässä pitää mennä eteenpäin, on otettava riskejä. Kyllähän ihmiset eroaa, tottakai, mutta mitä merkitystä sillä on onko ollut 1 vai 30 vuotta yhdessä?! Kyllä se ero tulee, jos on tullakseen eikä se sitten katso aikaa, sormuksia, yhteisiä lapsia tai päivämääriä.

Tsemppiä siis kaikille, jotka painii näiden ikävien kommenttien kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äidillä on neljä sisarusta, josta kaikki on tuollaisia ihme töksäyttelijöitä. Sisarussarja on rikkonut välinsä keskenään lähes täysin toisiaan tölviessään, ja koko lähipiiri on saanut tuta siinä samalla. Mun äiti tuntuu ainoalta oikeasti järkevältä koko porukassa, mutta saatan toki olla puolueellinen tässä kohtaa.

Kun muutettiin miehen kanssa yhteen, niin lupasin lahjoittaa tädille alle vuoden käytössä olleen tarpeettomaksi jääneen sänkyni heidän kakkosasunnolleen huonokuntoisen rotiskon tilalle. Koska meillä oli muuttoa varten jo peräkärry valmiina, kuljetimme sängyn perille saakka ja kannoimme sen kerrostalon ylimpään kerrokseen. "Kiitokseksi" täti huikkasi lähteissä, että "Sitten kun eroatte niin voit hakea sen pois, ettei tarvitse ostaa uutta!" :huh:

Toinen täti taas kihlauksestaan "onnitellessaan" kääntyi miehen puoleen ja kysyi: "Onko sun vanhemmat sanoneet, että aivan liian nuorina menette naimisiin ja jää kyllä koko elämä elämättä?" Mies on siis mua kolme vuotta nuorempi.. No ei olleet sanoneet, mutta tädin kanta tuli hyvin selväksi.

Hää- ja seurusteluasiat eivät toki ole ainoa kyseenalaisia kommentteja kirvoittava tilanne. Täti on myös mm. soittanut ja kysynyt miten juhlin isänpäivää tietäen varsin hyvin, että isäni oli kuollut 15 vuotta aikaisemmin, ja molemmat papat yli 20 vuotta takaperin. Kun hyvin hämmentyneenä ja hieman itkuisena vastasin käyneeni hautausmaalla, täti halusi vielä tehdä olenko leiponut kakun isänpäivän kunniaksi. Siis mitä helkuttia? :hysteric:

Äidin siskot on ajattelemattomista kommenteistaan huolimatta olleet mulle aina tärkeitä, joten heidät haluan kutsua vieraiksi häihini. Huomaan kuitenkin jo nyt jännittäväni heidän kommentteja itse häätilaisuudesta. Enot jätän suosiolla kutsumatta, eivät ole kovin läheisiä minulle ja heidän tunnelmanlatistustaitonsa ovat niin ilmiömäiset, että pelkästään heidän läsnäolonsa tuntuisi pahalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luettuani näitä juttuja totesin, että en siis ole ainoa joka on saanut kuulla ikäviä kommentteja... Ollaan oltu mieheni kanssa nyt kaksi vuotta yhdessä ja ensi kesänä mennään naimisiin. Meillä on 8kk vanha lapsi ja yhteinen asunto. Yhtenä päivänä vaan kysäisin, että mennäänkö naimisiin ja mieheni siihen, että mennään vaan heti kunhan vaan varaat kirkon.

Nyt kun ollaan sitten ruvettu suunnittelemaan häitä ja kerrottu lähipiirille asiasta niin on tullu ihan positiivisia kommentteja... paitsi yksi. Ja siitä tulikin sitten tosi paha mieli. Minun äitini totesi vaan että aha ja lisäsi siihen että ettehän te muuta tee kuin riitele. Siis täh... Kyllä minä voin myöntää, että kyllä me silloin tällöin riidelläänkin, mutta ei se nyt todellakaan mitään joka päiväistä, tai edes joka viikkoista ole. No sitten pari viikkoa myöhemmin näytin hänelle kännykästä paria kuvaa joissa olin hääpukua sovittamassa... Ja taas tuli sama tympeä "aha" kommentti.

Se kyllä sattuu, vaikka ei se mitään ton pahempaa sanonut, mutta kuitenkin. Mielessäni ajattelin että saa olla viimeinen kerta kun missään muodossa mainitsen hänelle häistä. Kutsu on varmaan kuitenkin lähetettävä, vaikka just tällä hetkellä ei tekisikään mieli. Onneksi tätini ja siskoni ovat todella innoissaan meidän puolesta ja siskoni varsinkin ihan innoissaan suunnittelee tulevia häitä ja soittelee niihin liittyen joka päivä. Onneksi sentään jotkut ovat onnellisia meidän puolesta.

No mutta voimia teille jotka saatte kuulla näitä vähemmän ihania kommentteja!

Share this post


Link to post
Share on other sites
"Kiitokseksi" täti huikkasi lähteissä, että "Sitten kun eroatte niin voit hakea sen pois, ettei tarvitse ostaa uutta!" :huh:

Ihan kiukku nousi sun (ja kaikkien muiden) puolesta!! Miten ne kehtaa. Olisin palannut kysymään tädiltä, että toivooko hän meille pitkää ja onnellista avioliittoa. Jos toivoo, niin kehottaisin sitten tukemaan meitä siinä ja pitämään moiset kommentit itsellään. Jos ei, niin olisin kiittänyt tiedosta ja todennut, että ton tietäen en olisi nähnyt vaivaa hänen vuokseen. :girl_mad:

Aika harva vastas meille mitään, kun kerrottiin kihlauksesta ja tulevista häistä. Yksi täti kysyi myöhemmin, että mitä pelleilen, mutta en tiedä mihin hän viittasi sillä. Olin liian hämmentynyt kysyäkseni ja se jäi harmittamaan. Latisti kummasti intoa järjestää häitä...

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ole mitään hirveitä ilkeyksiä joutunut kuulemaan. Lähinnä vain sellaista välinpitämättömyyttä asian suhteen. Ja tämä siis ihan perheen suunnalta, ei niiden tuttujen ja kavereiden tarvitse niin innoissaan ollakaan.

Toivoisin vain, että ne todella ilkeitä kommentteja kuulleet sanoisivat ihan suoraan näille ihmisille, että heidän käytöksensä on asiatonta. Tiedän kyllä omaltakin kohdalta, että joskus jos oikein loukataan, niin sitä kyllä jää sillä hetkellä sanattomaksi ja vasta myöhemmin keksii niitä osuvia kitkeriä vastakommentteja. Ajattelin kyllä tässä myöhemmin sanoa esimerkiksi omalle äidileni, että hänen osoittama hälläväliä-hohhoijaa-asenne ei paljon mieltä ylennä ja että se on varsin loukkaavaa. Varsinkin kun olen hänen ainoa lapsensa, niin luulisi, että meikäläisen naimisiinmeno saattaisi jopa hieman kiinnostaa. Mistäpä ne huonosti käyttäytyvät möläyttelijät tietävät olevansa moukkia, ellei joku heitä enemmän tai vähemmän tahdikkaasti ojenna :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä säästyttiin isommilta ikäviltä kommenteilta sukulaisten puolelta ja ystävätkin olivat iloisia, kun vihdoinkin mentiin naimisiin (oli sitä kuulemma jo odotettukin) Noh, kävi sitten niin, että eräs ystäväpariskunta oli päättänyt myös avioitua samoihin aikoihin, mutta hääpäivät ei osuneet samalle päivälle vaan parin viikon välillä, heillä ensin. Ystäville kävi kuitenkin kurjasti eivätkä saaneet juhlapaikkaa haluamalleen päivälle ja joutuivat siirtämään häitä viikkoa myöhäisemmäksi, koska aikaistaminen ei myöskään ollut mahdollista. Näin ollen häämme olivat peräkkäisinä viikonloppuina ja yli puolet ystavistä yhteisiä. Kukaan muu, kaikkein vähiten minä ja mieheni, ei nähnyt tässä asiassa mitään ongelmaa.. paitsi kaveri-morsian. Hän oli kiukutellut kaasoilleen ja kavereille, että "meidän häät on vaan sellaiset lämmittelyjuhlat niitä alman kunnon häitä varten" WTF??? :girl_impossible:

Ja itse häissä..menimme onnittelemaan kavereita ja aloitinkin jo aidosti iloiset onnitteluni, niin morsian keskeyttää mut samantien lauseella "ähää, älä ala yhtään, itselläsi on sama edessä viikon päästä!" Täh? :o Ihan kuin naimisiin meneminen olisi jotenkin hirveetä ja tuskallista, kuten juurihoito tai ihokarvojen vahaus!!

Loppukaneettina mainittakoon, että ko. pari laittoi kiitoskortin meille vasta sen jälkeen, kun olimme omamme lähettäneet (meillä tuli yli kuukauden viivästys korteissa) eivätkä olleet edes kirjoittaneet nimiään kiitosten alle..

varmaan arvaatte, että tästä jäi aika kurja mieli..

Share this post


Link to post
Share on other sites

ripsukka, jaan nuo tuntemuksesi!

Me tapasimme alkuvuodesta -07 ja virallinen seurustelu alkoi alkukesästä. Kihlat vaihdoimme elokuussa ja yhteen muutimme lokakuun alussa. Meillä oli myös välimatkaa ja mieheni lainasi autoaan minulle, jotta pääsin hänen luokseen. Kesällä -08 päätimme hääpäivän, sillä naimisiin meno on ollut puheissa jo ensimmäisistä tapaamisista lähtien. Häämme ovat elokuussa -09. Vain tärkeimmät ja luotettavimmat ihmiset tietävät tästä ja tukevat meitä satasella. Loppu porukka saa tietää vasta kesällä kutsujen muodossa tms.

Julkisesti tai päin naamaa minä en ole paheksuntaa kuullut, mutta puskaradio soittaa kyllä kaikenlaista ja kiertoteitä olen kuullut paljonkin. Miehelleni on tultu humalassa raivoten tai muuten vaan pahantahtoisesti kertoilemaan päin naamaa kuulopuheita menneisyydestäni ja sanallisestikin melkoisen loukkaavia arvioita minusta ja suhteestamme. Huvittavinta tässä on se, että nuo ihmiset eivät todellakaan tunne minua, vaan kaikki heidän päätelmänsä perustuvat kuulopuheisiin ja oletuksiin. Kaikkihan tiedämme miten jutut muuttuvat matkalla. Lisäksi olen huomannut myös mustasukkaisuutta miehestäni hänen sukulaistensa taholta yms. Meillä ei mieheni kanssa ole salaisuuksia ja hän tietää menneisyydestäni, sellainenhan on meillä kaikilla. Mieheni ei piittaa panetteluista, vaan on nähnyt ihmisten tarkoituksen. Tuntuu kuin mieheni sukulaisista osa ei haluaisi hänen olevan onnellinen omassa suhteessaan, vaan olevan poikamies ja viettävän aikaansa heidän kanssaan. Välillä tämä kaikki tuntuu raskaalta. Olemme kuitenkin mieheni kanssa päättäneet keskittyä meidän elämäämme ja näyttää noille pahantahtoisille ihmisille.

Nyt sitten vaan mietin häitä silmällä pitäen ketä kutsua ja miten rankalla kädellä karsia noita inhottavia sukulaisia. En halua hääpäivänäni joutua olemaan koko ajan varpaillani. Haluan nauttia tuosta päivästä minulle tärkeiden ja aidosti välittävien ihmisten kanssa vailla huolta siitä mitä juhlassamme selkäni takana puhutaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme ukkoni kanssa olleet yhdessä reilu 11 vuotta. Hääpäivänä heinäkuussa tulee täyteen 12 vuotta. Noh, pari viikkoa sitten rakas sulhoni minua kosi ja siihen myöntyvästi (onnesta hihkuen) vastasin. Parin päivän päästä kerrottiin "tuleville" appivanhemmille tästä ilouutisesta, jota hyvin hyvin moni on jo kauan odottanut. Anoppini ensi kommentti oli: "minä en sitten kustanna yksiäkään juhlia", HÄH, ei tod kerrottu hääsuunnitelmista sen takia että haluaisimme rahaa, ja nyt tuntuu että vaikka sitä tarjottaisiin niin ei kiitos. Seuraava kommentti oli, käsi lanteilla seisten, että miksi. Miksi haluatte naimisiin. Taas niin hlvtin utopistinen kysymys, ei tuollaista kysytä!!??! No, päätti hän sitten onnitellakin halauksien kera, tosin vain sulhoani, minut sivuutti täysin. Ja siis olemme jo "vanha" pari, kaksi yhteistä lastakin jo siunaantunut. Että näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

o&m:n viesti kirvoitti minutkin vastaamaan.. Molemmilta äideiltä tuli kihloista ilmoitettuamme kysymys olenko raskaana, ikäänkuin se olisi ainoa syy mennä naimisiin. Heille molemmille oli, isosiskoni oli syntynyt kk ennen heidän häitään ja miehen vanhemmat menivät naimisiin pikaisesti voidakseen alkaa lapsia tekemään. Onhan se meilläkin työn alla muttei mitenkään liity häihin ja naimisiin menoon, tosin raskaana en halua juhlia joten se saattaisi ajankohtaa muuttaa.

Anoppini sitten ilmoitti ettei tarvi mitään kalliita juhlia suunnitella, siskonpoikansa morsian oli niin kalliit juhlat suunnitellut että äitinsä (morsiammen äiti siis) sai aivoverenvuodon häiden jälkeen kun oli niin stressaantuntu häistä :o Olin ihan äimän käkenä että miten ihminen kehtaa tuommosta juorua levitellä, ja eiköhän se aivoverenvuoto johtunu ihan jostain muusta kuin häistä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kaveri sanoi, että "kaipa kaikkien tarvitsee se ensimmäinen avioliitto kokeilla". :blink: Juu-u, vaikka itse onkin eronnut, niin ei se tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki eroaa. Ja mitä sitten, jos eroaisimmekin joskus? Tulisiko hän sitten paukuttelemaan henkseleitään, kun "tiesi" mitä on tulossa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meijän mummu vetäs hyvät onnittelut:

Mikseimullekoskaankerrotamitään *jupinaa* NO TEET KYLLÄ SITTEN AVIOEHON!

Repesin vaan täysillä, että kuule on sillä miähellä omiaki mettiä :D:D

Mummu alko nauraa kihertää ja kyselee lisää, mielissään ;) 1,5 v oltu kuiteki kihloissa, mummu sai tietää vasta nyt joulun alla...tuohtumus kai sallittakoon...

Oikeastikin minusta vanhat ihmiset on ihan oikeutettuja sanomaan aiiivan mitä lystää, ei pahastuttanut mun mieltä ainakaan.

(varsinkaan kun jouludinnereitten jälkeen mumetsu oli kommentoinu: "oli se kyllä fiksu ja hyväkäytöksinen...ja Komia ku Perkele!")

Näin meillä :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun sulhasen ystävän vaimo kyseli hetki sitten että "mites teillä hääjärjestelyt sujuu", ja lisäsi sitten perään että "vai vieläkö Kalle on naimisiin menossa". Mun mielestä oli aika loukkaavaa varsinkin kun kommenttiin ei todellakaan ole mitään syytä. Yhdessä ollaan oltu 4v. ja nyt tosi onnellisina menossa naimisiin. Kyllähän siinä paha mieli tuli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Masentavaa luettavaa tämä ketju. Itselleni ei tulisi mieleenkään pilata toisten suurta päivää omilla oikkuiluillani. Ainahan niitä "ystäviä" kuitenkin löytyy, jotka eivät osaa iloita toisen puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Molemmilta äideiltä tuli kihloista ilmoitettuamme kysymys olenko raskaana, ikäänkuin se olisi ainoa syy mennä naimisiin. Heille molemmille oli, isosiskoni oli syntynyt kk ennen heidän häitään ja miehen vanhemmat menivät naimisiin pikaisesti voidakseen alkaa lapsia tekemään. Onhan se meilläkin työn alla muttei mitenkään liity häihin ja naimisiin menoon, tosin raskaana en halua juhlia joten se saattaisi ajankohtaa muuttaa.

En todellakaan jaksa uskoa, että raskaus on kovinkaan monelle parille nykyään syy mennä naimisiin, vaikka naimisiin mentäsiinkin jotenkin äkkiä. Yleinen suhtautuminen avoliittoon ja ns. au-lapsiin on muuttunut NIIN paljon muutamassa vuosikymmenessä, mutta tätä on vissiin jotenkin hankala "vanhemman" sukupolven ymmärtää.

Ja tuohon "vanhusten" kommentontiin.. Minä TIEDÄN, että mummoni lohkaisee jotain kuolematonta, kun kerromme kihloistamme ja hääaikeistamme tässä lähiviikkoina. Vaikka tiedänkin tämän jo etukäteen (tunnen mummoni ;) ), ei se anna hänelle oikeutta loukata minua. Loukkaannun loukkaavista kommenteista, tulivatpa ne kenen suusta tahansa. Miun mielestä kenelläkään ei ole eri oikeuksia laukoa epäsopivuuksia missään tilanteessa, ei lasten eikä vanhusten, ei anoppien eikä kateellisten, katkeroituneiden ystävien. Perkele. Sen verran täytyy käytöstapoja ja tilannetajua olla, että pystyy kontrolloimaan mitä milloinkin suustansa päästää!

Vähän ooteenä: erosin pari vuotta sitten, ja kun kerroin puhelimessa mummolle, että ero tuli, kuului toisesta päästä syvä huokaus: "pitikö se tämä vielä miulle tehä". Joo kuule mummo, ihan kiusallamme erotaan. Kun ei enää muuta kiusaa keksitty.. Hermostuin tuosta, ja mielestäni ihan aiheesta, ja mummo-kulta sitten seuraavana päivänä soitti ja pyysi anteeksi.. Jotenkin arvaan että kihloista kertomisen yhteydessä jotenkin palataan ekaan liittooni. :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko laittaa nyt tänne parhaimpia mitä mä olen kuullut meidän häistä oli nämä:

Sulhasen bestman meni salaa naimisiin ja kertoi tästä n. viikko enen häitä ok olimme yllättyneitä, mutta toisaalta jos on parhaat kaverit niin voi sen kertoa enneku kuukaus on mennyt. Ja hänen nykyinen rouvansa totee mulle päin pläsiä,että ei se elämää häiden jälkeen niin kummosta ole eikä häissä ole mitään ihmellistä. Kyll kai mä sen nyt tiesin ettei häiden jälkeen elämä muutu sillä olemme sentään oleet yhdessä liki 10 vuotta, kun kyseinen paris kunta oli asunut yhdessä kokonaisen kk joten aika kornia. Onneksi meidän elämä on muutunut viellä onnellisemmaksi. Kyseinen vanha rouva saapui käsipaketissa häihimme ja yrittää vetää kaiken sympatian puolelleen olemattomalla haavallaan siinä onnistumatta kiitos ihanan kaasoni. Eipä ole heistä kuulunut.

Sitten rakas anoppini soitti miehellenni joulun alla ja ilmoitti antavan lahjaksi hyödyllisesti rahaa josta tulee rahasto mahdollisia häitä varten siis mitä vit...a missäs ihmeessä he oli viime kesänä?

Voitte uskoa että ei ensin naurrattanut puhelu ja bestman, mutta nyt nää on pelkkiä vitsejä mun miehen kanssa :girl_haha:

Rakkaus kaiken se kestää kaikense antaa.... :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now