sohvetti

kuinka selvitä itkemättä

317 posts in this topic

Yksissäkään häissä en ole onnistunut olemaan (siis VIERAANA...) itkemättä! Varmasti kaikista helpoin ratkaisu on olla ottamatta asiasta stressiä: jos itkettää niin päästää sitten vaan Niagaran valloilleen! Kyllä morsian saa tuossa tilanteessa herkistellä ihan vapaasti!!  :-*

Ja meikkiä voi sitten ehostaa pikaisesti vaikka useaankin kertaan päivän aikana.  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman siskoni häissä viitisen vuotta sitten mua ei itkettänyt ollenkaan, mutta tänä kesänä kavereiden häissä silmät kyllä kostuivat ja hammasta sai purra, etten ala itkemään enemmälti. En tiedä lieneekö vaikutusta sillä, että siskon häissä ei vielä armaani ollut minun elämässäni  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia edeltävistä vinkeistä tuon hääkuvauksen ja itkemisen suhteen.. täytynee vielä harkita asiaa kuinkas päin tehdään. Itseni tuntien meikit tulee kyllä olemaan poskilla     :-X Kestääkö hääkuvaus tosiaankin kaksi tuntia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan kannata ottaa diapamia tms, jos ei ole niitä ennen käyttänyt! Jos jotain lääkettä kuitenkin aikoo ottaa, on sen vaikutus ehdottomasti kokeiltava ennen häitä. Pieni hömpsy konjakkia ei varmastikkaan ole pahasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aattelin ite ensin ottaa jännitykseen muutaman rohkaisu ryypyn, mutta muutun entistä itkuherkemmäksi jos juon vähääkään alkoholia eli saa ny nähä miten päin tekis.  Toisaalta oon miettiny, että ei sillä oo mitään väliä vaikka vollottaisin silmät päästä, mutta sillä taas on jos naama on sitten loppupäivän punalaikukas , ripsarit karisee ja tunnin meikkaus on menny hukkaan ja kuvista tulee kauheita. :o

Joo.. Tänään on taas yks niistä ressi ressi ressi päivistä...  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen, etten selviä ikemättä minäkään. Vollotan muutenkin joka paikassa!  ???

Toivoisin vain, ettei touhu mene ihan hirveäksi nikotteluksi..

HERKÄT MORSIAMET, ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA!!   --> Eräskin tuntemani morsio käveli alttarille sulhonsa kanssa, joka joutui raahaamaan häntä käsivarresta koska morsioparka itki koko matkan aivan holtittomasti ja melkein kaksinkerroin..  :-[

Yritän tolkuttaa itselleni, että saattaahan hyvinkin käydä niin, ettei se pillahdus tulekaan kaiken sen jännityksen keskellä.. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itken yleensä jokaisessa vähänkin herkemmässä tilaisuudessa (esim. viimeksi tänään,kun oltiin kollegan eläkejuhlissa), ja häätkin on menneet pysyvässä niistämisessä, mutta -

omissa häissäni toukokuussa en itkenyt lainkaan. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa.  ;D Pystyin jopa laulamaan miehelleni katsoen häntä koko ajan silmiin, tosin nyt kun ajattelen sitä tilannetta, kyyneleet tulvivat.  :-X

En tiedä, mistä johtui, mutta rohkaisuksi muille morsioille. Samaa olen kuullut monelta muultakin.  ;D :-*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi pitäis olla itkemättä? Itse vollasin morsiushuoneessa ja alttarilla niin, että meinas räkä tippua nenästä. Ja oli ihanaa, kun oli niin liikuttunut että itketti. Enemmän pelkäsin sitä, etten jännitykseltä voi heittäytyä vapaasti touhuun. Turha pelko oli  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen tosi itkuherkkä, mutta sain oltua itkemättä (mua se olis vaivannut), kun en katsonut ketään silmiin vihkimisessä ja keskityin vain omaan olemiseeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me irvisteltiin toisillemme hetki kun sisääntulomarssi alkoi... ;D Otin lisäksi kolme konjakkinapsua sakastissa ja keskityin kävellessäni ajattelemaan, miten KIVAA tämä kaikki onkaan... Silmiin katsoin joitakin, mutta siirsin katsetta hyvissä ajoin ennen suurta liikuttumista enkä ajatellut kerrassaan mitään muuta kuin kävelemistä.

Tarkennus vielä: pillitin siis ennen häitä joka kerta häämarsseja kuunnellessani, ja joskus jopa vain häitä ajatellessani. Pelkäsin kovasti että astelen alttarille naama itkua pidättävässä irvistyksessä. Toisin kävi, ja oli kyllä voittajan fiilikset kun siitä selvisin hymyilevällä naamalla. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kanssa ihan ihme pillittäjä... ja sulho kanssa kun on oikein herkästä asiasta kyse. Ollaan tossa jo puhuttukin, että mitenhän me saadaan edes "Tahdon" sanottua kun kumpikin itkee  ;D Riittääköhän jos kumpikin näyttää vaan peukkua??  ::) Pappina toimii mieheni isä, pitäisköhän kysyä siltä?? Heh heh...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään myös et alan vallottaa kirkossa koska me haluttiin että bändin solisti tulee laulamaan myös kirkkoon ja kun se siellä laulaa lurittaa jonkun rakkauslaulun niin nyyh...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin ilmoittautuu itkupilli. Itkin silmät päästäni kuulutuksissa, itkin, kun kuuntelin etukäteen meidän häämarssia. Itkin kirkkoharjoituksissa, itkin kun mieheni puhui meidän suhteesta niin kauniisti kun tavattiin pappi. Sanoin papillekin, että itken varmaan koko vihkitoimituksen ajan.

Mutta kuinkas kävikään. Kun lähdin kävelemään kohti alttaria, ei itkettänyt lainkaan. Näin vaan kaikkien kavereitten ja sukulaisten itkevät, nykivät kasvot ja ajattelin, että mitä ihmettä nuo tuossa pillittävät, minähän olen tällä hetkellä maailman onnellisin ihminen.

Eli ainakin omalla kohdallani pelko itkusta kirkossa oli aivan turha. Hääjuhlassa pari kertaa silmät kostuivat, mutta silloinkaan en alkanut itkemään. Etukäteen olin aivan varma, että pillitän koko päivän, mutta hyvin kaikki meni:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin pelkäsin ennen vihkimistä että tyrskin alttarilla nenä punaisena; mutta kuinkas kävikään: mua ei loppupeleissä edes jännittänyt koko vihkimisen aikana. Tosin alttarille kävellessä en uskaltanut katsoa ihmisiin kun ajattelin että sit repee... Ihmiset oikein ihmettelivät kuinka me molemmat pystyimme olemaan niin tyyniä, mutta kyllä kun häät on kunnolla suunnitellut ja tietää että kaikki on kuin pitääkin niin ei sitt mitään paniikkia tullut. Enemmän oli kaasolla ja videokuvaajalla ollut vaikeuksia itkun hillinnän kanssa kuin itse juhlakaluilla! Toisaalta ajattelen, että kun on todella varma että tämän ihmisen kanssa haluan loppuelämäni viettää, niin mikä siinä sitten hermostuttaisi kamalasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

en ymmärrä mikä teitä naisia häissä oikeen itkettää.sulho se on kenen pitäs kyynelehtiä.mun ongelma on enempi se miten selviän käymättä veskissä.vatsa menee aina sekasin kun on jännät paikat edessä.etenki jos on edellis iltana oltu maistissa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

hyvä uuno! mäkin ihmettelen, miten selviän ilman vessassa ramppaamista :)

mä itken aina kun miu mies on esim yön tai vastaavasti muuten pitkän ajan poissa...mut se on just sitä kun joutuu olee erossa! alttarilla saamme toisemme ja mun ei tarvi olla erossa siitä enää koskaan...paitsi ku se männöö ampumakisoihin :D mut se on mun ja kukaan ei vie sitä pois...

tuossa on ollu niin monta juttua ettei morsiamet oo itkenny yhtään alttarilla, nii luotan siihen. se voi olla että jännittää ihan hirmuisesti, oon esiintymiskammoinen :) onneks on pieni kirkko, mut sinne tulee kaikki sulhon enot, joista en oo nähny yhtään, jos siis he tulevatkaan :) no mut, lisää juttua päikkärissä....

T&A Toukokuu näillä näkymin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi fernet branca shotti (4 cl) n. vartti ennen toimitusta rauhoittaa kummasti. Tämä on ihan oikeasti todettu juttu, siinä on jotain taikaa..  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkemistä suurempi pelko mulla on että jos rupeankin hysteerisesti nauramaan! Jos vaikka näen tai kuulen jotain ihan vähänkin hassua, saatan jännityksessäni revetä oikein kunnolla. Ja jos juuri sopiva mielentila on niin siitä tyrskähtelystä ja hihittämisestä ei tule loppua stten millään  :-[ Ihan karseeta.. toivon kuitenkin, että olen sen verran hyvä manipuloimaan itseäni ja osaan valmistautua henkisesti, etten rupea nauramaan enkä itkemään  ;)  Toivon toivon.. Onko kellään kokemuksia nauruntyrskähdyksistä kirkossa??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liityn tähän joukkoon..

Mä olen kans niiin herkkä ihminen kuin olla voi. Näitä lukiessanikin silmät kostuu.. Olen myös miettinyt alttarilla seisomisen lisäksi häävalssia, kuinka se onnistuu kuivin silmin? Myös isän kanssa tanssittava valssi itkettää jo valmiiksi. Kaiken lisäksi löysin tältä sivustolta, häävalssi-foorumilta aivan ihan valssin sanat. Valssi on nimeltään tyttären valssi. En viitsi tähän niitä nyt raapustaa, mutta käykääpä etsimässä, ellette tiedä kyseistä valssia. Mun mielestä erittäin koskettava valssi tyttären ja isän valssiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun serkku meni pari viikkoa sitten naimisiin ja heillä oli todella itkuherkät ja kauniit häät...  :'( Molempien sukulaiset ja ystävät nyyhki (minä mukaan lukien) penkissä jo heti morsiamen kävellessä käytävää isänsä käsipuolessa... Ja kun morsiamen sisko luki iihanan runon, ainakin vierailla valui kyyneleet poskille...samoin papin puhuessa. Morsiusparista en tiedä, sillä hehän ovat selin vieraisiin!!! Eli eihän tuo nyt niin vaarallista ole, vaikka kolloitkua alttarilla vääntäisi, kun suurimmalta osin sitä eivät näe muut kuin se oma rakas ja pappi + ehkä videokuvaaja. Meikit saa jälkikäteen korjattua ja minusta mahdolliselta häävideolta saakin näkyä omat herkät tunteet.

Serkun häissä hääparin liikutus näkyi vieraille sormusvaloja lausuttaessa - sulho ei meinannut saada sanottua, koska häntä itketti niin paljon. Siinä vaiheessa viimeistään kostuivat morsiamenkin silmät...Mutta enpä usko, että se oli kenestäkään mitenkään noloa tai hävettävää, vaan päinvastoin todella KAUNISTA ja liikuttavaa ja herkisti tunnelmaa entisestään  :-X

En suosittelisi tunteiden turruttamista ainutkertaisena juhlapäivänään millään, ellei todella pelkää täydellistä romahtamista. Avoimesti onnensa ja liikutuksensa näyttävä hääpari on kuitenkin häiden kaunein koristus  8-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kanssa tosi itkuherkkää tyyppiä ja tiedän, että ei edes rohkaisuryyppy auta. Olen sitä mieltä, että itkekää jos itkettää, eihän siinä mitään pahaa ole  :D Täytyy vaan meikkauksessa huomioida, että on veden kestävää maskaraa  :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkäsin etukäteen jo itkemistä, kun näin raskaana ollessa kyyneleet on alkaneet valua pienimmästäkin. Sanoin sitten vaan meikkaajalle, että vedenkestävää ripsiväriä kiitos ja varauduin siihen, että en voi olla itkemättä. Enkä voinutkaan. Ensimmäiset kyyneleet tuli heti kun lähdin isän käsipuolessa alttarille ja itkin myös  parissa muussa kohdassa. Mitäs se haittaa. Sehän on minun ja mieheni päivä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse myös osaan kuvitella tilanteen ku pitäis sanoa tahdon ja mä vollotan niin, ettei kukaan saa mitään selvää. Ajattelin et sen vois tehdä helpoimman kautta ja mennä etukäteen naimisiin maistraatissa ja sitte vastaa pitää juhlat jälkeen. Ei sitten tule sitä yhtä hiljasta hetkeä jolloin kaikki katsoo sua ja äiti ja muut vieraat itkee. Se mikä mut saa itkemään on se et näen muiden itkevän ja se on varma että äiti ja anoppi itkee!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

ala huoli. ota nenaliina alttarille mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon ainakin sellanen vollottaja ettei mitään rajaa. Nytkin nauran ja itken vuoron perään. Pitää varmaan olla koko nessupaketti mukana alttarilla.

Siitä diapamista. Olen itse ottanu kerran neljänneksen ja se laski mun verenpaineen ja sydämensykkeen niin olemattomiin etten kyennyt edes puhumaan. Sitten nukuin monta tuntia tokkuraani pois. Mieluummin tautinen poru kun se tokkura. Uskokaa mua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now