Guest Marienne

Miksi naimisiin?

232 posts in this topic

Avioliitto on se parisuhteen muoto joka ihanteellisesti tarjoaa tietynlaista vakautta ja turvaa ihmisten elämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oonkohan mä tähän vastannut joskus? Meillä syy oli tietysti rakkaus. Tosin myös juridisista syistä oli ihan hyvä mennä naimisiin, kun kerran yhdessä ajateltiin elää. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska

a) tahdon,

b ) olen nähnyt erittäin läheltä avoliitosta leskeksi jäämisen, ei ollut kaunista.

Miksi tätä pitää aina selitellä? Multa on kysynyt tätä vaikka kuinka moni, ihan täysin vieraatkin hahmot. Ihmetyttää.

Edited by Enniliini

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me halutaan Jumalan siunaus meidän liitolle, se on molemmille tärkeää. Ja tietenkin rakastetaan toisiamme yli kaiken, vaikkei aina menekään ihan putkeen! Mutta tämä seurustelu ja kihlaus on sitä harjoitteluaikaa ^^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin omalta kohdaltani ensimmäinen syy oli rakkaus miestäni kohtaan. Hyvänä kakkosena tulee juridiset asiat, yhteistä omaisuutta kun meillä on. Lapsia on molemmilla muttei (vielä) yhteisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mennään naimisiin, koska rakastamme toisiamme ja haluamme jakaa elämämme toisen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No miksipä ei? Juridiset seikat ja hyvät kemut riittävät minulle syyksi.

Komppaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin mennään naimisiin järkisyistä. Meillä on yhteinen omistusasunto ja auto. Ja jos nyt kävisi niin ikävästi, että toiselta lähtee tapaturmaisesti henki, niin olisihan se nyt ihan kiva, ettei tarvitsisi taistella yhteisestä omaisuudesta suvun kanssa sen lisäksi, että olet menettänyt elämäsi valitun.

Yhdessä oltaisiin muutenkin pysytty ihan ilman sitä paperia, joka sanoo, että nyt olette lain silmissäkin pari.

Sekös jos mikä on romanttista, että haluaa sen toisen kanssa olla muutenkin, kuin paperilla pakotettuna :P Rakkautta tarvitaan kestävään parisuhteeseen, ei naimisiin menemiseen.

Edited by Absinthe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakastamme toisiamme ja haluamme elää toistemme kanssa ja tukena loppuelämämme. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joko minä tai tuleva puolisoni olisi sairaalassa makaamassa tms., eikä jompikumpi saisi tietoa oman rakkaansa ja elämänkumppaninsa tilasta vain siksi, ettei ole virallinen puoliso. Avioliiton solmiminen kruunaa myös sen nykyiseen avoliittoon liittyvän sitoutumisen - sitoudumme toisiimme niin vahvasti, että olemme valmiita jakamaan omaisuutemme toisillemme ja tuleville lapsillemme ilman erillisiä sopimuksia.

Avioliiton solmimiselle on siis periaatteessa pelkästään juridisia perusteita, mutta sellaisia, joita ei syntyisi, ellei toista rakastaisi.

Aivan näin. Sulhollani on synnynnäinen sydän vika ja välillä saa kohtauksia (ei tosin nyt ole ONNEKSI vuoteen saanut niitä). Ei todellakaan olisi kiva, jos hän joutuisi tuon takia sairaalaan ja itse en saisi mitään tietoa hänestä, kun olen vain avopuoliso..

Mutta tietystihän se rakkaus on tärkein. Onhan se hienoa sitten kun pääsee ihan lainkin silmissä puolisoiksi <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

no rakkaus tietenkin .. mut meillä on kaks lasta mitkä on kastettu miehen sukunimellä nii tietenkin minkäin haluan olla samaa mieheni ja lasteni kanssa. <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän voisi vastata, että yhteinen lapsi, asuntolaina, juridinen puoli ym.. mutta tuota varten teimme jo 4 vuotta sitten testamentin..

Aikomuksena ei koskaan ollut mennä naimisiin, mutta jokin muuttui. Tuli kevät/kesä jolloin tajusimme, että meitä ei oikeesti mitkään kriisit erota vaan todella tahdomme olla toistemme kanssa rakastaen elämän loppuun asti. Vaati rankan hetken elämässä ja "uudelleen rakastumisen" :-X :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

No miksipä ei? Juridiset seikat ja hyvät kemut riittävät minulle syyksi.

Komppaan.

Minäkin :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naimisiin menolle on montakin syytä.. Aina on ollut täysin selvää, että jossain vaiheessa naimisiin mennään. Meillä 3 yhteistä lasta. Ollaan oltu niin kauan yhdessä, että tiedetään jo kummankin hyvät ja huonot puolet (häiden aikaan 11 vuotta, saman katon alla 8 vuotta). Suuristakin vastoinkäymisistä ollaan selvitty. Ja tietenkin tärkein syy edelleen on se, että rakastetaan toisiamme ja luotamme siihen, että suhteemme kestää. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaus rakkaus toki perimmäisenä syynä. Aivan alusta tiedettiin, että vihille menhän ja aika piankin, kun tässä muutenkin niin vauhdilla edetään =)

Haluttu, toivottu ja jo rakastettu lapsi saatiin alulle melko pian heti kun virallistettiin seurustelumme.

Häitä suunniteltiin joskus ajalle, kun lapsi oppii kävelemään. Sen tarkemmin ei vielä puhuttu tai sovittu.

Mutta sitten saimme kuulla tarinoita avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten virastojen ja lappujen ja hakemusten sähläyksestä ja taisteluista. Mies se päätti sitten säästää meidät tältä, kysyi kysymyksen tulisinko hänen omakseen salaa ja virallisesti 1.5.2011 johon mie totta kai vastasin myöntävästi =)

Saadaan kaikille heti alkujaan sama sukunimi eikä miehen tarvitse käydä erikseen tunnustamassa isyyttään, ei tarvi sopia huoltajuus hommista eikä rampata virastoissa tuhannen ja sataa ylimääräistä kertaa.

Ja loppuu se synnissä rypeminen =D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ihan yksi virastokäynti ja kaksi nimmaria riitti avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen tunnustamiseen ja huoltajuuksista sopimiseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on samalla lailla kuin monella muullakin juridiset syyt taustalla. Muuten voisimme elää ihan hyvin avoliittossa, mutta meillä o sen verran yhteistä omaisuutta, ja vaikka testamentti onkin niin, siltikin perintövero on niin suuri että se omaisuus jouduttaisiin myymään kuoleman sattuessa. Kumpikaan ei halua että surun keskellä vielä joutuu muuttamaan yhteisestä kodista.

Ja itselleni suurin pelko on että miehelle käy jotain (ajaa moottoripöyrällä aina kesäisin ja on sen vuoksi eritäin altis onnettomuuksille). Jos kukaaan ei ilmoita mulle tai jos käykin niin pahasti että pitää tehdä jotain päätöksiä niin minä haluan ne tehdä, ei mieheni äiti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvät kemut ja juridiset syyt riittää minustakin rakkauden lisäksi. Itse olen tosin myös sitä mieltä, että mikäli jonkun kanssa aikoo "perustaa" elämänsä ihan asuntolainaa ja lasten hankkimista myöten, niin homma on jotenkin uskottavampaa, jos ennen noita isoja asioita menee naimisiin. Vaikka ei se tietenkään oikeasti niin ole, monethan menee naimisiin vasta sitten kun kaikki muu on jo tehty!

Ajattelen kuitenkin niin, että jos ihminen ei uskalla/halua solmia kanssani avioliittoa, joka ei sinänsä muuta elämäntilannetta miksikään, niin miksi hän sitten haluaisi hankkia kanssani talon tai lapsia, jotka vaikuttaa elämään paljon enemmän? Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naimisiin mentiin monien muidenkin luettelemien juridisten syiden vuoksi. Yhdessä sen sijaan ollaan rakkaudesta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

noh me yksinkertaisesti haluamme :-X

ja toki siinä sitten juridistiset syyt ja lapsikin meillä jo on niin häät tavallaan on luonnollista haluamaamme jatkumoa tapahtumille :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa ku on muitaki suunnilleen samalla kannalla olevia, eli ihanasti sanottu Kanervatar ja Lady green! :)

Itse olen tuore täysi-ikäinen häidemme aikaan ja niiden jälkeen muutamme yhteen, joten elämä muuttuu radikaalisti, hyvällä tavalla :)

Mutta kyllä meilläkin löytyy muitakin syitä. Tuleva puolisoni menee n. puolivuotta häiden jälkeen armeijaan ja saan paremman avustuksen kelalta kun olen vaimo... :D Mut tuo syy oikeastaan sanotaan vain vahvistuksena heille jotka kommentoivat nuorta ikää ja sitä, että meillä olisi jonkinmoinen kiire :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mennään naimisiin, koska yksinkertaisesti se tuntuu hyvältä ja oikealta. Olen aina ajatellut että eihän se muuta meidän suhdettamme mihinkään suuntaan, mutta ehkä se kuitenkin tuo jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja fiilistä, että ollaan nyt perhe. Ikuisena romantikkona täytyy sanoa, että me vain halutaan sinetöidä meidän rakkaus. Juridiset yms. muut syyt tulevat sitten rakkauden jälkeen. Eikait sitä tarvitse sen enempää selitellä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhteisen omaisuuden karttuminen, ja avioliitto antaa laillisen suojan meille molemmille. Esim. jos minä kuolisin ennen avioliittoa perisi mun tytär minut kokonaan,

vaikka käytännöllisempää olisi että mies perisi edes jotakin, ja koska tyttö vielä niin pieni ja tarvitsi kuitenkin holhoojan omaisuudelle. Minun perheessäni ei ole ketään joka voisi toimia omaisuuden yms. holhoojana, ja koska mies muutenkin mulle läheisin henkilö ja tyttärelleni kanssa, niin avioliitto luo turvan.

Tarkoitus on myös tehdä miehestä tytön virallinen huoltaja, joten vanhemman kuoleman tapauksessa tyttären kohtalo ei jäisi sosiaalivirkailijoiden ratkaistavaksi. Tytön biologinen isä ei ole arjessa mukana,vaikka lastaan tapaakin, koska asuu niin kaukana. Meillä ei avioliitto perustu pelkälle tunteelle, 50% tunnetta ja 50% järkeä. :girl_wink:

Edited by MAML

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaudesta menemme naimisiin. Se on syy ja riittänee. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mennään naimisiin, koska rakastamme toisiamme ja haluamme jakaa elämämme toisen kanssa.

Näin meilläkin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alunperin avioliittomme solmimisen syy on rakkaus. Ei ole hyvä ihmisen elää yksin ja kun toinen on vierelle löydetty, niin halutaan tälle parisuhteelle myös Jumalan siunaus. Mutta avioliitto ei ole pelkästään tunneasia. Jos tunteelle lähdetään ja pelkästään sillä jatketaan, ei liitto pitkälle kanna. Siksi alttarilla kysytään Tahdotko, eikä Tuntuuko Sinusta.

Ja mie Tahdon rakastaa toista silloinkin, kun ei yhtään siltä tunnu. Olen sen päättänyt ja siihen on luottaminen huonoinakin hetkinä.

Lisäksi uskomme molemmat, että avioliitto on ainoa tie elää yhdessä saman katon alla ja jakaa Kaikki. Emme asu yhdessä, emme harrasta seksiä, emme tämän vuoksi myöskään hanki lapsia ilman avioliittoa. Kaikki edellämainittu tehdään turvallisesti avioliitossa, kun kumpikin luottaa, että tässä on se henkilö, joka on päättänyt kestää minua hautaan asti.

Mutta rakkaudesta ja kiintymyksestä se kaikki lähtee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now