Hymyilitkö matkalla alttarille?

[Mimsi]

Hymyilin. Vähän nousi liikutuksen kyyneliä silmiin, mutta kun katselin kaikkia läheisiä ja heidän hymyileviä kasvojaan, ja sitten toki omaa miestäni siellä alttarin päässä... Ei siinä kyennyt kuin hymyilemään. Alttarilla sitten vähän itkettikin.

[Chianti]

En vain hymyillyt vaan virnuilin (huomasin jälkikäteen kuvista)...

[Marjasin]

Minulla on mielikuva, että hymyilin koko matkan. Tämä täytyy tosin tarkistaa valokuvista.

[Magie]

Ööö en varmaankaan. Olin niin jännittynyt ja yritin olla katsomatta suoraan alttarilla odottavaan sulhaseen koska meinasin ruveta itkemään saman tien kun niin tein. Sama oli sulhasellakin ja isäni joka saatoi minua kyynelehti vieressäni joten oli todella vaikeaa yrittää pidätellä kyyneliä En osannut tätä piirrettä odottaa itsessäni ollenkaan. Alttarilla sitten jo hymyilin kuin naantalin aurinko, se näkyy myös kuvissa

[Nebsu]

Yritin hymyillä, minulla oli tämä topic mielessä jopa ennen kuin suntio avasi ovet ja lähdin isän käsipuolessa kohti alttaria, mutta hymy nyki suupieliä.

Saa sitten valokuvista nähdä, kuinka väkinäiseltä se onkaan näyttänyt!

[Mysi]

Kun häämarssi kajahti ilmoille niin tää morsio meinasi purskahtaa itkuun (onnesta), matka alttarille menikin onnen kyyneliä pidätellessä.

Itselle tuli täysin yllätyksenä tunteiden voimakkuus, varsinkin kun en normaalista ole ollenkaan tunteellinen.

Alttarilta takaisin tullessa sitten uskalsin jo hymyillä

[EwaK]

Kyllä hymyilin ja koko päivä menikin sitten hymyillessä. Naimisiinmeno oli paljon upeampaa kuin olisin etukäteen uskonut!

[Nebsu]

Valokuvat ja videot on nyt katsottu ja olen siis hymyillyt - ei vaan alttarille mentäessä - vaan kuten Talvimorsian_2012, koko päivän kuin Naantalin Aurinko!

[Anni-Iona]

Ei hymyilyttanyt eika itsetyttanyt. Olin pyortya ja kuvittelin saavani sydankohtauksen. Keskityin hengittamaan rauhallisesti etten ala hyperventiloimaan... no mutta kun alttariille oltiin siihen asti kun pappi kysyi mieheltani: Do you want to take this woman to be your lawfully wedded HUSBAND... jannitys kaikkosi naurun purskahdukseen ja loppun paivaa jo hymyilyttikin...

[tikrustiina]

Kyllä hymyilin kun kövelin käytävää pitkin mieheni kanssa. Siinä kyllä tuli muutama tippa linssiinkin mutta päivä oli mitä ihanin

[Witty]

Hymyilimme, molemmat.

[Stareyegirl]

Alkuaskelissa hieman vakavat kasvot mutta loppumatka meni hymyillen ja koko loppu vihkiminenkin..

Sulhanen oli hieman vakavampi, mutta kyllä sieltäkin hymyä pilkahti kun alkoi rentoutumaan..

[Mimosah]

Pelkäsin itkeväni, mutten voinutkaan lopettaa hymyilemistä edes silloin, kun isäni astui helman päälle luovutustilanteessa!

[-neeze-]

ensin meinasin purskahtaa itkuun, sitten näin kaverini ihanat, hykyilevät ja rauhoittavat kasvot niin hymyilin, kunnes saavuin sulhasen luo, joka siinä vaiheessa oli lähes haudan vakava jännityksesttä ja sen käden tärinä sai jotenkin mut vähän hämilleen.. alttarilla sitä jännitti edelleen ja vaikka miten peukalolla sivelin rauhottavasti niin jotenkin mä koko ajan mietin et kohta se pyörtyy.. mutta siis periaatteessa joo, hymyilin pois tullessa jo vapautuneemmin kun ei enää sillein jännittäny yhtään omasta tai miehen puolesta

[*Pinky*]

Mä itkin aamulla ennen kampaajalle lähtöä, autossa matkalla kampaajalta kirkkoon, mutta kun lähdin kävelemään alttarille, kyyneleet katosivat ja hymyilin onnellisena

[yael]

Kyllä.

[Flik]

Hymyilin, mutta jännitin ja tärisinkin ihan yhtä paljon. en saanut katsetta irti tulevan mieheni silmistä ja hymystä. Niistä kasvoista hain voimia pysyä rauhallisena ja pystysaä alttarillekävelyn ajan. Siinä vaiheessa kun pääsin hänen viereensä, en päästänyt irti kuin hetkittäin. Mutta koko päivän hymyilin.

[Tinta]

Hymyilin Olo oli maailman onnellisin!

[Annastiina_]

Omasta mielestäni hymyilin, koska olo oli ihan valtavan onnellinen siinä kohtaa. Mutta kuvista kun katsoo, näytän siltä että pyörryn millä hetkellä hyvänsä

[eekoo]

Hymyilin ja pidättelin kyyneleitä, olo oli kyllä yllättävän rauhallinen ja tyyni, ei jännittänyt yhtään.

[MaryLouise]

Hymyilin ja itkin yhtäaikaa. Olin niin jännittynyt ja onnellinen että kyyneleet vaan tuli, vaikka olin päättäny että yritän olla itkemättä. Muuten kyllä olin ihan koko päivän yhtä hymyä vaan! Maailman ihanin päivä!

[Mikaste]

Hymyilin kyynelsilmin koko matkan

[säootsilkkii]

Hymyilin todella leveästi,vaikka jännitti ja "tärisytti" Katsoin vain miestäni kohti niin ei pelottanut, kyyneleitä ei onneksi kävelyvaiheessa tarvinnut pelätä, mutta kirkossa ystävän laulun aikana oli itku herkässä ja samoin rukoushetkessä missä lukivat äitini, lapsuudenystäväni, kummitätini ja veljeni

[Marena]

Vähän itkin, näki valokuvista, mutta suurimman osan ajasta hymyilin. Takaisin tullessa taisin jopa hieman naurahtaa!

[unsku]

Hymyilin kyynelsilmin