Ragazza

Häätöppäyksiä?

277 posts in this topic

Ilmaisimme kai itsemme todella epäselvästi kuvaamossa kun kuvia tilattiin. Kiitoskortti kuvien piti tulla ilman korttipohjaa, kun haluttiin tehdä ne itse ja ehkä vähän säästääkin. Kuvaamossa vielä niin puhuivat, että kun tekee itse niin saahan siitä persoonallisen. Nyt siis on persoonalliset kultakukkakorttipohjat (ja aika hinnakkaat)

Lisäksi kaksi kuvaa mitkä olisi haluttu puuttuvat, ei niitä kyllä taida laskussakaan olla. Ymmärrän, että virheitä sattuu mutta miksi aina minun kohdalle???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän hääkutsussamme on vain meidän etunimet, jonka huomasin vasta kun kutsut olivat jo valmiit. Nyt mietin kuumeisesti, että oliskohan kenties aiheellista laittaa esim. kuoreen lähettäjiksi molempien nimet (sekä etu- että suku-), jotta kaikki tietäisivät kenestä on kysymys.

Mutta taas toisaalta kaikki häihin kutsuttavat ovat sen verran tuttuja, että tietävät kyllä kenestä on kysymys. Mutta ehkä morsiamen puolelta eivät kaikki tiedä sulhasen sukunimeä tai päin vastoin.

Mitä tehdä?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei oikeastaan töppäilty vaan kaikki sujui mainiosti. Ainoo asia, minkä ois voinu hoitaa toisin, on kuvaus. Olin jo suunnitellu asiaa etukäteen, mut se unohtui silti. Siis meidän kuvat otettiin hääpaikalla ja olin ajatellu pyytää kaason tms. avustamaan, arvioimaan ja neuvomaan. En kuitenkaan muistanu. Se olisi jälkikäteen aatellen ollu tarpeen: joku ois voinu sanoa, et ottakaa hieman rennommin ym.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli yhdestä kutsusta unohtunut kokonaan sisältä paperi, jossa luki varsinainen kutsuteksti. Kaaso sitten ihmetteli, kun sai kortin jossa luki kannessa tervetuloa, mutta sisällä ei ollut mitään...

Juhlissa mieheni aloitti kilistelemään onnittelumaljoja kaikkien vieraiden kanssa ja olihan minun seurattava ja kilisteltävä kanssa, vaikka ei kaiketi ihan etikettiin kuulu tuo lasien kilistely ja kalistelu. Ei se nyt niin etiketin päälle ole, mieluummin rentoa ja epämuodollista!

Ravintola, jossa juhlimme mokasi parissa jutussa, onneksi pienessä: heidän itse ehdottamansa viini oli loppu ja kahvien kanssa luvattuja pikkuleipiä ei tuotu tarjolle. Olis varmaan pitänyt huomauttaa asiasta, mutta ei kuitenkaan viitsitty pilata seuraavan päivän fiiliksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-mulla ei ollut hääpaikalla otetuissa potreteissa ja ryhmäkuvissa kimppua (kukaan ei huomauttanut että se olisi ehkä hyvä olla mukana)

-vanhempien kanssa ei otettu kuvia

-toisesta häätanssista ei ole kunnon kuvia ollenkaan

-kakun ylin kerros meni vieraiden suihin, ja siihen oli kuulemma tuotu toinen mutta sekin oli syöty, ei kyllä haitannut kun ei meille tullut mieleenkään että me se ylin otettais mukaan, mutta emäntä oli kuulemma ollut todella vihainen tästä  

-ruokailu aloitettiin hieman liian aikaisin, ihan kaikki ruoat ei ollu vielä pöydässä kun minä ja mies mentiin ottamaan (ei tosin meitä haitannut ku otettiin eka vaan alkupaloja, emäntää vaan)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sisi, mitäs siitä, jos kimppu puuttuu kuvista...

Kun meillä unohdettiin ottaa hääpaikalla kaikki kuvat meistä kahdesta ulkosalla! Oma moka tietty - jos olisin kirjoittanut appiukolle listan kuvista, jotka on otettava, ne varmasti olisi tullut otettua. Nyt sitten appiukko ja morsian molemmat unohtivat täysin poseraamisen pihalla saatuaan eteensä muutaman lasillisen (tai vähän myöhemmin koko pullon) punaviiniä ruuan kanssa... Meistä (fuksista ja minusta) oli kyllä erikseen ihan onnistuneita otoksia, mutta yhdessä pelkkiä kakunsyöntikuvia!

-Sapiska

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikaa kulunut häistä noin 4 viikkoa ja lisää töppäyksiä tuli mieleen..  Valitettavasti monet niistä koskevat pitopalvelun toimintatapoja.

- Kirkosta juhlapaikalle oli matkaa parikymmentä kilometriä, meillä oli hieno Cadillac hääautona, jolla ei lähdetty kehäteitä hurjastelemaan vaan kuski ajoi pikkuteitä -> matka kesti huomattavasti arvioitua kauemmin. Pitopalvelun tyypit eivät olleet antaneet vieraiden istuutua pöytiin ennen meidän, juhlakalujen, saapumista paikalle. :o Vieraat olivat sitten palloilleet eteisessä ja kuka missäkin kärsimättöminä odottaen juhlakaluja. Mielestäni homma oli pitopalvelun moka - ja pahasti. Tällaista emme osanneet ottaa huomioon, oletimme automaattisesti että vieraat toki saavat istua pöytiin ja tulla sieltä sitten onnittelemaan meitä.

- Pitopalvelu töppäili siis muutenkin vaikka ruoat olivat kyllä onnistuneita. Hääkakun reunat olivat kuljetuksessa "suttaantuneet", varmaan tarttuneet kakkulaatikoiden reunoihin kiinni ja kerma oli mennyt vähän lyttyyn paikoitellen. Kakussa ei ollut myöskään hääkoristetta - olimme automaattisesti olettaneet että siihen olisi tullut sellainen...

- Pitopalvelu oli kattanut pöytiin jokaisen paikalle olutpullon valmiiksi! ??? Se oli minusta todella outoa. Aika suuri osa porukasta kun ei edes juo olutta, monet olivat kuskina ja osa oli absolutistejakin.. Mistähän kummasta pitopalvelu oli saanut päähänsä kattaa pullot pöytiin jokaisen paikalle?! Sitten kun illan aikana monen vieraan kohdalla pullo jäi koskematta, tarjoilijat olivat siirtäneet pullon vieressä istuvalle.. Aika koomista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mennään vasta ensi kesänä naimisiin, ilman mitään mokien pelkoa. Niillehän on hauska nauraa jälkeen päin. Mutta pari mokaa/ tapahtumaa oon itsekki nähnyt. Ensimmäinen on itse oltuani kaasona. Kirkolta lähettii hääpari, bestman ja minä samalla autolla jatkopaikalle muu seurue ajaen perässä. Neuvoin, että käännytään vasemmalle vaikka olisi pitänyt kääntyä oikealle, joten mentiin väärälle puolelle moottoritietä ja eikun jakajan kohdalta uukkari takaspäin. Ja muu porukka perässä(kutsuvieraita 100 hlö). Oli siinä letka :o. Toinen juttu tapahtu tulevan mieheni serkun häissä. Morsian oli 15min.myöhässä kirkolta. Jälkeenpäin kuultiin, et rengas oli puhjennu, eikä tunkkia ollut.Onnex joku oli pysähtynyt auttamaa,ku morsian tienlaidalla. ???  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häät nyt onnellisesti ohitse ja upeaa oli vaikka kaikki menikin niin nopeasti  

Pari sellaista mieltä harmittavaa asiaa kuitenkin "tapahtui", joihin en kuitenkaan kyennyt itse oikeastaan mitenkään vaikuttamaan. Harmittavat vain ihan vietävästi, varsinkin tuo ensimmäinen:

* Kampaajani siis sairastui häitä edeltävänä päivänä, ja vasta parturituolissa istuessani sain tietää, että hiukseni laittaisi hän joka minut meikkasikin. Tällä uudella kampaajalla ei ollut minkäänlaista hajua mitä halusin (yritin selittää miljoonalla eri tavalla), ja tuloksena oli aivan kamalan tökerö tupeeraus-pehko!  

Itse kampaus oli jotain mitä en olisi ikimaailmassa halunnut ja sekin niin huonosti toteutettu, että en voinut kuin itku silmässä poistua kampaajalta. Istuessani peilin ääressä en oikein nähnyt mitä hän pääni takana hommaili (lisäksi jouduin olemaan ilman silmälaseja, joten en edes oikeasti kunnolla nähnyt) ja kun hän viimein näytti minulle peilillä miltä kampaus takaa näyttää, en voinut kuin haukkoa henkeäni. Pyysin häntä korjaamaan kampausta ainakin sivuilta, ettei pääni näyttäisi litistyneeltä pannukakulta, hän vain totesi "Ei tälle nyt oikein enää mitään voi" - hiukset olivat jo aivan tönkkönä lakasta. Pisteenä i:n päälle: kampaaja veloitti hökötyksestä tuplahinnan oman kampaajani suunnitelmaan verrattuna.

Lisäksi kello oli jo niin paljon ettei muutoinkaan ollut mitään tehtävissä ja tosiaan itku silmässä juoksin hotellille. Hotellilla vielä huomasin, että koko hässäkkä oli kaiken lisäksi aivan toispuoleinen! Jos minulla olisi ollut puolikin tuntia enemmän aikaa olisin repinyt kampauksen alas, pessyt hiukseni ja laittanut itse uudelleen, mutta minkäs teit. Saa nähdä montako vuotta saan katsella hääkuvaani, että näen jotain muutakin kuin järkyttävän hiuspehkoni...

* Samainen kampaaja siis myös meikkasi minut, ja kaikki meni hyvin siihen asti kun pyysin häntä laittamaan rajauksen myös alaluomiin (olimme sopineet koemeikin jälkeen että mietin kotona haluanko rajauksen myös alaalle). Hotellissa, kamalaa hiuspehkoani kauhistellessani, huomasin, että rajaus oli valehtelematta poskilla! Itse olen oppinut, että ohut rajaus tehdään aivan alaripsien tyveen, hän oli vetänyt paksun vahvat tummanruskeat juovat valehtelematta 3 mm ripsien alapuolelle. Noh, onneksi tähän fiaskoon auttoi pumpulipuikko ja oma rajausväri, mutta olisin nyt ammattilaiselta odottanut vähän näkemystä. Lisäksi hän rajasi tumman viininpunaisen huulipunani kirkkaalla pinkillä, mutta onneksi oli taas oma kynä mukana.

* Sillä välin kun istuin siis tämän kauhu-kampaajan käsittelyssä, oli sulkki hakenut kukkamme. Viehe oli sinällään ok, paitsi että siitä puuttui kaikki vihreä. Olin sopinut että tulee valkoinen minikalla ja siihen joku vihreä lehti, no ei ollut kuin pelkkä kalla. Mutta meinasi jo toinen itku tulla siinä vaiheessa, kun avasin paketistani oman "hääkimppuni" eli jätti-kallan: se oli täysin nupussa! Tiedätte miten komea suuri avonainen kalla on, ja tässä minkä sain oli kukka hädin tuskin vartta suurempi. Olin nimenomaan painottanut monta kertaa kukkakaupalle, että kukan on oltava avonainen kalla, ei nuppu! Soitin heti kukkakauppaan, ja sain vastaukseksi vain "Ei meillä nyt kyllä tuon parempaa ole". Olisin itse heittänyt rehun suoraan roskikseen, mutta sulkki halusi että otan sen kuitenkin mukaan: parempi kuin ei mitään. Nyt 5 päivää häiden jälkeen alkaa kukka olla kotona jo hiukan auki...

Eli tilanneraporttina tähän mennessä: Vihkimiseen aikaa 1 h, ja kampaus päin helvettiä, meikki päin helvettiä ja kimppu päin helvettiä: olin aivan valmis jättämään koko naimisiin menon! Onneksi rakas mieheni sai lohdutettua ja rohkaistua sen verran, että rupesin kiskomaan hää-kolttua päälle.

Noh, loppu sujuikin oikein hyvin, paitsi että hääpöydän pöytäliina oli väärän värinen (piti olla valkoinen, oli pellavan ruskea) ja hääkakku oli koristeltu aivan eri tavoin kuin kuvassa jonka mukaan tilasimme, mutta onneksi tässä vaiheessa alla oli jo sen verran kuohuviiniä, että annoin asian olla. Laitan asiasta kommenttia etenkin konditorialle kakusta, kunhan saan mukaan kuvan miltä kakku todellisuudessa näytti (ottivat pelkästä hääkoristelusta 30 euroa lisähintaa!).

Mutta naimisiin päästiin ja se lienee tärkeintä. Tuo kampaus vain harmittaa niin vietävästi, varsinkin kun oman kampaajani tekemä koekampaus oli täydellinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, vielä tällainen "töppäys" MEINASI tapahtua:

olimme jo autossa juuri lähdetty hotellilta kohti maistraattia, kun vielä kerran kysyin sulkilta "Niin olihan sulla ne henkkarit mukana?". Juu ei ollut... Ja eikun takasin! Onneksi meillä oli reilusti aikaa varattu matkaan ennen vihkimistä, joten aikataulu ei pettänyt, mutta juuri aikaisemmin olis sulkki murahtanut miten mun pitäisi lopettaa huolehtiminen, että kyllä hän osaa huolehtia itsestään  

Ja onneksi mentiin takaisin, sillä selvisi myös että isäni oli sittenkin jättänyt kameransa hotellihuoneeseen, ja hänen oli määrä kuvata koko virallinen toimitus.

MIEHET

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat edessä päin...joten sinne siis odotettava. Pahin moka oli erään tutun häissä. Pappi kysyi morsiammelta sen tahdotko ottaa tämän plaplaan mieheksesi...no sulhasen nimeksi sanoi ihan muuta. Se ei sinänsä ollut SE moka, mutta nimi sattui olemaan morsiammen entisen poikaystävän nimi...ja entinen poikaystävä oli heitä vihkineen papin poika....erittäin noloa!!!

Toivottavasti omissa häissä ei mitään pahoja mokia satu, mutta jotain pientä, hauskaa ja inhimillistä. Pienet mokat mielestäni tekevät häistä ja juhlista yleensäkin, hauskoja. Ja nauru vapauttaa kummasti tunnelmaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kampaajalla vierähti tunnin verran harjoiteltua kauemmin, joten tuli aika tavalla hoppu pukemisen kanssa. Kaaso ei suinkaan ennättänyt minua pukemaan, vaan vetoketjua apinan raivolla kiinnitti mieheni. Ei silloin paljoa naurattanut. Kaikessa tohinassa sukkanauha jäi.  Onneksi kaasolla oli ylimääräiset ihonväriset sukkahousut, joita poikamiesjoukko sai tavoitella  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikeksi onneksi mitaan suurempaa ei tapahtunut. Kaikki meni suurin piirtein oikein. Pienia toppayksen poikasia tosin olivat:

tuomari kehoittaa meidan kirjoittmassa puheessa seuraamaan seremoniaa ohjelmasta, jonka olimme jattaneet pois viime tingassa (kukaan ei olisi ikina huomannut, jos tuomari ei olisi sita puheessaan sanonut!)

Seremonia oli puolisen tuntia lyhyempi kuin luulimme, joten ja ylimaarainen tauko, jolle ei oltu mietitty mitaan tekemista

Mekon laahuksen ylhaallapitolenkki katkesi kesken ekan tanssin ja loppu illan sain kantaa laahustani tai lakaista lattiaa

Unohdimme jutella muutaman haavieraan kanssa kokonaan. Pitaisi pitaa parempaa huolta vieraistaan!

Haiden jalkeen sadetiukkukujan jarjestamisessa kului n. 5min eika 30min nin kuin luultiin, joten paadyimme ulos lauttarantaan palelemaan lahes puolituntia etuajassa.

Ja lisaksi oli monta pienta tapahtumaa, jolle ei oltu maaratty vastuuhenkiloa, joten mm. yksi viinaskassi jai sille tielleen, morsian joutui hoitamaan muutaman yksityiskohdan kesken juhlien (taisin olla helpoiten loydettava yhdyshenkilo!!), ja osa sulhon tavaroista ei paatynyt hanen mukaan haayoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko lisätä tähän häätöppäys 50 vuoden takaa...

Kun isovanhempani menivät naimisiin he lähtivät kirkosta juhlapaikalle taksilla (tuolloin oli tosi hienoa ja komeaa kulkea taksilla). Ja matkalla taksi vahingossa ajoi erään ihmisen päälle  :o Hänelle ei lopultaan käynyt sitten kuinkaan, vaan taksi vaan tönäisi, mutta tilannetta hankaloitti se, että tämä mies oli vielä kaiken lisäksi mykkä, joten kesti tovin, ennen kuin selvisi, että säikähdyksellä päästiin  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän häiden mokat...

Vielä tuoreessa muistissa kun viime perjantaina meidät vihittiin.

Sukkanauha ei tahtonut pysyä jalassa, joten otettiin se vallan pois.Tipahti onneksi sakastissa, eikä matkalla alttarille.

Kävellessä alttarille, pukuni oli liian pitkä ja kompastelin siihen pari kertaa.Muuten ei mitään, mut jäi harmittamaan kun ilmeeni meni vakavaksi ja stressasin sitä jo ennemmin, niin jäi nautinto siitä hetkestä ja tilalla lähinnä hermostunut fiilis...

Alttarille mennessä unohdimme polvistua ekana, mut menihän se seistessäkin...

Pappi unohti, et kummin päin hän meiltä kysyy sen lauseen, et tahtooko kunnes kuolema erottaa? Nyt en muista miten se toinen meni,mut pappi korjasi kyllä sit perään, et "anteeksi plääplää kunnes kuolema teidät erottaa..."  (kukaan ei varmaankaan saanut mitään selvää...)  

Mennessä en ottanu kimppua mukaani ollenkaan, koska halusin pitää toisen käteni vapaana ja nostaa sillä tarpeen vaatiessa helmaa,etten taas kompastele.

Autolle päästiin ihan hyvin, mut sit kun vauhdilla lähdettiin niin eikös, se sit sammunut siihen muutaman metrin pähän. Kuski tokas (avoauto) isoon ääneen et "nyt se P...k...le sammu"  ihmisiä lähinnä nauratti...Jokun muistan huutaneen, et loppuko bensa...Päästiin kyllä siitä vielä lähtemään mut se aika kun kuski yritti sitä uudestaan käyntiin, tuntui ikuisuudelta...

Sanoin sulkille jo aikasemmin, et ihan sama mitä sattuu, pääasia on et me ollaan yhdessä ja ollaan saatu toisemme!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noh.. Olenpa töpänny jopa häävieraana.. Kirkossa istuttiin etupenkissä ja ennenkuin häämarssi alkoi, käveli kaaso alttarille ja minä, mutsi ja mutsin sisko noustaan seisomaan. Kaikki kattoo että mitä te nyt teette. Siinä katsahdettiin toisiamme ja istua lässähdettiin leningit aseteltuamme takaisin istumaan ja juuri sillä sekunnilla alkoi häämarssi ja eikun pe... ylös penkistä uudelleen. Sitten kun luettiin joku rukous, oliko se Isä Meidän vai Uskontunnustus niin siinä piti nousta seisomaan. Se meni hienosti, mutta annas olla kun se seuraava rukous tuli niin taas ponkas kolme akkaa riviin pystyyn kuin armeijassa.

Pikkusen hävetti..

Toisissa häissä sitten minun piti kuvata videokameralla kirkossa ja itse juhlassakin.. Oli sitten kamerassa joku ihme valo-efekti päällä ja kun vielä aurinko paistoi alttarille sivuikkunoista niin videolla kuuluu vain papin puhetta höystettynä faijan tukkoisen nenän ininällä ja jotain hahmoja siellä täällä, onpa ikimuistoinen häävideo..  

Ja samoissa juhlissa tapahtui pikkutöppi sulhaselle..

kun ei ollu ihan laulutaitoinen tämä sulhanen ja sai morsiammen ryöstön yhteydessä tehtäväkseen laulaa.. Biisi oli rentun ruusu, jonka tietty jokainen osasi(ko?).. Sulhanen muisti vain kertosäkeen, mutta pari kuppia aiemmin ottaneena hän keksikin omat sanat ja veti kunnialla loppuun saakka ja sai tosi kovat taputukset ja hurraa-huudot. Siitäkös sulhanen innostui ja aloitti epävireisen laulun uudelleen vielä erikoisemmilla sanoilla ja jokaisen kertosäkeen jälkeen pyöritti kättään bändille tyyliin kerta vielä pojat.. Alko joiltain vierailta hymy muuttua vähän väkinäiseksi kymmenennen kertosäkeen kohdalla..

Mutta pääasia oli että sulhasella oli hauskaa ja useimmilla vieraistakin  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmmm... Meidän vihkijäisten "töppäykset".

- Minä meinasin myöhästyä maistraattiin menossa, kun meikkaaja teki puoli tuntia liian pitkään meikkiä.

- Meikkaajan laittama huulipuna oli huonoa. Matkalla maistraattiin huomasin että olin pyyhkäissyt kasvojani, ja kädessä oli huulipunaa. Onneksi meikki ei ollut huulista levinnyt, ja kädenkin sain pyyhkäistyä puhtaaksi.

- Kukaan muu meidän seurueesta [5 henkeä] ei tiennyt missä vihkihuone sijaitsee paitsi minä. Ei edes mies, joka oli käynyt useamman kerran vihkihuonetta katsomassa. Kaikki jäivät aulaan tuijottelemaan ja kuvia ottamaan, kun minä pyyhälsin edeltä laittamaan juhlakenkiä jalkaan. Sitten vähän ärtyneenä hain muut vieraat ja sulhoni vihkihuoneeseen samalla ihmetellen, missä he olivat olleet

- Vihkitilaisuudessa huomattiin, että olin aavistuksen miestäni pidempi 8cm korkokengissäni, ja yritin kyyristellä itseäni alemmaksi. Onneksi tuota pituuseroa ei kuvissa eikä videopätkässä huomaa. Eikä kyyristelyä

- Minä pidin hetken hääkimppua ihan vinossa. Yhteen valokuvaan tämä "moka" tallentuikin..

- Vielä huulipunasta. Videopätkässä näkyy, että sormuksen vaihdon jälkeen pussattuamme [joka sekin tapahtui liian aikaisin] huulipunaa tarttui miekkosen huuliin, ja minä sitä vaivihkaa yritän pyyhkiä pois

Tilaisuuden jälkeen kumpaakin nuo "möhlinnät" vähän harmitti, mutta nykyään ne naurattaa

Ainiin, ja kotona juhlatilanteessa, kakkua leikatessa mies ei tajunnut koko polkaisuhommaa. Ensin hän kysyi että milloin pitää polkaista, ja minä sanoin; "Vaikka nyt", mutta mies ei tajunnut polkaista vaan minä sen tein. Tuntui tosin vähän tollolta polkaista, kun kukaan ei juttua ymmärtänyt

Ja myöhemmin, samana päivänä saatiin selville, et kun appiukko oli ottanut meidän digikameralla kuvia, kaikki olivat tärähtäneet. Harmittaa suunnattomasti, kun vaihtoehtona ois ollut myös antaa "vä'hemmän tärähtämätön" valokuvakamera, josta ois kuvat saanut myös filmille. Onneksi anoppi ja äiti kuitenkin tallensivat tilaisuuden omilla kameroillaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pahin moka, minkä olen itse tehnyt, tapahtui olleessani kaasona ystäväni häissä. Kesken kummisedän puheen, kaikkien kuunnellessa vaikuttuneena, PUHELIMENI ALKAA SOIDA.

Olin siis SITTENKIN, kaikesta huolimatta, jättänyt kännykän päälle. Olin Niin Nolo!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei vihkiminen sinänsä jännittänyt, vaikka oletinkin olevani tosi hermostunut. "Esiintymistilanteissa" kroppani kuitenkin aina reagoi tutisemalla. Eli jalkani tutisivat varsin paljon isän kanssa kävellessäni ja myös alttarilla. Kaasot olivat huomanneet hameeni pienoisen heilumisen, mutta muut vieraat eivät. Myös käteni tutisivat reilusti ojentaessani kimppua kaasolle. Sen muutkin vieraat huomasivat. Tutinan vähentämiseksi pidinkin siis sulhasen kädestä/käsivarresta kiinni molemmilla käsillä.

Pappi oli ohjeistanut, että aina rukousten aikana polvistuisimme alttarilla. Hän myös vinkkasi meille joka kerta. Sormuksen laiton jälkeen emme kuitenkaan tajunnut vinkkausta, vaan seistä tökötimme rukouksen ajan. No, tätä eivät vieraat osanneet edes ihmetellä.

Emme suudelleen alttarilla, sillä halusimme suudella vasta kirkon ovella. Minä kuitenkin meinasin unohtaa sen, mutta onneksi sulhanen muisti ja jarrutti sekä kuiskasi että "pusu".  

Äitini vaivalla virkkaama, ihana sukkanauha unohtui kaason laukkuun koko päiväksi, joten sitä ei riisuttu eikä heitetty...

Tanssilattia ei ensin luistanut lainkaan, joten bestmani kävi nakkaamassa siihen kahvinporoja. Sitten lattia olikin jo turhan liukas, joten häävalssi meni aikamoiseksi liukasteluksi. No, emme me mitään hyviä tanssijoita olisi muutenkaan olleet, joten ainakin pystyimme laittamaan kömpelön tanssityylin liukkaan lattian piikkiin.  

Mutta nämä olivat hyvin pieniä töppäyksiä ja jäipähän sitäkin mukavampia & hauskempia pieniä muistoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tein myös klassisen mokan eli hääkimppua ei ollut ensiaskeleella käytävää mukana ollenkaan. Huomasin onneksi asian itse ja vinkkasin kaasolle, joka salamana toimitti sen käteeni. Sekaannus aiheutti kuitenkin sen, että piti kiirehtiä alttarille, ettei kappale ehtisi loppua!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli kirkoss kirkko-ohjelma, mihin oli kirjoitettu virsien sanat; Viimeinen säkeistö laulettiin ja alkoi kuulua pikku hihittelyä ja kun minä luin eteenpäin niin siinä luki RADER kun piti lukea RASER (eli piti lukea rotu niin luki rivi). Noh, ei se mitään vakavaa ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli pari pientä töppäystä. Yks oli se, kun lähdettiin isän kanssa kävelemään, niin myöhään vasta käytävälle. Pappi anto ohjeet et heti ku musiikki alkaa soida ni lähdetään ja sit poistulomarssissa (alussa tulee alkufanfaarit) odotetaan vähän aikaa ennen ku lähdetään. Musa sit alko soida ja faija ei taas kuunnellu kunnolla ohjeita, ni se luuli et meiän pitää oottaa. Ja yks työntekijä sano et älkää lähtekö vielä, ku se oli vaan joku sijainen. Ärsyttää ku mua ei taas uskottu, vaikka kai mä nyt parhaiten tiedän omissa häissä, miten pitää mennä. Ei se nyt muuten haitannu, mut videolta näkyy ku ihmiset alkaa jo kurkkia et missä ne viipyy. Ehdittiin kuitenkin sen biisin aikana alttarille.

Sit sormusvalojen jälkeen mä käännyin pappiin päin ja mies perässä, vaikka piti antaa sormukset siinä vaiheessa. Juhlapaikalla ei tainnu mitään töppäyksiä sattua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kakunleikkaus! Kyllä nolottaa vieläkin jossain määrin...

Mulla oli tiukka strategia: mun käsi päällimmäisenä, että saan painettua ja polkaistua ensimmäisenä. Painoin sitten "pikkasen" liian lujasti ja kakkupalat olikin sen jälkeen pitkin helmoja. Onneksi lähti pesussa pois vadelmatahrat. Ja onneksi ei koko kakkuteline lentäny siinä sivussa. Se oli nimittäin aika huteran oloinen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alttarille menin kuulemma puolijuoksua (ite en muista), meinasin unohtaa antaa kimpun kaasolle, astuin helman päälle ku silkkikangas takertu siihen kirkon mattoon koko ajan (onneksi en lentäny turvalleni), sulho ei meinannu saada sormusta mun sormeen, kaaso ei tajunnu heti antaa mulle kimppua kun lähdettiin pois alttarilta, nostin vahingosta viisastuneena helmoja ylemmäs, ettei ne tartu taas mattoon ja nostin sitten aika reilusti Kuvassa nilkat vilkkuu iloisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muistanut antaa hääkimppuani kaasolle kuin vasta sitten kun pappi pyysi bestmanilta sormuksia.  3-vuotias tyttäreni huolestui tästä morsiamen kimputtomuudestasta  ja kiikutti minulle sitten oman ihanan pikkukimppunsa sijalle. Neiti seisoi sitten  vierellämme koko vihkitoimituksien ajan ja huolehti, että kimppu varmasti oli kädessäni koko ajan.

Juhlapaikassa ruokailu ja "bileet" olivat eri rakennuksissa, kaikki vichyt ja iltapalaksi tarkoitetut piirakat unohtuivat toiseen rakennukseen, mutta nälkäisiä ohjailtiin sitten sinne syömään.

Vichyä meillä on kotitarpeiksi vieläkin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now