Guest Susie

Ulkomaalaisten sukunimiasiat

35 posts in this topic

Häihin aikaa alle 6 viikkoa, joten nyt pitäisi syntyä päätöksiä sukunimiasioista.

Tunnen Suomen nimilait ja -säännöt suurinpiirtein, mutta ketä ne koskevat? Minua varmasti kun menemme Suomessa naimisiin ja olen suomalainen. Entä miestäni? Hän menee kyllä Suomessa naimisiin, mutta sitooko Suomen nimilaki häntä? Entä jos hänen kotimaassaan on erilaiset lait asiasta?

Minkälaisia nimipäätöksiä olette tehneet ja millä perusteilla?

Haluaisin sekä periaatteesta että käytännönsyistä pitää oman nimeni, mutta tuntuu tyhmältä jos molemmat pitävät omat nimensä vaikka ovat naimisissa keskenään. Olen taipumassa kaksiosaiseen nimeen, vaikka alunperin sitä vähän aristelinkin: Nimestä Suomalainen-Van der Blah Blah näkee heti että jaa-ha, sitä ollaan ulkomaalaisen kanssa naimisissa...  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No minä valitsen miehen nimen. Skandinaavian maissa muutenkin lienee kaikki asiat vähän helpompia... ainakin esteettömyydet tuli tutkittua ihan normaaliajassa...

Minä taas henkilökohtaisesti vierastan kaksiosaisia nimiä, etenkin jos ne on tyyliin: Möttönen-Blomqvist etc.. Eli siis ihan erilaiset. Minun oman nimeni kanssa tulisi vähän ongelmaa esimerkiksi. Joten ihan käytännönsyistä haluan valita miehen nimen. Eipähän tartte tavata kuin yksi nimi kaikkiin papereihin, lähtien videovuokraamosta... helpompi luetella kirjaimet vain "möttöseen" tai "blomqvistiin"...  kun jokatapauksessa joudun jommassa kummassa maassa jomman kumman tavaamaan... !?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pidettiin omat nimet. Molemmat olemme melko julkisella alalla, ja olisi tyhmää vaihtaa nimeä. Painavampi syy oli se, että koska olen tutustunut mieheeni nimellä x, tuntui selvältä olla naimisissakin miehen kanssa niin että sen nimi on edelleen x. Se kuuluu siihen ihmiseen ja persoonaan se nimi... ja sama toisin päin. Eli pidimme molemmat omat nimemme, emmekä edes yhdistäneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä aion ottaa mieheni sukunimen ja oikein odotan sitä nimenvaihdon jälkeistä aikaa! Musta on kiva harjoitella uutta nimmaria ja opetella esittelemään itseni toisella nimellä, ihan kuin uudistuisi itsekin kokonaan! Ja sitä paitsi meitä -nen-loppuisia kun on jo jonkin verran. Ei sureta luopua tyttönimestä olleskaan.

Mun ranskalaisen mieheni sukunimi on onneksi tosi kansainvälinen ja äännetään kaikkialla helposti, olisin ehkä harkinnut kauemmin jos se olisi ollut jotain tyyliin Glignancourt tai sellaista

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneksi olkoon vaan rouva Benjamin siita etta ranskis-miehesi nimi on noin "helppo". Mun nimekseni tulee Aviron-Violet (se on siis mieheni nimi eika se ole mikaan yhdysnimi). Ranskassakin sita saa aina kerrata moneen kertaan ja selittaa miten kirjoitetaan ja etta onko se TODELLA nyt noin...Kun "aviron" tarkoittaa "soutua" (lajina) tai soutuvenetta, ja "violet" varia...Haluan silti mieheni nimen. Oma nimeni on ruotsalainen sukunimi josta kylla pidan paljon. Ajattelin heittaa sen kuitenkin pullossa Tammerkoskeen kirkon jalkeen...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Entä miestäni? Hän menee kyllä Suomessa naimisiin, mutta sitooko Suomen nimilaki häntä? Entä jos hänen kotimaassaan on erilaiset lait asiasta?

Sen maan lait on voimassa, missä mennään naimisiin. Tästä syystä minä esim olen virallisesti miehennimi-omanimi, vaikka Suomessahan tämä ei ole mahdollista. Naimisiin mentiin täällä Sveitsissä, joka ei ole kummankaan meidän kotimaamme.

Käytännössä käytän vain miehen nimeä, joka on helppo, vaikka suomalaisilla on välillä vähän outoa lausua ranskalaista nimeä. Vain oleskeluluvassa ja passissa on se väliviiva ja tyttönimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä otin mieheni nimen (menimme Suomessa naimisiin) ja se aiheutti aikalailla ihmetystä Belgiassa. Siellä naiset pitävät tyttönimensä, mutta tavallaan käyttävät myös miehen nimeä  ??? En ole vieläkään selvillä miten se oikein menee, ja miksi niin monet ihmettelivät sitä, että otin mieheni nimen. He eivät todellakaan ymmärtäneet, että olen luopunut KOKONAAN tyttönimestäni ja appikin kauan väitteli kanssani asiasta kunnes näytin passiani. Passiin pyysin, että siihen tulisi teksi, että minut myös tunnetaan tyttönimelläni xxx.

Kun mieheni kävi Belgiassa maistraatissa ilmoittamassa, että nyt olemme naimisissa jne. He ihmettelivät kauan miten meillä voi olla sama sukunimi ... jännä sattuma. Jostain syystä hekään eivät oikein uskoneet, että olen virallisesti vaihtanut nimeä. Joten Belgiassa käytän vielä molempia nimiä.

Mulla on myös ranskalainen sukunimi, joka täällä aiheuttaa hieman ongelmia vaikka on melko helppo ääntää. Mutta ongelmia oli myös tyttönimeni kanssa, sillä sekin on vierasperäinen. Olin ajatellut kaksiosaista nimeä, mutta se olisi ollut aivan jäkyttävää tavaamista  ;D.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeiset 10v olen tavannut ihmisille omaa supisuomalaista sukunimeäni jonka kaiku ei tänne eteläsuomalaisten korvaan jostain syystä istu, vaan muuntuu ties miksi...Yhdistelmänimi on kompromissi mieheni toiveen ja sukupuuttoon kuolevan tyttönimeni välillä,jonka haluan itse pitää. Joudunpa yhden hankalan sukunimen sijasta tavata jatkossa kahta... :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kun tuo ukko on suomen kansalainen ja asunut suomessa pitkään jo,  ja meillä on kovin erilaiset sukunimet, niin otan mieheni nimen.. itse en voi kuvitella olevani Savolainen-Ökter Tai pelkkä Savolainen kun mieheni kanssa naimisissa olen..ja suoraan sanottuna..miehelleni ei sovi suomalainen sukunimi...jo ulkonäköön... joten musta tulee Rouva miehen sukunimi ja ylpeenä nimeäni aion kantaa, vaikka kieroon katsojia riitäää....  

-N-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aika erilaiset sukunimet, mutta silti aion ottaa yhdistelmänimen, kuullostakoon sitten kuinka typerältä tahansa... Alusta asti on ollut selvää, että haluan ottaa mieheni nimen, mutta oma sukunimeni on olennainen osa minua ja kansallista identiteettiänikin kai, joten senkin haluan pitää.

Meidän pitäis kanssa muuten tutustua nimilakeihin paremmin, me mennään naimisiin Dominikaanisessa Tasavallassa, joten ehkä voitaiskin käyttää sikäläistä lakia (tosin ei hajuakaan mitä se sitten sanoo...) ja saisin sillä verukkeella vältettyä väliviivan... En tajua miks täällä pitää laittaa viiva väliin, miks ihmeessä niitä ei voi kirjoittaa erikseen..?!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nimestä Suomalainen-Van der Blah Blah näkee heti että jaa-ha, sitä ollaan ulkomaalaisen kanssa naimisissa...

Mun nimeni on muotoa xxx xxx-xxxxxxxx (ensin mieheni nimi, sitten tyttönimeni), joten Suomessa suurin osa luulee nimeni nähdessään minun olevan se ulkomaalainen.  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä on aika erilaiset sukunimet, mutta silti aion ottaa yhdistelmänimen, kuullostakoon sitten kuinka typerältä tahansa... Alusta asti on ollut selvää, että haluan ottaa mieheni nimen, mutta oma sukunimeni on olennainen osa minua ja kansallista identiteettiänikin kai, joten senkin haluan pitää.

Aivan kuin minun suustani.

Koska asetuimme Hollantiin asumaan (ainakin toistaiseksi), niin oman nimeni säilyttäminen oli hyvin tärkeää minulle. Se on niin tärkeä osa juuriania ja suomalaisuuttani. En halunnut sanoa hyvästi kaikelle suomalaiselle ulkomaille muuttaessani.  

Jos/kun muutamme Suomeen pysyvästi, saatan jättää nimestäni tyttönimeni pois. Sitten minulla on Suomeen taas vahvemmat siteet monella muullakin tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm... Tästäkin on näköjään montaa eri mielipidettä: mieheni yllättäen haluaakin ottaa minun sukunimeni sillä perusteella että kun asutaan Suomessa niin suomalainen nimi on helpompi! Vaikka meidän nimisiä olisikin tuhansittain...?    ???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otin mieheni ranskalaisen nimen, joka ei onneks ole kauhean pitkä mutta kuitenkin melko hankala lausua suomalaiselle. Saan siis sitä tavailla varsinkin virastoissa. Ei riitä, että sen sanoo, vaan pitää tavata tyyliin B niin kuin Bertta, U niin kuin Unto, C niin kuin Cecilia jne.

Tuli mun tavailtua mun suomalaista nimeä Ranskassa niin paljon, että ihan samanlaista on edelleen.

Kuten Antsa sano tossa ylempänä, että kumman tahansa nimen valitsee, jommassa kummassa maassa sitä kuitenkin joutuu tavailemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sen maan lait on voimassa, missä mennään naimisiin. Tästä syystä minä esim olen virallisesti miehennimi-omanimi, vaikka Suomessahan tämä ei ole mahdollista. Naimisiin mentiin täällä Sveitsissä, joka ei ole kummankaan meidän kotimaamme.

Käytännössä käytän vain miehen nimeä, joka on helppo, vaikka suomalaisilla on välillä vähän outoa lausua ranskalaista nimeä. Vain oleskeluluvassa ja passissa on se väliviiva ja tyttönimi.

Vanha thread mutta olen silti utelias.. eli kun Suomen lait antaa vaihtoehdoksi jos neiti X ja herra Y menevat naimisiin sukunimiksi X, Y, X-Y jtai Y-X -- entapa jos menee naimisiin muualla missa sallitaan aiemman nimen kayttoon ottaminen middle nameksi (keskinimi?)?

Itse vihaan noita X-Y ja Y-X tyypin epamaaraisia nimia silloin kun ne on on yhdistetty avioliiton takia. Ystavani ja entinen pomoni joka on Far-saarilta meni naimisiin britin kanssa Kreikassa ja lisasi vanhan sukunimensa keskinimeksi eli Etunimi X Y eika Etunimi X-Y.

Onnistuisiko  tuo jos suomen kansalainen ei asu Suomessa, ei mene naimisiin Suomessa eika suomalaisen kanssa?

(voisin kuvitella ottavani siis isoaidin sukunimen keskinimeksi, niita kun ei monta maailmassa loydy..)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiasiat pohdinnassa..

Meidät vihitään Suomessa, joten Suomen nimilakia noudatetaan, mutta tarkoituksena olisi "anoa" sukunimekseni mieheni nimen feminiinimuotoa. Täällä ei toki ongelmaa olisikaan käyttää maskuliinimuotoa, mutta koska tulemme muuttamaan mieheni kotimaahan olisi hassua ja hiukan kiusallistakin olla sukunimeltäni miespuoleinen.  

Olisiko jollain kokemusta moisesta sumplimisesta täällä Suomessa, miten asiat on onnistunut ja oliko hankalaa? Itse olen maistraatista saanut neuvon laittaa vapaamuotoinen perustelu tästä nimiasiasta, mutta olisi kiva kuulla jos jollain on kokemusta jo vastaavasta niin ei tarvitse jännätä että saako sen sukunimen feminiininä vaiko pitääkö tässä ryhtyä mieheksi.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päädyin pitämään ruotsalaisen tyttönimeni. Tavallaan minua hämää se, että en ottanut mieheni nimeä, mutta miehen nimen käyttäminen tuntuisi vielä oudommalta. Nimeni kuuluu sukuhistoriaani ja identiteettiini ja kaksoisnimi olisi ollut liian pitkä ja hankala. Lisäksi supisuomalainen etunimeni ei oikein rimmaa miehen sointuvan eksoottisen nimen kanssa. Eipä tarvitse hoitaa mitään paperihommia. Nimiasia on jokatapauksessa minulle tärkeämpi.

Miehen kulttuurissa/suvussa minulle olisi tullut myös miehen toinen nimi määräämään sukuhaaraa. En tiedä, miten miehen maassa asiaan suhtaudutaan, enkä välttämättä kerro kenellekään nimivalinnastani, jos se ei erikseen tule puheeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina taidan paatya ottamaan miehen nimen kun omaa (ihan suomalaista) nimeakin on joutunut tavaamaan molemmissa maissa. Muuttuupahan haiden myota sitten edes yhdessa maassa asiat hiukan helpommiksi.

Miten nimenvaihtohomma muuten kaytannossa toimii? Siis kuinka pian olette nimen vaihtaneet? Minulle on neuvottu etta vaihtaisin virallisesti vasta sitten kun palaamme haamatkalta koska papereita ei ehdi selvittaa sita ennen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että ottan tietenkin miehen nimen jos naimisiin menen. Nyt kuitenkin kun asia on ajankohtainen ja miehellä varmasti maailman suosituin englanninkielinen sukunimi, en omaa nimeäni niin "persoonattomaksi" nimeksi haluaisi vaihtaa. Vielä kun 36 vuotta olen oman nimeni kanssa elänyt, tuntuisi että koko persoonani katoaisi nimenvaihdoksen myötä. Niinpä olen päätynty ottamaan kaksoisnimen, oma sukunimi-miehen sukunimi. Asumme suomessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kenelläkään kokemusta, miten sujuu nimenvaihtoon liittyvä byrokratia Italiassa? Paikalliset morsiamethan eivät aviomiehen nimeä ota, mutta me olemme menossa naimisiin Suomessa ja haluaisin kovasti ottaa tulevan mieheni nimen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sannulini, miten teillä kävi tuon nimiasian suhteen?

Olen miettinyt itsekin, että miehen nimen haluaisin ottaa (ainoaksi nimeksi tai osaksi yhdysnimeä), mutta sellaisenaan se on maskuliini ja vaatisi yhden kirjaimen lisäyksen ollakseni miehen kotimaassa naispuoleinen.. Olisi kiva tietää kuinka vaikeaa tällainen sumpliminen tosiaan täällä olisi.

Toisaalta meillä on jollain aikavälillä tavoitteena asettua Suomeen, mutta ensin kuitenkin Balkanille ainakin vuodeksi. Tuntuu vaan siltä että ehkä olen tarpeeksi kummajainen siellä muutenkin, ilman maskuliinimuotoista sukunimeä, joten olishan se kiva noudattaa maan tapoja..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

chutney.. Vielä ei ole selvinnyt vaan jää vihkimisen yhteyteen, jolloin ilmoitetaan miehen sukunimen ottamisesta ja liitteeksi laitan perustelut miksi sukunimeni pitää olla kirjoitusasultaan erilainen.

Toivottavasti menisi läpi ilman suurempia ongelmia.. :unsure:

Ilmoitan kyllä miten kävi ja mitä kuvioita sen saaminen vaatii.. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vanha aihe, mutta vastaan silti...

Eli minä ainakin sain päinvastaista tietoa maistraatista kuin mitä täällä on kirjoiteltu. Eli nimiasiat eivät riipu siitä missä maassa mennään naimisiin vaan siitä missä maassa olet kirjoilla, eli asutko maistraatin mukaan Suomessa vai jossain toisessa maassa. Omalla kohdallani esim. haluan, että voin ottaa mieheni nimen, mutta ilman väliviivaa, joka Suomessa ei ole mahdollista, sillä henkilöllä ei voi olla kahta sukunimeä vaan yhdysnimi, jolloin kaksi sukunimeä yhdistetään yhdysviivalla. Eli vaikka meidät vihittäisiin Suomessa, mutta jos asumme Espanjassa, niin noudatamme tämän maan lakeja. Myöhemmin kun haen uutta passia ja henkilökortteja Suomesta nimeni on myös pätevä Suomessa. Tämä siksi että väliviiva nimessäni aiheuttaisi paljon vaikeuksia täällä Espanjassa, sillä täällä kukaan ei muuta naimisiin mennessään nimeään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Entä jos pariskunnalla on naimisiin mennessä eri asuinpaikka? Meneekö silloin sen maan mukaan missä vihitään?

Eli miten menee tilanteessa, jossa toinen on suomalainen ja asuu Suomessa ja toinen on vaikka espanjalainen, joka asuu Tanskassa? Häät Suomessa ja sen jälkeen pariskunta aikoo asettua yhdessä asumaan samaan maahan joka a ) Suomi b ) Espanja c ) Tanska?

Aika teoreettinen kysymys joo varmaan useimmille, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeata vastausta en tiedä, mutta voihan sitä aina kommentoida... :girl_blum:

Eli tuon maistraatin logiikan mukaan sitten voisi kuvitella, että ensisijaisesti suomalaisen nimi menisi Suomen lakien mukaan ja espanjalaisen Tanskan lakien mukaan, koska siellä kukin asuu vihkimishetkellä. Sen jälkeen, jos he muuttavat heillä on jo uudet nimet olemassa, eli nimien ei pitäisi muuttua, koska kyse on asuinpaikasta vihkimishetkellä, ei sen jälkeen. Vähän sama kuin jos suomalainen pariskunta menee naimisiin Las Vegasissa ja sen jälkeen muuttaa Ranskaan, niin vihkimishetkellä he kuitenkin ovat kirjoilla Suomessa, joten nimi ei määräydy vihkipaikan (USA) tai seuraavan asuinmaan (Ranska) mukaan. Voisihan näillä tietysti kikkailla ja ilmoittaa muuttopäiväksi vihkipäivän Suomen maistraattiin, mutta ennen kuin pääsee kirjoille toiseen maahan, niin siinä kumminkin menee jonkin aikaa. Mutta muuttoilmoitusta tehdessä kannattaa olla tarkkana, että ilmoittaako muuttavansa väliaikaisesti vai pysyvästi. Itse unohdin ilmoittaa maistraattiin kun väliaikainen muuttoni muuttui pysyväksi ja niinpä heidän kirjoissaan asun vieläkin Suomessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now