Moonflower

Siviilivihkiminen ja suvun reaktiot!?

176 posts in this topic

Meille on tulossa vain ja ainoastaan siviilivihkiminen, ei siis avioliiton siunaamista kirkossa yms. Ajateltiin, että suku haluaisi nimenomaan olla todistamassa meidän vihkimistämme, emmekä halua kaksia seremonioita.

Halusimme, että siviilivihkiminen ei tule "järkytyksenä" ja yllätyksenä vieraillemme, etenkään isovanhemmillemme. Eli kehotimme vanhempiamme olemaan asian suhteen avoimia ja kertomaan asiasta omille vanhemmilleen etukäteen.

Nyt äitini oli sitten eilen keskustellut asiasta oman äitinsä kanssa, ja mummu oli kuulemma järkyttynyt todella pahoin. Hän ei ollut kuulemma koskaan kuullutkaan, että kukaan muu kuin pappi voi vihkiä ja että sellainen yleensäkään on sallittua. Todennäköisesti oliskin päästy helpommalla, kun asiasta ei oltaisi puhuttu mitään ja mummu olisi vaan luullut, että vihkijä on jotenkin omituinen, tajuamatta että toimitus ei olekaan aivan normaali... Onneksi mummu ei ollut kuitenkaan ilmoittanut poikotoivansa häitämme. Saa sitten nähdä miten kieroon hän minua katsoo tästä lähin...

Millaisia kokemuksia muilla on ollut? Miten teidän päätöksiinne on suhtauduttu?

Niin vielä sen verran, että minun sukuni, etenkin mummuni ovat todella uskonnollisia, mieheni puoli on sitten onneksi suvaitsevaisempaa porukkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on sukulaiset molemmilta puolilta hyvinkin suvaitsevaista porukkaa. Varsinkin minun puoleltani, jossa on paljon kirkosta eronneita jne. Miehen puolelta saattaa tulla ihmettelyjä, mutta mitäpä niistä. Minusta on hyvä avartaa vähän sukulaisten maailmaa!!!

Meidän tapauksessamme ensijärkytys hoidettiin jo aiemmin, kun lastamme ei kastettu vaan vietettiin vain nimijuhlia. Samalla huomasimme, että eipä siitä kukaan niin kovin järkyttynytkään (tai ainakaan ei sitä näyttänyt...).

Luulenpa, että mummosi ehtii asiaan tottua hyvin ennen häitä. Hyvä, että kerroitte etukäteen. Jos sukusi on kovin uskonnollista, niin nykyaikana kyllä niitä järkytyksiä riittää myöhemminkin (esim. jos lapsia ei kasteta). Sinä voit helpottaa tilannetta vain olemalla mahdollisimman avoin. Salailu ei minun mielestäni kannata!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille siviilihäistämme kertominen on tullut vastaan niinä vaiheessa kun ihmiset kysyvät, että missä kirkossa meidän vihitään eli heti ekaks kun aletaan häistä puhumaan.  :o Varsinkin sulhon iäkkäälle isoäidille oli vaikea selittää, ettemme mene kirkossa vihille, ja että minä en ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon. Hän oli luullut, että olimme tavanneet seurakunnan touhuissa, joissa sulho on aikoinaan ollut mukana. No tulihan sekin nyt sitten selväks, mutta en oo varma muistaako isoäiti vielä elokuussa että ne ei oo kirkkohäät, vaikka kutsussa ei kirkkoa kyllä mainitakkaan. Hauska katsoa ihmisten ilmeitä ja varsinkin sulhon sukulaisten, koska heille tämä saattaa tulla yllätyksenä.  ???

Olemme kuitenkin ajatelleet, että näin saamme itsemme näköiset häät, eikä sulhokaan niin välittänyt kirkkohäistä, joten sain helpolla oman tahtoni lävitse ja siviilivihkimisen paikan päällä. Eipä tartte poukkoilla eri paikkojen välillä ja järjestellä aikatauluja ja kuljetuksia. Onpahan ainakin erilaiset häät, itse en ainakaan oo ollu samanlaisissa häissä eli sellaisssa joissa vihkiminen tapahtuu paikan päällä ja maistraatin toimesta.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei mies kuulu kirkkoon, joten tuomari vihkii vain lähimpien läsnäollessa perjantaina ja juhlitaan sitten vähän isommalla porukalla lauantaina.

Anoppi haikailee sen kirkon perään, "kun häämarssi on niin ihana"... Se on kyllä uskonnollinen ja ainut, kuka meille on suoraan sanonut että olisitte ny menny kirkossa. Muille ollaan jo kutsua annettaessa selitetty, että mikä on kuvio. Suurin osa vieraistahan on vaan kutsuttu juhlaan.

Hyvin kai ovat vastaanottaneet uutiset. Pääasia meille on että naimisiin mennään. Ei ollut edes harkittu tuota kirkkoa, edes siunaamistakaan.

Ja kyllähän sen häämarssin voi liittää juhlassa vaikka siihen kun hääpari saapuu  :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erosin kirkosta jo n. 15 vuotta sitten. Kerroin siitä silloin äidilleni, joka suhtautui ihan hyvin asiaan. Muille sukulaisille en ole itse kertonut, mutta luulenpa että sana on kiertänyt ;).

Nyt viimeistään kun emme menekään kirkossa naimisiin, asia tulee varmaan kaikille selväksi. Olen vähän ihmetellyt sitä ettei kummitädiltä ole tullut minkäänlaisia onnitteluja kihlauksen johdosta... onkohan hän pettynyt hukkaan menneestä kristillisestä kasvatuksesta (sehän on tavallaan kummien velvollisuus)?

Sulhasen äiti on hyvin uskonnollinen, mutta on ainakin vielä pitänyt mielipiteensä siviilivihkimisestä itsellään. Sulhon 1. avioliitto  solmittiin myös maistraatissa, ja vielä selvästi koruttomammin. Tuleva anoppi on ollut epävarma siitä tuleeko hääpäivälliselle ollenkaan. Olen ajatellut sen johtuvan siitä että hän on jo iäkäs ja huonojalkainen, mutta saattaahan kysymys olla protestistakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidät vihitään maistraatissa ja avioliitto siunataan kirkossa seuraavana päivänä. Vain omat vanhempani ja siskon perhe tietää siviilivihkimisestä. Sulhon vanhemmille kerrotaan myös. Muut saavat olla siinä luulossa, että vihkiminen tapahtuu kirkossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkollinen siunaaminenhan ei oo samanlainen kuin vihkiminen ja varsinkin jos sukinimi vaihtuu jommalla kummalla, niin ainakin siinä kohdassa kun pappi kysyy "Tahdotko..." vieraiden luulisi hämmästyvän ja papin puhuvan omiaan, kun käytetään jo uutta sukunimeä, koska vihkimisessähän käytetään vielä omaa nimeä. Ainakin serkkuni häissä kaikki eivät olleet tajunneet, että kirkossa tapahtuu siunaaminen ja vihkiminen on jo tapahtunut edellisenä päivänä maistraatissa. Penkeistä kuulun hiljaista sipinää, kun vieraat luulivat papin mokanneen!  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneksi meidän suvussa ei tällaista ole. Kummastuttaa, että tällaisiakin ihmisiä on, jotka puuttuvat näinkin henkilökohtaiseen asiaan kun toisen usko ja siihen liittyvät asiat. Eiköhän ole jokaisen omassa harkinnassa haluaako papin aamenen avioliitolleen tai kastaako lapset. Toki saa loukkaantua jos siltä tuntuu, mutta ei pidä olettaa, että muut elämäänsä muuttavat sen vuoksi ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei asiaa sen enempää painotettu. Vihkijä vihki meidät juhlapaikassa paikan päällä ja oli pukeutunut 'vihkikaapuun'. Todennäköisesti moni luuli, että hän oli pappi ;D Muutama vieras kyseli illan aikana, että taisi kyseessä olla siviilivihkiminen ja että olipas kiva sellainenkin nähdä. Joku ei älynnyt, että meidät vihittiin siinä paikan päällä, en tiedä mitä kuvittelivat... Kukaan ei tullut sanomaan, että voi kamala, ei pappia tms....että jos kauhistelivat, niin kauhistelivat sitten selän takana.

katti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia kaikille kommenteista ja kokemuksista!

Meillä siis minä kuulun kirkkoon, tuleva mieheni erosi kirkosta jokunen vuosi sitten. Vanhempani ihmettelivät asiaa jo tuolloin, ei enää, mutta muu suku niin minun kuin hänenkin puoleinen taisi tajuta asian vasta nyt.

Soittelin muuten eilen asiasta hämilleen menneelle mummulleni, ja kaikki tuntui olevan ihan normaalisti. Hän jo suunnitteli mitä laittaa vihkimisemme päällensä ja asiasta ei sen enempää puhuttu. Pitänee selvittää juttua sitten kun näämme kasvokkain. Sulho jo mietti, että hän pitää häissämme puheen jossa selittää ratkaisumme, koska ihmettelyä on tullut muiltakin ja myös häidemme pienuutta on kummeksittu. Eli eiköhän kaikki mene lopulta kuitenkin hyvin.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kuulutaan molemmat kirkkoon mutta silti mennään maistraatissa naimisiin. Suvun reaktioista en välitä, se on heidän asia, varsinkin kun saavat tietää häistä vasta jälkikäteen  :)

Miehen mummolta olen joskus kysynyt että mitäs jos mennään maistraatissa salaa vihille? Vastaus oli rempseä että työ saatte tehdä niinkuin itse tykkäätte  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidät vihittiin maistraatissa parin todistajan läsnäollessa. Kirkkohäät eivät tuntuneet siinä elämänvaiheessa hyvältä ratkaisulta.

Maistraatin käytännöt tuntuivat kyllä vähän kylmiltä, maljan kohotus kiellettiin oikein kyltein ja aikataulu oli hätäinen.

Ystäville järjestimme "hääbileet" paria viikkoa myöhemmin ja suvulle kerrottiin avioitumisesta jälkeenpäin.

Reaktiot olivat ookoo, varsinkin uskonnolliset appivanhemmat olivat tyytyväisiä, kun olimme menneet "pienesti ja hiljaa naimisiin". Avioliittoa edeltänyt avoliitto oli ollut hirveä järkytys appivanhemmille, saimme mm. porttikiellon heidän kotiinsa, eikä appiukko astunut kotimme ovesta ennen kuin vasta vihkimisen jälkeen... (tapahtui siis 90-luvun lopulla, ei 1800-luvulla...)

Oma äitini oli kyllä ehkä hiukan pettynyt kun ei päässyt hössäämään häitä pystyyn.

Olisin itse halunnut kirkollisen siunauksen, mutta sitä ei sitten koskaan saatu aikaiseksi.

Erosin miehestäni pari vuotta sitten ja nyt tuntuu että toivottavasti pikku hiljaa lähestyvällä ensi kerralla haluan kohtuullisen isot, ihanat, lämmintunnelmaiset kirkkohäät...  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en missään nimessä halua mennä missään maistraatissa perjantaina ruokiksella naimisiin, joten päätettiin pitää kunnon juhlat. Toive vihkimispaikasta on Suomenlahden rannalla mutta sen näkee sitten.  

Voisimme myös järjestää kirkossa mutta siviilivihkimisiä ei ole suvussa vielä ollut elinaikanani joten kiva järjestää jotain erilaista. Ja kuitenkin vieraat on kaikki alle 60v niin ymmärtävät kyllä. Mummolle se voisi olla kova paikka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on häistä aikaa muutama viikko ja kaikki saamamme palaute on ollut vain ja ainoastaa positiivista. Jopa "järkyttynyt mummuni" on kiitellyt kovasti hienoista juhlista ja vihkijän pitämästä koskettavasta ja henkilökohtaisesta puheesta.

Eli taisi olla tuo suvun reaktioiden jännittäminen vain yleistä hääjännitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä suku suhtautui ainakin siviilivihkimiseen ihan ok - tai eivät ainakaan ole meille tulleet mitään negatiivisiä kommentteja esittämään. Toisaalta tiedän, että mummoni näkökanta asiaan varmasti on, että ei se nyt ihan oikein mennyt. Mutta onpa ymmärtänyt minun kuullen silti pitää suunsa kiinni. ;) Isovanhemmille kai tämä siviilivihkiminen + avioliiton siunaus -homma oli vaikeinta käsittää - ukki oli kirkon jälkeen kysynyt minun vanhemmiltä, että unohtiko se pappi vihkiä ne kokonaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhasen mummo suhtautui ihan jees kun kerrottiin että meille ei tule kirkkohäitä mutta pappa  ::) ei ota kuuleviin korviinsa. Jauhaa vaan että mukava sitten nähdä kun astellaan käytävää pitkin ja viimeksi intoili että sitten pitää muistaa pussata kirkossa... Kysyin että missä kirkossa  :D siivuutti mun kommentin kuin ilmaa vaan.

No, intoilkoot vaan, luulen että pappa kuvittelee että siviilivihkiminen on ankeaa eikä näin ollen tule juhlia. Sittenpähän näkee!  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häistä on nyt viikko, ja todellakin suku ja ystävät saivat tietää vasta häiden jälkeen. :)

Äiti oli aluksi "järkyttynyt", meni sanattomaksi.   :o

Mutta kun seuraavana päivänä kysyin uudestaan, oli jo todella iloinen ja ymmärsi että meidänhän oli asia miten tehtiin. Nyt jo kyselee kovasti mitä lahjaksi ja iloinen kaikin puolin.

Muutoinkin kaikki yllättyneitä mutta iloisella tavalla. Pari ystävää meni sanattomiksi, mutta hyvin ovat selvinneet  ;)

Anoppi ei oikein reagoinut milleen, iloinen hänkin. Hän kun kysellyt häistä jo pari vuotta.. että osasi odottaa tuon suuntaista.Mummut ja papatkin vain iloisia, ei ole kukaan sanonut että ei juhliinkaan tule  :)

Yllätyshäät pienellä budjetilla olivat todella hyvä ratkaisu meidän kohdalla  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan vasta suunnitteluvaiheessa. Kuulumme molemmat toistaiseksi kirkkoon mutta emme halua mitään kunnon kirkkohäitä joten ajattelimme mennä maistraattiin.  :)  Kertokaapa te joilla on jo kokemusta ,että minkälaiset kutsut lähetitte jos teillä oli vieraita paikan päällä? Ja oliko kahvitilaisuus jälkeenpäin?

Minua ei ihan oikeasti kiinnostaa mitä sukulaiset ajattelevat  ;D

Liityin vasta tänään listoille niin olen vähän pihalla näistä asioista vielä...Koettakaa kestää  :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän suku ei ole ollenkaan uskonnollista eikä kukaan sukulaisistani varmaankaan käy kirkossa muuten kuin häissä ja hautajaisissa tms. Rinssini ei kuulu kirkkoon eivätkä hänen vanhempansakaan, joten eivät taida kovin uskonnollista porukkaa olla hekään. Koska mies ei kuulu kirkkoon, on pakko vihkiä siviilisti, mutta minä en edes haluaisi kirkkohäitä. Vihille karataan kahdestaan ja salaa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äiti otti pienen herneen nenuunsa, kun kuuli siviilivihkimisestä  :-/

Emme varmaankaan muille (siis etäisemmille sukulaisille) erityisesti kerrokaan, että maistraatissa mennään vihille. Saavat sitten paikan päällä huomata asian. Hollannissahan ainoa virallinen tapa mennä naimisiin on siviilivihkiminen - varmasti riittää perusteluksi monelle uskovallekin sukulaiselle. Vaikka olisimme Suomessa pitäneet häät, olisi silloinkin asteltu maistraattiin, sillä emme kumpikaan kuulu kirkkoon (ja tuostahan ei moni tiedä ;)). Raihnaista, yliuskonnollista isoäitiäni en aio tiedolla järkyttää, sillä häihin hän ei sydän tautinsa takia jaksa matkustaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukaan ei koskaan ole kommentoinut asiaa sanallakaan. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys, meillä myös häät vasta suunnitteilla mutta ainakin omaa äitiäni olen "varoittanut" että häistä tulee pienen pienet. Hieman äitini nikotteli että "Eikös edes sitten siunaus kirkossa." Sanoin että katsotaan mutta epäilen että häistämme tulee käynti maistraatissa+pienet kahvikekkerit. Minulle tärkeintä on hyvä tunnelma, ei se hössötys että kaiken pitää olla suureellista ja näyttävää. Meille ei häät ei ole "se juttu" vaan se mikä häistä alkaa eli avioliitto. Kukin tietenkin taplaa tyylillään eli jos haluaa komeat häät niin hieno juttu  ;D

Onnea kaikille siviilivihittäville ja mukavia hetkiä kun suunnittelette niitä omannäköisiä häitä   :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti oli hieman pettynyt kun kuuli siviilivihkimisestä, mutta on jo hieman tottunut ajatukseen kun kuuli että pidämme kuitenkin kunnon häävastaanoton vihkimisen jälkeen sukulaisille ja ystäville, ei mitenkään jättisuuria, hyvää ruokaa ja seurustelua. Lisäksi asiasta tietää mun sisko ja veli, pari meidän kaveria mutta muille laitetaan yllätyskutsu häävastaanotolle (myös sulhasen äitille ;) )

Share this post


Link to post
Share on other sites

LH:lle ja muille, älkää nyt vetäkö papua nenään  ;D kun täällä varmaan kaikki kuitenkin kirjoittaa omista hääsuunnitelmistaan eikä yleisesti...Tottakai siviilivihkiminen voi ja saa olla upea ja näyttävä juhla  :D ME halutaan pienet juhlat ja se varmaan kaikille sopii  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

No joo, tuosta olen kyllä samaa mieltä ja itselläkin meinaa melkein mennä herne nenuun kun ihmisillä on niin yksioikoisia käsityksiä asioista  >:( Että siviilihäät=mitättömät ja ankeat HÖH sanon minä!  :o Eipä ihme LH että hyppää se herne nenään. Eläköön oikeus viettää omannäköiset ja varmasti itselle ihanat häät  :D Uskon ja toivon että meidän häistä tulee pienestä koostaan huolimatta juhlavat ja tunteelliset  :-X Mukavaa joulunodotusta LH:lle ja kaikille naikkareille  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now