Lizzy

Kaason kanssa ongelmia -vuodatusketju (yhdistetty ketjuja)

307 posts in this topic

Moikka,

lukaisin tämän ketjun vasta nyt ja tuli mieleen, että ehkä kaasosi haluaisi mielellään jutella muistakin asioista kuin pelkästään hääjutuista? Jos koko ilta vierähtää häätouhuissa, niin ehkä hän kokee sen hieman yksipuoliseksi tai tylsäksi, varsinkin jos olette hiukan "etääntyneet" toisistanne. Vaikka asia koskettaakin häntä kun kaaso kerran on, niin kuitenkin eri tavalla kuin sinua morsianta. Olin itse kaasona ja vähän samantapaisessa tilanteessa, vaikka olemme kyllä silloin ja edelleenkin hyviä kavereita. Kun harvoin tapaamme, olisin arvostanut, että minultakin olisi edes kerran kysytty kuulumisia... tästä oppineena yritän olla tasapuolinen kun itse ensi kesänä morsmaikkuilen.

Hyvää kesää ja ihania häitä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on 3 kaasoa, joista yksi on minulle hyvin läheinen sisko ja 2 muuta ovat parhaimmat ystäväni. Siskoni ottaa yleisesti kaiken henkilökohtaisena loukkauksena, jos hänen mielipiteensä ei saa vastakaikua. Yleensä hän suuttuu jo siitä, jos käy ilmi, että hän on väärässä. Ystäväni ovat puolestaan hyvin suorapuheisia ja varmasti sanovat suoraan siskolleni, jos he ovat erimieltä. Luotan suuresti ystäviini, koska heillä on paljon kokemusta erilaisten juhlien ja tilaisuuksien järjestämisestä. Ja itse olen tottunut kiivaisiinkin keskusteluihin heidän kanssaan, mutta tiedän ettei mikään ole henkilökohtaista.

Ongelmaksi on muodostunut se, että siskoni ei tule toimeen ystävieni kanssa. Pelkäänkin nyt, että hän pilaa välini myös ystäviini ja että ystäväni tuntevat kaasoilun kauheaksi, koska siskoni kiukuttelee.

Lisäksi siskoni suhtautuu negatiivisesti kaikkiin tekemiini suunnitelmiin ja on valittanut minulle siitä, että häistäni sekä polttareistani tulee ihan kauheat ja tylsät. Ystäväni eivät ole huomaavaisesti valittaneet mistään, mutta siskoni osittain myös lapsellinen käytös on aiheuttanut minulle ylimääräsistä stressiä.

Itse siis luotan ystäviini, että he tuntevat makuni ja tietävät mitä tahdon. Siskollani puolestaan on tapana tehdä asiat niinkuin hän haluaisi. Minusta tuntuukin nyt siltä, että siskoni on kateellinen naimisiinmenostani ja yrittää tehdä kaiken niinkuin kyseessä olisivat hänen juhlansa. Ja kun ystäväni ovat teilanneet hänen suunnitelmiaan, hän kokee jäävänsä juhlan ulkopuolelle. Kuitenkaan hän ei halua juhlapäivänä esiintyä millään tavalla. Hän olikin iloinen, kun kaasoja oli enemmän ja hänelle jäi vähemmän hommia. Toisinaan minusta tuntuu, että hän ei ihan ymmärrä, kenen juhlista on kyse.

Esimerkiksi, kun olemme mieheni kanssa päättäneet, että teemme mahdollisimman paljon itse, ettei kaasoille yms tule liikaa tekemistä. Lähinnä toivomme apua ja ohjausta itse hääpäivänä. Siskoni on nyt loukkaantunut,kun olen päättänyt asioista ilman häntä (kuten korteista ja plaseerauksesta, teemaväreistä..). Lisäksi hän on ilmoittanut tietävänsä tarkalleen, minkälainen kampaukseni ja kimppuni tulevat olemaan. Ja haukkui sitten valitsemani kampauksen ja korut.

Tässä oli nyt hieman vuodatusta, koska en tiedä kenelle muullekaan vuodattaisin. Parhaat kaverini kun ovat asiaan osallisia. Ymmärrän tavallaan siskoanikin, mutta minusta tuntuu, ettei hän ole ymmärtänyt kaasoilun ideaa- joka minun mielestäni on morsiamen tukeminen eikä suunnitelmien haukkuminen. Ystäväni esittävät myös mielipiteitään, mutta he perustelevat ja sanovat asiansa ehkä hieman ystävällisemmin.Itse en edes odota mitään täydellisiä juhlia ja minulle ovatkin ihmiset tärkeimpiä. Siskoni puolestaan ottaa stressiä ihan kaikesta. Tosin tiedän, ettei yksi ihminen voi juhliani pilatakaan ja avoimin mielin kun juhlii, ei yllätyksetkään haittaa.. Olisin vain toivonut häneltä hieman kannustavampaa otetta. Olisi kiva kuulla, että hän sanoisi valinnoistani ensin jotain positiivista ja sitten oman mielipiteensä..sekin jo auttaisi..

Koko asia on saanut minut hieman masentumaan ja stressaantumaan. Tosin pelkästään tänne kirjoittaminen helpottaa hiukan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy myös muistaa, että joillain ihmisillä on tapana "töksäyttää" oman mielipiteensä ilman, että uskovat loukkaavansa ketään saatika haluaisivat loukkaantua. Itsellänikin on varmaan vähän sitä vikaa, että oletan automaattisesti muiden ymmärtävän, että puolestani kukin saa tehdä mitä haluaa ja jokin saattaa heille sopia, mutta itse en pidä enkä itselleni voisi sellaista kuvitella. Sitten vaan sanon mielipiteeni ja oletan, että nuo lievennykset ymmärretään automaattisesti. Ja siis mun kanssa on sentään helppo tulla toimeen. :rolleyes:

Lisäksi täytyy muistaa, että toiset ihmiset osaavat tehdä päätöksiä ja myös myönnytyksiä paremmin kuin toiset. Jos värin valinta juhlapukuun on hankalaa, se voi kertoa esimerkiksi kovasta työ- tai kotistressistä - ei ole vain energiaa miettiä juhlapuvun väriä.

Eli koittakaa muistaa, että me kaikki ollaan ihmisiä, meissä kaikissa on vikaa, meidän tekemisiimme ja sanomisiimme vaikuttaa moni asia ja asiat selviää selvittämällä, ei mykkäkoululla ja murjotuksella. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huoh :mellow: ...

Sain sain eilen kaasoltani ilmoituksen, että hän on perunut yhdessä varaamamme kampaaja-ajan ja varannut toiselta kampaajalta ajan keskellä päivää. Tämähän ei tietenkään ole mulle ongelma, jakainen saa käydä sillä kampaajalla kellä haluaa. Ongelma on se, että kaason kampaaja-aika on juuri silloin kun mun pitäisi pukea ja laittaa itteni valmiiksi. Siitä, kun kaaso tulee kampaajalta on puoli tuntia siihen että meidän pitäisi sulkin kanssa olla kuvaajalla! :angry:

Kun kerroin kaasolle, että aika on mielestäni erittäin huono, ja pyysin häntä siirtämään sitä joko aiemmaksi tai myöhemmäksi sain vastauksi, että minun tulisi pyytää jotakin toista avukseni pukemiseen hääpäivänä! :o Tämä tuntuu ihan kamalalta. Olin nimenomaan toivonut, että kaasoni on mukanani hääpäivänä laittautumassa ja auttamassa puvun kanssa.

Kärähdänkö nyt ihan turhasta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisitko nyt olla kärähtämättä, soittaa kaasollesi ja kysyä, miksi alkuperäinen kampaaja ei sovi ja miten tämä asia ratkaistaisiin. Keskustelemalla asiat yleensä lutviutuu paremmin kuin jakelemalla toisilleen ilmoitusluontoisia asioita. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Voisitko nyt olla kärähtämättä, soittaa kaasollesi ja kysyä, miksi alkuperäinen kampaaja ei sovi ja miten tämä asia ratkaistaisiin.

Tämä on tehty jo ja vastaus oli, että koska hänen tukka lässähtää jos se tehdään aiemmin. Käski minun pyytää jotakin muuta auttamaan ja kysyi onko hänen rintakukkansa jo tilattu. Lisäksi epäili vielä pääsevätkö he muutenkaan paikalle, kun eivät saa lastenhoitoa järjestettyä.

Ja tämä ihminen ITSE kutsui itsensä kaasoksi. :lol:;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noo, tää on tämmöstä kun on kyse naisista ja häistä.. :) Ja tarkoitan nyt siis kaasoasi, joka selvästikin on varsin tarkka omasta ulkonäöstään häissäsi. Kyllä mäkin varmaan olisin ihmeissäni jos käsitys kaason roolista (tukena ja pukeutumisapuna hääpäivänä) olisi mennyt kaasolta noin ohi.

Sinuna kyllä pyytäisin jotakuta muuta auttamaan hääpäivänä, etenkin jos kaason saapuminen on muutenkin epävarmaa. Jos siis tiedät jonkun, joka pääsee sua auttamaan. Parasta on kuitenkin niin, että itse tiedät ettei sun tarvitse hääpäivänä olla paniikissa ja ihmetellä yksiksesi, että kukas auttais puvun kanssa. Mieluummin sitten niin, että apulaisia olisi useampia jos kaasokin saapuu paikalle. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei hyvä ihme. Kaason tehtäviin nyt minun mielestäni ensisijaisesti kuuluu juuri morsiamen auttaminen pukeutumisessa hääpäivänä. Ei siinä oman tukan lässähtämismurheet pitäisi olla päällimmäisinä - ja muutenkin, jos kampaus on hyvin tehty, se ei lässähdä. Mutta toisaalta et voi siihen paljon vaikuttaa, mitä hän tekee, sillä jos hän on päättänyt mennä toiselle kampaajalle sinulle epäsopivana ajankohtana, niin sitten menee. Se, mitä voit tehdä, on tosiaan huolehtia siitä, että joku toinen on auttamassa sinua pukeutumisessa. Ja tämä toinen on sitten se varsinainen kaaso eli morsiamen pukija, eiköstä vaan? ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
- - -Esimerkiksi, kun olemme mieheni kanssa päättäneet, että teemme mahdollisimman paljon itse, ettei kaasoille yms tule liikaa tekemistä. Lähinnä toivomme apua ja ohjausta itse hääpäivänä. Siskoni on nyt loukkaantunut,kun olen päättänyt asioista ilman häntä (kuten korteista ja plaseerauksesta, teemaväreistä..). - - -

Olisiko sinun mahdollista antaa siskollesi joku "tärkeä" pienehkö vastuualue, jossa hän kokee olevansa hyvä, ja jonka hän saisi suunnitella ja toteuttaa täysin oman päänsä mukaan? Mutta josta ei koituisi haittaa, tai ainakin pystyt elämään asian kanssa, oli se sitten tehty miten tahansa (tai ehkäpä jäänyt tekemättäkin). "Kun sinä osaat tämän XX asian kaikista meistä parhaiten, niin voisitko suunnitella, miten.."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä itsekkäitä kaasoja riittää :rolleyes:Vaihda kaaso. Munkin ois pitänyt kun alkoi ekoja merkkejä ilmaantua. Hän ei ehtinyt ja jaksanut tulla katsomaan mun morsiusmekkoani, mut kolmeen kertaan käytiin metsästämässä hänelle kaasonpukua. Ja aina palavereissa piti miettiä miten hänen tukkansa laitetaan.

Häissä hänen piti auttaa mua ja esim. kantaa laukussaan mun puuteria ja huulikiiltoa. Mun puolesta kaasoa käytiin etsimässä 7 kertaa ja huudeltiin kymmeniä kertoja kun hän oli aina omilla teillään. Ja arvatkaas ketä koko ajan lisäili sitä mun huulikiiltoa itselleen ja peilaili itseään puuteripeilistä :rolleyes:

Ja tää on vain pieni osa hänen jutuistaan... Ois pitänyt ajoissa toimia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä kuin yläpuolella. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ toimintaa ns. kaasoltasi! Olisiko henkilö jotenkin kateellinen häistä tms...? Tai sitten muuten vaan tollo... ?

Edited by Solange

Share this post


Link to post
Share on other sites

vähän samat fiilikset kuin alottajalla. Kaaso (sovittu jo ajat sitte) ilmotti et kyl mulle kaikki roolit käy. osallistun saman verran olin kaaso tai en. voi vide et tuli paha mieli. en viitti pakottaa ketään mihinkään ja en todella halua kaasoa joka ei halua "hössöttää" mun kanssa. lisäksi lupasi tuoda uuden poikaystävänsä jota meistä ei kumpikaan tunne...great. tarttee jutella sen kanssa ...nimittäin ei oo tuomassa ketään tuntematonta sinne niin kauan ku meillä maksaa menu sen verran ku maksaa ja sulhasen kanssa on ollu puhe et ei tuntemattomia. huokaus. onneks toinen kaaso on ihan intopinkeenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No joo, kannattaa tosiaan jutella. Voi nimittäin tulla kaasolle yllärinä, jos ei saakaan tuoda poikaystäväänsä, jos vaikka on tottunut, että on saanut häihin yleensä avec-kutsun. Ja kaikki ihmiset nyt ei ole hössöttävää sorttia ja mä ymmärsin ton sun kommentin hänen roolistaan enemmänkin positiivisena asiana. Eli auttaa teitä joka tapauksessa. Mut ehkä mä ymmärsin jotain väärin.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toimin itse kaasona ja minusta tuo morsiammen avustaminen hääpäivänä, eritoten pukeutumisen suhteen, on varsin klassinen tehtävä. Toivoisin kuitenkin että morsiammet aina kävisivät kaasonsa kanssa mahdollisimman yksityiskohtaisesti läpi mitä häneltä toivotaan. Ei sitten synny mitään viimehetken väärinkäsityksiä/konflikteja. Huolella suunniteltu on puoliksi tehty. Minulla on morsiammen kanssa treffit tällä viikolla ja aion ottaa puheeksi juuri tämän aiheen. Hän on luonteeltaan samanlainen suunnittelija ja perfektionisti kuin minä joten eiköhän meillä yhteistyö pelaa! Minun taivoitteeni on aina ollut se että yritän luoda morsiammelle ikimuistoisen päivän ja auttaa kaikessa mahdollisessa, paitsi siivouksessa. Listan tekeminen ja asiasta keskusteleminen auttaa kummasti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

jestas, ai että kampaajan takia ei kaaso ehdi auttaa pukeutumisessa? alat vaan vaihtamaan kaasoa sopivampaan tai ota vaikka pari hyvää ystävääsi, ja rajaa tuon nykyisen vastuut johonkin sellaiseen jolla ei ole merkitystä, jottei tarvitse kettuuntua hääpäivänä!

mun mielestä kaason tärkein tehtävä on auttaa just siinä pukeutumisvaiheessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaaso kyllä suostui tehtävään, mutta ilmoitti seuraavana päivänä, ettei hällä oikein ole aikaa mihinkään ja hääpäivänä voi tehdä jotain pientä. On kovasti vierittämässä vastuun kokonaan toisen kaason niskoille. Miten tulisi suhtautua? Ei kyllä ollut tarkoituskaan kauheasti kaasoja työllistää, onhan jokaisella omat menonsa, mutta tuollainen asenne ottaa kyllä päähän. Onko vastaavia kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

todellakinon.mun kaaso sano et "osallistunyhtä paljonolin kaaso tai en" joten ei ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

jos mun kaaso ei tekis mitää niin miettisin että kutsunko olenkaa..:D... kyllä kaason jotain pitäs tehä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko häät niin isot, että tarvitaan välttämättä 2 kaasoa? Siis onko niin paljon tekemistä, että toinen ei voisi olla kakkoskaaso ja se toinen tekee enemmän? Voit toki keskustella, miksi suostui tehtävään, jollei mitään halua tehdä. Harmittaahan tuo asenne varmasti.

Kaason tehtävä on kuitenkin olla tuki ja pukija, joten kaikki "ylimääräinen" on kiinni siitä mitä sovitaan erikseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

niin itsellä siis myös oli 2 kaasoa,nyt 1. en vaadi kaasoiltani mitään tehtävää,mutta minusta on kiva kun tämä toinen on kokenut kunnia asiaksi sen että olen häntä "virkaan" pyytänyt ja tämä toinen koki sen välittömästi rasitteeksi.

Eli en tod halua pakottaa ketään enkä varsinkaan halua, että iloisesta puuhastelustani olisi kellekkään vaivaa. eli ihan kaikille vinkiksi,puuhatkaa häitänne sellasten kanssa keitä se kiinnostaa:)

tälle ketä ei kiinnostanut totesin vain,et ei oo pakko,kyllä me pärjätään,mutta tervetuloa vieraaksi anyway.ja sen jälkeen en oo hänestä kuullut sanaakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

maddy82: henkilön käyttäytyminen tuo mieleen erään oman "ystäväni"... Olen pitkän tuskailun jälkeen päättänyt, etten enää pidä häntä niin läheisenä että hän voisi loukata minua. Eli kun tapaamme yhteisten ystäviemme kautta, olen hänelle kohtelias ja ystävällinen, mutta en enää niin läheinen. Pidän hänestä, mutta tiedän että tilanne menee jälleen kamalaksi jos päästän lähelle. Inhottavaa, mutta joskus välit on vain pakko katkaista/viilentää, jotta ei saisi paskaa niskaansa turhan tähden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tämä saattaa kuulostaa ronskilta,mutta kokeile sanoa/kirjoittaa hänelle suoraan,että et yksinkertaisesti kestä että hän puhuu sulle noin. liitä samaan että rakentavaa keskustelua voit ottaa vastaan ja kritiikkiä,mutta ET KESTÄ ETTÄ HÄN HAUKKUU JA HUUTAA sulle, koska meet ihan lukkoon ja pahoitat mielesi. kokeilin tätä kerran erääseen tyranniin ja ihmeekseni se toimi.

...jos hän on ihan pihalla realiteetistä ni hän voi riidellä tostakin,mutta sithän sekin on selvä asia, etä ette ola samoilla pituuksilla. sulhosi on sinulle tukena tässäkin asiassa ihan varmasti.rohkeasti vaan puuttumaan asiaan.

Kiltit ihmiset monesti suostuvat toisten likasangoiksi,mutta itse ihminen kaverinsa valitsee.itse sen voi myös lopettaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maddy 82 ei näytä kirjoittaneen vähään aikaan, eli tässä asiassa on varmaankin jotain ratkaisuja jo tehty. Mietin kuitenkin, kuinka selvää on, että ystävällä on paha olla, hän on yksin siellä ulkomailla ja pitäisi järjestellä toisen onnenpäivää eri maassa. Tämä paha olo ja yksinäisyys tuli esille mielestäni hyvin nopeasti ensimmäisessä viestissä, jo ennen kuin se siellä suoraan mainittiin. Mieleeni taas kerran tulee "ystävän laulu", mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän jne. mikä mielestäni on oikea irvikuva. Onko ystävyys sellaista, että kun toinen ei jaksa keskittyä siihen, mikä itsestä on kivaa, niin jätetään ystävä oman onnensa nojaan. Onko ystävyys sitä, että minun pitää saada, tai se ei ole ystävyyttä. En tarkoita, että Maddy82 niin ajattelisi, mutta mietin, onko tämä keskustelupaikka nyt sitten vaan sellainen että hääpäivän tiellä ei saa olla mikään. Jos parhaalla ystävällä on vakavia ongelmia ja vaikeuksia juuri ennen MUN häitäni, niin selvitköön yksin, kun mulla on kuitenkin mun häät mietittävänä. MUN yksi päivä on niin tärkeä, että paskat kaverin elämästä, vaikka se on kärsinyt jo usean kuukauden ajan. MUN hääpäivä on niin tärkeä, että paras kaveri ei ole enää kaveri, koska se ei pysty olemaan iloinen kaaso. Koska se on niin paskana, ettei pysty vetämään sitä roolia, jonka olen sille antanut. Surullista.

Itse haluaisin auttaa tuota kaveria ensin. Sori vaan. Onko siellä miehen työpaikalla enemmänkin samassa tilanteessa olevia vaimoja? Olisiko kyseisessä kaupungissa tarjolla maahanmuuttajien kielikurssia? Mitä harrastusmahdollisuuksia ja muita kursseja löytyy? Löytyykö netin kautta muita ulkosuomalaisia, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia?

Jollakin tapaa Maddy82n tilanne kuulosti heti vain niin samalta kuin minun, kun tulin juuri kotiin pojan ja miehen luo vajaan viikon reissulta. Mies kesti erossa olon ihan hyvin, mutta poika oli jälleennäkemisen riemun laskettua ensimmäisen päivän niin ärsyttävä, niin hankala ja niin suorastaan kusipäinen, että oksat pois. En voinut ensin tajuta miten 11-v fiksu ihminen käyttäytyy kuin nelivuotias pahimmillaan. Siis päällepukeminen oli vaikeaa ja sukat tuntuu pahalta ja ei halua tehdä sitä eikä tätä eikä tuota ja makaa sohvalla ja valittaa eikä eväänsä liikuta tehdäkseen mitään asian hyväksi ja lopulta kun päästään liikkeelle niin ei ole mikään hyvin ja pyörälenkki urputetaan minkä jaksetaan kotiovelta kotiovelle.

Mies totesi aika nopeasti, että siinä sen näkee kun on taas äiti kotona, niin ei tarvi pojan olla mies ja näin se ikävä sitten purkautuu. Purkupäivästä päästiin niin taas oli kaikki hyvin.

Lastaan ei voi hylätä, mutta kai sitten ystävälle voi tehdä niin, vaikka olisi sille kaikkein tärkein. Vaikka olisi se ainoa, jolle uskaltaa olla esittämättä että kaikki on hyvin ja hymyä vaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt tämä innostuneempi kaaso sanoi itsensä irti kaason tehtävistä ja toista ei siis kauheesti edelleenkään kiinnosta.... Eli hyvin menee. Tosi masentavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni on selvää, että kenellekään ei saisi antaa mitään erityisoikeutta kohdella itseään huonosti. MUTTA, jos tällainen tilanne syntyy, tilanteeseen pitäisi puuttua rohkeasti ja puhua asiat halki! Se ei ole helppoa, todellakaan, mutta ehkä loppujen lopuksi ainoa kestävä ratkaisu.

Itselleni on käynyt joitain vuosia sitten niin, että eräs pitkäaikainen hyvä ystäväni lopetti koko ystävyytemme kuin seinään ilman mitään selityksiä - ei vastannut enää puheluihin, teksiviesteihin, sähköpostiin, muiden ystävien kautta tehtyihin tunnusteluihin, ei mihinkään. Sain vain sähköpostilla ilmoituksen, että on parempi, ettemme ole enää tekemisissä. En edelleenkään tänä päivänä tiedä, mitä kamalaa olin hänelle tehnyt - ja se vasta kamalaa onkin! Vaikka asiasta on kulunut vuosia, en ole vieläkään toipunut jutusta, vaan sen kiusaa ja häiritsee ihan hirveästi. En ole voinut edes pyytää anteeksi ja ehkä käyttäydyn edelleenkin samalla kamalalla tavalla kuin silloin, en vain tiedä miten enkä voi korjatakaan virheitäni. En toivo kenellekään samaa.

Toivon kaikille rohkeutta kertoa ystävilleen myös ikävistä asioista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now