Trio

Itkitkö häissäsi?


194 posts in this topic

Molemmilla tuli vedet silmistä alttarilla, ja koska meillä oli vain yksi nessu, niin käytettiin sitä vuorotellen. Ei mitään vesiputouksia, mutta sellaista pientä. Miehelle tuli itku myös siinä vaiheessa, kun lauloin hänelle juhlan loppuvaiheessa. Koko päivän oli itsellä vähän väliä onnenkyyneltä silmäkulmassa, mutta sellaista poskille valuvaa itkua ei tullut hääpäivänä kertaakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etukäteen olin ihan varma, että herkkänä ihmisenä vollottaisin koko vihkiseremonian ajan. Yllättäen niin ei käynytkään: silmät eivät kostuneet koko päivänä kuin ihan aavistuksen verran äitini puheen alussa. Jännää! Hymyilin sitäkin enemmän. Ja huomasin että monet vieraat liikuttuivat jo kävellessämme alttarille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin aivan varma että itken kirkossa alusta loppuun saakka, mutta niin ei käynyt.

Pappi puhui erittäin kauniisti siitä mitä mieheni oli sanonut minusta, jolloin tietysti liikutuin ja silmäkulmat alkoivat kostua. Heti perään pappi kuitenkin sanoi minusta: " kun rakastuit Heikkiin" ja silloin alkoi jo naurattamaan. :P

Heikki on mieheni ensimmäinen nimi, joka ei siis kuitenkaan ole hänen kutsumanimensä. Pappi oli ensin kirjoittanut kaikki kohdat ko. nimellä, onneksi tämä kävi ilmi ennen vihkimistä. Pappi korjasi miehen oikean kutsumanimen, mutta tuohon yhteen kohtaan väärä nimi lipsahti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie olin etukäteen ihan varma, että pillitän ihan koko ajan, mutta toisin kävi. Olin koko päivän jotenkin ihmeellisen rauhallinen ja rento, eikä itkettänyt missään vaiheessa! Muutaman kerran silmät vähän kostuivat, mutta en itkenyt. Sen sijaan hymyilin ihan jatkuvasti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt vaikka ennen haita olin huolissani etta itkisin erityisesti kirkossa. Lahelta piti tosin muutaman kerran ja silmat kostuivat esim kirkossa ja appiukon puheen aikana. Kirkossa kun alkoi silmat kostua katselin alttarin yksityiskohtia ja helpotti...

Olo oli muutenkin tosi rauhallinen koko paivan ja kaikki meni nappiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt ja se oli ihme!!! Olen sellainen vollottoja yleensä että ei mitään rajaa.. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

tirauttelin muutamia kyyneleitä isin puheen aikana, kirkossa alttarilla, ja äitien runojen aikana

Share this post


Link to post
Share on other sites

No vähällä oli, etten kirkossa itkenyt kun ystäväni soittivat viululla Sibeliuksen Romanssin. Muuten olin aivan liian "in control" itkeäkseni. Sulho kyllä kyynelehti senkin edestä. :girl_wink:

Edited by Kazan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maistraatissa en, hääjuhlassa vähäsen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkko-harjoituksissa olin liikuttuneessa mielentilassa ja virren ja papin puheenvalitsemis-tilanteessa minulla meinasi niin kovasti itkettää ja silmät kostuivat.... Ajattelinkin siinä epätoivoisena, mitähän tämä sitten hääpäivänä tulee olemaan...

Ihme kyllä, itse vihkitilaisuudessa minua ei sitten itkettänytkään. Olotilani oli onnellinen ja mielestäni olin aika rauhallinen. Hääjuhlassakaan minua ei itkettänyt, vaikka monesti olin kyllä melkoisen liikuttunut; isäni puheen aikana ja muidenkin puheet kyllä herkistivät. Makeasti kyllä nauroin monesti juhlassamme. Eipä meillä kyllä sulhokaan tainnut itkeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin, vihkimisessä aina kun musiikki soi ja juhlassa sulhasen yllätyksenä pitämälle dia-show:lle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt. Ennen vihkimistä, kun odoteltiin kaason kanssa morsiushuoneessa, meinasi pieni paniikki iskeä, mutta sain hillittyä itseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isän pitäessä puhetta tirautin pari kyyneltä, puhe oli tosi hieno.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tirautin, kun kaverit tulivat kyynelehtien onnittelemaan ja kun kaaso piti puheen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vihkimisessä meinasi tulla tippa linssiin, kun vihkijä julisti meidät aviopuolisoiksi. Muuten vihkimisen aikana kuuntelin niin intensiivisesti, ettei ehtinyt herkistellä.

Juhlissa sitten vollotin useamman kerran aika vapautuneesti ja kerran jopa ääneen :D Puheiden aikana, tanssin aikana, onnitteluiden aikana, vähän joka väliin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maistraatissa en ehtinyt itkeä! :girl_haha: Toimitus oli niin nopea, että olo oli lähinnä puulla päähän lyöty. :lol:

Juhlapäivänä ensimmäinen liikutus tuli matkalla alttarille, mutta en varsinaisesti itkenyt. Isäni puhetta kuunnellessa tuli myös tippa linssiin. Oikeastaan vasta kaason puheen aikana itkin ensimmäisen kerran kunnolla, ja sitten myös oman puheeni aikana. Sain kuitenkin pidettyä oman puheeni kunnialla loppuun asti. Vastasin myös, että mies itki. Hän pyyhki silmäkulmiaan minun puheeni aikana, mutta eipä tainnut kellään muullakaan pysyä silmät kuivina.

Lisäksi olen itkenyt paljon häiden jälkeen. Polttarikansiota selaillessa, vieraskirjaa selaillessa (pakko hehkuttaa: meidän vieraat kirjoitti ja piirsi aivan ihania juttuja vieraskirjaan, olin aivan mykistynyt, kun ekaa kertaa sitä luin!), valokuvia katsellessa, jne. Osaksi varmaan jännitys purkautuu, osaksi hormonit herkistävät, ja kaikki nuo olivat vaan niin valtavan upeita juttuja, että vähemmästäkin herkistyy. :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En varsinaisesti itkenyt. Vihkimisen jälkeen kun odottelimme kirkon vanhassa asehuoneessa, että vieraat pääsevät kirkosta ulos, miehelleni tuli hieman kyynel silmään, olihan tilanne todella hieno ja ainutlaatuinen, ja kyllä siinä sitten itselläkin silmäkulma kostui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt yhtään eikä mieskään tietääkseni. Luulen, että jos meidät olisi vihitty luterilaisessa kirkossa, olisin alkanut kyynelehtimään marssin kajahtaessa, mutta nyt tunnelma oli niin erilainen, että hymyilin varmaan lähes koko toimituksen ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisenä päivänä kirkkoharjoituksissa itkin kuin mikäkin vesiputous, mutta varsinaisessa vihkimisessä ei itkettänyt oikeastaan yhtään. Onnittelujonossa, isän puheen aikiana ja pikkusiskon laulaessa häätanssia valui muutama kyynel, mutta yllättävän vähän itketti siihen mitä peökäsin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt. Alahuuli alkoi kyllä väpättää siinä vaiheessa kun vihkijän puhe eteni kohtaan "avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen" :D, kaikki romanttiset, itse kirjoitetut osat kuuntelin ihan pokkana. Mies taas nieleskeli kuunnellessaan hänelle pitämääni yllätyspuhetta, muttei hänkään itkenyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin ja paljon. Aloin itkeä kirkon ovien avautuessa ja kyyneleet oli silmissä koko matkan alttarille. Sitten oli rauhallisempi vaihe, mutta "pahin" oli edessä miehen veljen laulaessa kirkossa Kaikista sanoista kaunein. Kyyneleet valui silmistä kuin jostain vesiputouksista. Juhlassa nyyhkin isäni puheen ja siskojeni lauluesityksen aikana, mutta erikoista kyllä en itkenyt myöhemmin illalla, kun mieheni lauloi Hymni rakkaudelle.

Mies ei juhlissa itkenyt, mutta seuraavana päivänä sitten nyyhki senkin edestä, kun alkoi miettiä, kuinka moni ihminen oli nähnyt vaivaa meidän häiden eteen. Kuinka hyviä ystäviä ja perheenjäseniä meillä oikeasti onkaan. Ja sama nyyhke jatkui häälahjoja avatessa. Kuinka ihmiset olivat ajatelleet meitä lahjoja ostaessaan. :-X

(Ja pakko kertoa, että olin nähnyt mieheni itkevän ehkä kerran ennen tuota päivää...)

Edited by Estate

Share this post


Link to post
Share on other sites

En varsinaisesti. Itkut ehdittiin itkeä jo matkan varrella kutsutekstirunojen ja muiden yhteydessä. Sisääntulomarssin kohdalla itketti kunnolla, mutta sisällä se nestepaljous pysyi silti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolme kertaa:

- alttarille kävellessämme

- juhlassa kälyni lauluesityksen aikana/jälkeen häntä halatessani

- sulhasen äidin puheen herkistämänä.

Odotin enempääkin... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin kyllä. Siskoni puhe oli niin ihana että sai hanat auki. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now