Mistä tietää, että puku on just THE PUKU?

[whiterose86]

mulla olin "ihan kiva" puku, puku jonka olisin halunnut oli niin kallis, että jäi haaveeksi..mutta eipä se nyt jälkeenpäin niin harmita.

[IdaLydia]

En oikeastaan missään vaiheessa kokenut mitään älytöntä ahaa-elämystä puvusta. Tai koin, mutta mieleni muuttui kuin tuuliviiri sinä aikana kun aktiivisesti pukuja katselin ja asiaa mietin. Se puku, jonka lopulta ehkä eniten olisin halunnut olisi ollut liian kallis ja hankalasti saatavissa, joten "tyydyin" hieman halvempaan samantyyliseen (ei kuitenkaan ole mikään halpakopio kyseessä vaikka niitäkin harkitsin jossain vaiheessa). Lopullista päätöstä vauhditti myös se, että kyseisessä kaupassa oli meneillään joku alennuskampanja, joten sain puvun vähän edullisemmin. En ole vielä siis pukuani nähnyt livenä kun nettikaupasta sen tilasin, joten vielä ei voi olla varma lopputuloksesta.

[athella]

Itse olin jo pitkään tiennyt, että minkä tyylisen mekon haluan. Selailin sitten yhtenä kauniina heinäkuisena iltana Vivien of Hollowayn nettisivuja ja koin sellaisen PAM-elämyksen. Hopeaa satiinia oleva kellohame, siitä tulisi mun mekko. Tilasin sen sovittamatta ja vähän myöhemmin tilasin sille kaveriksi punaisen alushameen. Etenkin tuon alushameen saapumisen jälkeen ole ollut 100% varma, että tein oikean päätöksen. Se yhdistelmä on vain niin ihana!

 

Ja mistä tietää, että puku on oikea? Sen vain tietää. Plus itsellä on koko ajan sellainen olo, että haluaisin vain keimailla kotona se mekko päällä koko ajan. En missään vaiheessa halunnut tuhlata useita satoja tai jopa tuhansia euroja mekkoon, jota käytän kerran, joten tuollainen halvempi (nyt maksanut noin 170e (sisältää kahdet toimituskulut Englannista), vaatii vielä pari hankintaa, kokonaishinta tulee olemaan reippaasti alle 300e) kelpaa mulle. Puku on vain puku, mutta haluan silti tuntea oloni siinä hyväksi. Eli lyhyesti: sen vain tietää.

[Ronpm]

Mistä tietää kun hääpuku on "se oikea" ?

[heinärouva]

Mä tiesin mun puvun kohdalla että se on juuri SE oikea, koska muut puvut ei enää näyttäneet miltään. Puvussa tuntee itsensä kauniiksi, samalla kun on rento olo. Sitä on vaikea selittää. En itsekään uskonut että sellainen fiilis on edes olemassa, mutta siellä se kaupassa sitten vain löytyi    Kaiken lisäksi mun puku oli vasta edellisenä päivänä tullut koko liikkeeseen ja oikea koko oli vielä silittämättömänä takahuoneessa. Joten sain puvun, jota kukaan muu ei koskaan ole kokeillut ja se on ihan minua varten silitetty ensimmäistä kertaa

[vadelmainen2015]

Minä menin morsiuspukuliikkeeseen ja katselin pukuja odottaessani, että myyjä saa lopeteltua edellisen morsiamen kanssa. Kun myyjä tuli luokseni, kerroin, millaista pukua olen etsimässä. Samalla silmäini osuivat yhteen tangolla roikkuvaan pukuun ja sanoinkin, että "esimerkiksi jotain tällaista." Toinen samantyyppinen puku löytyi läheltä, ja päätettiin että sovitan niitä kahta. 

 

Kokeilin aluksi ensimmäisenä huomaamaani pukua, ja se oli upea. Seuraavaksi kokeilin sitä toista pukua, mutta vaikka sekin oli kaunis, niin jotenkin mun käsitys edellisen puvun upeudesta vahvistui. Kokeilin sitten vielä kertaalleen sitä ensimmäistä pukua, ja tuumasin, että tämä se on. Mun mielestä puku löytyi helposti ja kun moni on sanonut, että oikean puvun sattuessa kohdalle sen vain tietää, niin sellainen tunne minulla tuli tuon puvun kanssa...  

[Justiina'15]

^ En viitsinyt kopioida ylläolevaa vadelmaisen kommenttia, mutta oma puvunhankinta eteni lähes samalla tavalla!    Alunperin lähdin vain vuokrapukuja katselemaan, mutta myyjä ilmoitti heillä olevan niitä vain muutamia ja kaikkien niiden olevan samaa kangasmateriaalia (joka kestää pesua). Vuokrapukujen mallit eivät miellyttäneet silmääni yhtään. Myyjä kysyi olenko harkinnut oman puvun ostoa ja siinä vaiheessa en vielä ollut. Hetken siinä katselin valikoimaa ja löysin pari mieleistä. Myyjä ilmoitti, että seuraavalle aamulle olisi peruutusaika, jos haluaisin tulla pukuja sovittelemaan.

 

Seuraavana päivänä sovitin kolmea pukua. Ensimmäinen puku poikkesi jonkin verran siitä, minkälaisia olin netistä katsellut, mutta tykästyin siihen kovasti. Myyjä luki ajatukseni ("jokin yksityiskohta tästä ehkä vielä puuttuu") ja otti esiin upean uniikin silkkisen beigenvärisen vyön (jossa kiinni kukka samasta kankaasta), jota hän ehdotti vyötärölle alkuperäisen vyön paikalle. Tämän "somisteen" jälkeen olin jo aivan myyty. Toisetkin puvut olivat kauniita, mutta eivät läheskään yhtä mieluisia. Halusin sovittaa "the pukua" vielä kerran, mikä vahvisti päätökseni. Sanoin kuitenkin miettiväni puvun ostoa vielä viikonlopun yli. Pukuliikkeestä lähtiessäni mieleni oli niin totaalisen raukea ja helpottunut, että siitä tiesin sen puvun olevan "se oikea". Viikonlopun aikana en enää kertaakaan avannut nettiä hääpukujen selailuun. Maanantaina astelin liikkeeseen ja ostin puvun omakseni. Myyjän kertoman mukaan hetkeä aiemmin eräs toinen asiakas oli ihastunut suunnattomasti "minun pukuuni", mutta hän oli kieltäytynyt myymästä sitä.

 

Näin ollen täytyy minunkin todeta, että olin todella yllättynyt, miten helposti pukuni löytyi. Oikeastaan tämän paremmin ei puvunhankinta olisi voinut enää mennäkään, kun haluamme jäjestää pienet perhehäämme mahdollisimman vähällä vaivannäöllä!

Edited March 2, 2015 by Justiina'15

[Littis]

Puvussa tuntee itsensä kauniiksi, samalla kun on rento olo. Sitä on vaikea selittää. En itsekään uskonut että sellainen fiilis on edes olemassa, mutta siellä se kaupassa sitten vain löytyi

Tämä! Ihan sama fiilis. Rento mutta kaunis olo. Puku istui täydellisesti ja pystyi olemaan omana itsenään.

[Minitikru]

Se oli vaan semmoinen tunne että tämä se on, tämän minä haluan. Sen vaan jotenkin tiesi.

[Ir]

Kokeilin ensin eräässä liikkeessä muutamia pukuja, mutta mikään niistä ei oikein tuntunut hyvältä. Toisessa käymässäni kaupassa sen sijaan sattui olemaan hääpukujen loppuunmyynti, rekissä ehkä 5 hajakappaletta tosi halpoja mekkoja, ja sieltä sitten bongasin mieleiseni. En kokenut valitsemanikaan mekon kohdalla mitään tajunnanräjäyttävää ahaa-elämystä, mutta puku oli pitkälti sellainen, kuin olin miettinytkin ja tuntui hyvältä päällä. Ei tuntunut enää mielekkäältä lähteä sovittelemaan muita, kun hinta oli niin edullinen (100€). Tyytyväinen olen ollut

[mminna]

Tuntuu niin hassulta lukea näitä tarinoita. En ole yleisesti ottaenkaan sellainen ihminen, että saisin vaatteista erityisiä fiiliksiä, eikä sellaisia tullut hääpukujenkaan suhteen. Kävin liikkeessä ja sovitin muutamia pukuja, mutta yhdenkään kohdalla ei mitäään ahaa-elämystä tullut. Joku puku oli mieluisampi kuin toinen, mutta siihen ne fiilikset sitten jäivätkin. Vastaan tuli sitten käytetty hääpuku, joka oli sopivan tyylinen, edullinen ja sovittaessa vielä erittäin lähellä oikeaa kokoakin. Se pukuhan sitten lähti mukaan, lähinnä siis järkiperusteisesti, mutta en usko kyllä katuvani tätä päätöstä, sen verran ihana tuo mekko on 

[Kikkurakäkkyrä]

Itse tilasin hääpukuni lightintheboxista. Siellä selailin hääpukuja, ja tämä oma mekkoni kolahti yksinkertaisesti.

Nyt kun pukua on muokattu (oli ennen vetoketjulla kiinnitys, nyt on nyöritys), se tuntuu vielä enemmän omalta.

[giraffe]

Itse kun en oo mekkoihminen enkä (noloa täällä myöntää) myöskään hääihminen, niin tiesin etten varmasti mistään mekosta saa sitä tunnetta. Mikä tietysti vaikutti siihen että mieli muuttui koko ajan mallin suhteen mutta nyt kun juuri tilasin mekon niin kyllä se on eniten omannäköinen ja kaunein

Tietysti se tunne voi tämän mekon kanssa tulla kun sen sitten sovitan

Edited April 14, 2016 by giraffe
Lisäys tekstiin

[Angelycon]

Musta tuntuu, että välillä "sitä tunnetta" hehkutetaan ehkä vähän liikaa. Koska sitten monet menee sovittamaan pukua ja odottaa jotain tajunnanräjäyttävää elämystä. Ne nyt kuitenkin on vaan mekkoja.. Kauniita kylläkin

Itse kävin eka yhdessä liikkeessä, jonka suhteen mulla oli aika korkeat odotukset. Puvut ei oikeen natsannut sitä mitä olin odottanut, ja vaikka siellä oli yksi "ihan kiva", niin kalliin ostoksen ollessa kyseessä ei kuitenkaan tarpeeksi oman tuntuinen. Pelotti kyllä, että sitä tunnetta ei tulisi, ja mietin, että pitäisikö vain valita joku ihan kiva puku.

Seuraavassa liikkeesä olikin sitten paljon enemmän oman näköisiä pukuja. Muutaman puvunsovituksen jälkeen selitettiin kaasojen kanssa myyjälle minkä tyylinen voisi olla hyvä, ja myyjä kaivoi jostain nykyisen pukuni. Kun laitoin sen päälle tiesin sen olevan pukuni, koska se tuntui jotenkin omalta.. Tunsin itseni kauniiksi ja omaksi itsekseni se päällä. Ehkä kaikkein eniten tunsin itseni morsiameksi siinä. Tulin sovituskopista iso hymy huulilla, ja ajattelin, että tämä se taitaa nyt sitten olla. Myyjä sinetöi kaupan laittamalla hunnun päähäni, jolloin morsian-tunne vain lisääntyi  

[Jondek]

Herätetäänkö tämä ketju taas uudelleen henkiin. Mulla on todella vaikea tilanne, koska ostin hääkirpparilta käyttämättömän mekon todella edullisesti, ja kävin näyttämässä sitä ompelijalle ja siitä sais varmasti super ihanan tehtyä. Ongelma on se, että otanko riskin ja teetän tarvittavat muutokset nykyiseen mekkoon, vai pitäisikö harkita uuden mekon ostamista liikkeestä. Mielessä pyörii muun muassa rahasumma jonka säästäisin, mutta myös se, etten halua olla "ihan ok" mieltä mun mekosta häissä.  Todella ahdistavaa, onneksi aikaa häihin on vielä vuosi, joten vaikka kävisi nyt sovittamassa, niin aikaa on sekä vanhan korjauttamiseen että uuden tilaamiseen. Onko samassa tilanteessa olevia ?

[Nanshe]

^Pukuun joutuu lähes joka tapauksessa tekemään jotain muutoksia, joten tilanne olisi luultavasti jossain määrin samanlainen myös uuden mekon kanssa. Minkälainen riski mielestäsi vanhan puvun korjaukseen liittyy? Mulle kuulostaa enemmän riskiltä tuo uuden mekon etsiminen, kun sen löytämisestä ei koskaan voi olla varma   Uusi puku ei välttämättä ole taloudellinen katastrofi, koska sen voi saada myytyä eteenpäin. Samoin hääkirpputoreilta voi löytyä vaikka mitä hienoja pukuja. Toisaalta sanoit, että vanhastakin puvusta saa vielä ihanan muokattua Hääpuvun valinta on aina tunneasia, joten sun varmaan kannattaa vaan arvioida kumpi vaihtoehto tekee sut onnellisemmaksi ja kummasta vaihtoehdosta petyt vähemmän.

[vaimomatskua]

Mä ostin myös hääkirppikseltä puvun joka on käyttämätön. Siihen pitää tehä pieniä muutoksia (tottakai) mutta oon samaa mieltä kuin Nanshe, että katot mikä vaihtoehto tekee sut onnelliseks.  

[Jondek]

Kiitos vastauksista!

Päätin, että käyn sovittamassa myös uusia pukuja, ja jos jostakin tulee se fiilis että tää se on, niin sitten se on. Toisaalta ihan kiva kun ei ole sitä ostopakkoa, koska hyvä vaihtoehto on jo olemassa.  

[athella]

Täytyy vastata tänne uudestaan. Minähän siis ostin hetken mielijohteesta upean puvun itselleni nettikaupan poistomyynnistä. Tuo ei silloin mahtunut päälle, vaikka mittailin pitkään ja totesin just tuon kokoisen olevan sopiva. Nyt olen tammikuusta asti treenannut ja välillä kokeillut pukua päälle. Tänään aamulla ekaa kertaa vetoketju meni ylös asti kiinni. Tuli just se "ah, tää on täydellinen!" olo. Mun tekisi mieli vain tanssahdella ympäriinsä se mekko päällä, niin ihana se on. Tiesin jo pukua ostaessa, että tämä on The Puku ja nyt sain viimein siihen varmistuksen.

[Aleze]

On 21.5.2016 at 17.51, Angelycon said:

Musta tuntuu, että välillä "sitä tunnetta" hehkutetaan ehkä vähän liikaa. Koska sitten monet menee sovittamaan pukua ja odottaa jotain tajunnanräjäyttävää elämystä. Ne nyt kuitenkin on vaan mekkoja.. Kauniita kylläkin

Mä olen aika samoilla linjoilla. Ostin eilen hääpukuni, joka on aivan ihana, mutta en saanut siitä mitään järisyttävää "wow"-tunnetta heti ensikokeilulla. Kävin itse asiassa kahdessa liikkeessä, joista ekassa sovitin 5-6 pukua. Niistä yksi oli tosi kiva ja jäi mieleen, mutta ei mitenkään supererityinen (ja hintakin oli kyllä liian korkea). Toisessa liikkeessä kokeilin sitten kahdeksaa pukua, ellen ihan valehtele. Niistä pari oli "ei ei" katergoriaa, vaikkakin kauniita, mutta ei mun tyyliin istuvia. Osa taas oli ihan kivoja, näytti mun päällä hyvältä, mutta niissä oli jokin "vika". Kaksi pukua oli sellaisia, että kokeilin niitä monta kertaa, koska ne olivat todella ihania ja mukavia päällä. Olisin voinut ihailla molempia koko päivän peilin edessä. Mutta kummastakaan ei tullut suurta wow-fiilistä, vaikka hymy huulilleni nousikin. Valinta oli vaikea, mutta aikani mallailtuani päädyin ostamaan toisen puvun, joka oli vähän edullisempi ja myös osaltaan käytännöllisempi. Kukaan mun seurueesta ei itkenyt, ja se olisi musta ollut vain lähinnä kiusallista...

Mä olin jo etukäteen melko varma, etten voi saada yhdestä vaatekappaleesta suuria tunteita. Toki hääpuku on yksi elämän tärkeimmistä puvuista niille, jotka menevät naimisiin, mutta se on mulle "vain" mekko. Olen ehkä liian käytännöllinen, koska käytännöllisyys painoi mun vaakakupissa paljon   Samoin se, mikä puku sopi mun tyyliin ja häuiden luonteeseen paremmin. Mulla oli sinänsä positiivinen ongelma, että mun vartalotyypille käyvät lähes kaikenmalliset mekot, joten sen perusteella en voinut rajata mitään pois. Joten lyhyesti sanottuna me morsiamet ollaan hyvin erilaisia tässä asiassa. Kysyin myös mua auttaneelta myyjältä, että onko pakko saada se "this is the one"-tunne heti, kun puku on päällä. Ja onneksi hän sanoi, että joillekin se fiilis tulee, joillekin taas ei.

[ishe]

Mulle tuli just se perinteinen "WAAU" ja kyyneleet silmiin kun myyjä laittoi vielä kukkapuskan käteen ja hunnun päähän. Mekko oli ihka ensimmäinen mekko jonka laitoin päälle, joten en meinannut uskoa että kyseessä ei olisi vaan ihastus ajatukseen itsestäni hääpuvussa. Kuitenkin kun kokeilin useampaa mekkoa ja kävin toisessa liikkeessä, ei ensimmäiselle vaan löytynyt voittajaa. Alunperin ajatuksena oli ostaa käytetty mekko max 500€, eikä merenneitoa tai pitsiä. Tilaukseen lähti 992€ mekko, merenneitomallia ja kokopitsiä. Hupsistakeikkaa

[veepu18]

Sama ongelma. Ostin käytettyjen pukujen liiikkeestä mulle todella hyvin istuvan ja kauniin puvun 200 eurolla. Se alkoi kuitenkin nopeasti tuntua "toiseksi parhaalta" vaihtoehdolta. Aivan täydellinen unelmieni puku on niin hintava ja erikoinen, etten sellaista tule hankkimaan, mutta nyt olen ajatellut että hankkisin edes vähän lähempänä unelmieni pukua olevan puvun käytettynä. Täytyy tarkkailla vaan fb-kirppareita silmä kovana ja toivoa parasta... Hölmöltä minustakin tuntuu, että yksi puku oottaa jo kaapissa eikä siinä sinänsä mitään vikaa, mutta kun ei vaan nyt tunnu hyvältä se...

[annima]

Mulla kävi se perinteinen vau-efekti. Olin siihen mennessä käynyt jo kahdessa liikkeessä, sovittaen niissä yhteensä n. kahdeksaa mekkoa. Kolmannessa liikkeessä sovitin lähemmäs kymmentä mekkoa ja oltiin jo lopettelemassa, kunnes asiaan paneutuva ja motivoitunut myyjä kaivoi vielä lisää pukuja. Ja sieltä se tuli, ihan viimeisenä. Mulla tuli ihan tippa linssiin jo sovituskopissa. Eli sen kyllä tunsi ja tiesi mun tapauksessa, se fiilis oikeasta mekosta oli kuin elokuvissa.

[Miranda_]

Ensimmäisellä kerralla sovitin varmaan kymmentä eri pukua eikä mikään säväyttänyt tarpeeksi. Toisella kerralla näin miten kaunis olin se päällä ja yksityiskohdat lumosi mut. Toisella käyntikerralla ensimmäiseksi sovitettu oli se oikea. Kyllä sen vaan heti näkee ja tuntee!

Edited July 30, 2017 by Miranda_

[Vaniella]

Sovitin noin 8 pukua, eikä kyllä mistään tullut mitään erityistä wau-fiilistä. Kaikki olivat omalla tavallaan kauniita ja näyttivät mielestäni kutakuinkin yhtä hyviltä päälläni (ainakin tunsin itseni kauniiksi), vaikka olivat osin hyvinkin erityylisiä. Juhlan luonteen ja käytännöllisyysseikkojen vuoksi en usko hankkivani muhkeahelmaista tai täysmerenneitopukua pitkällä laahuksella, mutta nekin olivat omalla tavallaan kauniita. Odotan mielenkiinnolla, tuleeko mitään vau-elämyksiä.