nellen

Oliko kosinta yllätys vai sovitteko kihlauksesta yhdessä?

406 posts in this topic

Oli loppujen lopuksi yllätys. Oltiin haaveiltu jo monta kertaa kihloista ja häistä, mutta haaveiluasteella vain. Kyllä mie tiesin, että sitten "joskus", mutta itse hetki oli ylläri. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin jo puhuttu etukäteen, että olisihan se hyvä vaihtaa kihlat ennen armeijaan menoa. Mieheni sitten kosi perjantai-iltapäivänä, kun olin tullut töistä kotiin ja käynyt suihkussa. Sain häneltä ensin suuren kukkapaketin, jota availin keittiössä ja juuri, kun olin saanut paketin auki, mies nappasi ruusut käteensä, polvistui eteeni ja kysyi, menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Hää puhui siinä kyllä pitkät pätkät ennen itse kysymystä yhteiselostamme, kauneudestani yms, mutta tärisin jännityksestä, niin en muista enää sana tarkasti :girl_haha: Illalla kävimme ostamassa sormukset, menimme syömään hienoon ravintolaan (ja Hanna Pakarinen voitti Idolsin) ja oikeastaan koko viikonloppu oli kihlajaisten juhlintaa. Sillon maanantaina hää sitten lähtikin armeijaan.

Mies oli muuten laittanut kirjeen isälleni ja kysynyt siinä kättäni. Isäni vastaus oli kuulemma ollut: "Ei ole sitten vaihto-, eikä palautusoikeutta." Kuusi vuotta jo aikaa tuosta tohinasta ja nyt vasta koimme, että voisihan sitä naimisiin mennä :flirt:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuleva aviomieheni kosi minua yllättäen romanttisesti kotona ystävänpäivänä 2007. :-X Tuolloin yhteistä eloamme oli takana vajaa 3 vuotta. Minä olin tuolloin 20-vuotias ja avopuolisoni 24-vuotias. Nyt häävalmistelut ovat kovassa vauhdissa :kiss3:

Edited by mymmeli2010

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli tosiaankin yllätys, vaikkakin kovin kovin odotettu :). Harmittaa vähän, kun olin koko päivän (jouluaatto 09) tsempannut itseäni, ettei mitään tapahdu taaskaan, että turha odottaa, kun pettyy sitten taas niin kovasti, kun kysymystä ei tule.

Kaikki joululahjat, jotka jaoimme, oli minun hankkimiani ja olin miettinyt myös sitä, miksei mies ole hankkinut mitään minulle. Vielä siinäkään vaiheessa en uskonut kosinnan olevan käsillä, kun mies sanoin lahjojen avauksen jälkeen, että hän haluaa antaa minulle jotain sellaista, mitä mentäisiin yhdessä arjenkoittaessa ostamaan. Varoin pettymystä niin kovasti, että jotta tilanne selviäisi, kysyin itse sulhasen hitaan puheenvuoron väliin, että siis, yritätkö sää pyytää mua sun vaimoksi... :unsure: :unsure: No yritti ja tulos oli toivottu, mutten siinä vaiheessa osannut enää reagoida mitenkään saati liikuttua tms, kun olin koko päivän uskotellut itselleni, että ei se pyydä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me sovittiin yhdessä ja sormuksetkin ostettiin yhdessä. :) Kihlaus siis tapahtu 30.1.2010. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin puhuttu etukäteen ja mä sitten loppujen lopuksi ehdin ensin. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosinta tuli aivan täytenä yllätyksenä kesken muuton. Istuttiin laatikoiden keskellä olohuoneen lattialla pizzaa syöden ja mies kysyi, että menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Minä hölmistyneenä vastasin, että: "Ai milloin?"

Vaikka heti, oli miehen vastaus. Hääpäivä kuitenkin päätettiin vasta vähäön myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosinta oli täydellinen yllätys, en aavistanut mitään etukäteen. Mutta yllätys oli tietenkin erittäin mieluisa ja siitä lähti sitten hääsuunnittelukin käyntiin vähitellen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kihlauksesta periaatteessa sovittiin etukäteen. Olin jo suhteen ensimmäisistä päivistä alkaen tehnyt selväksi, etten juurikaan pidä yllätyksistä, missään muodossa. Mies tätä toivettani kauniisti kuuntelikin.

Kihloista alettiin puhua vajaa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Päätimme, että kun joskus sattuisimme koruliikkeen ohi kävelemään ostetaan sormukset. Kun sitten olimme avokkini kanssa kaupungilla sattui mysö koruliike vastaan ja eikun sormuksia hakemaan. Sormukset jäivät kuitenkin vielä miehen taskuun, hän halusi päättää päivän ja vaati, että jotain jännitystä täytyy elämässä sentään olla. Suostuin tähän, koska tiesin, ettei kihlaus nyt tulisi kuitenkaan ihan täytenä yllätyksenä.

Kauniina kesäkuun 2008 torstai päivänä mies pyysi tulemaan vastaan kun hän oli tulossa töistä ja kosi kauniissa maisemissa Turun Aurajoenrannalla.

Edited by lorenda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asiasta oli puhuttu etukäteen, mutta tuli se hetki kuitenkin ihanana yllätyksenä ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyksenä tuli, ihan niin kuin haaveilinkin :girl_smile: Sormuksia käytiin joskus aiemmin katselemassa, mutta siitä oli jo aikaa, joten täytenä salaisuutena pysyi viimeiseen asti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olimme puhuneet paljon kihloista ja häistä noin ajatuksen tasolla, eli sinänsä ei tuo ihan puskista tullut. Mutta kyllä itse tilanne oli sitten yllätys, ihan arkisissa ympyröissä, tosin romanttisesti silti. Kihlasormukset kävimme ostamassa yhdessä seuraavana arkipäivänä. Eli mitä tähän nyt sanoo... fifty-fifty?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlautumisesta oli kyllä puhuttu useampaan otteeseen, viimeksi reilu viisi minuuttia ennen kosintaa, joten toisaalta tuli kyllä yllätyksenä, en osannut odottaa sitä siinä tilanteessa! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle kosinta tuli todellakin yllätyksenä. En ollut edes ajatellut, että se voisi olla mahdollista. Tämä siksi, että mies oli minulle seurustelun alkupuolella sanonut että hänen mielestään ihmiset menevät liian nopeasti kihloihin tuntematta toisiaan ja että minun on ihan turha kihloja odotella vielä pitkään aikaan. Vasta myöhemmin tajusin, että tästä kommentista tosiaan oli kulunut yli 4 vuotta kun mies polvistui eli eiköhän siinä ole opittu tuntemaan! Olin silti ihmeissäni, mutta niin onnellinen! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei meillä edes taidettu ymmärtää että kosiminen on ihan yleinen tapa edelleen. Oltiin vielä niin kovin nuoria, minä 17 ja mies 19. Päätettiin vaan erään kerran shoppailureissulla poiketa kultasepänliikkeeseen, ja sitten hankittiin molemmille kihlat siinä samalla. Ei kerrottu asiasta kenellekään, katsottiin vain, että milloin joku huomaa.. Isä huomasi saman päivän iltana (mies oli kertonut isälle saunassa...!) ja äiti huomasi vasta seuraavana päivänä, ei tosin ollut kihlauspäivänä kotona. Sulhasen porukat eivät huomanneet kaiketi viikkoon! Sitten anopilla vaan välähti, että "MITÄ SULLA ON SORMESSA?!" Ja sitten saikin koko sulhasen suku tietää... :girl_haha:

Naimisiinmenosta ei puhuttu silloin vielä mitään, tosin molemmat oli aina olleet sitä mieltä, että jos mennään kihloihin, niin se on lupaus avioliitosta. Tosin sulhanen oli aina sitä mieltä, että ei voida mennä naimisiin, ennen kuin mun opiskelut olisivat ohi. Sitten kun lukion jälkeen lähdin opiskelemaan lievästi pidemmän kaavan kautta (koulu 4,5 vuotta!) niin totesin, etten jaksa odottaa kihlautumisesta kahdeksaa vuotta ennen naimisiinmenoa. Siispä, nyt viime kesänä päätettiin päivä (Serkkuni ehkä hieman potkaisi meihin intoa, kun totesi meille eräs päivä, että "voisitte mennä naimisiin, kun kesällä ei ole mitään muita juhlia..." Yleensä kun meidän suvussa on kerran vuodessa jotkut juhlat..) ja tänä kesänä sitten vietetään häitä. Kihlautumisesta aikaa 5 vuotta, eli ihan riittävästi mun mielestä! :D

Perus kosimista siis ei ollut, juttelemalla ja pohtimalla ollaan hoidettu kaikki. Tosin, ennen kuin kerroimme porukoille, halusin mieheni kertovan isälleni, eli siis tällainen vanhanaikainen "pyydetään isältä morsiamen kättä" tyylinen kosinta meillä kuitenkin oli. Isä oli ollut todella liikuttunut. :-X:-X Että sellaista meillä. :flirt:

Share this post


Link to post
Share on other sites

meil meni niin et ku toinen lapsemme synty marraskuulla niin mie laitoin ekana iltana laitoksella ollessa miehelle viestin et mennäänkö kihloihin ja vastaus oli kyllä... sormuskauppaan päästii vasta tammikuulla eli virallinen kihlapäivä on 7.1.2010. mutta varsinaisen kosinnan kynttilän valossa polvilleen mies suoritti pari viikkoa kihlauksen jälkkee ja tuli ku salama kirkkaalta taivaalta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Kosinta oli tavallaan yllätys, tavallaan ei :D Olimme puhuneet avioliitosta jo pidemmän aikaa, mutta sulho sanoi että hänellä oli jotain suunnitelmissa ja halusi kosia minua 'perinteisellä' tavalla. Pariisin valoissa meidän 4.vuosi päivänä hän sitten polvistui eteeni ja minä vastasin myöntävästi :wub: Olin yllättynyt, vaikka kosintaa olin tavallaan osannutkin 'odottaa', ja ah, niin onnellinen! :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätys oli, mutta olin toki aavistellut että hänellä saattaa olla kosinta mielessä, eli ajatus ei ollut täysin vieras. Ajankohta oli täysi yllätys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli yhteinen päätös. Tosin minä olin jo puhunut kihloista jotain pari vuotta :D

Mutta yhdessä liikkeeseen käveltiin ja valittiin sormukset. Ja sit käytiin ne seuraavana päivänä (muistaakseni)

hekemassa ja minun äitini luona sormeen ne pistettiin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ollut yhteinen päätös, mutta ei varsinaisesti yllätyskään. Olin aavistellut, että tietyssä tilanteessa kosinta saattaa tapahtua. Ja niinhän se tapahtuikin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myö sovittiin häistä yhdessä :D Sitten vasta pari päivää kirkon varaamisen jälkeen tajusin, että myöhän ollaan kihloissa!! Mieheni ehdotti, että käydään nyt ostamassa sitten kihlat mahdollisimman pian, niin hän voi sitten päättää ajankohdan ja tavan, miten sen kihlasormukseni saan... :girl_wink: Miulla ei ole muuta aavistusta, kuin että toivottavasti ennen häitä :girl_haha: Pitänee miehen vielä vähän itseään keräillä, koska sanoi, että kaipa sitä pitää miun isältä lupa pyytää ja se kyllä jännittää (jonka ymmärrän kyllä isäni tuntien :girl_wink: ) En mie ehkä edes vaatisi kihlasormusta, koska häät on jo sovittu, mutta en kyllä pahaksenikaan pistä :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätys oli, mies kosi kun oltiin menossa nukkumaan omassa kotona. :) Minulla ei ollut edes silmälaseja päässä enkä ensin nähnyt että mitä se mies siellä lattialla könyää polvillaan :D :D Häiden ajankohta sovittiin sitten toki yhdessä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minen nyt oikeastaan tiedä, että kumpaan kategoriaan meidän kohdalla menee, koska yhdessä ollaan kihlautumista mietitty, eikä tuleva kihlauspäiväkään ole minulle todellakaan mikään yllätys. Kuitenkin minulle oli yllätys kun mies viime syksynä sanoi haluavansa kihlata minut seuraavana vappuna :D Kaitpa se miekkonen oli ensin suunnitellu, että hommais mulle nyt keväällä sormuksen yllätyksenä, eli en siis olisi tiennyt millaisen sormuksen saan, mutta kun vappu alkoi vaan uhkaavasti lähentyä, otin minä ohjat omiin käsiini ja ilmoitin miehelle, että tommosen sormuksen minä haluan, minkäslaisen sinä :D Ja loppujen lopuksi sormusten hommaaminenkin meni niin, että minä ne netistä meille tilasin. Ja eilen minä ne kaiverrettavaksikin vein. Minusta kuitenkin on kivempi tällä tavalla vähän epäromanttisemmin kihlautua, koska minä itse en hirveämmin yllätyksistä perusta ja nyt ollaan kuitenkin yhdessä saatu hyvän aikaa miettiä ja keskustella siitä, mitä kihlautuminen ja avioliitto meille merkitsee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä sain perinteisen kosinnan polvistumisineen joten yllätyksenä se tuli. Olin tosin ehtinyt odottaa/toivoa kosintaa jo pidemmän aikaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now