Oliko kosinta yllätys vai sovitteko kihlauksesta yhdessä?

[bluehoney]

Perinteinen kosinta polvistumisineen meillä, ja yllätyksenä tuli! Mies oli helpottunut että sormus mahtui sormeen, oli ihan randomina sen käynyt valitsemassa. Vaikka pitikin vaihtaa pienemmäksi niin malliltaan ja väriltään on minulle mieluinen! Häistä sovittiin sitten yhdessä

[24/72010]

Yhdessä päätettiin kun en malttanut kosintaa odottaa

[HelmiinaB]

Oli yllätys molemmille. Minä selasin aamupalapöydässä kalenteria ja tokaisin miehelle, että tuossapa olisi hyvä päivä mennä vaikka naimisiin (2.10.2010). Mies kysäisi, että oliko tuo kosinta ja vastasin, että voisipa se ollakin. Ja siitä se sitten lähti... Taustalla on pitkä suhde ja kaksi lasta.

[Cressie]

^Teillähän oli ihan mahtava kosinta!

[Salsatar]

Meillä kihloista oli ollut yleisellä tasolla puhetta, mutta kosiminen ja ajankohta tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Minua kosittiin romanttisesti mökillä juhannusaattoa edeltävänä iltana. Sulhanen oli kulkenut pitkin päivää sormus taskussaan ja odottanut sopivaa hetkeä ja onneksi sellainen sitten illalla tuli. Sulhanen oli piilottanut ja "salakuljettanut" kuohuviinit ja sormukset ym muut rekvisiitat kosintaa varten mökille. Vastaus kosintaan oli tietenkin myöntävä ja itkuhan siinä tuli. Siinä oli ihana jatkaa romanttista kahdenkeskistä juhannuksen viettoa mökillä sitten kihlaparina.

[noonna]

Olin vihjaillut kihlautumisesta aika painokkaasti vähän aikaa ja mies olikin sitten ostanut sormuksen minulta salaa ja kosi Lontoossa uudenvuodenreissussa.. Odotin kyllä kosintaa siis siellä reissussa, että olisi varmaankin ollut aikamoinen pettymys, jos sitä ei olisi tullut..

[Guest Lilla My]

Minulle kosinta oli täysi yllätys. Olin kyllä kitissyt kihloihin menemisesti muutamia kertoja, mutta ajattelin että vielä pari vuotta ennen kun sen kihlasormuksen sormeeni saan. Toisin kävi!

[marabello89]

Yhdessä ollaan häistä juteltu, sormuksia katseltu ja just laitettiin ne tilaukseen. Mahdollista on, että mies vielä kosii sitten kun sormukset saadaan, mutta ei se kummankaan mielestä välttämätöntä ole.

[galliano]

Olimme puhuneet kihlauksesta jonkin aikaa, mutta sovimme menevämme kihloihin erään mökkireissun yhteydessä. Otimme siis mukaan ihanaa ruokaa ja juomaa ja nautimme niistä ja toisistamme viikonlopun. Lauantaina pujotimme sormukset sormeen.

[ShellToe]

yllätys kosinta oli täälläkin, ainakin minulle. Naimisiin menosta ja kosimisesta oli tottakai puhuttu etukäteen, molemmat olimme tottakai varmoja, että haluamme naimisiin jonain päivänä. Mies (Englantilainen) halusi tietysti kosia ja tehdä siitä jonkinlaisen yllätyksen, mieheni tuntien ajattelin että hän ehkä kosii 3 vuosipäivänämme, ystävänpäivänä. Hän kosi jouluaatto aamuna yllättäen. Myöhemmin mies kertoi, että hänen piti aluksi kosia uutena vuotena kun olimme menossa Suomeen joulun jälkeen mutta muutti mieltään. Ihana joululahja! Oli myös ihanaa, että jouluna ja vuoden vaihteessa ehdimme juhlia ja kilistellä moneen otteeseen molempien perheiden ja ystävien kanssa. Varsinaisia kihlajaisjuhlia emme sitten pitäneet.

Muutimme pian relationship statuksen facebookiin ja saimme molemmat kymmeniä onnitteluja kavereilta, parhaimmilta ystäviltämme silmänisku hymiöiden kanssa (eli me vähän arvattiin, että pian tää tapahtuu...) Mies oli nimittäin "pyytänyt kättäni" vanhemmiltani ja sen lisäksi vielä neuvotellut ystäviemme kanssa varmistaakseen että saa myöntävän vastauksen.

Edited June 20, 2010 by ShellToe

[kolmastoista]

Mä en koe olevani kihloissa vaan menossa naimisiin. Meillä keskustelu meni jokseenkin niin, että sanoin haluavani mieheni sukunimen, hän kysyi koska mennään naimisiin ja minä ehdotin päivää. Nopeasti ja tehokkaasti hoidettiin, ilman sormuksia ja siirappia.

[Guest Minimorsio]

^ No, jos nyt ollaan tarkkoja niin kihlaushan nimen omaan on se lupaus avioliitosta ja se on siis se aika, joka seuraa naimisiinmenolupausta. Eli lain mukaan olette kyllä kihloissa, ei siinä sen kummempaa siirappia tarvita.

[kolmastoista]

^ No, jos nyt ollaan tarkkoja niin kihlaushan nimen omaan on se lupaus avioliitosta ja se on siis se aika, joka seuraa naimisiinmenolupausta. Eli lain mukaan olette kyllä kihloissa, ei siinä sen kummempaa siirappia tarvita.

Anteeksi epätarkka ilmaisuni, lähipiirissäni kihlaus on vaan jotenkin leimautunut hyvin negatiivisesti, on vaan sormus sormessa ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa. Me siis päätimme olla hankkimatta kihlasormuksia, järjestämättä juhlia yms, ilmoitimme vain suoraan menevämme naimisiin. Onhan tästä käsitejutusta täällä jo kertaalleen väännetty.

Mutta en mä tiennyt että kihlaus on mikään lakijuttu, joskus ennen vanhaan kai piti purkautunut kihlaus jotenkin korvata, mutta miten nykyään? Mitä lakeja kihlaukseen liittyy? Millä kihlaus todistetaan? Meillä ei ole niitä sormuksia eikä mustaa valkoisella, naimisiin.infon viestienkö perusteella lähden hakemaan mieheltä korvauksia jos huomenna vaihtaakin mut nuorempaan tai nätimpään?

[Guest Minimorsio]

^ Tämän verran on avioliittolakiin kihlauksesta jätetty: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”. Kyllä kihlautumisen todistamiseen riittää ihan molempien osapuolten todistus asiasta.

[Tiamin]

Ei ollut yllätys. Aavistelin jo pitemmän aikaa kun mies höpisi niin kummallisia

[akrim]

Oltiin puhuttu häistä, lähinnä yleisellä tasolla ja niin, että kumpikin halutaan toistemme kanssa olla koko loppuelämä. Ajattelin, että tänä kesänä varmaan kosii, mutta ajankohta tuli yllätyksenä. Mies oli suunnitellut jo jonkin aikaa kosivansa, mutta itse tilanne oli ihan spontaani.

[Premnas]

Meillä ei oikeen minkäänlaista kosintaa ollut. Olin päättänyt aikaisemmin kosia miestäni mutta enpä sitten voinutkaan odottaa . Me vain sovimme yhteisesti että haluamme mennä naimisiin muutaman vuoden päästä. Tosin ehkä naurattaa se, että mies haluaa naimisiin kanssani, mutta esim. kihloissa oleminen ja varsinkin kihlasormuksen ostaminen on niin outoa. Kysyin vaan että pelottaako tässä joku tai jotain, mutta ei, hänestä vaan kaikki tuntuu niin oudolta..(kun koskaan ennen ei ole tällaista tapahtunut) Kyllä minustakin hiukan ihmeelliseltä tuntuu, että ihanko oikeasti kohtaan tällaisen onnen että saan mennä rakastamani ihmisen kanssa naimisiin. Ihan kuin jotain parasta unta näkisi, mutta se onkin totta!

[Mikaste]

Oltii puhuttu asiasta ja kateltu sormuksiaki, mutta puhetta oli että odotellaa nyt vielä, eihän tässä kiire ole. Kuukausi tämän jälkeen mies kosi yllätyksenä.

[Kaisa^]

Minä otin tuossa noin vuosi takaperin puheeksi miehen kanssa että mennäänkös me joskus naimisiin, ja silloin epämääräisesti sovittiin/todettiin, että kaipa me joskus mennään. Tämän jälkeenkin asia oli (muistaakseni) joskus ohimennen esillä minun aloitteestani. Nyt muutama viikko sitten päätin alkaa laittaa asioita eteenpäin ja töksäytin miehelle että mitäs sanot, mentäiskö naimisiin jo tänä syksynä. Mies sitten pyysi pari päivää miettimisaikaa että haluaako häät jo tänä syksynä vai vasta ensi kesänä, ja päätyi siihen että anti mennä heti syksyllä ja niin päätettiin sitten saman tien hääpäivä ja aloitettiin järjestelyt.

Voisi siis sanoa että yhteisellä sopimuksella mennään, vaikka kaipa nuo mun aloitteet voisi mieltää myös jonkinlaiseksi epäromanttiseksi kosinnaksi. Sen olen tiennyt aina että mitään romanttista elokuvakosintaa ei tuolta mieheltä koskaan tule, ja että ylipäänsä sille on varmaan aika lailla sama mennäänkö naimisiin vai eletäänkö muuten vaan loppuelämä yhdessä avoparina eli jos naimisiin haluan niin parasta tehdä itse aloite. Melko epäromanttinen ihminen olen itsekin, joten tämä kihlautuminen oli kyllä just meidän tyylinen (tilannekin oli aivan arkipäiväinen, mies istui tietokoneen ääressä ja minä tulin samaan huoneeseen puhumaan ensin jostain muusta asiasta). Kaikenlaiset korulauseet ja sormuksen kanssa polvistumiset ois olleet meille molemmille tosi epäluontevaa, epämukavaa ja vaivaannuttavaa. We don't do the siirappi thing.

Edited August 6, 2010 by KaisaU

[Mrs.S.L.M.]

Oli yllätys. Oltiin toki puhuttu naimisiin menosta ja mitä naimisiin meno merkitsee. Mies oli kuitenkin ilmoittanut minulle, että kosiminen on hänen hommansa ja hän tekee sen sitten kun hänestä hyvältä tuntuu tai jättää tekemättä. Piinaavaa. Hetki oli tosiaan täysi yllätys minulle. Jälkikäteen kun mietin, niin olihan se mies käyttäytynyt oudosti pari päivää ennen H-hetkeä.

[hippiäinen]

Olimme puhuneet yleisesti, milloin suunnilleen olisi hyvä mennä naimisiin jne, joten osasin odottaa kosintaa lähiaikoina. Varsinainen ajankohta ja tilanne olivat kuitenkin yllätyksiä. Sulho kyllä tiesi varmasti, että suostun kosintaan, joten sellasta jännitysmomenttia ei kosintaan kuulunut.

[Mary Jane]

Mekin olimme puhuneet naimisiin menemisestä, mutta kosinnan ajankohta oli kuitenkin itselle yllätys. Mies tosin tarkisteli minulta sormuksen kokoa edellisellä viikolla, joten osasin odottaa, että ainakin lähikuukausina se tulee tapahtumaan.

[Guest 16.11.2009]

Kihloista puhuttiin jo aiemmin mutta varsinainen päivä päätettiin vasta kun oltiin liikkeessä alunperin piti vain mennä katsomaan ja varaamaan sormukset

[pikku_possu]

Meille oli alusta asti selvää, että jos aletaan seurustelemaan, niin se on sitten avioliitto ja loppuelämä yhdessä. Meillä ei siis kumpikaan kosinut, yhdessä keskusteltiin asioista ja tilattiin sormukset. Sormusten tultua päätettiin hääpäivä ja laitettiin sormukset sormiimme En edes tiedä mikä päivä menimme kihloihin

Edited September 28, 2010 by pikku_possu

[iialiia]

Meillä yhdessä sovittiin. Alkukeskustelun jälkeen V´vajaa pari kuukautta "totuteltiin" ajatukseen,

ja sopivan tilaisuuden tullen kävimme sitten yhdessä sormukset ostamassa.