kaakaomuro

Kihlat, lupaus avioliitosta

329 posts in this topic

Olen samaa mieltä kanssanne, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Me sovimme hääpäivän samalla kun menimme kihloihin. Olen ollut myös teininä "kihloissa". Tiesin kyllä, että en ikinä olisi mennyt ko. ihmisen kanssa naimisiin. Silloin kihlaus oli muodikasta ja kaikki kaveritkin olivat "kihloissa". :girl_haha: . Taitaa tuo kihlaus olla teinien keskuudessa vieläkin muodikasta.

Ja monien aikuisienkin :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

ikävä kyllä se on tuollainen muoti-ilmiö monille tuo kihloihin meno, niin teineille kuin aikuisillekin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullekin on aina ollut itsestään selvää, että kun kihloihin menen, niin samalla sit päätetään hääpäivä. Ja niin kävikin! Tai no hääpäiväks on vielä pari vaihtoehtoo, mut se on vaan hienosäätöö ja molemmat päivät mahtuu kuukauden sisään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me myös käsitämme kihlauksen, että silloin päätetään hääpäivä. =) Tätä myös noudatimme, vaikka ei siinä kihlautumishuumassa ehkä kaikkein käytännöllisintä mahdollista päivää tullut valittua.. =D

Olisi sulhon ehkä kuukausi vielä kannattanut odottaa, sillä nyt kilhapäivä on 08.08.09. =D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hassua oli, että ihmiset ihmettelivät missä sormuksemme olivat kun olimme menneet kihloihin. Saimme ne vasta jonkun parin viikon jälkeen kihlautumisesta. Tämä oli ihan asiatonta joidenkin mielestä. Sormuskaupassakin kyseltiin "milloinkas menette kihloihin?" Noh, vähän niin kuin oltais jo :girl_haha: Tuli kummeksuvia katseita ;)

Me koettiin tämä sama! Kaiverrutuksen yhteydessä meiltä kysyttiin, että mikä päivä laitetaan, että sormukset ovat sitten valmiina "oikeana" päivänä. Me siitä hieman hämmentyneenä sanoimme, että laitetaan kahta päivää aiempi päivämäärä, sillä kosinta oli tuona päivänä tapahtunut. Ilmeisesti on nykyään yleisempää hakea sormukset yhdessä ja säilöä niitä sitten tallessa siihen päivään, kun tämä "oikea" kosinta tapahtuu.

Minua eniten häiritsee nykyajan kihloissa se, että onnitellessa ei koskaan voi olla varma, että uskaltaako onnitella naimisiinmenopäätöksestä. Parikin kertaa on käynyt niin, että onnittelemani pari on räjähtänyt nauramaan, kun olen onnitellut päätöksestä mennä naimisiin. Kuitenkin he ovat mieltäneet olevansa kihloissa. Ärr. :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun menimme kihloihin, se oli lupaus parisuhteen rekisteröinnistä. Mielestäni on aika turha puhua kihloihin menosta, jos ei ole tulevaisuuden suhteen tosissaan. Emme kuitenkaan sopineet hääpäivää vielä kihloihin mennessä, koska halusimme ehdottomasti järjestää kunnon juhlat juhlistaaksemme suhteemme virallistamista eikä siihen olisi silloin ollut varaa. Kolmen vuoden kihloissaolon jälkeen olemme kerryttäneet hääsäästöjä niin, että ensi kesänä sitten vaimoudumme. :) Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole ollut epäilystä siitä, mikä suunnitelmamme on ja että häät ovat tiedossa - vaikkakin sitten vähän pidemmän odottelun jälkeen.

Tuohon sormusasiaan on pakko sanoa, että sormukset kyllä hankimme etukäteen. Minusta kihlaus on yhteinen sopimus, ja meillä se meni kauniisti niin, että tehtiin päätös, hankittiin sormukset ja sitten kihlauduttiin. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikäpä muukaan kuin lupaus avioliitosta.

Miuta henkilökohtasesti harmittaa se, että kihlaus tuntuu menettäneen merkityksensä. Harmittaa siltä kantilta, että kun itse menin kihloihin niin ainakin 4 eri ihmistä tuli kysymään, että "onks se totta, että oot kihloissa?" Eivätkä millään meinanneet ottaa hääsuunnitelmia tosissaan. Se loukkasi :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullekin kihlaus on lupaus avioliitosta.

Mua erittäin jännittynyt mies kyllä kosi suunnilleen sanoin "meetkö mun kanssa kihloihin?", johon mä vastasin niinkin romanttisesti, kun "mulle kihlaus on lupaus avioliitosta tarkotathan sä sillä samaa". Kumpikin totesi kyllä, ja siitä hetkestä ollaan oltu kihloissa. Sormukset me ostettiin pari kuukautta myöhemmin, mutta sormuksissa on tietysti tuo kosimispäivä, koska silloin me yhdessä päätettiin, että naimisiinhan me halutaan.

Mulle kihlaus on kuitenkin kahden ihmisen välinen sopimus siitä, että mennään tulevaisuudessa naimisiin. Mun mielestä kihlaus ei vaadi hääpäivän tai edes vuoden päättämistä siinä hetkessä. Meille se tulevaisuus tarkoittaa aikaa jollon meillä on varaa järjestää itse hääjuhlamme. Me ollaan häiden aikaan oltu kihloissa noin 7,5 vuotta. Tosin meidän kihlauksen jälkeen on tapahtunut paljon sellasta, mitä ei oltaisi voitu ikinä ennustaa, mutta jotka ois siirtänyt sovittujakin häitä monella vuodella.

Mutta.. mä en varsinaisesti näe sitä niin, että aikuisten "kihlat" (eli siis kihlautuminen ilman aikomusta mennä naimisiin) ois muoti-ilmiö. Ehkä joidenkin kohdalla pitäisi vaan käyttää sanan kihlat tilalla vaikkapa termiä sitoutuminen avoliittoon. Sormusta voi mun mielestäni pitää vasemmassa nimettömässä ihan vapaasti tuolloinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tunnen tämän tuoreemman sukupolven ihmisiä aika paljon, jotka ovat kihloissa, mutta eivät ole sopineet vielä avioituvansa ;) Liekö sitten poikkeuksellista?

Hui, kuukaudet muuttuivat yksinumeroiseksi luvuiksi, häät lähestyvät!

Edited by lokakuunmorsian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eevuskin kanssa samaa mieltä: meillekin kihlaus oli ehdottomasti lupaus avioliitosta vaikka päivämäärää ei samantien päätetty. Ehdittiin itse asiassa olla noin neljä vuotta kihloissa ennen kuin elämäntilanne alkoi näyttää siltä että pystymme järjestämään (lue: maksamaan) häämme. Vuodesta oli kyllä suunnilleen päätetty jo kihlauduttaessa (2010 tai 2011) ja se olikin sitten se aikaisempi vaihtoehto. :wub: Oikeastaan harkitsimme hetken jo viime vuonna avioitumista mutta puolessa vuodessa ei olisi täällä ehtinyt järjestää elokuulle häitä, kaikki paikat oli jo varattuja jne. Kyllähän se mies sai myöskin vakuutettua minut siitä, että mikä järki on edes mennä kihloihin jos se kestää puoli vuotta ja sitten ollaan naimisissa. Eihän siitä ehdi nauttia ollenkaan! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulle kihlaus on kuitenkin kahden ihmisen välinen sopimus siitä, että mennään tulevaisuudessa naimisiin. Mun mielestä kihlaus ei vaadi hääpäivän tai edes vuoden päättämistä siinä hetkessä. Meille se tulevaisuus tarkoittaa aikaa jollon meillä on varaa järjestää itse hääjuhlamme.

Meillä täsmälleen sama juttu! Kihloihin menimme n. 5,5 vuotta ennen häitä eikä tuolloin päätetty hääpäivää. Päätimme vain, että häät järjestetään sitten kun on sen aika taloudellisesti ja koulujen/työn puolesta. Kun kihlauksesta oli kulunut 4,5 vuotta (viime kesänä), "havahduimme" huomaamaan, että tuo sopiva aika kolkuttelee jo ovella. Siitäpä sitten vain kirkkoa varaamaan :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itse tunnen tämän tuoreemman sukupolven ihmisiä aika paljon, jotka ovat kihloissa, mutta eivät ole sopineet vielä avioituvansa ;) Liekö sitten poikkeuksellista?

Niin siis mä tarkotin sillä etten usko aikuisten "kihlojen" olevan muoti-ilmiö sitä, että mä en usko keskustelujen perusteella ainakaan mun tuttujen menneen kihloihin siksi, että se ois muotia tai että ois jotenkin hienoa sanoa olevansa kihloissa. Vaan joillekin se sormus saattaa olla merkki sitoutumisesta avoliittoon.

Tiedän monia, jotka eivät ainakaan tällä hetkellä "usko" avioliittoon instituutiona (vähän huonosti ilmaistu) vaan aikovat elää lopun elämäänsä yhdessä avoliitossa. Minkä myös ymmärrän ihan hyvin. He pitävät sormusta merkkinä siitä, että ovat luvanneet toisilleen olla yhdessä lopun elämäänsä. Eivät kaikki pahemmin kuuluta olevansa kihloissa, ehkä kertoivat menneensä kihloihin, mutta tämän jälkeen sanovat ennemmin olevansa avoliitossa kuin kihloissa. Sille, että sovitaan/luvataan olla avoliitossa loppuelämä ei kait vaan ole omaa sanaansa ja siksi helposti sanotaan, että mentiin kihloihin. Voihan olla, että avoliittojen lisääntyessä tuollekin vakiintuu oma sanansa jolloin "kihloihin" meno ehkä vähenee.

Kihlaus, siinä mielessä mitä se mulle merkitsee, ei vaadi sormusta, eikä mulle se sormus ole se avioliittolupaus. Siksi mua ei haittaa ollenkaan vaikka joku lopun elämäänsä avoliitossa elävä pariskunta pitää sormuksia nimettömissään. Eivät tietenkään kaikki kaipaa mitään avoliittosormuksiakaan.

Voi hyvin olla, että jotkut meidänkin tutut luulee meidän ollaan vaan "kihloissa", varsinkin kun mä kyllä sanon avomies/avoliitto en kihlattu/kihloissa. Mutta se on oma häpeä jos olettaa jotain sellaista ilman, että kysyy meiltä.

On hirveen vaikeeta saada sanoin selitettyä se mitä mä tarkotan, mutta toivottavasti mun pointti käy tosta selville. Kaikki yllä oleva on siis ihan mun omia mielipiteitä jotka oon muodostanut vaan omien kokemusten ja keskustelujen perusteella, enkä missään tapauksessa väitä etteikö jotkut menisi kihloihin senkin takia, että se vaan on hienoa. Mutta ei kaikki ja en halua vähätellä kenenkään oikeaa sitoutumista parisuhteeseen.

Teineistä, teinikihloista ja niiden syistä mä taas en sano juuta enkä jaata, koska en niistä mitään tiedä. En itse asiassa tiedä yhtäkään "kihloissa" ollutta/olevaa teiniä :girl_impossible: (en siis ainakaan saa millään mieleeni ketään..voi olla että muistikin pettää tässä asiassa)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teinikihlat on sama asia kun nämä aikuisten "seurustelusormukset", eli halutaan viestittää ulkomaailmalle siviilisäätyä sormusta pitämällä nimettömässä. Sitten ollaan "kihloissa", mutta tätä "kihloissa" termiä käyttää myös ne, joilla ei ole aikeita avioitua koskaan. Tämän takia itse sanon mielummin suoraan, että olen menossa naimisiin, kun olevani kihloissa. Kukaan ei enää yhdistä kihloja avioliittoon!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu kyllä mä tiedän termin teinikihlat ja mitä sillä yleensä tarkotetaan. Mutta koska en tunne ketään kihloissa olevaa teiniä, enkä siis ole kihlauspäätöksen syistä, seurauksista ja merkityksistä päässyt heidän kanssaan juttelemaan, en voi sanoa tietäväni asiasta mitään.

Seurustelusormusta en haluaisi, mutta avoliittosormuksen oisin voinu haluta, jos mun mies ei ikinä haluaisi naimisiin, vaan haluaisi elää avoliitossa lopun elämää. Sitä sormusta oisin varmastikin pitäny vasemassa nimettömässä, mutta mä en ois ikinä puhunut kihloihin menosta siinä tapauksessa. Edelleen se sormus missä tahansa sormessa ei mulle ole se kihlauksen merkki, joten en ois kokenu tollasessa tapuksessa loukkkaavani millään tavalla avioliittolupaus kihloja. Eli se, että laitetaan sormus nimettömään ei takaa sitä, että ajatellaan olevansa kihloissa. Väärinkäsityksiä siitä toki saattaa seurata. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Voi hyvin olla, että jotkut meidänkin tutut luulee meidän ollaan vaan "kihloissa", varsinkin kun mä kyllä sanon avomies/avoliitto en kihlattu/kihloissa. Mutta se on oma häpeä jos olettaa jotain sellaista ilman, että kysyy meiltä.

Ihan offtopicina: Mäkin itse asiassa kutsun avomiestäni / sulhastani (kumpi lieneekään oikeampi termi, kun onhan hän kumpaakin) poikaystäväksi keskustellessani muiden ihmisten kanssa. Jotenkin avomies tai sulhanen ei sanoina sovi mun suuhun :D Joten puhun poikaystävästä. (esimerkiksi englanniksi käytän tosin sanaa fiancé.) En tiedä hämmentääkö se jotakuta. Kaikki kaverini kuitenkin tietävät mun olevan kihloissa ja asuvan avoliitossa, eikä mua oikeastaan hirveästi hetkauta, tietävätäkö muut.

Veikkaan, että puhuessani sulhasesta tulen käyttämään hänestä häihin saakka nimitystä poikaystävä, paitsi keskusteluissa jotka liittyvät häihin. Sen jälkeen kutsun sitten miehekseni :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina myos pidan kihlausta lupauksena avioliitosta. Me oltiin oltu 4 vuotta yhdessa kun sulho kosi mua ja ajankohdasta paatettiin heti. Kulta oli ostanut mulle sormuksen valmiiksi ja hanen sormus kaytiin ostamassa muutama paiva jalkeen pain. Me oltiin puhuttu avioliitosta jo pari vuotta, ja paivamaaran paattaminen varsinaisen kihlauksen yhteydessa oli helppoa. Se etta paattaako tarkan paivamaaran heti vai parin vuoden paasta on mun mielesta jokaisen oma juttu, kunhan kihlauksen ottaa tosissaan eika minaan trendi-ilmiona.

Tuosta kutsumanimi hommasta viela etta mina myos kutsun miehestani fiancé-nimella taallaEnkuissa kun se on niin luontevaa :-X , mut sit suomeksi puhuttaessa han on valilla sulho, mies, poika, kulta etc. milloin mitakin. Siis niissa tapauksissa kun en kutsu hanta nimelta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuosta kutsumanimi hommasta viela etta mina myos kutsun miehestani fiancé-nimella taallaEnkuissa kun se on niin luontevaa :-X , mut sit suomeksi puhuttaessa han on valilla sulho, mies, poika, kulta etc. milloin mitakin. Siis niissa tapauksissa kun en kutsu hanta nimelta :)

Mie en jotenkin osaa käyttää tota Fiancé sanaa. Kuulostaa jotenkin mahtailevalta, en tiedä miksi. Sanon yleensä edelleenkin 'boyfriend'. Mies sanoo miusta nykyään 'my future wife' ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuosta kutsumanimi hommasta viela etta mina myos kutsun miehestani fiancé-nimella taallaEnkuissa kun se on niin luontevaa :-X , mut sit suomeksi puhuttaessa han on valilla sulho, mies, poika, kulta etc. milloin mitakin. Siis niissa tapauksissa kun en kutsu hanta nimelta :)

Mie en jotenkin osaa käyttää tota Fiancé sanaa. Kuulostaa jotenkin mahtailevalta, en tiedä miksi. Sanon yleensä edelleenkin 'boyfriend'. Mies sanoo miusta nykyään 'my future wife' ^_^

Hehe, kukin tavallaan ;) Meilla molemmilla se tulee jotenki luontevasti ja kuulostaa ihan 'normaalilta'. 'My other half' on kans aika yleinen. Keskenamme meilla on tietty moniakin lempinimia :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Mä käytin ensin termiä spouse silloisesta avomiehestäni (nykyisestä kihlatusta, tulevasta aviomiehestä) ja se herätti väärinkäsityksiä, koska nämä luulivat sitten hänen olevan minun husband. Väärinkäsitys tuntui hankalalta korjata, mutta sittemmin olen alkanut kutsua ihan fianceksi, mikä tuntuu luontevalta (koska mentiin sitten myöhemmin siis kihloihin). Tosin kerran on suustani livahtanut myös ihan boyfriend kihloissa olon aikana.. :D

Ja siis itsekin vaikutan tällä hetkellä ulkomailla.

Edited by nakku

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlaus on meille avioliittolupaus. Toisaalta olen aina ajatellut, että kun mennään kihloihin, päätetään heti pävämäärä tai vähintään vuosi, mutta kun aloimme kihlauduttuamme keskustella aiheesta, tajusin, että vaihtoehtoja on niin kovasti, mahdotonta ihan heti päättää! Ihanaa nyt rauhassa miettiä ja punnita eri vaihtoehtoja (esim. vuodenaika), kyllä se oikea ratkaisu tulee kun on tullakseen. Vuoden-kolmen sisällä kuitenkin varmasti, eli ei ikikihloja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kihlaus on kyllä avioliittolupaus, eli tämän yhden ja saman kanssa ainoastaan olen ollut kihloissa ja hänen kanssaan suunnittelemme häitä. Olkoonkin, että olen kadottanut jo kaksi sormusta (joo, ostin itselleni uuden sormuksen kun ensimmäinen katosi, ja nyt se itseostettukin on hukassa :girl_impossible: ). Ja hääpäiväkin oli jo kertaalleen päätetty pari vuotta sitten, mutta peruttiin, kun ei vaan jaksettu ruveta järkkäämään eikä ollut oikein varaakaan. No, en tiiä onko nyt sen enempää varaa, vaikka on me (lue: minä) joku tonni säästetty ihan tätä varten. Nyt on kumminkin jo sen verran painavammat syyt mennä naimisiin ja toisaalta ehkä vähän rennompi asenne (ainakin toistaiseksi), etten jaksa ihan niin paljon touhottaa jostain oikean muotoisista kynttiläkipoista tai tarlataanikarkkipusseista kuin sillon "ensi yrittämällä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkään en välitä tippaakaan kynttilöistä, kukista tai muista koristeista, sen takia jätin koko koristelun meidän hääpaikan omistajan huolehdittavaksi:)

Saanko kurahaalari ihan mielenkiinnosta kysyä, mitkä on painavammat syyt mennä naimisiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on puhuttu kihlauksesta jo jonkin aikaa. Ja nyt vain tuntu, että tää on se ajankohta kun päivämäärälläki on menneisyydessämme iso merkitys. Ja oikeastaan pitkää ollaan häistäkin puhuttu. Ja kun tiedossa oli ettei kesähäitä haluta niin ensi syksy olisi ehkä oikea ajankohta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, ne painavammat syyt - joo, en ole raskaana. Vaan vauva on jo tehty. Tuossahan tuo leikkii vieressä... :girl_smile: Avioliittolupaus on siis tehty vuosia sitten, eikä siitä ole mielet mihinkään muuttuneet. Oikeastaan se on vähän niin, että meillä ei ole enää mitään syytä olla menemättä naimisiin, koska perhe on jo perustettu ja suunnittelemme oman yhteisen asunnon ostoa ensi kesänä (asumme siis nytkin yhdessä, mutta vuokralla). Eli meillä on jo olemassa painavampiakin syitä pysytellä tiiviisti yhdessä, oltiin sitten naimisissa eli ei.

Mutta oikeastaan nyt häiden ajankohdan ratkaisi se, että valmistun keväällä ja olen saanut töitä toiselta paikkakunnalta. Haluamme viettää häät täällä nykyisellä paikkakunnalla ennen poismuuttamista (suurin osa sukulaisista asuu täällä). Eipähän tarvitse sitten enää järjestellä häitä samaan aikaan muuttamisen ja uudessa työpaikassa aloittamisen kanssa. Ja pääsemme aloittamaan omassa yhteisessä kodissa elämämme sitten avioparina. Meille tulee keväthäät, ja mielessäni tähän kevääseen liittyy meidän elämässämme monella tavalla uuden alkamisen teema.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sulhanen oli sitä mieltä, että kun mennään kihloihin, se on sama kuin olisi jo sanonut "tahdon". Siksi hänelle henkilökohtaisesti ei olisi välttämätöntä enää mennä naimisiin, koska sama lupaus toisen rakastamisesta ja yhteiselosta kuolemaan asti on jo kahden kesken tehty. Itse olen periaatteessa samaa mieltä, mutta vihille olemme siis menossa kuitenkin, sillä kyllähän kihlaus on lupaus avioitumisesta (eikä mua haittaa tippaakaan, että pääsen hössöttämään kaiken maailman hääjuttujen kanssa. ;) ).

Minäkin puhun kihlatustani poikaystävänä (tai boyfriendinä enkunkielisille kavereille), vaikka häiden ajankohta onkin jo tiedossa. Sulhanen tai kihlattu kuulostaa mun korvaan jotenkin tosi mahtipontiselta puhekielessä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now