Guest lady

Miten tapasitte?

314 posts in this topic

Meidät on yhdistäny yhteinen harrastus, maastopyöräily.

Satuttiin vaan jotenkin kummasti fillareiden kera juttusille ja lenkkikokemuksista, reiteistä, klubin ajopaikoista ja tollasta perus jutustelua, että koska viimeksi on käyny rälläämässä metsässä jne. jne. Kun selvis, että asutaan aika lähekkäin, niin muutama tekstiviesti ja meilikin siinä vaihdettiin siinä toivossa, jos vaikka lähdettäis ajelemaan joku kerta yhdessä.

Aika nopeasti sitten äänensävy muuttui kellossa, kun muutama lenkki oli ajeltu yhdessä. :-X

Mä en ensin osannut edes leikilläni suhtautua siihen, että pitäis "arvioida" tilannetta että "tapahtuuko tässä jotain". En ollu yhtään varautunut, että joku tulee ja vie mennessään! ...vaikka olin kalenteriini kirjoittanut vitsillä viikottaisen yhteislenkin kohdalle "sokkotreffit" :grin:

Alkuun tuntui siltä, että vautsi kun on vain leppoisaa ja hauskaa yhdessä. Ehkä vähän ihmettelinkin, miten on näin kivaa, miten on mahdollista että ihan uusi ihminen -kaveri- tulee vaan heti jotenkin niin lahelle itseä ja jonka seurassa on tosi hyvä olo olla. Kaiken lisäksi tämä joku oli vieltäihan huikean hauska ja päättömän humoristinen kaveri. Yleensä mä olen joukossa se, joka nauraa mukana siinä sivussa vedet silmissä, enkä se joka on siinä huumorin ja kuittailun keskiössä pitämässä naurua yllä.... B)

Siinä tavattiin toisiamme koko toukokuu. Välillä mietin, että "onko tässä jotain kyseessä nyt..." En oikein osannut sanoa. Välillä mietin juupas, eipäs, juupas, eipäs, mutta en osannut edelleenkään oikein "stressata" asiaa. En oikein osannut kaikkien edeltävien sudepettymysten jälkeen asennoitua, että pitäis olla jotenkin asennoitunut "nappaamaan tuosta miehen". Välillä yritin muistaa tarkkailla tilannetta, kun tavattiin, mutta se unohtui tai sitten herrakin oli niin "vakavan suhtautumaton" että mä ajattelin: "ei tässä mitään taidakkaan olla". Kuten silloin, kun mies huolsi mun fillaria yks ilta pitkän lenkin jälkeen...

Siitä muutaman päivän jälkeen lähetin tekstarin, jossa vähän pilke silmäkulmassa kysyin, kuinka voisin taas kiitokseksi korjata kaiken vaivan... Mies pisti takaisin, että voisi tehdä hänelle ruokaa ja kutsua syömään. Sanoin, että kiinni veti. Kyllä vähän jännitti, kun kutsuin miehen syömään :D En muista olisko ollut peräti ensimmäinen kerta mun luonani. Mietin muutaman kerran illan aikana, että vaikutankohan vähän jännittyneeltä ja myhäilin mielessäni, että sanoisinko näitä jo treffeiksi... Syötiin ja jutusteltiin niitä näitä. Yhtäkkiä kello alko olla jo paljon, ja mies rupes tekemään lähtöä kotiin (hänellä oli seuraavana päivänä todella aikainen lähtö duuniin). Olin vähä, että aijaaa.... Et ei kai tässä sit mitään kummempaa sit... :huh: Saattelin eteisessä, sovittiin taas seuraavat lenkit ym. ...Sitten... päätin halata sellaisen kohteliaan "kaverihalauksen" kiitoskseksi mukavasta illasta. Tunsin siinä halatessani, miten se halaus muutti "kaverihalauksesta" syleilyksi, eikä mies päästänytkään irti otteestaan. Taidettiin siinä ihan ensimmäinen suudelmakin vaihtaa :-X :-X Tajusin, että kyllä tämä oli nyt sitten menoa ja se kummallinen, mieletön hyvänolon tunne hänen lähellään olikin "ihan totta". Syleiltiin siinä eteisessä eteilessä kengät jalassa takki päällä (miehellä) varmaan parikymmentä minuuttia ihan hiljaa kiinni toisissamme. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Mies jäi sitten vielä vähäksi aikaa ;) kunnes oli yön puolella pakko lähteä kotiin seuraavan työpäivän takia.

Pari viikoa siinä "tapailtiin" toisiamme totutellen seurusteluun. Parin viikon jälkeen tunsin todella voimakkaasti, että "tämä oli nyt sitten tässä" :-X Elämäni suurin rakkaus. Ikinä en ole tuntenut itseäni niin rakastetuksi, halutuksi ja hvyäksytyksi & tasavertaiseksi, kuin hänen kanssaan. Hän on kaikista tärkeintä mitä minulla on.

Pari viikkoa ensitapaamisesta,juhannuksen kieppeillä, oltiin jo ensimmäisellä yhteisellä kesälomareissulla. Duunipaikkaa täytyy kiittää, kun pomo myönsi reilu viikon varoitusajalla ruhtinaalliset kesälomat, vaikka olin aijemmin vannottanut, että ei mulla mitään elämää/suunnitelmia ole, et en mä mitää vapaita tarvii... :rolleyes:

Syksyn tullessa mies rupes punkaamaan mun kämpillä ja puoli vuotta myöhemmin muutettiin yhteen. Yhteiseloa takana nyt 1v ja 8kk. Ja nyt ku sais vastauksen kosintayritykseeni...

Edited by Kebne

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tavattiin netissä viikko ennen kuin päätimme aloittaa seurustelun ja treffit oli samana päivänä kun seurustelemaan alettiin. Ja vieläkin onnellisena ollaan yhdessä, meillä on lapsi ja nytten sitten tulossa häät :) En uskonu ensin että heti ensimmäisestä tapaamisestamme olisi näin pitkälle päästy vaikka joskus se on että suhteet ei toimi jos nopeasti alkaa seurustelemaan ensi tapaamisesta mutta meillä se toimi ja toimii edelleen, en ikinä ole ollut näin onnellinen kuin tässä suhteessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Netissä tavattiin. Höpötettiin varmaan n. 1,5 vuotta mesessä kunnes yks uv tavattiin ja rakastuttiin. Siitä asti ollaan yhtä pidetty :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tapasimme eräällä toisella foorumilla. Siinä sitten kirjoiteltiin aikamme ja sovittiin tapaaminen. Siitä se sitten lähti ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tapasimme ensimmäisen kerran yhteisessä ripari-kokoontumisessa vuoden 2004 syksyllä.

Rippileiri käytiin 07/05, ja vähän rippileirin jälkeen alkoikin sitten yhteinen taipaleemme...

08/06 menimme kihloihin, ja tein tulevalle miehelleni jo silloin selväksi, että tämä sitten tarkoittaa sitä että naimisiin on mentävä (sitten kun sen aika on).

Kihloihin menon jälkeen, yllätykseksemme aloin odottaa esikoistamme, tyttö syntyi 05/07.

Siitäpä alkoi meidän perhe-elämä, ja perheemme suurenikin 08/09, kun poikamme syntyi.

Häitä olisi tarkoitus viettää 06/11! En malta odottaa.. :girl_wink::-X

Edited by sokke_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Työpaikan pikkujouluissa, ja minä kun vielä mietin, etten lähtis koko pippaloihin, noh onneksi menin! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

sokke_ : Nuorisotyönohjaajana pidän ihan mielettömän hienona asiana tuota, et ootte tavanneet nuorina ripari-ikäisinä ja nyt menossa naimisiin! Harva sitä sen ikäisenä löytää sen oikean. Onnea :)

Itsehän löysin mieheni nykyisestä opinahjosta. Kiitos koulu ja ammattiliitto :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kohtaaminen netin kautta. Mies löysi minun seuranhaku ilmoitukseni keväällä -06 (joka oli reilu puolivuotta vanha) ja otti yhteyttä. Itse en koko ilmoitusta tuolloin enään edes muistanut. Muutamaa kuukauta myöhemmin näimme kasvotusten ja siitä se sitten lähtikin. Heinäkuulla sanomme toisillemme tahdon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhteisen kaverin tupareissa :-X Tiedettiin kyllä entuudestaan, ei kovin hyvin, mutta kuitenkin. Sieltä se lähti ja sen jälkeen ei olla erossa oltukaan. Muutaman kuukauden päästä tupareista muutettiin yhteen ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

samaa lukiota käytiin..miehellä ja minun kaverilla oli alunperin sutinaa ja sitä kautta tutustuttiin..jotenkin siinä vaan pääsi käymään niin että he eivät ikinä päätyneet yhteen mutta me päädyttiin, oikeastaan vahingossa..hehe..<3 siitä jo reilut 4 vuotta..<3

Share this post


Link to post
Share on other sites

sokke_ : Nuorisotyönohjaajana pidän ihan mielettömän hienona asiana tuota, et ootte tavanneet nuorina ripari-ikäisinä ja nyt menossa naimisiin! Harva sitä sen ikäisenä löytää sen oikean. Onnea :)

Kiitos! En ihan heti kyllä itekkään uskonut että vielä joku päivä naimisiin mentäisiin, mutta tässä sitä nyt ollaan ja odotellaan onnellisina häitä! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tavattiin nykyperinteisesti netin kautta. Eli suomi24-treffejä selasin ja siinä esittelyikkunassa oli kivannäköinen tyyppi kuvassa. Laitoin muina naisina sille viestiä, vaikka se ihan liian kaukana asuikin. Juteltiin viikko suomi24:n kautta ja lopulta yks ilta+yö mesessä. Päätettiin seuraavana päivänä tavata ja siitä tapaamisesta se lähti. <3

Kaukosuhdetta kestettiin n. kuukausi ja mä muutin kauas kaupunkilaiselämästä keskelle peltoja. Nyt ollaan oltu pari vuotta yhdessä ja ollaan ihanan pienen pojan vanhempia. <3

Ens kesänä on häät!<3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulevan mieheni kanssa tavattiin näin:

Järjestin 20-vuotis synttärit ja kutsuin veljeni myös juhliin ja toki tiesin, että hän tuo mukanaan aina jonkun ylimääräisen kaverinsa. Ja niihän se menikin. Veli tulikin sitten illalla myöhään ja menin päästämään hänet sisälle alaovelta (kerrostalossa asuin) ja hänen mukanaan oli kaverinsa, joka heti esitteli itsensä minulle ja puhu ja puhu. Mutta, en millään tuntenut häntä ennestään mistään, vaikka olikin meillä (kotona asuessani) käynyt monesti. Juhlat jatkui ja jäin vain kuuntelemaan tämän kaverin juttuja. Ihmettelin, miten joku voi olla noin iloinen ja positiivista energiaa pursuava... Mentiin baariin ja pidettiin porukalla hauskaa. Pilkun aikaan nappasin tämän veljen kaverin kainaloon ja kävelimme meille. Ei hän itse muistanut sellaisesta mitään :D

Yöllä heräsin kun hän suuteli minua oikein intohimoisesti ja koskaan aikaisemmin ei ollut niin käynyt, että jalat meni alta ja Olisi mennyt,ellen olisi ollut sängyssä. :) Ja siitä se lähti.

Nykyään asutaan samassa kerrostalossa, jossa me "ekaa" kertaa tavattiin.

Kotona asuessani tein aina juhannustaikoja. Kukkia tyynyn alle ja voin vannoa, että näin siinä unessa tulevan mieheni kuvan.

Ja törmäsimme ekan kerran kotona asuessani meidän ovella. Siis oikeasti törmäsimme, senkin muistin vasta jälkeen päin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin yllättäin ollaan tavattu toisemme "internetin ihmeellisessä maailmassa" :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koiranulkoilutusreissulla! :D Ulkoilutin nyt jo edesmennyttä kettuterrieriäni, huomioni herpaantui sekunniksi (jäin tuijottamaan sukeltavaa sorsaa :D ) ja jo oli joku rapsuttamassa koiraani. Ja ihmisrakas koirani oli ihan myyty. Jossain välissä tämä koiranrapsuttelija sitten keksi jutella minullekin. Hetken keskustelimme ja sovimme seuraavaksi päiväksi kahvitreffit. Olin ensin varma, että en halua mitään vakisuhdetta, mutta tälle tielle on jääty. Häät ovat kesällä 2012, silloin olemme olleet yhdessä lähes 9 vuotta, joista asuneet yhdessä 6. Jännä huomata, miten tyhjältä asunto tuntuu kun toinen joutuu hetken asumaan eri paikkakunnalla töiden vuoksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin tavattiin netissä. Mies oli enemmän ns. haku päällä ja minä taas halusin vaan tutustua uusiin ihmisiin. Treffeille lähdin myös aika skeptisesti ajatellen, että mitähän yhteistä meillä edes on. Mies sitten osoittautuikin varsin mukavaksi. Meillä oli hauskaa yhdessä. Luulin aluksi, ettei meistä tule muuta kuin kavereita, mutta pian jo ihastuttiin. :gihlat:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me opiskeltiin samassa ammattikoulussa, samalla linjalla, mutta virallisesti koulussa ei kuitenkaan ihastuttu/tutustuttu sen kummemmin. Kuitenkin sulholla opinnot vähän venyi, ja hän tuli sitten meidän luokalle.

Yhteisten kavereiden kautta oltiin tiedetty toisemme jo pitempään, ja aina välillä jossain amisparkissa poristiinkin. Kumpikaan ei koskaan ajatellut, että "tuosta tulee mun elämän kumppanini" :D

Kuitenkin eräänä viikonloppuna olin viihteellä, ja satuttiin sitten porisemaan kylillä, sulholla ja hänen kavereillaan oli tarvetta kuskille seuraavaksi illaksi, ja minä olin siihen hommaan sopiva (kuulemma). Siinä numerot vaihdeltiin sulhon ja hänen kaverinsa kanssa ja aiottiin katsella huomenissa :D

Seuraavana päivänä sulhoni sitten pisti viestiä että "olkaa valmiina klo 18 toimimaan kuskin hommissa" tms. Muutaman tunnin päästä kuitenkin tuli viestiä, että "ei tarvitakkaan kuskia, mutta lähdetkö viihteelle" :D Tätä tyttöähän ei kovin montaa kertaa tarvinut juomishommiin käskeä, joten lähdin mukaan, ihan vaan kavereiden kesken. Kertaakaan en ollut ollut näiden kyseisten hemmojen kanssa missään, joten tämä ensimmäinen reissu jäi aika "kohtalokkaaksi".

Ilta meni rattoisasti, kylillä pyörien, kuten normaalistikin. Loppuillasta löysin itseni sulhon kainalosta. Siinä vaan oli niin turvallista ja tuttua olla. Illan päätteeksi sulho kavereineen vei minut kotiin, ja jäin odottamaan tulevaa.

Heti seuraavana aamuna sulho kyseli viestillä vointejani, krapulahan oli aivan järkyttävä! Illan päälle käytiin myös ajelemassa, samoin kuin seuraavina muinakin iltoina. Jotenkin välillemme kehittyi romanssi, vaikka kumpikaan ei oikeastaan tehnyt aloitetta seurustelusta :D Ja ensisuudelmakin vaihdettiin vasta n. viikon yhdessä pyörimisen jälkeen :)

Koulussa oltiin aluksi hissun kissun, samalla luokalla kun oltiin, mutta melko pian luokkakaverimme saivat tietoon suhteemme (ihan odotettavissahan tuo olikin, kun emme pystyneet pitämään näppejämme erossa toisistamme :D ). Keväällä valmistuin koulusta, sulholla jäi vielä muutamasta kurssista kiinni. Ja luulenpa, että jos en olisi ollut potkimassa persuksille, sulho olisi vieläkin koulussa tai sitten olisi jättänyt koulun kesken. Ken tietää.

Mutta tässä olemme edelleen, yhdessä ja onnellisina. Ja voin kertoa, että itselläni Se Oikea osui kohdalle juuri silloin, kun en todellakaan ollut "iskupäällä" :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tutustuttiin erään automerkin kautta kesällä 2009, ja tämä kyseisen merkin fanittaminen onkin se suurin asia mikä meitä yhdistää.

Olin vielä entisen mieheni kanssa kihloissa kun nykyisen tapasin, ja olimmekin aluksi vain kavereita ja juttelimme paljon.

Tässä vaiheessa meni entiseni kanssa huonosti, ja siitä asiasta puhuttiinkin nykyiseni kanssa, mitä oikeasti haluan(halusin elää maalla eläinten keskellä, entiseni taajamassa).

Meillä oli samat haaveet ja elämäntavoitteet, ja huomasinkin etten saa miestä mielestäni. Tämä mies ymmärsi täysin minua ja halusi täysin samoja asioita. Hän sai unohtamaan minun murheeni ja sai minut muistamaan että elämä on lyhyt ja se pitää elää täysillä. Eikä elämää pidä heittää hukkaan. Löysin pitkään kadoksissa olevan nauruni ja hyvän olon tunteen.

Jouduin takomaan päivittäin päähäni äitini sanoja "ettei kaikki ole siltä miltä näyttää! Meillä on kamalasti ikäeroa. Minä 22v, mies 36v."

Pakotin itseni ajattelemaan ettei tämä mies ole todellisuudessa niin ihana, vaan kuvittelen vain koska silloisen miehen kanssa meni huonosti.

Pakenin elämääni taajamasta ja reissasin paljon.

Yhtenä päivänä vaan tajusin etten voi huijata itseäni enkä varsinkaan hukata toisen elämää minuun. Ero oli vaikea, sillä entiseni ei luottanut naisiin ollenkaan ennen minua, eikä varmasti enää jälkeenkään.

En olisi halunnut satuttaa toista, mutta en voinut myöskään huijata itseäni enkä varsinkaan entistä miestäni.

Halusin kamalan paljon mennä ja kertoa nykyiselleni että en voi elää ilman häntä, mutta omatuntoni ei antanut minun mennä. Tuntui kun olisin lennosta vaihtanut miestä, ja tästä sukulaiset varoittelivatkin, etteivät hyväksyisi sellaista. Niinpä ajattelin taas enemmän muita kun itseäni. Tilanne oli hankala, sillä en voinut kaikkien eläinteni kanssa lähteä niin vaan, joten jouduin olemaan entiseni kanssa saman katon alla jonkin aikaa.

Olin kuitenkin ihan maassa, sillä en kestänyt tilannetta, ja "karkasin" kenellekkään kertomatta nykyiseni kainaloon ja unohdin kerrankin kaikki muut. Ajattelin että kestän menettää sukulaisia, mutta tätä miestä en kestä menettää!

Samaan aikaan mieheni sai myytyä oman talonsa, joten molemmat oltiin ilman asuntoa. Niinpä aloimme etsiä yhdessä unelmien täyttymystä jouluna. Helmikuussa 2010 teimme tarjouksen yhteisestä paikastamme, ja todellakin unelmamme on täyttynyt.

Mieheni kysyi minulta eilen 8.2 josko haluaisin hänen kanssa kihloihin, ja vastasin tietysti kyllä, ja purskahdin itkuun.

Miten onkaan mahdollista että reilun vuoden aikana elämä voi muuttua näin paljon.

Meillä on oma talo, eläinperhettä ja häät tulossa.

Kaikki ehkä tapahtuu nopeasti, mutta ei mahda mitään kun kaikki tuntuu niin hyvältä.

Kamala mikä selitys, no kuitenkin.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tapasimme baarissa. Lähdin kaverini kanssa vähän käymään ulkona ja ajattelin, että en varmasti edes aivasta miehiin päin silloin. Sieltä se kuitenkin löytyi tanssilattialta ja mies tuli jo heti illan päätteeksi käymään kylässä ja siinä vähän sitten juteltiin ja vaihdettiin numerot. Seuraavalla viikolla sitten puhelin soi, kävimme kahvilla ja myöhemmin vielä ajelulla. Olin kyllä alusta asti niin myyty, ettei muuta sitten tarvittukaan. Aika nopeasti annoin kaverille avaimen asuntooni ja vaikka olemmekin erilaisia, niin sovimme erittäin hyvin yhteen. Seuraavana edessä oman asunnon osto ja vihkiminen reilun vuoden kuluttua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tapasimme Helsingin yössä. Mies oli noin kuukautta aiemmin nähnyt minut ensi kerran. Oli katsellut, mutta ei rohjennut tulla juttelemaan, toisen kerran näki minut muutaman viikon päästä jälleen, eikä silloinkaan vielä uskaltanut tulla tekemään tuttavuutta, mutta päätti silloin, että jos kolmannen kerran minut vielä näkee, niin sitten tulee esittäytymään.

Ja niinhän siinä kävi, että pari viikkoa kului ja satuimme kuin ihmeen kautta jälleen samaan paikkaan, silloin mies vihdoin uskaltautui tulla nykäisemään hihasta. Siitä se sitten lähti. Ja kyllä tuo onkin täydellinen minulle :-X

Huvittavinta ensitreffeillä oli tajuta kuinka monta hassua yhteensattumaa meillä on! muutaman voin tässäkin mainita..olemme samalla alalla hänen äitinsä kanssa, hänen isovanhempansa asuu ulkomailla samassa kaupungissa kuin missä omat isovanhempani asuivat suurimman osan elämästään, mies on aina halunnut matkustaa bora boralle, jonka minä olen jo yläasteelta saakka halunnut häämatkakohteekseni :)

Edited by cisne

Share this post


Link to post
Share on other sites

Armeijassa 2005 :girl_smile:

Tosin silloin tyydyin vain ihailemaan komeaa miestä.

Pari kuukautta kotiuttamisen jälkeen törmäsin häneen yöelämässä ja siitä se kaikki lähti. Tosin mutkia tuli vielä matkaan, ja silti osui aina tielle. Helsingissä on aika paljon ihmisiä ja tuntuu jotenkin kohtalolta että tähän kyseiseen henkilöön olen onnistunut törmäämään mitä ihmeellisimmissä paikoissa, jopa eräässä hääpukuliikkeessä :girl_sigh:

Pakko se oli kohtaloa uskoa ja kimppaan mentiin. Ja syyskuussa naimisiin :gpari:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan tavattu lukiossa. Kaikki alkoi pienellä silmäpelillä ja pian alettiinkin jo juttelemaan. Parissa viikossa meistä tuli oikein hyvät ystävät, jossa taisi olla seassa molemminpuolista ihastumista. Aika pian alettiin sitten seurustella. Vaikka alku oli kyllä vähän hankalaa, kun niin nuoria ja itsepäisiä oltiin. Mutta kaikki on ollut sen arvoista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tavattiin niinkin eksoottisessa paikassa kuin jääkiekko-ottelussa! En voi sanoa että olisin varsinaisesti lähtenyt sinne haku päällä, mutta niin se rakkaus löytyy kun sitä vähiten odottaa! :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhteisen harrastuksen parissa...Hän oli silloin varattu enkä minä ollutkaan hänestä ensisilmäyksellä kiinnostunut. Sitten kun oli pari vuotta samoissa harrastuspiireissä pyöritty, alkoivat minun tunteeni häntä kohtaan orastamaan. Epätoivoista ihastumista silloin sen luulin olevan. Sitten hän päätti tietämättäni jo pitkään rakoilleen parisuhteensa ja kertoi ihastumisestaan minuun. Se olikin sitten menoa se :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now