Guest Silwe

Kuinka teillä kosittiin?

272 viestiä aiheessa

Aika surkuhupaisa oli kosinta. Parkkihallissa :D ainakin erilainen paikka! Kihlajaisateria oli ravintolassa missä oli mun sisarukset puoliskoineen. Vanhemmat oli sitten erikseen :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies kosi juhannuspäivänä; olin tietenkin edeltävänä yönä nukkunut seitsemän kukkaa tyynyn alla ja nähnyt unta poikaystävästäni  :) Me mentiin seikkailemaan lähimetsään, ja mies polvistui ja teki samalla puolukanvarresta sormuksen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oltiin puhuttu jo naimisiin menosta ja hääajankohtakin selvillä, mutta mies halusi kuitenkin virallisemmin kosia ja mä sitten odottelin... Ja muistin huikata aina häähaaveiden välissä et "eihän mua oo ees kosittu". Sitten päivänä eräänä lähdettiin kauppaan ja mies sanoi autossa että käydäänkö ostamassa semmoset rinkulat sormeen. Mä ehdin jo innostua ja mies sanoi että ei nyt sentään kuitenkaan. Mä aloin mököttää.  :girl_sad: Mies ei sit kuitenkaan ajanut kauppaan minne oltiin menossa, vaan ajoikin torin viereen parkkiin ja halusi ehdottomasti mennä torille tai Jyskiin ja mä kiukkusin kun se oli niin outo enkä tiennyt missä mennään. Kierrettiin kauppa ja lähdettiin ruokakauppaan, jossa mies sit sanoi että voidaan me oikeasti käydä niitä sormuksia katsomassa. Omalta kylältä ei löytynyt sopivia joten lähdettiin sitten iltapäivällä lasten kanssa isompaan kaupunkiin kiertämään kultaliikkeet. Sopivat kihlat löytyi viimeisestä kaupasta, otettiin ne vielä rasiaan odottamaan parempaa ajankohtaa (tai miehen kosintaa). Kotimatkalla mies totesi että eiköhän ne ole sama laittaa sormiin kun kuitenkin ollaan jo naimisiin menossa. Niinpä me siinä ajomatkalla, lasten kiukutellessa takapenkillä pistettiin sormukset sormiin ja pussattiin.  :girl_in_love: 

Oli kuulemma jo pidempään suunnitellut sormusten ostoa kyseiselle päivälle mutta meinasi mennä puihin kun se olikin niin paniikissa ja mä aloin kiukuttelemaan.  :girl_haha:

Muokattu: , käyttäjä: RiikkaN

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

FB-viestillä. "Viralliseen kosintaan" liittyvä asetelmallisuus ei ole oikein meidän kummankaan juttu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kosin itse. Olen muutenkin meistä se, joka laittaa puhutut asiat tapahtumaan, joten tuskin lähipiirikään suuremmin yllättyi, kun kuuli kosinnan tulleen minulta.

Kosin juhannusaattona kotona. Tarkoituksena olisi ollut lähteä piknikille yhdessä, mutta sateen takia se jäi toteuttamatta. Heti suuni avattua purskahdin itkuun ja mies kertoi jäkikäteen luulleensa, että tulossa on vähintäänkin ikäviä uutisia. Lopputulos oli kuitenkin hieman toinen ja myös kosinta onnistunut (häät elokuussa 2016). Mies sanoi myöhemmin kosinnan olleen juuri sopiva - näki kuulema ainakin, että aidot tunteet ovat pelissä.

Ymmärrän hyvin, että monet odottavat perinteisesti miehen kosivan, eikä siinä ole mitään väärää. Omalla kohdallani tuntui kuitenkin vaan käsittämättömän typerältä odottaa miehen (joka on meistä muutenkin se ujompi) kosivan vain perinteen takia varsinkin, kun naimisiinmenosta oltiin puhuttu jo vaikka miten monta kertaa. Homma vaati vaan pientä tuuppausta ja nohevana tuottajatyttönä pistin sen tapahtumaan. Kosinta on kuitenkin aina kosinta ja ihan yhtä merkittävä, vaikka se naiselta tulisikin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei mitenkään ihmeellinen kosinta, mutta juuri meidän tyylinen, omassa rauhassa kotona, ei polvistumisia, eikä miehellä ollut sormusta valmiina kun tietää että haluan valita sen itse :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kihloihin mentiin 2.7.2015 ja hääpäivä on 2.7.2016. Tapasimme 2.7.2014, joten eipä tarvitse muistaa montaa eri päivää.. :D

 

Kihlautuminen tuli minulle puun takaa. Itseasiassa luulin miehen jo unohtaneen koko päivän, meillä kun virallinen "vuosipäivä" oli myöhemmin, kun sovittiin, että nyt sitten seurustellaan.

 

Mies ehdotti erästä paviljonkia niemen nokassa järven rannassa Kuopiossa, että mennään sinne ottamaan lomamatkan viimeiset kuvat. Siinä hän käski minua poseeraamaan eri tavoin, kun napsi kuvia ja sitten katsomaan järvelle (selin häneen). Yhtäkkiä hän lausuikin nimeni ja siinä hän oli polvillaan ja kysyi: "mennäänkö naimisiin?" Minä siinä itkin ja en saanut hetkeen sanaa suustani, kunnes sitten lopulta sain kerättyä itseni ja sanoin, että "no mennään!" :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kumpikaan ei kosinut. Naimisiinmenosta oli kuitenkin ollut puhetta, joten kävimme yhdessä ostamassa kihlat :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kosinta oli perinteisen romanttinen - tosin ei yllättävä, kun tuo toinen viljeli vähän turhankin selkeitä vihjeitä kuukauden verran ennen kosintaa (mikä ei kyllä sinänsä haitannut..) 

 

Oltiin siis Etelä-Euroopassa lomamatkalla ja siellä eräällä näköalapaikalla toinen sitten sormuksen kanssa polvistui ja pyysi vaimoksi. Ei oltu sormuksiakaan siis yhdessä valikoitu, mutta mieleisen sain ja vielä oikean kokoisenkin:) Matkan jälkeen asia vasta muille paljastettiin, joten saatiin ihana, salainen kihlajaismatka.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ei miehen kanssa olla kumpikaan erityisen vakavia tai sillä perinteisella tavalla romanttisia, joten kosin miestäni hiukan humoristisesti Lidlin donitsin kanssa... :lol: Kihlautumisesta ja naimisiinmenosta oli puhuttu vakavasti jo vaikka kuinka monta kuukautta ja mies tiesi kyllä, että vuosipäivänä tapahtuu, joten aamukahvin yhteydessä kerroin donitsin symboloivan sormusta ja kysyin, haluaisiko mies mennä mun kanssa naimisiin. Ja halusihan se :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä tuli saunassa puheeksi, miten moni tuttavapiiristä on viime aikoina mennyt naimisiin ja/tai saanut lapsen. Mies kysyi sitten, pitäiskö meidänkin mennä ensi kesänä naimisiin? Minä vastasin, että pitäisi. :D Sitten kilisteltiin saunakaljoilla ja todettiin, että nyt me ollaan sitten vissiin kihloissa. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kotona, puhuttiin tulevaisuudesta ja yhtäkkiä mies kipaisi hakemassa takkinsa taskusta sormuksen ja pyysi minua vaimokseen. Sydämeni melkein pysähtyi kun mies pomppasi yhtäkkiä sitä sormusta hakemaan, sen muutaman sekunnin aikana ehdin toivoa, että nyt hän kosii, ja samalla jo yrittää peittää pettymystä jos kyseessä ei olisikaan kosinta. :D 

 

Mies oli suunnitellut asiaa jo muutaman viikon, ja oli teettänyt sormuksen valmiiksi. Hetki oli aivan uskomattoman ihana ja romanttinen.

Muokattu: , käyttäjä: vesi
Typo

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen kirjoittanut asiasta blogiini niin kopioin nyt tarinan suoraan sieltä  :grin:

 

Noh asiaan. Mieheni ja minä olemme siis tavanneet opiskelujemme lomassa. Saman alan ihmisiä ollaan. Ollaan siis tunnettu jonkun aikaa, sitten yhtäkkiä asiat siirtyikin tapailuun ja asiasta emme hirveästi meteliä pitäneet. Siksi monille saattoi hieman puskista tulla aikeemme mennä naimisiin asti. Asiasta kyllä puhuttiin, koska asia piti käsitellä kuitenkin että tiedetään onko suhteessa potentiaalia niihin suunitelmiin mitä haluaisi tulevaisuudessa toteuttaa. Kyllähän meillä samankaltaisia toiveita ja ajatuksia oli, ja ennenkaikkea rakkautta oli (ja on vieläkin, älkää huoliko) hyvin paljon.

Lähdimmepä sitten reissailemaan Lappiin, olihan minun päästävä kesälomallani kotipuolessakin käymään, ja mies ei ollut koskaan käynyt kovin pohjoisessa. Teimme siis roadtripin Porista Inariin ja takaisin. Hassun hauskasti puolisoni monet kerrat huomautteli minulle että ainoa oikea tapa saada lapin neito itselleen, on heittää rautaesine tunturinlaella hänen ylitseen. Totesinpa tähän pari asiaa:

  1. Toivoin todella että tämä rautaesine ei olisi vasara, tai mikään muukaan suuri ja painava esine joka kolauttaisi minua päähän. Toki tässä piilisi logiikka että ainakin vihannesmaisessa tilassa minut olisi helppo alistaa kohtalooni vaimona.
  2. Olisi aika itsestäänselvää että mitä mies aikoisi jos yhtäkkiä reissulla olisi silleen ”Hei käydään tuolla tunturin luona… ihan vaan… koska… en tiedä..”
  3. En identifioi itseäni lapin neidoksi, vaikka juuret ovat syvälle istutetut kotipaikasta.

Joten rauhassa ajattelin että ainakaan se suunitelma ei tule onnistumaan, koska tosissaan, olisi ehkä liian itsestäänselvyys raahata mut tunturille tämän sanottuaan. Noh matka kuitenkin sujui mukavasti, ja pääsimme Inariin ja Lemmenjoelle mökille jonka olimme vuokranneet. Pitkän ajomatkan päätteeksi oli varsin mukavaa päästä saunomaan, paistamaan makkaraa ja vaan löhöämään. Olin myös luvannut miehelle että opetan miten smorseja (kahden keksin väliin paistettu vaahtokarkki ja suklaapala, suosittu juttu jenkeissä) tehdään. No parin smoresin jälkeen istuskelin sitten pirttipöydän ääressä ja hommailin omiani, mies päätti tehdä vielä yhden smoresin. Tehtyään sen hän toi sen minulle ja sanoi ”ole hyvä”, ja käännyin katsomaan niin tarjolla oli smores ja sen päällä sormus. Hieman nauratti, ja sanoin että oikein hauska tapa oli tämä, paljon parempi kuin heittää päähän rautakangella. Tämä oli hyvin suloinen ja minusta meille oikein sopiva tapa kihlautua. En voisi toivoa parempaa. Matalan kynnyksen oleilua Lapissa, ja vielä siihen päälle lupaus jaksaa mun hullutuksia tulevaisuudessakin.  :girl_pinkglassesf: 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mentiin vuosipäivänä viemään rakkauslukko paikalliseen satamaan sellaseen "torniin" ja siellä ♥ en yhtään osannut osannut yhtään edes odottaa, vaan tuli täytenä yllärinä ♥

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kulta oli suunnitellut muuta, mutta ei malttanut enää odottaa, joten kosi kotona. Romanttisesti kynttilöiden loisteessa. ♡

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies oli ollut yövuorossa ja tuli aamulla kotiin. Heräsin ääniin ja taisin huikkia unenpöpperössä romanttisesti "Moi", mies huikkasi että tulisin käymään olkkarissa. Tepsuttelin sinne päin puoliunessa tukka pystyssä ja mies tuli olohuoneen pimeydestä vastaan kukkakimppu kädessä, polvistui eteeni ja kysyi tekisinkö siitä maailman onnellisimman miehen ja tulisin hänen vaimokseen. Yllättävää kyllä, vastasin KYLLÄ :D

Muokattu: , käyttäjä: Miljankukka

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kosinta tapahtui 13.2. pienoisella patikkaretkellämme pieneen läheiseen saareen. Kävelimme sinne järven päältä (järvi siis jäässä ;D) vetäen perässämme pulkkaa jossa polttopuita. Saimme pienen nuotion sinne laitettua, tai mies sai. Seurasin iloisesti vierestä. Päivä oli yllättävän kaunis, aurinkoinen talvipäivä Pohjanmaalla. Luntakin oli tullut edellisenä päivänä, niin että mukavasti miinuskelit oli. Eväitten mutustamisen jälkeen (jotka nekin olivat aika mukavan yllätyksellisiä!) ei riittänyt kuulema vain nuotion äärellä lämmittely vaan piti liikkuakin. Seurasin kiltisti pari askelta aurinkoa kohti. Mies tuttuun tapaan vähän siinä veijaroi ja runoili 10 kk seurustelun kunniaksi. Yhtäkkiä runo päättyi riimitellen "Tuutko vaimokseni mun?" polvistumisen ja sormuksen kera. Sormus oli puinen, itsetehty -melkosen hellyyttävä. Nainen taasen oli kuin puulla päähän lyötynä, ja eikä tainnut mies oikein vastaustani kuulla kun jo uudelleen toisti kysymyksensä. Johon sitten jo melkein huusin "Tulen!" :DD  Kosinta tuli puskista. Mutta kovin kovin mieluinen yllätys olikin! En ehkä vielä ymmärrä tätä kokonaan. Siitähän onkin vain kaksi päivää ^__^

Muokattu: , käyttäjä: jcee

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies kosi lomamatkalla mahtavan illan päätteeksi kahden kesken. Kosinta oli ihana ja spontaani, hyvän fiiliksen aikaansaama hetki. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Näitä on kyllä ihana lukea!

Meillä mies kosi Lapin reissulla tunturin laella, minne oltiin juuri patikoitu selkä hiessä. :D Siihen se hienojen maisemien äärellä mättäälle polvistui ja kysyi tulisinko vaimoksi, mihin tietenkin suostuin. Sormukset käytiin sitten reissulta palaamisen jälkeen yhdessä ostamassa. Kosinta oli aivan loistava, ihana hetki ihan vain kahdestaan keskellä Lapin luontoa

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei meillä kosittu ollenkaan! Minä olin jo luopunut toivosta, että saisin tuosta aviosiipan, joten tuli hieman yllätyksenä kun mies alkoikin puhua, että "kai se ois hyvä meidänkin mennä naimisiin". No olis se mustakin :lol: Oon vieläkin hieman pöllämystynyt, tämä keskustelu käytiin pääsiäisen aikaan ja eilen sovittiin päivämääräksi 6.8. tänä vuonna:blink::wub:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä kosin karkuspäivänä. Tein sydämenmuotoisen kakun, johon kirjoitin "mennäänkö naimisiin". :wub:
Yksityiskohtaisemmin olen kertonut kosinnastani täällä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

ihania juttuja täällä! Meillä kihlauduttiin ihan vain puhumalla asiasta että mennäänkö kihloihin- joo

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kosinta tuli puskista. Olimme varanneet hotellin viikonlopuksi (meillä tapana käydä kerran kuukaudessa treffeillä) ja niin tyypillisesti kosinta tuli mieheni ollessa alasti :D

Itkuhan siinä molemmille tuli <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Välimeren rannalla kun oltiin lomalla viime viikolla. Yks päivä kiivettiin sellaisten rantakivien päälle, aivan upeissa maisemissa. Miehellä oli repussa viinipullo ja lasit, sekä suklaata. Sitten hän polvistu ja kysyi meenkö ens kesänä naimisiin hänen kanssaan :-X

Sormuksen hän oli ostanut rantakojusta 3 eurolla, mutta se oli juuri täydellinen! (käytiin tosin eilen sormuskaupoilla täällä Suomessa :D)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään