Tanned

Painajaiset ennen häitä

520 posts in this topic

Olen alkanut nähdä säännöllisiä hääpainajaisia; viime yönä metsästin valko-kultaisia venetsiankynttilöitä (ei kuulu omiin häihin mitenkään..) Lostin Hurleyn kanssa, hääpaikka oli vaihtunut jo kahteen kertaan eikä papille oltu muistettu ilmoittaa.. Hirvee sotku. Yhdessä edellisisistä painajaisista hääpukua ei ollut olemassakaan ja häihin oli 2,5 h aikaa, tukkakin oli laittamatta eikä tietoakaan meikistä. Hyvin basicia siis ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hääpainajaisia katsellaan tässä päässä melkein joka yö, mutta tällä viikolla oli harvinaisen karmeaa materiaalia kehissä. Sain VIHDOIN viime viikolla valittua solitaari-sormukseeni timantin koon (oli aivan megalomaaninen piereminen asian kanssa) ja nyt tämä viikko sen näkemistä sitten odoteltiin seinille hyppien. Heräsin kahtena yönä siihen, että katsoin nimettömääni ja timantti oli surkean pieni. Mikä kaikkien aikojen painajainen :lol:

Huom. siis todellakin heräsin siihen kohtaan, hyvä ettei ollut kylmä hiki päällä :lol:

Nimim. ei hyvin mene täälläkään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häihin on melkein 1,5 vuotta aikaa ja mä näin jo ensimmäisen painajaisunen häihin liittyen :unsure:

Näin unta, että kaikki vieraat olivat jo tulleet kirkkoon ja mä koikkaloin kylpytakki päälläni,naamio kasvoillani ja hiukset märkinä. Toivottavasti näin ei tule käymään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

hui mitä unia!

Nähty täälläkin. Eräs aamu oli hilpeä tunnelma aamukahvilla kun kerroin unestani: olin nukkunut tietty pommiin hääpäivän aamuna, unohtanut kutsua kaason häihin, ja tekstiviestitse laitoin kutsun hääpäivän aamuna. sit mulla ei ollut mitään kenkiä laittaa jalkaan niin sanoin miehelle et mennään andiamon kautta kirkkoon, ostan sieltä valkoiset talvisaappaat(?!). uni loppui siihen kun olin juossut siinä paniikissa aikani, ja sanoin lopuksi miehelle, et hei nythän on vasta toukokuu, ei ne häät tänään ole, ne on ensi kuussa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

minullakin on ollut jo ensimmäinen hääpainajainen näin unta, että opiskelukaverini kokoa 32 osti viimeisen kappaleen minun unelma hääpuvustani kokoa 40. joo noh nyt on puku kaapissa, ettei tarvitse, ainakaan puvun osalta nähdä painajaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin olen minäkin nähnyt hirveästi painajaisia:) Ja jännittää:D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luojan kiitos oon nähnyt vain yhden painajaisen hääpäivästä.. Siitäkin on aikaa n. 3kk. :) Sen verran muistan unesta, että heräsin hääpäivän aamuna ja tajusin, että en ollut tehnyt mitään häiden eteen, ei ollut pukua, ruokaa, huomenlahjaa ei yhtään mitään. Sitten paniikissa yritin viimeisinä hetkinä kierrellä kauppoja yms. että oltais sittenkin saatu valmiiksi kaikki. Mutta ei siitä mitään tullut, en löytänyt mitään sopivaa.. :( Siihen oli aika kamala herätä!

Vielä on vajaa 5kk aikaa häihin, mut mun stressinsietokyvyn tuntien lisää painajaisia on luvassa.. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin unta, että kaikki oli valmista, ja olimme jo kirkolla, kun tajusin, että AINIIN se puku!!!! Olin unohtanut puvun kokonaan, ja tavallisissa arkivaatteissa panikoin kirkossa minuutteja ennen h-hetkeä, että mitäs nyt. Siis ilman pukua, arkivaatteissa, meikit ja hiukset laitettuna.

Toinen painajainen: kaikki kunnossa, puku päällä jne., mutta tajusin miettiä, että onko meille varattu pappia ollenkaan? Siis vähän ennen vihkimistä hokasin, että kirkko on varattu, mutta pappia ei ole tiedossa, eikä kanttoria tavattu eikä mitään tietoa siitä, kuka seremoniat oikein vetää. Voi johtua siitä , että itse oon ortodoksi ja mennään luterilaisessa kirkossa naimisiin, enkä ihan ole perillä näistä kuvioista.

HUH. Häihin 4 kuukautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime yönä näin ekan hääpainajaiseni (vasta nyt, häihin enää alle 3kk!!). Oltiin autossa menossa juhlapaikalle ja siinä muistin, että vihkiseremoniaa ei oltu mietitty ollenkaan (siviilivihkiminen tulossa) ja mikä kamalinta, edes henkikirjoittajaan ei oltu otettu mitään yhteyttä (näin unessa jopa sen paperilapun, johon oikeasti on kirjoitettu sen vihkijän sähköpostiosoite :D :D, ei hyvää päivää). Ohjelmat muutenki oli suunnittelematta ja kaikki ihan sekasin. Mies oli vaan että no en minä tiiä!

Luulen vähän, että tuo uni johtuu siitä, että eilen sain mielen päältä kauan vaivanneen pukuongelman ja unelmapuku roikkuu omassa kaapissa. Vaikka asia on painanu lähinnä alitajuisesti vaan, niin kyllä helpotti kovasti ja nyt jaksaa ihan eri fiiliksellä taas keskittyä suunnitteleen muita juttua (kuten esim. vihkiseremoniaa :D).

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt näin minäkin ekan hääpainajaiseni (ainakin ekan, jonka vielä aamulla muistin). Hääpäivän aikataulutus meni aivan mönkään, suurinpiirtein kaikki oli kesken ja tehtiin viime tingassa, kuten esim. morsiuspuvun pienennys. Puku joutui jossain vaiheessa kummityttöni päälle, joka sitten helmat maata laahaten tuli näyttämään pukua mulle --ja piha oli täysin kurainen, joten mekkokin sitten ihan p**kanen. Kirkkoon rynnättiin melkosella vauhdilla, matkaa oli 10km ja jäljellä 10 min.

Sekava uni, mutta siis lähinnä painajainen aikataulun pissimisestä.

Häihin aikaa vajaa 4kk.

Montahan unta on vielä jäljellä?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Krrääh.. Mie nään säännöllisesti noita unia, että ei oo pukua ja vihkiminen on tunnin päästä. Mie en käsitä minkälaisissa hääliikkeissä mie olevinaan sitä pukua etsin, kun viimeisimmässäkin unessa siinä liikkeessä oli kolme kerrosta ja tuhansia pukuja, kaikki aiiiiiiivan karmeita. Sellaisia 80 -luvun pitsihörhelökammotuksia, liian isoja ja liian pieniä. Ja aina niitä unia leimaa hirvee paniikki. Miksei vois nähdä jotain sellasta nättiä unelmaunta siitä miten kaikki menee ihanasti ja onnellista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä näin viimeksi unta jossa meidän hääjuhla oli koululuokassa, me ja vieraat istuttiin pulpeteissa. Keskellä huonetta oli joku pihakatos ja sen alla "buffetti". Booli oli jotain ötökkäjuomaa, siis kuhisi jotain ötököitä :blink: Hääkakun sijaan tarjottiin tuorepastaa mansikkahillolla, jepjep.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ihan mahtava uni :lol: (vaikka ei kyllä takuulla kiva kun se on menossa...)

Mä en ole nähnyt onneksi pariin kuukauteen enää hääpainajaisia, vaikka häihin on aikaa enää 6 viikkoa ja kaksi päivää. *koputtaa puuta*. Mun hääpainajaiset koski aina sitä, että mulla on puku, kengät, huntu ja kaikki, ollaan kirkossa, ja sit tajutaan että eihän mulla ole kampausta laitettu eikä meikkiä ollenkaan!

Mä luulen että noi loppui osittain senkin takia, kun sain aivan ihanan työkaverini (meikkaaja-maskeeraaja) tekemään mun häämeikin. Siihen mä luotan ku vuoreen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin painajaista, jossa olin unohtanut käydä kampaajalla, ja olin hiukset perus ponnarilla häissä.. huomasin että kaikki vieraat oli paljon paremmman näköisiä hienoine kampauksineen kuin minä. :D

Toinen painajainen oli sellainen, jossa mieheni sukulaiset halausivat vitsillä antaa meille lahjaksi vanhoja kirjojaan kokonaisen kirjahylyllisen. ja me mietimme aivan paniikissa mihin ne oikein mahtuvat... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä näin aivan ihme unen toissayönä; eli 2 viikkoa ennen häitä.

Astelimme miehen kanssa kirkon käytävällä. Mulla oli käsilaukku :blink: ja aivan tajuttoman ruma ja mielettömän suuri kukkakimppu. Kukkakimppu oli lisäksi sellaisessa sanomalehtitötterössä. Yritin sitten jotenkin pitää miehestä kiinni kun oli kädet täynnä.

Sitten käveltiin ulos kirkosta ja ulkona ei ollut ketään. Minä sitten nykimään miestä takaisin kirkkoon, että tultiin liian nopeasti. No, kun tullaan uudestaan ulos, mies ryntää hirveetä vauhtia portaita ja minä huudan, että oota, ei noi ehdi heittää niitä ruusunlehtiä jos me juostaan. :rolleyes:

Sitten hoksasin, että meiän kuvaajaa ei näy missään ja me ei olla käyty valokuvassa. Katsoin kelloa (mistähän sekin siihen hätään löytyi <_< ). Kello oli 20 yli kolme ja meidän vihkiminen piti olla klo neljä.

Kaasot tuli vastaan pihalla, eivät olleet ehtineet vihkimiseen.

Minä sitten miehelle, että miten meidät on näin aikaisin vihitty. Mies vaan tuumii, mulle soitettiin että on peruutusaika kolmelta ja lupasin että tullaan silloin :lol:

Minä sitten parkumaan että kaasotkaan ei ehtineet meidän vihkimiseen ja omaan itkuuni heräsin :rolleyes:

Että tälläista, saa nähdä montako unta vielä ehtii nähdä ennen häitä :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häihin vielä 8 kk ja pari kertaa nähnyt saman unen: tulen juhlapaikalle, jossa kaikki ovat tajuttomassa kännissä eikä ketään kiinnosta häiden vietto. Porukka kettuilee puvulleni ja räkättää tyyliin "mikä luulet olevas" . Poistun paikalta, koska ketään ei kiinnosta ja koko touhua vaan herjataan estoitta, huraa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun painajaiset alkoi reilu puoli vuotta ennen häitä, silloin kun varasin pukuni. Näin useampaa painajaista siitä, että puku ei joko mahdu, on vääränlainen tai liian suuri. Nämä unet loppuivat kun sain puvun aikeanlaisena ja kokoisena omaan kaappiini. Sen jälkeen olen nähnyt kerran sellaisen painajaisen jossa olimme unohtaneet käydä maistraatissa ja valokuvaamossa (jotka siis päivää ennen juhlaa) emmekä päässeetkään naimisiin, koska pappi ei suostunut meitä vihkimään sillä morsian ei ole käynyt rippikoulua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ainakaan vielä ole painajaisia nähnyt. Tosin painajaisia on erilaisia. Päässä on soinut nyt Essi Vuorelan biisi, hei me mennään naimisiin viikkon päästä lauantaina. Painajainen tuo minulle on. Hih. Ja häihin kuitenkin on vielä rutkasti aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin vähän aikaa sitten unen, että häihin piti olla vielä kaksi kuukautta, mut ne olikin just TÄNÄÄN ja kaikki muut vaan keskittyi itsensä puunaamiseen ja mulle jäi kaikki koristelut ja ruokien esille laitot. Kaksi tuntia enne häitten alkua muut oli jo valmiina, mut mulla vielä hommat ihan kesken ja minä aloinkin oikein VOLLOTTAMALLA itkemään, että minä olen tämän näköinen, ei minusta saada morsianta tälle päivälle millään! Etenkin kun on koekampauskin tekemättä ja hääpäivä tosiaan vasta kahden kuukauden päässä (unessa olin siis kesäkuun loopu..)

Hauskinta oli kuitenkin se, että naimisiin mentiin ja hauskaa oli!

Tällainen klassinen tuhkimo-uni :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika monia painajaisia on tullut nähtyä häihin liittyen. Jostain syystä näen unissani monesti ukkini, mummoni ja isäni, he siis jo kuolleet..mut suurin osa unista on liittynyt jollain tapaa siihen et nämä henkilöt ovat mukana. No ei varmaan sinällään mene painajaiseksi, kun toivoo heidän olevan mukana..

Mut pahin uni oli tässä n.kuukausi sitten, kirkossa jo oltiin ja alttarille menossa kun yhtäkkiä saan hirveän paniikkikohtauksen, et oon unohtanu korsetin puvun alta ja sukkanauhat on kotona. Sit aikani panikoitua alan lähestyä alttaria ja tajuan, et pukuni takaosa on jotenkin huonosti...paljastaen paljaat pakarani..Siitäpä sit karkuun huudon kanssa..

Moni muukin uni liittyy pukuun ja siihen et jotain unohtuu..Iiks ja hetki lähestyy..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä näen aika usein häihin liittyviä painajaisia, vaikka häihin on vielä yli vuosi aikaa! :rolleyes:

Painajaiset toistuvat saman kaavan mukaan aina:

Ollaan menty jo naimisiin ja matkalla juhlapaikalle muistan että pitopalvelua eikä mitään olekkaan tilattu eikä tilaa koristeltu. Siinä sitten nousee hieman hiki otsalle ja yhtäkkiä äitini! alkaa sättimään minua kuinka hän oli arvannut että hän joutusi kahvit vieraille keittämään. Tässä vaiheessa unta pukuni on jo pari kertaa muuttanut muotoaan olemattomasta (= alaston morsian) kaiken muailman röyhelöihin. <_<

Kaiken muun paniikin lisäksi sulhoni ilmestyy räkäkännissä serkkujensa kanssa juhlapaikalle. Hän ilmoittaa minulle olleensa maitorauhasbaarissa ja tekemässä juu know yhden tyttären kanssa (jota minä INHOAN!) :angry:

Ja jotta uni ei liian mukava olisi, muistan että kukaan ei järjestänyt minulle polttareita ja rakas kaasoni ei edes tullut häihin :lol:

Ja tämä sama uni/unet toistuu aina, paikka saattaa vaihtua mutta tapahtumat ovat samat. Toivottavasti ei ole enneuni :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ostin tän foorumin kautta käytettynä kaitaliinat, jotka oli leikattu 60 cm leveästä kuitunauhasta kolmeen 20 sentin osaan. Olen todella tarkka ja pedantti, joten näin tietenkin painajaista, että kaistaleet oli ihan vinoon leikattu xD

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä oon nähnyt hääpainajaisia jo 2 vuotta ennen häitä, toki ne ovat tihentyneet tässä vuoden sisään ennen häitä. Alussa, kun ei oltu sulhon kanssa sovittu vielä tarkkaa hääpäivää, näin jatkuvasti unia, joissa yhtäkkiä kesken jonkun puuhan tajusin, että "ei vitsi ne hääthän on tänään! enkä oo muistanut lähettää kutsujakaan!" Sitten vaan tekstareita menemään, et tulkaa häihin. Kun saatiin hääpäivä päätettyä, niin loppui toi aihe painajaisista.

Nykyään vakiopainajainen liittyy siihen, että hääpäivänä unohdan mennä kampaajalle, ja vihkiminen on jo ihan kohta. Tai sitten näen unia, joissa hääjuhlassa on tosi tylsää, tärkeät ihmiset ei tulleet paikalle. En ollut pitkään aikaan, ehkä pariin kuukauteen nähnyt yhtään painajaista, ja sitten taas viime viikolla näin painajaisen, jossa oli hääpäivä, kenties kello 13 ja tajusin taas, etten muistanut mennä kampaajalle ja tukka oli hirveä. Muistan ajatelleeni siinä unessa, että "ei oo totta, että oon nähnyt koko vuoden painajaista siitä, etten muista mennä kampaajalle, ja nyt ihan oikeasti unohdin mennä!" Huh, olipa helpotus herätä. Yritän lohduttaa itseäni, etten mitenkään voisi unohtaa mennä kampaajalle. Kummallista, että se on alitajunnalleni niin tärkeää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, kohtalotovereita! :)

Itse olen nähnyt jo aika kauankin ihan samantyyppisiä painajaisia kuin moni täällä. Yhdessä unessa on hääpäivän aamu ja olen kävelemässä (!) kirkkoon (sekin väärä kirkko), kun huomaan yhtäkkiä, että hääpukuni on tummansininen coctailpuku. Olen ihan kauhuissani ja täysin varma, etten voi millään mennä sinisessä puvussa naimisiin. Palaan takaisin kotiin, mistä löydän toisen kaasoni aivan ihana hääpuku päällään (päivänvarjo kädessä jostain syystä), mutta eihän se tietysti mulle sitä pukua anna vaan paistattelee siinä onnessaan. Siskoni, toinen kaasoni, päättää sitten nostaa tililtään 2000 euroa, koska minulta on hääbudjetti käytetty, ja lähtee ostamaan uutta pukua. Häihin on tässä vaiheessa aikaa puoli tuntia ja toinenkin mekko paljastuu alaosasta riemunkirjavaksi, kun se otetaan pussista pois... Hätä tuli! En tosin muista, miten uni päättyi, mutta kyllä otin asian vakavissani - siis unessa.

Toisessa unessa on taas hääaamu ja rehkitään äidin ja siskon kanssa meidän vanhan asunnon keittiössä, missä ei olla asuttu yli 10 vuoteen. Ollaan unessa juuri tajuttu, ettei meillä ole mitään ruokaa tarjota vieraille. Äiti ja sisko tekee mun mielestä siinä aivan liian vähän ruokaa ja itken ihan hädissäni. Ruokaa on ehkä kymmenellä, kun vieraita tulossa 100. Siinä sitten itkeä pillitän ja huudan niille..

Jep jep eli sitä alitajuntaa... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mites tää nyt sit ois (näin parisen yötä sitten - alkaa tässä nyt jännitys tiivistymään):

Ollaan valmiina kirkossa, minäkin ihan täydessä tällingissä istun sulhasen serkkutyttöjen kanssa penkissä, kun joku alkaa selaamaan virsikirjaa ja kyselemään, että kuka nää kaavan esirukoukset nyt sitten lukee. Paniikki nousee, eikö sulho ole tätä järjestänyt? Sitten alan ylkää itseään etsimään - ei näy missään. Ravaan ympäri kirkkoa ja päädyn kirkon yhteydessä olevaan saunaan (!). Täältä sulhanen löytyy alushoususillaan, shaketti on riisuttu ja heitetty lauteille. Hän pesee hiki hatussa äitini kotiviinipönttöä, joka nyt ilmeisesti sattuu olemaan likainen. Kovin ystävällistä. Minä siihen alkamaan järjettömän huudon: "j***lauta äijä nyt kirkkoon takas, just pitäis mennä naimisiin ja kuka ne esirukoukset rukoilee, etkö oo sitäkään saanut sovittua.... *&/&(/&!!"

Poika ei vastannu mitään ja mä heräsin sellaseen tunteeseen, niinkuin olisin tosissaan huutanu suoraa huutoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now