Lehma

Onko toista kertaa avioituvia?

195 posts in this topic

no löytyihän tämä ketju. Itselläni oli häät 'kauan sitten' perinteiseen ja melko kaavamaiseen tyyliin, toteutettu aika lailla vanhempieni neuvojen ja avun mukaan.  Silloinkin mentiin 'forever' -mielellä, muttei sitten kuitenkaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan...

Nyt on meillä ihana yhteiselo alkamassa ja jonkin ajan päästä häät, joista aiotaan molemmat ennekaikkea nauttia ja iloita, joten aiotaan panostaa juhlan suunnitteluunkin. Kumppanille juhlat on tärkeämpää, koska hänelle eka (ja tietysti ainoa) kerta. Mutta on ihanaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa toista kertaa avioon aikova. Ihanaa, kun on muitakin, tulee helposti hieman orpo olo juttuja lukiessa. Sulhaselle tästä tulee ensimmäinen avioliitto.

Vasta on kosittu ja suunnitelmat vielä melkoisen auki. Suvun ja ystävien reaktiot vielä osin kuulematta, mikä vähän jännittää. Melko nopeasti kun on edetty. Itse kuitenkin tiedän, että tämä on se mies, jonka todella haluan vierelleni. Ja ekasta liitosta tuli aika paljon opittua, joten vanhempana ja viisaampana tällä kertaa  

Viimeksi maistraattivihkiminen ja ravintola, paikalla perheet ja pari lähintä ystävää. Nyt tekis mieli tehdä jotenkin toisin. Ehkä karata salaa vihille aivan kaksin tai järjestää isommat, rennot juhlat. Saa nähdä, mitä keksitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on vähän surullista ajatella, että morsian ei halua tai pikemminkin koe voivansa pukeutua valkoiseen pukuun jos kyseessä on toinen avioliitto. ( Toki puvun värivalinta voi johtua puhtaasti mieltymyksistä.) Mutta jos liitto on sulholle ensimmäinen, niin eikö muu väri suorastaan muistuta siitä, että tässä on kyseessä morsiamen toinen kerta? Valkoinen väri kun jo itsessään viestittää sitä, että tässä on morsian.

Ja ilmeisesti joku teema häissä on monelle tärkeä (meillä teemana on yksinkertaisesti Meidän Häät!), miksei siis esim. elonkorjuuhäiden sijasta "nyt teemme kaiken toisin". Lähtökohta suunnittelulle siis sekin

Mulla kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, että tämä ketju "koskee minuakin", meillä vaan ei korosteta sulhasen ekaa avioliittoa, joka oli lyhyt ja onneton. Koska siitä on myös pitkä aika, ei hänen suvultaan ole tullut muuta kuin kannustusta. Mieheni kokee, että menee nyt ekaa kertaa oikeasti naimisiin. Ja siis viimeistä

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miehen kaksi lasta ed. avioliitosta (+miehen veljentytär) toimivat morsiuslapsina, mikä mun mielestä on ihan ok idea... tärkeä tehtävä heille!

Olen ajatellut samaa että miehen lapset saisivat olla morsiuslapsina, jos haluavat. Tosin kummilapseni haluan pyytää myös tehtävään (vaikka yksi onkin aika villi) .

Ainoa deja-vu, tässä tosiaan on se, että vihkikirkko on sama kuin miehen ja ex-vaimon... johtuu vaan siitä, että täälläpäin tuo on kaikkein kaunein kirkko. Heillä sentään oli kesähäät, meillä talvella

Itse en varmaan pystyisi menemään vihille samassa kirkossa vaan valitsisin vaikka sitten toiselta paikkakunnalta kirkon. Sinä taidat olla minua kypsempi ihminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Te jotka olette menossa naimisiin ensimmäistä kertaa jo aiemmin naimisissa olleen miehen kanssa, kysymys... :-?

Miten paljon tiedätte miehen ensimmäisistä häistä? Onko hän kertonut itse vai oletteko kyselleet mieheltä? Tai onko joku muu kertoillut noista ensimmäisistä häistä?

Tiedätkö esim. mikä oli häämarssi ekoissa häissä, mikä häävalssi, mitä ohjelmaa oli, millaiset vaatteet jne?

Itse tiedän vierasmäärän suunnilleen ja kaupungin, missä olivat, bestmanin ja juhlapaikan hinnan ja maksajan mutta en paljon muuta. Toisaalta haluaisin tietää ennen hääsuunnittelujen aloittamista (minusta tuntuu tärkeälle että häät eivät ole ensimmäisten toistoa missään kohdassa, en halua mitään muistoja miehen mieleen) mutta toisaalta en haluaisi tietää enempää niistä ensimmäisistä häistä.. Olen kysynyt häämarssia ja -valssia mutta mies ei kuulemma muista niitä. Mietin, keneltä kysyisin, haluan olla varma, etteivät ole samat kuin ekalla kerralla (tosin mielessäni on kaksi marssia jotka tosi kovasti haluaisin ja pelkäänpä että ovat jo käytetyt..) . Kielsin miestä kysymästä ainakaan entiseltä vaimoltaan. Ehkä kysyn joskus miehen äidiltä. Tiedän, missä miehen häävideo on mutta sitä en kyllä aio katsoa. Häävalokuviakaan en ole (onneksi) nähnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kans miehellä toinen kerta ja mulla eka (toivottavasti myös viimeinen!). Miehellä on kaksi lasta ja tyttö varmaan toimii morsiusneitona ja poika bestmanin avustajana. Meillä on tulossa noin 120 vierasta, kirkkohäät ja kunnon pirskeet. Ollaan kumpikin oltu alusta asti sitä mieltä, että tehdään semmoiset juhlat kuin hyvältä tuntuu. En tiedä miehen ensimmäisistä häistä muuta kuin vihkikirkon, enkä tiedä haluanko tietääkkään. Miehen kanssa ollaan häävalsista puhuttu jne, ja kuvittelisin, että jos jotain ikäviä muistoja tulee mieleen jostain, niin sanoo kyllä selvästi. (Näin ainakin heidän silloisen vihkikirkon kohdalla. En tosin minäkään olisi sinne halunnut, olisi tuntunut aika hullulta.)  

Meillä tämä järjestely toimii hyvin, onneksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä olen menossa toista kertaa vihille, mies ensimmäistä kertaa asialla. Meillä sinänsä erilainen lähtökohta, kun olen leski. Yhtään negatiivista kommenttia en ole ainakaan vielä kuullut, mutta päinvastaisia on kuulunut paljon. Ensimmäisen mieheni kuoleman jälkeiseen aikaan liittyy niinpaljon murhetta, että nyt mielellään tullaan minun iloani todistamaan.

Vaikka asummekin pienessä maalaispitäjässä on vihkikirkko eri, koska ensimmäinen vihkimiseni tapahtui naapuripitäjässä (ensimmäisen mieheni synnyin pitäjä). Juhlapaikan kanssa on ollut ongelmia juuri siksi, kun ainoa johon olisi keposesti vierasmäärä sopinut oli poissa pelistä... Tosin moni vieraista tulee kyllä yöpymään siellä, niinkuin viimeksikin.

Minun ensimmäisistä häistäni on aikaa jo 16 vuotta  :o. Se oli silloin kun olin vielä nuori ja nätti, nyt enää vain nuori  ;D. Muutenkin teemme asiat eritavalla. Nyt oli luontevaa valita loppukesä, eka oli alkukesästä. Seremoniamestarina toimii ensimmäisten häiden morsiusneidon sisko (joka ensimmäihen miehen sukulaisia) joten ohjelmisto tulee olemaan erilainen.

Minun suvustani ei kutsuttuja karsittu, koska tiesin heidän haluavan tulla. Ystäviä ei ensimmäisissä häissä paljoa ollutkaan, joten tämä puoli ei tuo ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullekaan ei ole edes tullut mieleen että tämä ketju koskisi minua, kun mies on aiemmin ollut naimisissa. En ole ikinä ajatellut hänen entisten häidensä pitäisi jotenkin vaikuttaa meidän suunnitelmiin, ehkä siksi ettei mua ole koskaan napannut sellaiset perinteiset sukuhäät, jotka miehen ekat häät oli. Mä olen muuten nähnyt niistä häistä kuvia ja videonkin, mä vaan halusin tietää millaista miehen elämä siihen aikaan oli. En pidä ajatuksesta, että kerran avioliitossaan epäonnistunut ei enää saisi juhlia häitä tällä tai tuolla tavalla, ikään kuin uusi liitto ei olisi kunnollinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille molemmille avioliitto on toinen ja molemmilla on lapset tehtyinä jo edellisen liiton aikana.

Viime kerralla jäi häät pitämättä kokonaan, joten nyt haluan pienet, kauniit, "itseni näköiset" juhlat, lähimmille ystävilleni ja sukulaisilleni.

Meille kummallekin on selvää, että olemme eläneet ennen sitä hetkeäkin, jolloin tapasimme toisemme, joten eivät entiset liitot ole mitään ongelmia.  :)

Hämmästelen itseni kohdalla vain sitä, etten tiennyt voivani olla näin onnellinen.  ;D  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Te jotka olette menossa naimisiin ensimmäistä kertaa jo aiemmin naimisissa olleen miehen kanssa, kysymys... :-?

Miten paljon tiedätte miehen ensimmäisistä häistä? Onko hän kertonut itse vai oletteko kyselleet mieheltä? Tai onko joku muu kertoillut noista ensimmäisistä häistä?

Tiedätkö esim. mikä oli häämarssi ekoissa häissä, mikä häävalssi, mitä ohjelmaa oli, millaiset vaatteet jne?

No niin, ilmoittaudutaan! Minä siis ekaa (ja viimeistä) ja sulhanen toista kertaa astumassa avioliiton satamaan.

Mä olen kysellyt miehen ekoista häistä (15 v. sitten) jonkin verran ja hän on vastaillut kysymyksiini. Eli tiedän siis kirkon, hääpaikan ja sen että tyyli oli morsiamen toiveiden (lue: vaatimusten) mukaan prinsessahäät vimpan päälle! Enempää en edes halua tietää; en ole nähnyt esim. kuvia enkä haluakaan nähdä!

Meidän häät on kyllä samassa kaupungissa, mutta eri kirkossa. Vieraita tulee vain muutama kymmen, mulla ei ole perinteistä valkoista pukua eikä tule tanssia, laulua eikä leikkejä... Ja tämä siksi, että haluamme tehdä näistä häistä omannäköisemme, ei siksi, että haluaisimme pitää matalaa profiilia tai muutakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä olen menossa toista kertaa vihille, mies ensimmäistä kertaa asialla. Ekat häät olivat n. 6 vuotta sitten ns. perinteiset maalaishäät sahteineen ja haitareineen. Vihkiminen rippikirkossani yms. Nyt kirkkona miehen ns. kotikirkko ja pienet ravintolahäät tai oikeammin hääillallinen lähisuvun (sisarukset perheineen ja vanhemmat) kanssa. En ole vaihtanut tässä välissä nimeäni tyttönimelle ja nyt olen alkanut miettimään kuinka oudolta kuulostaa, jos kirkossa kysytään nykyiseltä mieheltäni tahdotko ottaa jne. ja sanotaan ex-mieheni sukunimi. Pitäiskö vielä vaihtaa takasin tyttönimelle vähäksi aikaa !?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin toista kertaa avioituva. Ja tällä kertaa otan niin sanoitusti "vahinkoa takaisin". Solmin ensimmäisen avioliiton 19 - vuotiaana, joten luonnollisesti vanhemmat kustansivat häät (lukiolaistytöllä ei niitä rahoja löytynyt). Ja sitä myöten anoppi ja äiti myös päättivät kaikesta, esim. anoppi varasi hääpaikan morsiusparin mielipidettä kysymättä. Lopputulemaan sain itse päättää puvun, kimpustakin tuli kauhea huuto kun en halunnut ruusuja.  :P Paikka oli ällöttävä motelli miehen syntymäpaikkakunnalla, ruoka sitä mitä anoppi oli päättänyt, ei ohjelmaa kun ei ollut kokemusta hääjärjestelysistä jne.

Tällä kertaa maksamme kaiken itse ja teemme kaiken itse. Eli häät on täsmälleen ihan eri näköiset kuin edelliset. Paikka on kaunis ja luonnonläheinen, vihkiminen ohjelmalla höystetty siviilivihkiminen, koristelut, ruoka ja illanvietto meidän näköistämme. Niin ja vieraslista myös. Ed. häissä läsnä oli lähinnä äidin ja anopin sukulaiset ja ystävät, omiani ei juuri ollenkaan. Me haluamme järjestää juhlan missä meille oikeasti läheiset ihmiset ovat juhlistamassa tätä liittoa mikä toivottavasti kestää tällä kertaa.

Minulle olisi riittänyt pienempikin kuvio mutta nämä ovat sulhaseni ensimmäiset ja toivottavasti ainoat häät, joten juhlimme kunnolla 80 hengen voimin.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toista kertaa molemmat meistäkin avioon menossa. Kummallakin on myös lapsia edellisestä liitosta, jotka molemmilla alkoi hyvin nuorena.

Yhdessä ollaan nyt oltu jo yli 5 vuotta, joten todellakin molemmat tietävät mihin ollaa sitoutumassa ja millaisen henkilön kanssa meinataan tulevaisuus viettää. Syreeninkukkaa lainatakseni, en olisi uskonut miten onnelliseksi voikaan tulla  

Häävalmistelut on mennyt hirmu hienosti, kun oma tyyli ja linja on niin selvä. Juhlista tulee aidot ja luonnonläheiset, ei turhaa tärkeilyä ja krumeluuria, ei puolituttuja sukulaisia, ei teennäistä ohjelmaa..  Paikalle tulee vain meille tärkeimmät ihmiset, joille haluamme järjestää mieleenpainuvan juhlapäivän. Ja, aika paljon panostetaan sitten häälomaan ja häämatkaan, nyt kun viimeistä kertaa elämässä sellaisia on lupa järjestää  

Share this post


Link to post
Share on other sites
En ole vaihtanut tässä välissä nimeäni tyttönimelle ja nyt olen alkanut miettimään kuinka oudolta kuulostaa, jos kirkossa kysytään nykyiseltä mieheltäni tahdotko ottaa jne. ja sanotaan ex-mieheni sukunimi. Pitäiskö vielä vaihtaa takasin tyttönimelle vähäksi aikaa !?!

Itse vaihdoin heti kun saatoin (ilmaiseksi) sen tehdä -en ollut jotenkin ollenkaan sopeutunut ex-miehen nimeen. Asiaan vaikutti kyllä myös osaltaan se, että nykyinen puolisoni tuntee minut alkujaan omalla nimelläni ja paljon kivempaa on ollut olla taas "oma itseni".

Mutta jos olet kauan ollut tuolla ex-miehen nimellä ja sillä kumppanisikin on sinut oppinut tuntemaan, niin ehkä se sitten on vähän eri. Tietenkin voit vaihtaa nimen juuri sopivasti ennen (ilmoitusasia, tulee voimaan heti) ja uusit sitten asiakirjat (sehän se kamalin ja kallein juttu on) vasta häiden jälkeen?

Itse en tiedä mitä tämän sukunimijutun kanssa teen, omaan nimeen vaihdettuani vannoin etten enää koskaan vaihda nimeä, mutta koskaan EI pitäisi sanoa ei koskaan....

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itse en varmaan pystyisi menemään vihille samassa kirkossa vaan valitsisin vaikka sitten toiselta paikkakunnalta kirkon. Sinä taidat olla minua kypsempi ihminen.

Mä tuun menemään samassa kirkossa vihille, on myös molempien rippikirkko. En vaihtais pois mistään hinnasta vaikka olen siellä jo kerran aiemmin vihillä käynyt. Kyseinen kirkko on ainoa jolla on mulle mitään merkitystä, se toinen kirkko jonka seurakuntaan olen kuulunut syntyessäni, naimisiin mennessäni ja esikoiseni kastettu, ei tuo minulle mitään mielikuvia. En ole koskaan edes käynyt sen srkunnan kirkon sisällä! Näin ollen en varmana suostu menemään toisen paikkakunnan kirkossa naimisiin  

Astiasta kukkaruukkuun, Ninski kyseli niistä edellisistä häistä... Voi olla että miehet jotka on ollu jo aiemmin naimisissa, eivät muista niistä kovinkaan paljon... Menin ekan kerran naimisiin vuonna ´98 ja seuraavat ovat tod.näk vuonna ´08 eli nyt on kulunut 8 vuotta aikaa välissä... Eikä mulla oo enää hajuakaan mitkä meiän marssit silloin oli, papin puheesta en muista mitään, en äidin puheesta enkä siitä mitä lahjoja saatiin ex-miehen kanssa (no joo, osan lahjoista muistan kyllä) Kuvia en oo säilyttänyt kuin pienen määrän, tyttärelle muistoksi...

Mitä sitä menneissä, suunta eteenpäin vaan! Tällä kertaa mies tuntuu siltä ainoalta oikealta kenen kanssa haluan vanhana murahdella aamukahvipöydässä, ei epäilytä niin kuin viimeeksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselleni häät ovat toiset, sulholleni ensimmäiset.

Ensimmäisistä häistäni tulee olemaan aikaa 12 vuotta, aikaa on kulunut ja ystäväpiirikin muuttunut, joten ensi kesän häistä tulee varmasti aivan toisenlaiset... ja hyvä niin!   Ensimmäisissä juhlittiin 300 vieraan kanssa, nyt yli 200 vierasta vähemmän. Järjestelyjä viimeksi en itse tehnyt juuri lainkaan (niistä huolehti äitini sekä silloinen anoppini), nyt teen suunnittelen kaiken itse kaasojen ja sisarusten avulla. Äidiltäni en (tähän mennessä...) ole apua pyytänyt.  

Näistä juhlista tulee siis minun ja tulevan aviomieheni näköiset häät!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullekin nämä tulevat olemaan toiset häät, sulholleni ensimmäiset.

Jotenkin tuntuu kuitenkin, että nyt kun on löytänyt vierelleen sen "oikeasti oikean" ihmisen, niin tuntuu kuin olisi tekemessä tätä kaikkea ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisistä häistä tulee aikaa kuluneeksi kohta kahdeksan vuotta ja silloin häät vietettiin silloisen sulhasen toiveiden/määräysten pohjalta. Kaikki meni oikeastaan omalta kohdaltani pieleen. Jouduin kaikessa tyytymään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon ja tuntui, että exäni ei ymmärtänyt kuinka moni asia (puku, sormus jne jne) voivat olla tärkeitä morsiammelle. Silloinhan sitä ajatteli, että kerran elämässä tämä tehdään ja kun ei saanut mitä halusi, niin lähtökohta oli aika huono suhteen onnistumiselle.

Nyt tuleva sulhoni on päättänyt toteuttaa pienimmänkin toiveeni. Oikein haluaa ja vaatii sitä. Enää en ole itsestäänselvyys, vaan tuntojani ja toiveitani kuunnellaan.

Teemme juhlastamme itsemme näköisen ja tärkeintä meille on saada toisemme..  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aiemmin tuonne kirjoittelin, pian kosinnan jälkeen. Nyt pari ajatusta lisää.

Kaikki muut paitsi oma siskoni ottivat uutisen hyvin vastaan. Sisko sen sijaan piti pitkän saarnan siitä, ettei naimisiin voi mennä uudelleen ja että se on täysin naurettavaa.   Pahoitin tietysti tuosta mieleni, mutta menköön, sisko on nuori vielä. Ilman pitkää parisuhdetta, saati sitten eroa, on varmasti helppo ajatella noin.

Löysimme miehen kanssa meitä molempia miellyttävän paikan ja tulossa on nyt sitten vierasmäärältään noin 3 kertaa suuremmat juhlat kuin viimeksi. Pitopalvelu on viimeisen päälle ja toiveeni otetaan huomioon viimeisen päälle, toisin kuin viimeksi. Tärkeintä on kuitenkin tietysti se, että olen saanut vierelleni aivan ihanan miehen, jonka kanssa arvostus ja toisen huomioonottaminen on molemminpuolista. Ihanaa, kun ei enää odota vaaleanpunaisia pilvilinnoja, vaan on onnellinen juuri tästä hyvästä, toimivasta arjesta ja läheisyydestä. Toisaalta myöskin tuntee itsensä ja osaa pitää kiinni siitä, mikä itselle on todella tärkeää, eikä anna toisen pompottaa.

Mutta meillä siis juhlitaan kunnolla, toivottavasti nämä häät ovat molempien viimeiset. Sillä asenteella ainakin matkaan lähdetään.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskaltaakohan tätä edes kertoa.... Olis jo kolmas avioliitto mulle....

Yksiäkään häitä ei ole mulla ollut. Jotenkin vaan haaveissa on, että jos vaikka minäkin saisin olla sen yhden päivän keskipiste, kuningatar (prinsessaa ei taida enää musta tulla).....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietityttää tämä aihe kovastikin, kun olen järjestämässä häitämme. Minä ensimmäistä kertaa ja sulhasella yksi kerta takana. Nämä hänen ensimmäiset häänsä olivat ns. kunnon sotilashäät kaikkine perinteineen. Niistä on jo aikaa kahdeksan vuotta.

Nyt sitten mietityttää omat häämme, joihin olemme suunnitelleet sotilasperinteitä miekkakujineen, miekanpolttoineen, ym. Vieraita tulisi noin 60. Olen miettinyt myös lauluesitystä kirkkoon, kuten hänen edellisissäkin häissä. Tulee kuitenkin tunne, että sulhasen puolen vieraat pitävät tilannetta hieman outona, koska tämä kaikki on jo kertaalleen tehty.  

Onko outoa, vai pitäisikö vain ajatella, että päivä on meidän, vieraista viis. Minun puolen sukulaiset eivät moisissa sotilashäissä koskaan ole olleet ja ne ovat kyllä komeat ohjelmanumeroineen ja komeine pukuineen. Onko muilla kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärsinkö siis oikein, että sulhasella on jo yhdet omat sotilashäät takana?

Ymmärrän toki, että sinua mietityttävät sukulaisten ajatukset, mutta päivä on tietysti teidän eikä sitä kannata mielestäni muuksi muuttaa. Miekkakuja ja muut sotilasperineet on minusta ihan OK, mutta tuota miekan polttoa mietin, että kun siinähän on ajatuksena sulhasen vanhojen syntien poltto, niin tuoko se sitten kurjia fiiliksia :-? No, sitä pitää teidän itsenne miettiä...

Onnea järjestelyihin,

toivottaa maarilyn, joka viettää kohta kadettihäitä

edit. ei osaa kirjoittaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle avioliitto toinen. Ensimmäisen kerran naimisiin menin maistraatissa "maha pystyssä" ja läsnä oli vain äitini. Lapsen ristiäisten yhteydessä sitten pidettiin isommat juhlat...lähinnä minun sukulaisiani (meillä hyvin tiivis suku, joka juhlii kaikki kissan ristiäisetkin) noin 80 vierasta. Levykakku oli joka leikattiin ja häävalssi tanssittiin kolmistaan...minä mies ja vaavi. Ihan ok juhlat, mutta ei todellakaan mitkään unelmahääni.

Nyt tulee teemahäät jotka kuvastaa todella hyvin meitä. Miehelle ensimmäinen avioliitto. Vieraita tulee reilusti yli sata ja tarkoituksena viettää rento ja hauska päivä villin lännen tunnelmissa country musiikin säestyksellä. Kaikki sukulaiset ja ystävät jotka tietävät tulevista häistä ovat ottaneet asian hyvin vastaan ja odottavat jo mukavia juhlia. Nyt pääsen todella toteuttamaan itseäni ja unelmiani, rinnallani unelmieni mies.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoin, itseni takia olisi varmaan kivampi ettei omat häät olisi (vaan) sulhasen ensimmäisten häiden uusinta. Toisaalta vaikka asian tekisi miten, niistä tulee kumminkin tekijöidensä näkoiset, ja ne jotka haluavat sulhasen edellisiä häitä muistella, muistelevat niitä jokatapauksessa, vaikka teidän häät olisivat kuinka erilaiset. Ja mitä ikäviin muistoihin tulee, eiköhän sulhanenkin ole päässyt edellisestä jo yli kun on seuraavan kerran naimisiin menossa.

Eli teette tasan niinku tahdotte..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös mies on jo kerran omat häänsä viettänyt n. 6 ja puol vuotta sitten. Nyt kun suunnitellaan MEIDÄN häitämme ensi kesälle niin olen kyllä aina välillä kysynyt että "mitenkäs teillä oli sillon" jottei tulis ihan samanlaista. Toki en anna sen jutun murskata omia toiveita että edellisissä häissä on ollut jotain samanlaista. Mies kyllä aikoi sanoa jos joku juttu on häiritsevän samanlainen. Se mistä se oli ehdoton oli että ei halua samaa häävalssia, joka onneksi ei ollut edes minun makuuni. Kun katsottiin sopivaa hääpäivää niin pahaksi onneksi ainoa sopiva viikonloppu sattui niin että meidän hääpäiväksi tulee päivä ennen miehen edellistä hääpäivää. Ensin mies oli sitä vastaan mut sit kun puhuttiin niin sen päivän jälkeenhän se on meidän päivä eikä sitä vanhaa kohta enää edes muista. Tuskin näistä jutuista mitään ongelmaa tulee kun kumpikin on aika joustavia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huomasin juuri että minäkin kuulun tänne  

Itse olen menossa ensimmäistä ja viimeistä kertaa avioon, mieheni toista kertaa.

Olipa kiva lukea tätä ketjua ja huomata etten ole yksin ajatusteni kanssa.

Mieheni häistä on kulunut aikaa jo 12-vuotta ja ne olivat vähän sellaiset pakko avioliitto aiheiset.

Morsiammella oli ollut silloin itse tehty äitiysmekko päällä ja muutama hassu sukulainen otti osaa häihin. Kahvit vain sen jälkeen ja kotiin sitten. Jotenkin surullista  

Me olemme olleet yhdessä kohta 7-vuotta ja viime syksynä vihdoin ja viimein mieheni tuli siihen tulokseen että tosiaan haluaa uudelleen naimisiin.

On ollut vähän hassua seurata kuinka innostuneena mies lukee hääaiheisia lehtiä ja suunnittelee kovasti kaikkea. Minä tietenkin olen pakahtua onnesta.

Me menemme naimisiin mieheni kotipaikkakunnalla mutta eri kirkossa kuin hänen ekat häät olivat. Mies halusi itselleen ihka oikean morsiamen kauniine mekkoineen joten sellaisen hän tulee saamaan. Ainut minkä vaihdoin oli se että valitsin mekkoni alaosaksi valkoisen mutta yläosasta tulee punainen ja siihen valkoista kirjailua.

Meille tulee 50 läheisintä ihmistä juhliin, pitopalvelu, tanssiorkesteri, kauniit koristeet, laulaja kirkkoon,kuvat otetaan miljöössä eikä studiossa ja hääyötä vietetään ihanassa sviitissä  

Häämatkalle lähdetään kreikkaan nauttimaan toisistamme.

Kaikki siis tulee olemaan täysin erilaista kuin mieheni ekoissa häissä.

Ainut mikä varjostaa tulevaa onneamme on se että mieheni ex-vaimo on enemmän kuin tulisilla hiilillä juhliemme suhteen!  Uhkaa ettei heidän yhteinen tytär (11v) saa tulla juhliin!

Me asumme itse 500 km päässä mieheni kotikaupungista ja ex-vaimo on sitä mieltä että minä en siihen kaupunkiin saisi tulla lainkaan, varsinkaan juhlia siellä ei saisi järjestää.

En ole koskaan tätä naikkosta nähnyt kun hän ei halua tavata!!!  Järjetöntä.

Tytär on jo niin manipuloitu mnua vastaan etten jaksa enää edes yrittää muutosta parempaan.

Harmittaa vaan kun lapsen mieli tuolla lailla sekoitetaan.

Itselläni on 11 ja 17 vuotiaat lapset jotka asuvat meidän kanssa ja he tietenkin myös ihmettelevät tätä hommaa kun miehen lapsi ei osallistu meidän elämään millään tavalla...

Ymmärtäisin jos olisin tehnyt jotain pahaa mutta kun olen aivan tavallinen perheen äiti, en käytä alkoholia, en polta, en tappele jne...

Enkä sitä paitsi ole edes aiheuttanut heidän avioeroa!

Onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now