Guest Marienne

Miksi naimisiin?

231 posts in this topic

Ok.. Kuulostaa vaan todella typerältä ettei tieto lähiomaisesta kulje sairaaloiden välillä, kun potilastiedotkin kulkevat..  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Järkisyyt on ne meidän syyt mennä naimisiin. Rakkauteen ei avioliittoa tarvita.

Noin minäkin sen muotoilisin.  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos molemmat ilmoittavat toisensa lähiomaisikseen, niin kyllä silloin sinulle siitä ilmoitetaan, aviossa tai ei.

(eli pätee lähinnä sairaaloissa)

Eikös se noin mene?

Me olimme avoliitossa ollessamme ilmoittaneet kaikkiin mahdollisiin paikkoihin toisemme lähiomaisiksi, mutta silti miehen jouduttua onnettomuuteen, sairaalasta soitettiin hänen vanhemmilleen, vaikka mies oli oli ihan tajuissaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdessä voi olla rakkaudesta ilman avioliittoakin.

Meidän päätöksen mennä naimisiin varmistanut syy on sotilasavustus. Pelkkä raha kuulostaa maailman epäromanttisimmalta, mutta koska olen opiskelija (kuten miehenikin, mutta siis nyt armeijassa), sotilasavustus lisää tuloni kuukaudessa ainakin puolitoistakertaiseksi. Se tarkoittaa ainakin kahtasataaeuroa ilmaista rahaa lisää plus valmiiksi maksetun sähkölaskun.

Emme vaihda nimiä emmekä hanki (vielä) sormuksia (luultavasti vaihdamme kuitenkin eri sormukset kihlasormusten tilalle, mutta ne eivät ole 'viralliset' vihkisormukset).

Haluamme olla toistemme puolisot, haluamme puolisoiden oikeudet. Minusta on melko omituista, että avoliitto on merkitsevä vain niissä tapauksissa, jotka ovat itselle jotenkin tappiollisia taloudellisesti (esim. elatusvelvollisuus).

Meiltä on kyselty, olemmeko miettineet tätä nyt ihan loppuun asti. Kyllä se eroaminen olisi SUURI prosessi vaikkemme olisikaan avioliitossa, niin kauan tässä on jo toisia katseltu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mennään rakkaudesta   :-X

Tai siis siksi ollaan yhdessä ja naimisiin meno tulee kyseeseen.. Mutta järkisyitäkin oikeasti taustalla. Jos tosiaan toiselle sattuu jotain, on aviopuolison oikeudet ja kun lasta aletaan hankkimaan syntyy lapsi "lailliseen" liittoon, eikä tarvitse miehen käydä todistelemassa isyyttään. Ja tavallaan se avioliiton perinne, muutetaan suhde vakavammaksi tms ja luvataan toisillemme tämä maanpäällinen elämä (näin kliseisesti ilmaistuna).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä painoi järkisyyt siihen, että aikaistimme naimisiin menoa. Asumme Saksassa ja täällä on perheverotus. Sulholla on hyvät tulot ja minä olen opiskelija. Sulhon veroprosentti aleni, kun siviilisääty vaihtui ja tämä merkitsee useita satoja euroja kuukaudessa.

Olemme jo aikaisemmin puhuneet, kuten täälläkin on moneen kertaan mainittu, että haluamme naimisiin myös siksi jos toisella tapahtuu jotakin. Että perheellä olisi sitten jollakin tavalla tulevaisuus turvattu, jos jotakin ikävää tapahtuisi. Kurjaahan tuollaista on ajatella, mutta elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Avioliitto on juridinen sopimus, jossa osapuolet saavat toistensa suhteen tiettyjä oikeuksia ja myös velvollisuuksia. Me näemme avioliiton solmimisen täsmälleen tästä näkökulmasta, emmekä sen takia halua siitä sen isompaa numeroa tehdä.

Rakkaus taas sitten on ihan toinen asia. Se on täysin meidän välisemme asia, eikä siihen tarvita minkään ulkopuolisen tahon määritelmiä tai julistuksia. Rakkaussuhteemme on siis virallisen ja muodollisen sitoutumisen yläpuolella, meille paaaaljon tärkeämpää se sitoumus, jonka keskenämme olemme ihan kahdestaan tehneet.

Täsmälleen samaa mieltä.

Mekin avioidumme siitä syystä, että yritämme perheenlisäystä parin vuoden kuluttua, jolloin on vain paljon järkevämpää ja kaikin puolin turvallisempaa olla avio- kuin avoliitossa. Tunteet ovat sitten asia erikseen, niitä ei pidä yhteiskunnallisiin instituutioihin sekoittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minäkin allekirjoitan valtaosan esittämät (siis nämä järkipereäiset ja juridiset yms.) syyt avioliiton solmimiseen. Kun nyt pian kymmenen vuotta yhteistä elämää tulee täyteen, lapsia on kaksi, asuntolainaa on yhteisestä kämpästä jne., jotenkin aika tuntuu nyt olevan kypsä tähän "tasoloikkaan" (siis avioliittoon), kun kerran jakaa jo muutenkin kaiken rakastamansa ihmisen kanssa. Kyllähän se avioliitto todella antaa sitä juridista turvaa, mistä tässä ketjussa on paljon puhuttu. Niin, eihän tässä pisteessä tosiaan ilman sitä suurta rakkautta edes oltaisi :-X.

Ja lisään vielä, että tahdon kyllä toisenkin rinkulan sormeeni avioliiton merkiksi, vaikkei se tosiaan liiton arvoa mielestäni mitenkään nosta. Mutta minä tahdon kantaa myös vihkisormusta :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkoitushan on olla yhdessä loppuelämä, ja koska meille ei tule lapsia, turvataan toinen toisemme kun mentiin naimisiin. Testamentilla olis kanssa onnistunu, mutta perintöverotus on isompi.

Ennen kaikkea järkisyistä siis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni on hieman outoa mennä naimisiin, jos ei koe näiden "järkisyiden" merkitsevän suhteelleen juuri mitään. (En lukenut ketjua tarkkaan läpi, pahoittelen jos kirjoitan jotain täysin asiaankuulumatonta.) Meillä tottakai avioliiton takaama juridinen turva merkitsee aika paljon. Jos lapsia tulisi (mitä ei näillä näkymin kuitenkaan tapahdu), haluaisimme olla yhtä perhettä sukunimeä myöten. Tärkein syy on kuitenkin ilman muuta rakkaus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on sairaalaan ilmoitettu lähiomaikseksi avopuoliso ja kyllä ne sieltä miehelle soittivat eivät äidilleni.

Tosin jollet lähiomaistasi sairaalaan, edunsaajaksi jne muuta ovat ne luonnollisesti vanhempasi. Avopuolisot kun saattavat muuttua ihan viikottain, ei niitä ole viranomaisten tehtävä metsästää ja pysyä kannoilla.

Jos me menisimme naimisiin syy olisi juridinen.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaus päällimmäisenä mutta kyllä me rakastetaan ilman naimisiinmenoakin  ;D Ihan tuo lainsäädäntökin sanelee syitä naimisiinmenolle. Asuntolainat yms. mitä tässä nyt on tullut mainittua.. Mutta myös turva silloin jos toinen kuolee

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä syynä on tietenkin rakkaus. Tottakai toisiamme rakastaisimme ja olisimme toisiimme sitoutuneita ilman vihkivalojakin, mutta naimisissa oleminen vain tuntuu meistä oikealle ja hyvälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaudesta naimisiin ehdottomasti ja myös senkin takia kun se oikea on tullut kohdalleni ja olen aina halunnut naimisiin ja olla yhtä sitten sen minun mieheni kanssa, sen vain kuuluu mennä niin  :):-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me menemme naimisiin, jotta saamme järjestää häät ja minä saan kauniin sukunimen ;D! Okei, on meillä muitakin syitä, kuten nuo kaikki edellä luetellut järkisyyt ja rakkaus ja yhteinen lapsi. (Tosin avioliitto ja lapset eivät käsittääkseni enää nykyään vaikuta verotukseen, korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä.) Mutta nuo häät ja nimi ovat ne pohjimmaiset syyt, miksi en halua jättää menemättä naimisiin.

Olen eri mieltä tällä palstalla eri ketjuissa usein esiintyvän näkemyksen kanssa, että avioliitto olisi valtavan vakava asia.

- a) Jos hääpäivänä menee jotain pieleen, niin lohdutellaan, että tärkein kuitenkin saavutettiin ja pääsitte naimisiin. Minulle omissa häissäni tärkeintä ovat ne juhlat ja jos niissä menee jotain todella pahasti pieleen, niin varmasti harmittaa.

- B) Hääpäiväni ei tule olemaan elämäni tärkein päivä. Paljon tärkeämpiä (kuten lapsen syntymä) on jo ollut ja tulee varmasti häiden jälkeenkin. Hääpäivä on (toivottavasti) kiva ja ikimuistoinen juhlapäivä, ei sen kummempaa.

- c) Jotkut ottavat asiakseen arvostella toisten avioitumisikää ja -järkevyyttä. Milloin on liian nuori tietämään elämästä ja parisuhteesta mitään ja milloin niin vanha, että menee naimisiin kenen kanssa tahansa, joka huolii. Mitä sen on väliä, vaikka menisi väärän ihmisen kanssa naimisiin? Saahan sitä sitten erota. Mielestäni eronnut ihminen ei ole mitenkään sen huonompi kuin sellainen, joka ei ole naimisiin asti kerennyt päättyneissä suhteissaan. (Taloudellisia asioita toki kannattaa miettiä kaksikin kertaa, jos jommalla kummalla on omaisuutta.)

Minulle tärkeintä on rakkaus ja sitoutuminen parisuhteeseen ja perheeseen. Avioliitto ei siihen vaikuta. Olemme lykänneet häitä näin pitkään (9 vuotta yhteistä elämää, yksi lapsi), jotta meillä on aikaa, rahaa ja energiaa järjestää sellaiset häät kuin haluamme. (Tämän takia olen joutunut odottamaan myös kaunista tulevaa sukunimeäni.) Lapsen tullessa teimme toki muutamia vakuutusjärjestelyjä siltä varalta, että jompikumpi kuolee ennenkuin ehdimme naimisiin.

Nämä ovat siis vain minun mielipiteitäni, ymmärrän ja hyväksyn kyllä sen, että joillekin avioliitto on oikeasti pyhä asia.  :) Minulle se ei sitä ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ohhoh olipas kuutuskalla poikeava näkemys, hyvä! Luulin jo että kaikki täällä häähömppäsivuilla uskaltavat tunnustaa menevänsä "vain" järkisyistä... (siis yllättävän moni vain, hienoa sekin :))

Minulla hääidean takana on enemmänkin se, että julistan koko maailmalle että olen mieheni nainen, ja aion pysyäkin siinä. Haluan sen osoittavan vakavaa sitoutumista toiseen, hyvinä ja huonoina aikoina...

Mieheni puolesta pitää vielä lisätä, että hän kokee tärkeäksi, tärkeimmäksi elämäsä oman perheemme, ja siksi haluaa myös virallistaakin suhteemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yhtenä syynä on se että saimme lapsen ja haluamme että koko perheellä on sama nimi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille naimisiinmeno on iso, ja ehkä pyhäkin asia. Siitä alkaa konkreettisesti meidän yhteinen elämä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minulla hääidean takana on enemmänkin se, että julistan koko maailmalle että olen mieheni nainen, ja aion pysyäkin siinä. Haluan sen osoittavan vakavaa sitoutumista toiseen, hyvinä ja huonoina aikoina...

Ihan, kuin olisin tuon itse sanonut.

Meille naimisiinmeno on luonnollinen askel suhteessamme. Seuraava sitten se perheen koon kasvatus?  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tosin avioliitto ja lapset eivät käsittääkseni enää nykyään vaikuta verotukseen, korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä.

En tiedä, vaikuttaako verotukseen, mutta ainakin kuolemantapauksen sattuessa avopuoliso on lain silmissä täysin vieras ihminen, jos parilla ei ole testamenttia. Ja jos testamentti on, joutuu avopuoliso maksamaan kalleimman veroluokan mukaiset perintöverot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme taivaltaneet yhteistä polkua jo noin kuusi ja puoli vuotta ja alkaneet suunnitella perheen perustamista.. Naimisiinmeno tuntuu luontevalta alulta sille. Aiomme viettää yhteisen loppuelämän, siksi :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen vuoksi, että haluamme virallistaa oman parisuhteemme ja osoittaa toisillemme sekä samalla muillekin, että tahdomme jakaa elämämme keskenämme. Kirkkovihkiminen merkitsee ainakin minulle pyhää toimitusta, jonka haluan jakaa rakastamani miehen kanssa.

Tokihan naimisiin meno on järkevää myös juridisesti, jos kuitenkin yhdessä eletään ja tulevaisuudessa ehkä lapsiakin hankitaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siksi naimisiin, että yhdessäolo saa "sinetin" ja halu sitoutua rakkaaseen ihmiseen on suuri  :-X Ja onhan se hienoa olla aviovaimo, eikä vain avovaimo  :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioliittolupaus on mun mielestä kaunein lupaus ja kunnianosoitus, mitä voi rakkaalleen tehdä. Se on lupaus siitä, että minä olen valinnut sinut ihan kuin sinäkin minut, vaikka elämä toisi vastatuulta ja murhetta, minä pysyn vierelläsi ja tahdon rakastaa silloinkin, kun ei siltä tuntuisi.

Avoliitossakin voi näin luvata, mutta avioliitto on oikea sinetti ja lupaus, ei vain ainoastaan sanallinen.

Naimisiinmeno on luonnollinen jatke parisuhteellemme, olemme ihana pari ja haluan rakkaani olevan virallisesti minun, ja tahdon olla virallisesti hänen. Haluan, että joskus tulevaisuudessa lapsemme syntyisivät rakastavien aviopuolisoiden toivotuiksi lapsiksi, ja haluan että kenenkään ei tarvitse kyseenalaistaa toistemme statusta elämässä (esim. nuo juridiset asiat).

Haluan olla oikeasti rakkaani oma!  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mennään naimisiin paitsi noiden juridisten asioiden takia, myös siksi, että mä saisin saman nimen mikä meidän koko muulla porukalla on.

Hääpäivänä me ollaan oltu yhdessä yli 8 vuotta. Ollaan eletty jo se kriisivuosi, saatu kaksi lasta, koettu läheisen vakava sairastuminen, monet hautajaiset on käyty yhdessä läpi yms. Eiköhän me olla yhdessä hamaan tappiin asti, kun vieläkin lempi leiskuu ja yhdessä on mukavaa. :-X

Onpas muuten kamalasti tapahtunut ihan muutamassa vuodessa. Melkoista menoa on meidän olo ja elo ollut. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now