Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 posts in this topic

Meillä oli totiset muttei negatiiviset ilmeet, varmaan keskityttiin niin kovin muistamaan kaikki osat että osataan liikkua kirkossa oikein (vaikka pappi toki joka välissä ohjasikin)... Ja toisaalta koetettiin varmaan välttyä superliikutukselta kesken kaiken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisin välillä vähän vakavamielisempikin olla, mutta kuva on todistamassa että muistin myös hymyillä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kovasti. Jännitystä auttoi morsiustyttöjen tsemppaaminen ennen aloitusta (5 ja 7-vuotiaat, eivätkä tunteneet toisiaan) ja ne olivat niin suloisia kävelleessään meidän edellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

hymyilin kuin naantalin aurinko, vaikka parissa kuvassa kirkon käytävältä näkyy että jännitän niin paljon ettei se juuri hymyltä vaikuttanut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin, itkin ihan kunnolla ja lopulta sain sen hymynkin esiin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihme kyllä hymyilin. Pelkäsin nimittäin, että koko kirkko olisi pelkkää itkua, mutta kuvat todistavat, että hymyilty on :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua nauratti! Me mentiin naimisiin siviilivihkimisellä ja yritettiin kävellä sulhasen kanssa yhdessä kohti vihkijää.. YRITETTIIN koska käytävä oli niin kapea, ettei mahduttu kävelemään vierekkäin. Sulhanen taas herkisteli. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin. Uskallauduin jopa katselemaan vieraita kävellessäni - siskon kyyneleet nähdessäni piti kyllä nieleskellä hieman omiani, mutta muuten hymyilin koko vihkimisen ajan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja paljon  :lol: Alttarille tallusteleminen ei vieraiden onnenkyynelistä huolimatta alkanut itkettämään, koska olin yksinkertaisesti vain niin iloinen siitä, että mieheni kulki siinä rinnallani. Ja muistin myös vilkuilla välillä vieraisiin päin, toivottavasti silloinkin hymyillen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tais jännittää niin paljon viel siin vaiheessa, et en edes muista hymyilinko vai olinko vakavana, haha :D Mut veikkaisin et hymyilin!! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kuin haljennut nauris, niin kirkossa kuin koko päivän muutenkin :) Sulhanen ja minua saattamassa oleva isäni sen sijaan pidättelivät kyyneleitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varsinaisena vihkimispäivänä jännitti niin, että alkuun ei hymy irronnut.

Seuraavana päivänä siunauksessa oli jo paljon rennompi oli ja leveä hymy. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi että, mäkin niin toivon, että pystyisin hymyilemään, mutta luulen, että en itkulta/jännitykseltä siihen pysty :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin. Molemmat hymyiltiin :)

 

Liikuttumista ei ennakko-odotuksista huolimatta tapahtunut kuin kerran, sekin hyvin huomaamattomasti :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritin kovasti hymyillä, mutta jännitti niin tajuttoman paljon, että oli pakko välillä vilkuilla lattiaa kohti kun tuntui, että koko naama nyki miten sattuu :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin :girl_smile:  Jännitys ja kaikki stressi katosivat sillä hetkellä, kun kanttori aloitti häämarssin soittamisen ja ovet aukesivat. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki meni, ja miten selvisin seremoniasta kuivin silmin :girl_in_love:

 

Edellinen ilta ja hääpäivän aamu olin niin jännittynyt, että kaverit luulivat minun ottaneen jotain rauhoittavia ennen seremoniaa, kun näytin niin rauhalliselta :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin välillä :D Ja välillä vakavampi ilme... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin hymyilin välillä alttarille käveltäessä vaikka nykikin ihmeellisesti minullakin. Poistuessa oli paljon helpompaa, hymyilin kuin aurinko. :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin, mutta katsoessani rakkaisiin vieraisiin penkkiriveillä meinasi tulla itku, jolloin piti yrittää pitää itsensä kasassa. Olin vähän yllättynyt tästä, koska yleensä en itke kovin helposti, mutta kyllä ne omat häät saivat kuitenkin liikuttumaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin! Käytävän loppupäässä ennen alttaria tosin nousi kyllä kyyneleet silmiin ja meinasi itku päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ..... Ja tärisin :) jännitti tosi paljon... Mutta aivan mahtavalla tavalla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin, ja helppoa oli hymyillä <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja samalla pidattelin onnen kyyneleita, joten saattaa olla, etta naamani naytti valilla hieman omituiselta- taisi siis tosiaan olla ihan hyva veto, etta huntu oli kasvojen edessa saaton ajan :girl_haha: Oli niin koskettavaa ja onnellista nahda kaikki ne ihmiset yhdessa samaan aikaan, vain meidan kahden takia. Ja tietysti sulhon ilme, kun han naki minut ensi kertaa haapuvussani  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin heti siitä hetkestä lähtien, kun astuin kirkkoon sisään ja hymyily ei loppunut koko päivänä! :girl_smile:

 

Olin aikaisemmin satavarma, että itkisin. Häämarssimusiikki saa mut aina itkemään, ja vielä kuukautta ennen häitä pelkän vihkikirkkomme näkeminen sai tipan linssiin.

 

Vissiin olin kuitenkin niin kierroksilla ja jännittynyt, että ei itkettänyt YHTÄÄN. Olin myös helpottunut, että vihkiminen todellakin alkaa nyt, joten en ollut yhtään herkässä tilassa. Pystyin laulamaan virrenkin kirkossa ilman mitään ongelmia. :gpari:

Edited by Marula

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now