Sign in to follow this  
Followers 0
Ei

Kaduttaako miehen nimen ottaminen?

130 posts in this topic

Ei todellakaan kaduta.

Noh, kaksoisnimi olisi tietty voinut olla kiva, mutta luovuin ajatuksesta jo kauan ennen vihkimistä, kun haluttiin molemmilla olevan häiden jälkeen sama sukunimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta sitten niin yhtään. Oon nii ylpee uudesta sukunimestäni että taidan ruveta vastaamaan kännykkäänki koko nimellä, ihan sama kuka soittaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Vanha nimeni oli hyvin yleinen suomessa. Tähän mennessä en tiedä toista samannimistä  

Vaikeuksia tottua kyllä on, koska asiat etenee nimenvaihdon paperisodan suhteen kovin hitaasti. Nyt 3 kk naimisissa - virallisesti olen ollut uudella nimellä vasta viikon! Mitään virallista henkkaria uudella nimellä ei ole vieläkään ja siksi joudun käyttämään vanhaa. Eiköhän se kuitenkin tästä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan kaduta, minulle se oli ihan päivän selvä asia, kunnia saada miehen sukunimi omakseni myös.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyviä nimiä oli molemmat,mutta jatkoin perinteisestiin vaihtamalla omani vaikka hiukan ikävöinkin vieläkin entistäni totutellen uuteen nimeen ja elämään. erijuttu jos olisi todellakin erikoinen miehellä nimi en olisi muuttanut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta ainakaan vielä! En vaan tajua vielä uutta nimeäni. Kun joku puhuu/puhuttelee uudella nimellä niin ensimmäisenä käy mielessä, et kelle toi nyt selittää. Viidessä vuodessa ilmeisesti hämäläistyy sen verran, että piuhojen pituuskin on kasvanut!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan kaduta! Lähinnä olen iloinen, että pääsin vanhasta sukunimestäni eroon

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta yhtään. Olen onnellinen kun pääsin vanhasta nimestä eroon ja sain lyhemmän tilalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

välillä kaduttaa, mutta tiedän, että kaduttaisi myös silloin, jos en olisi vaihtanut.

Se oli vaan pieni pettymys, että luulin nimenvaihdoksenkin jälkeen olevani ainoa laatuaan Suomessa (olin siiis jo omalla sukunimelläni ainoa), selvisi minulle viikkoa ennen häitä, että miehen serkun tytär oli kastettu vast'ikään minun ristimänimelleni, joten nyt meitä on Suomessa kaksi samannimistä ja vielä samassa suvussa. Onneksi kuitenkin eri sukupolvessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

*

Edited by Cassandra

Share this post


Link to post
Share on other sites
Se oli vaan pieni pettymys, että luulin nimenvaihdoksenkin jälkeen olevani ainoa laatuaan Suomessa (olin siiis jo omalla sukunimelläni ainoa), selvisi minulle viikkoa ennen häitä, että miehen serkun tytär oli kastettu vast'ikään minun ristimänimelleni, joten nyt meitä on Suomessa kaksi samannimistä ja vielä samassa suvussa. Onneksi kuitenkin eri sukupolvessa.

MÄ en ole edes vielä naimisissa mutta tuli tuosta Lian tekstistä mieleen että mullakin on harvinainen sukunimi sillä lailla että siihen sukuun kuuluvat ovat kaikki sukulaisia. Siis on vain tämä meidän suku tämän nimisiä. Niin pointti oli se että mulla on myös serkku joka on mun täyskaima. Mua vanhempi ja en ole kyllä edes koskaan tavannut. Nauratti teininä kun eräs jätkä oli hakenut numeropalvelusta mun numeroa ja vastaukseksi saanut että mun (muka) asuinpaikkakunta oli Turku!! Ja me ei kyllä kumpikaan oltu sieltä suunnalta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohti laittaa että ollaan kyllä miehen kanssa jo tästä keskusteltu ja mies ei aio ottaa mun sukunimeä mutta mäkään en tahtoisi luopua omastani. Mutta tahtoisin kyllä saman sukunimen koko perheelle. Lapsikin tuli kastettua miehen sukunimellä joten pakko kait se on luopua omasta nimestä! Nyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyh  :'(

Muok. kirjoitusvirheitä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta vielä, mutta eipä häistäkään vielä kovin kauan ole.  ;D Uusi nimi tuntuu vielä oudolta, mutta tosi kauniilta. Muutamaan kassakuittiin tulin jo tuhertaneeksi vanhan nimikirjoituksen, joten uutta pitäisi kai harjoitella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tietenkään. kyllä itse olen sitä mieltä (perinteitä kunnioittaen)että avioparilla sama sukunimi  ja etenkin miehen! Ei käynyt mielessäkään muu vaihtoehto

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies otti minun nimeni ja on kuulemma siihen enemmänkin kuin tyytyväinen  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Kumpikin on aika harvinaisia nimiä. Uusi nimi on kauniimpi ja sointuvampi.

Edited by elope

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus kaduttaa, uusi nimi ei oikein tunnu omalta, Toisaalta vanha nimikään ei tunnu enää omalta.. Kuten monella muullakin, identiteettikriisiä pukkaa. Jotenkin mulla liittyy muutamia negatiivisia ajatuksia ja muiden ihmisten kertomuksia miehen sukulaisiin joten välillä ahdistaa olla saman niminen. Mutta toisaalta haluan olla samaa perhettä nimenkin perusteella mieheni kanssa. Häistä on nyt kohta kuukausi ja vielä oudoksuttaa esitellä itsensä tällä uudella nimellä. Vaikka kai siihenkin tottuu.. toivottavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi ajattelin, että saattaa alkaa kaduttamaan, mutta ei ole harmittanut laisinkaan. Kauniimpi, joskin monin verroin yleisempi kuin tyttönimeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta yhtään, olen ihan tyytyväinen päätökseeni ottaa mieheni nimi. On myös mukavaa että nyt koko perheellä on sama nimi. Jossain vaiheessa saattaa kyllä harmittaa se että nykyinen nimeni on melko tavallinen ja yleinen, kun taas tyttönimeni oli huomattavasti harvinaisempi. No onneksi tätä nimeä ei sentään tarvitse olla tavaamassa joka tilanteessa...  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, mutta eipä nimenvaihdos mitään suurta innostustakaan aiheuttanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noup. Uusi nimi tuntuu jo näin melkein kolmen kuukauden avioliiton jälkeen omalta ja on oikein mieluisa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaduttaa mutten viitsi vaihtaa...

No ei se nyt ihan niinkään mee, vaikka kaduttaa, tai oikeastaan HARMITTAA ku pitiki vaihtaa, mutta en nyt ole kuitenkaan ajatellut vaihtavani vanhaa takaisin.

Ei muuten, mutta tyttönimeni oli hyvin harvinainen ja erikoinen ja kaunis. Mieheni sukunimi on myös harvinainen, mutta vähemmän kaunis. Ja kuulostaa hyvin tavalliselta... En ole vieläkään tottunut siihen kunnolla!! ja joskus jopa kadehdin veljieni vaimoja, kun ne saa/sai mun sukunimeni!!  

(Mietimme sukunimiasiaa pitkään, jopa mieheni olisi ollut valmis ottamaan minun sukunimeni (halusimme yhteisen), mutta emme osanneet millään päättää!! varsinkin minä mietin asiaa hyvin pitkään. Lopulta päätimme arpoa kumpi nyt laitetaan. En sitten ajatellut seurauksia niiiin tarkkaan kuitenkaan, koska nyt harmittaa)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin 4 päivän rouva kokemuksella ei ole vielä kerennyt harmittamaan mutta

totuttelu on ollut vaikeaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0