Jump to content
Naimisiin.info

Ikimuistoisin hetki häistänne?


Guest Hääintoa puhkuen...

Recommended Posts

Kyllä se kirkon käytävää pitkin kävely isän käsipuolessa oli ikimuistettavaa sekä se jäi erityisesti mieleen kun katsoin anoppiani ja hänellä oli kyyneleet silmissä. Se herkisti todella.

Ja se yllätti että sain pidettyä puheen hääjuhlassa ja se meni vielä omasta mielestäni todella hyvin  :D Osa puheesta sai vieraat nauramaan ja osa kyyneliin. Tämä oli vielä ylläri ohjelmanumero eikä kukaan muu kuin seremoniamestari tiennyt siitä etukäteen. Vitsit kun oon tyytyväinen että uskalsin pitää sen puheen! Kyllä kannatti!

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 174
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Kirkko-osuus kokonaisuudessaan, ja sieltä vielä erityisesti se, kun marssi alkoi pauhaamaan ja lähdin tallustamaan isän kanssa sulhoani kohti  :-X

Lisäksi sormusvalat on jääneet mieleen  :-X Juhlasta tulee ekana mieleen niiiiiin hyvä ruoka ja kun sitä oli niiiiiin paljon  ;D  ;D  ;D

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

miehen teekkaribändin laulu morsiamelle, puheet ja morsiamen ryöstö, jolloin mies "joutui" laulamaan zen cafen todella kauniin   :D..ne oli ehkä ihanimpia juttuja, mutta kokonaisuudessaan kaikki jäi kyllä hyvin mieleen. Myös ne pienet kommelluksetkin ihan hauskoina juttuina  :-X

Link to comment
Share on other sites

Guest flower07

Voi, koko päivä oli niin ikimuistoinen, että vaikea alkaa eritellä yksittäisiä tapahtumia. Mutta vihkiminen, mahtava meno tanssipaviljongissa sekä veljeni, isäni ja ystävieni musiikkiesitykset jäivät ehkä koskettavimpina mieleen.

Link to comment
Share on other sites

Ikimuistoisia hetkiä koko päivä täynnä  :-X!

Ihan alkaen siitä, että meinattiin kaasojen kanssa myöhästyä kirkosta... kaasuteltiin teitä hurrrjasti ylinopeutta ja saavuttiin kirkon pihalle kahta (!) minuuttia ennen alkamisajankohtaa. Huh.

Kirkkoon meno oli muutenkin liikuttava hetki, Prinsessa Ruusunen soi taustalla ja kaikki läheiset kyynelissä, isä mukaanlukien jota todella harvojn näkee liikuttuneena. Tokihan se sulhon näkeminen niin komiana oli myöskin hieno hetki.

Hääauto. Perheeni oli koristellut pikkuveljen keltaisen kuplan niin kauniisti, että kyynel meinasi siinäkin tulla. En ollut yhtään osannut odottaa mitään koristeluita, sillä niistä ei ollut puhetta.

Isän puhe. Liikuttava sekin.

Letkajenkka johon osallistuivat aivan kaikki, isovanhemmista lähtien aivan pienimpiin :).

Lahjoista pikkusisarusten tekemä kirjanen vaiheistamme lapsuudesta nykyhetkeen ja kaasojen tekemä diashow minun ja sulhon vaiheista lapsuudesta nykyhetkeen. Aivan ihania molemmat ja niihin oli nähty todella paljon vaivaa.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

Mua ei jännittänyt ennen häitä tai sinä päivänä lainkaan. Sanoin vaan kaikille, että sit kun kurvataan hääautolla siihen juhlapaikan pihaan ja siellä ne kaikki odottaa meitä ja mun pitäis nousta autosta ylös, mua tulee jännittämään ihan törkeesti. Ja niin jännittikin! Lähestyessämme juhlapaikkaa mä vaikersin, et apua ja sulho heitti autoa ajavalle bestmanille, et "kaasu pohjaan, ettei toi ehdi muuttaa mieltään!"  ;D

Kaikista mieleenpainuvin oli, kun käveltiin vihkimispaikalle, sää oli täydellinen ja vieraat kaikki hymyili. Asetuttiin hääkaaen eteen, käännyttiin toisiamme kohti ja otettiin molemmista käsistä kiiinni. Kuunneltiin vihkitoimitusta, vastattiin kyllä, vaihdetttiin sormukset ja loppusuudelma. Sitä hetkeä mietin paljon vieläkin  :-X

Link to comment
Share on other sites

Niin ja lisätäkseni, mulle tärkeä hetki oli, kun mies sanoi heti vihkimisen jälkeen mulle, että joutui tosi paljon pidättelemään itkua. Mun mies on itkenyt ehkä muutaman kerran elämässään ja se kosketti mua, että tämä oli jo niin liikuttava ja merkittävä hetki miehelleni, että itku meinasi tulla.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Vihkiminen, itkettävän liikuttavat puheet, ihanan aurinkoinen syyssää ja hyväntuuliset vieraat... Aivan erityinen oli myös se hetki kun lähdettiin yöllä jatkoilta hotelliin. Halattiin kaikki sukulaiset ja kaverit joita oli paikalla vielä melkoinen määrä. Kun oli nähty paljon vaivaa juhlatunnelman eteen tuntui hyvältä lähteä kun tiesi, että siellä oli käynnissä hyvät bileet, vieraat tuli loistavasti toimeen keskenään, juttelivat vapautuneesti ja osasivat pitää hauskaa. Kun koko päivän oli ollut huomion keskipisteenä oli ihanaa jättää kaikki ja istahtaa taksin takapenkille ja ottaa omaa miestä kädestä ja mennä jatkamaan iltaa ihan kahdestaan...

Link to comment
Share on other sites

Vaikea eritella ikimuistoisinta hetkea haissamme, koko paiva oli aivan uskomattoman ihana ja taynna yllatyksia.

Mutta ikimuistoista oli ehka alttarille kavely veljieni saattelemana, kavereiden ja sukulaisten yllatyslaulu meille haajuhlassa seka morsiammen ryosto tehtavat miehelleni.

Mutta kaikkein eniten kyynelkanavat aukeavat hetkelle jolloin meidat julistettiin aviopuolisoksi ja kun saavuin alttarille ja huomasin etta papilla oli kyynel silmassa. (todella liikuttava tilanne)

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Kirkossa, kun marssi alkoi soimaan ja ovet avattiin. Seisottiin jännittyneinä käsi kädessä ja puristin ihan hulluna miehen kättä.

Juhlassa tanssi isän kanssa ihan loppuillasta, kun se vihdoin ja viimein uskaltautui. Meillä ei häävalssin jälkeen tanssittu perinteistä tanssia isien ja appivanhempien kanssa, koska isäni ei osaa tanssia. Se ei ole omien häidensä jälkeen tanssinut kertaakaan (kymmeniä vuosia sitten). Olin tosi liikuttunut.

Link to comment
Share on other sites

Kaikki oli yhtä isoa ikimuistoista hetkeä, mutta jos yksi pitää nostaa ylitse muiden, niin vieläkin menee iho kananlihalle, kun muistelen sitä tunnetta, jonka vallassa olin, kun kävelin sulhasen käsipuolessa käytävää pitkin vihille ja näin kaikkien rakkaiden ja läheisten hymyilevät kasvot kääntyneenä itseäni kohden... Videolta näkee, etten ole itsekään koko elämässäni näyttänyt niin onnelliselta kuin juuri sillä hetkellä!

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Näitä on niin paljon, mutta joitakin mainitakseni:

Ystävämme soitto- ja lauluesitys vihkimisen yhteydessä.

Suudelma vihittäessä vei polvet veteliksi.

Se, että hääväki alkoi spontaanisti taputtaa, kun meidät oli vihitty ja olimme kääntyneet heihin päin ennen poistumistamme juhlasalista.

Äitini, isäni ja kaasoni ihanat puheet.

Häävalssi. Leijuin :) .

Vika hidas miehen kanssa ennen hääyönviettoon lähtemistä.

Link to comment
Share on other sites

Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen päivä, mutta ehkä mieleenpainuvinta oli dementiasta kärsivän tätini tapaaminen kättelyjonossa. Kaikki olivat varoitelleet etukäteen, että hän ei ehkä muista. Mä olin ihan että jos ei muista niin ei muista, minkäs taudille teet. Täti muisti! Ja vielä melko nopeasti, lyhyen katselun jälkeen, ja muisti vielä mitä oli luvannut minulle 10 v aiemmin. Olin niin liikuttunut. Myöhemmin hääjuhlassa hän ei enää tosin oikein muistanut, missä oli.

Link to comment
Share on other sites

Ikimuistoisin hetki häissä oli ehdottomasti se, kun miehen kanssa tahdottiin toisemme alttarilla puristaen tiukasti toisiamme kädestä. Toinen hyvin ikimuistettava hetki häissä oli isäni puhe, joka oli hyvin liikuttava ja meitä kuvaava. Isäni ei ole mikään puhuja tyyppi, mutta hoiti homman hienosti..

Tietenkin häävalssi, hääkakun leikkaus sekä viimeinen hidas oli upeita hetkiä, mutta nuo kaksi on jotain unohtumattomia.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Kun astuin kirkon käytävälle isäni käsipuolessa, oli tunnekuohu aivan suunnaton. Itkimme molemmat, ja samalla minä nauroin onnesta. Oli uskomatonta nähdä kaikki rakkaat ihmiset kirkon penkkiriveillä, ja ennen kaikkea, oma sulhanen uskomattoman komeana käytävän toisessa päässä.

Oikeastaan koko vihkitoimitus kirkossa oli aivan uskomaton.

Lisäksi suurimpia tunteita herättää muisto siitä, kun lauloin miehelleni hääjuhlan alussa. Näin mieheni yllättyneen ja onnellisen ilmeen, ja häävieraiden itkuiset silmät :)

Myös onnittelujen yhteydessä esitetty pyyntö ystävämme lapsen kummeiksi oli ihana juttu.

Oikeastaan koko hääpäivä oli vain ikimuistoisista hetkistä ja kohokohdista seuraaviin siirtymistä, mutta tuossa muutamia jotka ovat päälimmäisenä mielessä.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

On tosi vaikea mainita vain yhtä asiaa, sillä päivä oli täynnä unohtumattomia hetkiä:

-Kun näimme sulhasen kanssa ensimmäisen kerran juhlapaikalla. En osaa kuvailla, se oli herkkä hetki.

-Muistan miten liikkunut olin, kun kuuntelimme vihkijän puhetta ja kuoron laulua. Puristimme Sulhon kanssa toisiamme lujasti kädestä koko vihkimisen ajan.

- kaiken kaikkiaan se tunne mikä koko juhlan ajan oli. Vieraat viihtyivät, kehuivat ruokaa ja selvästi olivat onnellisia meidän puolesta. Sellainen suuri rakkauden tunne oli koko päivän meidän ympärillä.

- Isäni puhe. Isä kirjoittaa työkseen, joten puhe oli TODELLA hyvä. Ja koskettava, siinä kohtaa tuli mullekin sitten ne kyyneleet silmiin.

- Morsiamen ryöstö tuli täysin puun takaa (kirjaimellisesti :girl_haha: ), sillä en odottanut sitä tapahtuvan ollenkaan. Toteutus oli todella onnistunut ja lahjuksiksi vieraiden kirjoittamat runot olivat mielettömiä!

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...