pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

575 posts in this topic

Meille ei tule avioehtoa. Ollaan oltu yhdessä yli 12 vuotta, opiskelija elämän alkuajoista asti. Totesimme ammoin, että kun kaksi köyhää iskee rahansa ja olemattoman omaisuutensa (miehellä oli 20 vuotta vanha auto :grin: ) yhteen, niin laskut tulevat helpommin maksetuiksi.

Kaikki, mitä meillä nyt on, on yhdessä hankittu. Meillä ovat yhteisiä niin omaisuus kuin velatkin. Miksi tätä muuttaisi mikään, ei edes papin aamen. Toisaalta ajattelen asiaa myös niin, että molempien asema on näin turvattu. Jos toinen meistä joskus saisi tästä yhteiselosta tarpeekseen ja jompikumpi yrittäisi käydä hankalaksi, niin asiat menisivät lain mukaan, niin kuin kuuluu, puoliksi. Helppoa se ei olisi, mutta koska se ero sitten on helppo, ei mikään ehto siihen auttaisi.

Kysyin tässä taannoin avokiltani, että haluaako hän suojata perintönsä. Avioliiton solmimisen jälkeenhän minusta tulee hänen vanhempiensa perillinen hänen kanssaan. Avokki katsoi hieman hämmentyneenä ja ihmetteli, että mitä se tuleva rouva taas höpisee. Sanoi pohtivansa asiaa hetkisen aikaa. Asiasta keskusteltiin ja sitten avokki totesi tyynen rauhallisesti, ettei halua suojata. Totesi vain hyvin tyhjentävästi, ettei hänen tai minun vanhempien omaisuus ole meidän. Jos jotain joskus perii, niin se on vain plussaa, ei sen varaan kannata mitään suunitella ja jos jomman kumman vanhemmat eivät halua perintöään meille molemmille jättää, niin tehköön sitten lapsen puolison pois sulkevan testamentin.

Kyllä asiat menevät lain mukaan, vaikka teillä olisi avioehtokin.

Sinusta ei tule miehesi vanhempien perillistä. Toki sinulla ilman avioehtoa on avio-oikeus miehesi perimään omaisuuteen (ja päinvastoin), mutta se on eri asia kuin omistusoikeus.

Teidän kummankin vanhemmilla on mahdollisuus tehdä testamentti ja määrätä siinä, että lasten mahdollisilla puolisoilla ei ole avio-oikeutta heiltä perittyyn omaisuuteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

--

Edited by NeNNi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään avioehtoon painostamista appivanhempien puolelta. Mies siis perimässä kotitilansa, jonka työtä jatkaa.

Joskus ollaan miehen kanssa asiaa sivuttu ja miehen kanta oli, että hän ei avioehtoa halua. On kuulemma sit ennen häitä jo se asenne, että erohan tässä joskus tulee. Kun nyt vaan ei tulis asian tiimoilta mitään suurempaa showta, appivanhemmat kyllä osaa olla tosi veemäisiä jos asiat ei mene niinkuin he haluaa.. :girl_sad:

Muilla kokemusta/ muita samassa tilanteessa olevia?

Ei miehesi vanhempien tavitse painostaa teitä avioehdon tekemiseen, sillä he voivat sulkea sinut testamentissa perinnön ulkopuolelle joka tapauksessa. Luultavasti ovat näin tehneetkin, jos kerran asia on heille kovin tärkeä. Tällöin sinulla ei ole oikeutta heiltä perittyyn omaisuuteen tai osaan siitä, miten testamentti nyt sitten onkaan muotoitu.

Anopillani on suurehko omaisuus, jonka mieheni ja hänen veljensä joskus (toivottavasti eivät kuitenkaan vielä vuosikymmeniin!) perivät. Voin olla varma, että miniät on testamentissaa suljettu tiiviisti sen ulkopuolelle. :D Ja se on täysin ok, kukin tehköön omaisuudelleen mitä haluaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ihan ymmärrä että miten miniät voi täysin sulkea testamentin ulkopuolelle? Jos rahat menevät miehelle niin kuka siinä muka pystyy estämään näiden varojen käyttöä myös rouvan hyväksi? Ehkä en ole ihan perillä asiasta mutta mielestäni käytännössä on vaikea mitään rahojen käyttöä rajoittaa. Tiloihin, maihin ja metsiin yms. on sitten tietenkin helpompi estää omistusoikeus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Varmaan tarkoitettiin että avioeron sattuessa miniällä ei ole oikeutta perinnöksi saatuun omaisuuteen. Eli jos nuoripari eroaa sen jälkeen kun toinen esim. sulhasen vanhemmista kuolee ja pari on perinnöksi saanut palan metsää, se jää osituksessa miehelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aa niinpäjoo! Ajattelinkin että avioliiton aikana voi olla vähän vaikeata käytännössä pitää miniä tai vävy täysin erossa perinnöstä. Ihan järkevää kyllä vanhemmilta estää avio-oikeus puolisolta niin ei jää sitten ainakaan epäselväksi minkä takia naimisissa ollaan ja lapsenlapsiltahan sitä ei tarvi estää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ihan ymmärrä että miten miniät voi täysin sulkea testamentin ulkopuolelle? Jos rahat menevät miehelle niin kuka siinä muka pystyy estämään näiden varojen käyttöä myös rouvan hyväksi? Ehkä en ole ihan perillä asiasta mutta mielestäni käytännössä on vaikea mitään rahojen käyttöä rajoittaa. Tiloihin, maihin ja metsiin yms. on sitten tietenkin helpompi estää omistusoikeus.

Tarkoitin juuri nimenomaan maatilaa ja siihen kuuluvaa arvokasta omaisuutta, kuten erilaisia koneita, joista NeNNi kysyi.

Siitä en ole varma, kuinka ns, käteisen rahan kanssa meneteltäisiin. Jos mies perisi rahaa ja ostaisi niillä rahoilla esim. sijoitusasunnon, olisi myös tämä asunto testamentin nojalla käsittääkseni suojattu miniältä. Huom. En ole 100-prosenttisen varma tästä, joku asiantuntija korjatkoon, jos olen väärässä. Mutta voisihan mies yhtä hyvin käyttää nuo rahat perheen ruokaan, vaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja muistuttaisin minäkin, että avioehto on siitä kätevä, että sen voi laatia siten, että avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi määritellään vain puolisoiden perinnöksi tai lahjaksi saama omaisuus sekä niiden sijaan tullut omaisuus, tai esimerkiksi puolisoilla ennen avioliittoa ollut omaisuus. Vaihtoehtoja siis rutkasti löytyy. Itse olemme tyhjätaskuja  ;D avioliittoon mentäessä ja tulot molemmilla on suurinpiirtein samaa luokkaa, eli kaiken mitä olemme hankkineet, olemme jo useamman vuoden ajan maksaneet puoliksi ja näin tulee käymään avioliitossakin. Tämän vuoksi päädyimme sellaiseen avioehtoon, jolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajataan nimenomaan vain perinnöksi ja lahjaksi saatu omaisuus, sekä näiden sijaan tullut omaisuus. Jos avioero tapahtuu  :'( niin perintöjä olisi siinä tapauksessa ikävää jaella......

Meillä sama! Lisäksi; jos kuolemme lapsettomina, toivoo kumpikikin oman vanhempien perintönsä jäävän sisaruksille ja niiden lapsille! Mutta yhdessä/itse hankittu omaisuus menköön tasan erossa, kun tätä konkurssia on kerran yhdessä rahoitettu. Ja tietysti kuoleman jälkeen haluamme periä toisemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole avioehtoa, eikä tuu. Kumpikaan ei omista mitään, mitä tulisi suojata, kaikki omaisuus (ja velat, visa-laskua myöten :grin: ) on molempien nimissä, eikä kumpikaan tule rikastumaan perimällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tulee olemaan avioehto. Sillä suojataan miehen aikaisemmin hankittu omaisuus erotilanteessa. Itse halusin näin, koska jos sattuu ero tulemaan, niin ei tarvitse selkeistä asioista vääntää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei tehty avioehtoa, koska yhteenmennessä kummallakaan ei ollut kuin tyhjät taskut ja kaikki mitä nyt on, on enemmän tai vähemmän yhdessä saavutettu ja halutaan yhteisenä pitää. Mutta nyt olen alkanut miettimään kuitenkin osittaisen avioehdon tekemistä, kun olen saamassa pienen perinnön. En haluaisi, että tuo perintö missään tapauksessa menee miehen sukuun. Avioerosta en ole sikäli huolissani, koska en usko miehen luonteen voivan muuttua niin paljon, etteikö siinäkin tilanteessa pystyttäisi neuvottelemaan asioista, mutta kuolemantapauksissa se neuvottelu on aika mahdotonta. Eli haluaisin avioehdolla määritellä tietyn omaisuuden (perintönä tulleen) avio-oikeuden ulkopuolelle. Sama oikeus tulisi sitten tietenkin myös miehelle, jos hän niin haluaa, eli mulla ei olisi oikeutta mihinkään, mitä hän tulee perimään.

Edit. Ollaan siis oltu naimisissa jo monta vuotta, mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä laatia avioehtoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me meinattiin kanssa ettei tehdä avioehtoa. Molemmilla on ainakin tällä hetkellä suurin piirtein yhtä paljon omaisuutta enkä usko tulevien vuosien palkkaerojen olevan kovinkaan suuria. Hyvä muuten tietää tuo ettei tasinkoa ole pakko ottaa. Esim. jos miehelläni olisi eron sattuessa enemmän omaisuutta, tuskin haluaisin päästä siitä osalliseksi. Mitä vähemmän sen parempi. Tietty suuret hankinnat laitetaan molempien nimiin.

Ainoa mikä minua nyt mietityttää on se, miten kuoleman sattuessa toimitaan. Minulla on vain yksi vanhempi elossa ja yksi sisar, joten voinko testamentata omaisuuteni vain puolisolleni ja sisarelleni puoliksi? Entä puoliso, jolla on koko lähisuku elossa kaikkia isovanhempia myöten? Miten tällainen keskinäinen testamentti kannattaisi tehdä? Lähinnä ajattelen varsinkin lesken asumisturvaa yhteisessä asunnossa. Lapsia tuskin koskaan tulee joten rintaperillisiä ei ole. Voiko tuollaisen keskinäisen testamentin kirjoittaa ihan vain kahdestaan, mutta missä se saa lainvoiman? Eikö siihen tarvita kahden todistajan allekirjoitukset, mitenköhän tämä menisi järkevimmin?

Edited by Premnas

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillekin tulee avioehto, jossa kummankin omaisuus pysyy itsellä. Koskien siis sekä avioeroa että kuolemantapauksen jälkeistä perimispuolta. Molemmilla on lapsia, me kumpikin haluamme jättää omat omaisuutemme omille lapsillemme.

Palkat meillä on suurinpiirtein samanlaiset miehen kanssa. Molemmilla on myös maata, mutta hänellä on reippaasti velkaa, minulla taas alkaa lainat olla ihan loppusuoralla. Eli joutuisin mahdollisen eron tullessa maksamaan miehelle tasinkoa.

Hän on juuri ottanut pankista lisää lainaa saadakseen maksettua exänsä ulos pesästä ja tämä asia on ollut hänellä vaikuttimena, kun olemme avioehdosta puhuneet. Hän ei halua minun joutuvan tuollaiseen liemeen.

Lainasin tässä omaan tekstiäni. Eli teimme avioehdon oikeusavustajan luona ennen naimisiin menoa. Vaikka emme koskaan eroaisi, on kuitenkin reilumpaa meidän jälkeemme jääville, että asiat on sovittu valmiiksi ja kummankin lapset perivät vain omaa vanhempaansa, eivätkä joudu keskelle riitaista pesää ja vierasta omaisuutta. Oikeusavustajan tekemä avioehto maksoi vajaan 200 euroa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me meinattiin kanssa ettei tehdä avioehtoa. Molemmilla on ainakin tällä hetkellä suurin piirtein yhtä paljon omaisuutta enkä usko tulevien vuosien palkkaerojen olevan kovinkaan suuria. Hyvä muuten tietää tuo ettei tasinkoa ole pakko ottaa. Esim. jos miehelläni olisi eron sattuessa enemmän omaisuutta, tuskin haluaisin päästä siitä osalliseksi. Mitä vähemmän sen parempi. Tietty suuret hankinnat laitetaan molempien nimiin.

Ainoa mikä minua nyt mietityttää on se, miten kuoleman sattuessa toimitaan. Minulla on vain yksi vanhempi elossa ja yksi sisar, joten voinko testamentata omaisuuteni vain puolisolleni ja sisarelleni puoliksi? Entä puoliso, jolla on koko lähisuku elossa kaikkia isovanhempia myöten? Miten tällainen keskinäinen testamentti kannattaisi tehdä? Lähinnä ajattelen varsinkin lesken asumisturvaa yhteisessä asunnossa. Lapsia tuskin koskaan tulee joten rintaperillisiä ei ole. Voiko tuollaisen keskinäisen testamentin kirjoittaa ihan vain kahdestaan, mutta missä se saa lainvoiman? Eikö siihen tarvita kahden todistajan allekirjoitukset, mitenköhän tämä menisi järkevimmin?

Hei!

Satuin lukemaan viestisi. Voit testamentata omaisuutesi kenelle haluat. Normaalisti omaisuus menee naimisissa olevilla nimenomaan puolisolle. Jos on rintaperillisiä (lapsia), heille kuuluu ns. lakiosa. Jos on testamentti, omaisuutta voidaan jakaa sen pohjalta eri tavoin. Kysyit vielä lesken asumissuojasta niin sehän on aina, vaikka leski ei perisikään puolisoaan.

Keskinäinen testamentti on helppo ja yksinkertainen tapa turvata omaisuudenjako kuoleman varalta. Suosittelen tätä erityisesti avopuolisoille ja miksei kaikille puolisoille, jotka haluavat puolison saavan osan omaisuudesta, jos on lapsia. Te voitte itse tehdä sen ja allekirjoittaa. Siihen tarvitaan lisäksi kaksi esteetöntä todistajaa. Se saa heti lainvoiman.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En usko, että me teemme avioehtoa. Ei meillä ole mitään niin arvokasta kummallakaan, että siitä pitäisi verissäpäin tapella. Rahaa tulee ja menee molemmilla saman verran ja kaikki on yhteistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en ole juuri avioehtoa ajatellut joten ei siitä ole meilläkään puhuttu. Olemme menossa siis naimisiin kesällä 2012. Pääasiassa kaikki omaisuus mikä meillä on, on yhdessä hankittua. Mutta isälläni on maatila ja joskus (toivottavasti vasta erittäin pitkän ajan kuluttua) yhdessä sisaruksieni kanssa perin sen, joten sen puolesta jäin kyllä tuota avioehtoa miettimään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille varmaan tulee avioehto. Otin itse asian puheeksi, koska mieheni perii maita ja mantuja, itselläni ei ole kuin asuntolaina. Tuleva aviomieheni tekisi puolestani mitä vaan ja varmasti jättäisi avioehdonkin tekemättä, jos sitä "vaatisin". Mutta koska mua ei tippaakaan kiinnosta omaisuuden jako ja koska olen sivusta seurannut kamalaa sukulaisten tappelua siitä, mitä kukakin saa missäkin jaossa, niin avioehto on parempi vaihtoehto. Eihän se mikään romanttisin asia maailmassa ole keskustella, mutta koska minulla on vankka luottamus siihen, että vanhenemme yhdessä loppuun asti, niin mitä moisella on edes väliä? Ja jos joskus mieheni haluaa siitä ehdosta luopua, niin hän saa sen tehdä omasta tahdostaan. Mä haluan vaan onnellisen elämän mieheni kanssa ja jos Luoja suo, lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tulee varmasti avioehto vaikka mies ei tätä vielä tiedä, mutta tulee hänen turvaksi. Itselläni ei ole omaisuutta ja jos mies joskus haluaa antaa jotain minulle on eri asia, mutta hänen omaisuus jota perii vanhemmiltaan kuuluu hänelle vaikka olisi yhteinen nimi. Kuitenkaan arkielämään ei vaikuta tälläkään hetkellä kenen nimissä mikäkin on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin aiemmin kummatkin sitä mieltä, että avioehto ois hyväkin asia. Nyt kun kuitenkin todella ollaan menossa naimisiin ja aiotaan olla yhdessä, tuli mitä tuli, niin avioehtoa emme tunne tarvitsevamme. Emmekä siis ota sellaista. Uskomme todella, ettei ole tarvetta :-X Olkoon jonkun mielestä ajattelematonta, mutta minusta se on luottamusta rakkauteen ja lisäksi siihen, ettei usko toisen ikinä kykenevän vaatimaan itsekkäästi toiselta rahoja tms., vaan luottaa ihmiseen, jonka kanssa jakaa loppuelämänsä.

Edited by unsku

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto, koska mieheni on pontevasti ilmaissut sellaisen haluavansa. Meistä kahdesta minulla on ennakkoperinnöksi saatu asunto, jota mies haluaa "suojella" itseltään :D En hetkeäkään voi uskoa, että eroa olisi tulossa, mutta suostun ihan mieluusti miehen pyyntöön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee myös avioehto, vaikka on molemmille päivänselvää että erota ei aiota, ja jos näin kuitenkin kävisi, niin toisen omaisuutta ei lähdettäisi vaatimaan. Kuitenkin sen haluamme turvaksi ja asioita helpottamaan kriisin sattuessa. Lisäksi kaasoni on oikeustieteen maisteri, joten pientä painostusta hänenkin taholtaan on saattanut asiassa esiintyä... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee osittainen avioehto niin, että toisella ei ole avio-oikeutta toisen perintöihin. Tälle ei varsinaisesti mitään suurta syytä ole, mutta (ainona lapsena) haluan turvata vanhemmilta saamani perinnön esim. äitini suku omistaa metsää, jonka mummoni on käskenyt aina pitää omalla suvulla. Ehkä syy on sitten kunnioitus tms.:) Minä itse olen tätä järjestelyä ehdottanut eikä sulhasella ole mitään sitä vastaan, ymmärtää tahtoni täysin. Oma äitini kyllä ihmetteli miksi avio-ehdon välttämättä haluan (siis perinnölle), koska he eivät isäni kanssa ole koskaan asiasta edes keskustelleet, mutta ymmärsi sitten kun selitin mielipiteeni paremmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei tule. Eilen kysyin ohimennen ukolta että tarvitaanko, niin hän vastasi että miksi ihmeessä. No niin, onhan se hieman koomista allekirjoittaa ennen naimisiin menoa paperit mahdollisesta erosta ja siihen liittyvistä kommervenkeistä.

Ei sillä, etteikö mietittäisi uudestaan jos toisella ihan oikeasti olis jotain arvokasta esim. perittävää, mutta kun ei ole, niin emme koe tarpeelliseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto, itse tätä ehdotin ja onneksi se passasi miehelle oikein hyvin. Meillä se koskee: tulevia perintöä, ennen avioliittoa hankitut tavarat, miehen isän perintöä jonka on jo valitettavasti saanut ja minun asuntoni koska mulla oli vanhemmat takaamassa lainan.

Uskon ikuiseen rakkauteen ja en menisi naimisiin jos epäilisin eroa mutta loppujen lopuksi koskaan ei voi vain tietää mitä kumppani voi joskus tulevaisuuden tehdä tj. Raha-asioiden kanssa olen hyvin realisti ja varovainen. Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka ei tee avioehtoa jos toisella on perintö tai asunto. Ei avioehtoa kannata ottaa,että se on epäluottamus lause vaan se takuus jos jotakin tapahtuu joskus. Sama asia vähän kuin henki- tai autovakuutus!

Olemme sopineet,että kaikki mitä hankitaan avioliitossa on yhteistä ja kaikki lainat menee molempien nimille :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now