sugarhearts

??Alle 18 vuotiaina naimisiin??

248 viestiä aiheessa

Jos ihan oikeasti, tulenpalavasti rakastaa toista, miksei jaksa odottaa sinne asti että täyttää 18? Eikö sanonta kuulu, että odotus palkitaan. ;) ja osoittaa se jo jonkinlaista kypsyyttä että pystyy odottamaan ja olemaan kärsivällinen, kaikkimullehetinyt-asenne ei osoita kauhean loistavaa kypsyyttä..

Muokattu: , käyttäjä: Ilya

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sanoisin (kokemuksesta) tähän aikuisuudesta, että 18-vuotiaana minusta tuntui siltä, ettei mitään uutta enää voi tulla eteen, että "20-40-vuotiaana" tulen ajattelemaan asioista ihan samalla tavalla kuin silloin. Nyt (32-vuotiaana) ajattelen, että kaikki on suhteellista, että jo huomenna voin oppia jotain uutta, joka muuttaa ajatusmaailmaani. Eli tiivistetysti, reilut kymmenen vuotta sitten elämä oli yksinkertaisempaa, kaikki oli niin kovin mustavalkoista ja kaikki oli koettu :D

Vaniella likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Epäilen kyllä, että "heidi&ossi" on provo - ei kukaan oikea ihminen voi kirjoittaa noin.

Luin ketjun läpi mielenkiinnosta, sillä olen aikanaan oikiksessa tehnyt seminaarityön liittyen alaikäisten siviilioikeudellisiin oikeuksiin ja teema kiinnostaa edelleen. Yhdyn moniin aikaisempiin (muihin elähtäneisiin) kyselijöihin: olisi todella mielenkiintoista saada asiallisia vastauksia asiallisiin kysymyksiin siitä, miksi ihmiset kokevat tärkeäksi/oikeaksi/perustelluksi avioitua alle 18-vuotiaina!

Allekirjoitan myös aiemmat kirjoitukset siitä, että johonkin ne kaikki ikärajat vain on vedettävä. Ja onneksi tällainen ikäraja meillä on! Se on todellakin myös lastensuojelukysymys (anteeksi vain kaikki "aikuiset" alaikäiset!) ja varsinkin yhteiskunnan monikulttuurisuuden lisääntyessä entistäkin tärkeämpi. Ikäraja on monien tyttöjen suoja, ei kiusa. Mieheni työni kautta tiedän valitettavan konkreettisesti, että tällaisten suojamekanismien tarve on todella kova ja suhtaudun nykyään erittäin kielteisesti kaikkiin erikoislupiin - viranomainen kun ei voi koskaan varmistua sataprosenttisesti siitä, mitkä taustatekijät mahdollisesti painostavat alaikäisiä tyttöjä avioitumaan.

Muuten - näin ulkopuolisen näkökulmasta näyttää siltä, että tässä ketjussa alkaa todella olla pikkuhiljaa modelle töitä. Nuo lapsettomuuskeskustelut ovat aivan uskomattomia ja varmasti monia loukkaavia - eikä niitä ole voitu missään muussa kuin loukkaamistarkoituksessa edes kirjoittaa.

T: Äreä ja elähtänyt mutta onnellinen juristi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä epäilen, että "heidi&ossi" ei ole provo. Tuon nimisistä teinivanhemmista oli nimittäin joskus aika hiljattain Seiskassa juttua... Ihan kiva että ovat menossa naimisiin eivätkä aio elää susiparina, mutta yleisesti nuorena naimisiin menevien kypsyystasosta ei ehkä kannata tehdä johtopäätöksiä sellaisten henkilöiden perusteella, jotka ovat myyneet tarinansa juorulehdelle.

Koska en ole rekisteröitynyt käyttäjä, en pysty itse muokkaamaan/poistamaan kirjoitustani. Mikäli tällainen toisen henkilöllisyyden paljastus on tämän foorumin sääntöjen vastaista, pyydän modea poistamaan viestini. Halusin tällä vain tulla todistamaan, että en usko tämän nimimerkin olevan provo. Olen kerran itse ollut siinä tilanteessa, että Suomi24:ssä täysin tosissani kirjoittamaa tekstiä luultiin trolliksi. Tämä oli todella ikävä tilanne, eikä minulla ollut ketään puolustajaa siellä, joten halusin nyt puolustaa toisen aitoutta. En muuten muista, mihin liittyvä kirjoitus tämän leiman sai, mutta tapanani ei ole tehdä kirjoitusvirheitä tai esittää stereotyyppisiä mielipiteitä, joten en ymmärrä miksi näin silloin luultiin. On aina kurjaa, kun oma mielipide lytätään, mutta pahinta on, kun sitä ei edes uskota aidoksi :-(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

jeps juuri se pari tosin se ei ollut juorulehti vain oho.:) se ei nykyisin enää ole juoru. aikasemmin olimme vauva ja sen kautta oho halusi myös nähdä meidät:) ja kiitos puolustuksesta ihan aidosti todella nuo kirjotin huvittaa ja ketuttaa kun joku haukkuu provoksi vaikka ei edes tiedä!

Muokattu: , käyttäjä: heidi&ossi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vielä nyt puolustaisin Heidiä&Ossia siinä mielessä, että tässä ketjussahan on kyse ALLE 18-vuotiaina avioituvista ja morsianhan sanoi täyttävänsä sen 18 ennen häitä, joten siinä mielessä en heitä sen enempää soimaisi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei tässä varmaan nyt sen enempää ketään haluta soimata vaan ollaan yleisesti keskusteltu siitä on alle 18-vuotias tai juuri sen täyttänyt kypsä avioituun. Mielipietipään ovat antaneet me ns. parempaan ikään kerinneet, jotka sen nuoren tytön ajatusmaailman on jo elänyt.

Kaikilla meillähän on oma aikataulu asioiden tekemiseen, mutta kyllä ihan perusteltua on epäillä sitä kypsyyttä toki poikkeuksia aina löytyy. Kuten joku kirjoittikin,niin se laki on suojelimsta varten ei sen takia että kiusaa tehtäissin. Ei niitä laikeja nyt niin hepposin perustein kirjoiteta. Ja onko teiniäiti varmasti kypsä antamaan lapselle sen kaiken tarvitseman huomion ja turvan? Toivotaan näin, sen lapsen kannalta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
itse en osaa vastaa tuohon miksi pakko mennä alaikäisenä naimisiin koska itse olen jo silloin täysi ikäinen. mutta uskon että että siihenkin on oikesati päteviä syitä monia kun vain se että rakastan ja haluan kaiken nyt heti tänne..:D... mutta lapsen tekoo ei ole ikäräjaa määritetty joten siitä minun mielestäni turha ruveta enää spekuloimaan., koska kaikki kehittyy omaa tahtiin joku voi olla 16 vuotiaana esimerkiksi jo henkisesti 25-30 kun kaikki todella kehittyy omaa tahtiin sen kaikki varmasti tietävät jos on minkään laista koulua käynyt ja kuunellut yhtää bilsan tunnilla mitää.

ja lisäisin vielä että onko se niinkään että vanhempi aina kokeneempi ja varmempi en usko. voin väittää että on monia 25-30-50vuotiaita jotka eivät oikeasti ole varmoja mitä tehdä eivätkä tiedä koskaan ja ovat epävärmempiä kuin moni nuori. koska itse esimerkiksi lopetin hetkeksi opiskelut koska olen kuitenkin siinä iässä että ehdin opiskella vanhempana ja ihan yhtä hyvin pärjään ellen paremmin. ja on sitä aikaa nuoruudenkin jälkeen rällästää ja eikö ne niin väitä että 30 nainen on silloin paarhaassa iässään;)

Spekuloimatta sitä onko 18-vuotias liian nuori menemään naimisiin, otan kuitenkin kantaa tuohon "16-vuotias voi olla henkisesti kehittyneempi kuin 25-30-vuotias" väitteeseen. Uskon että tässä on kyse henkilön omasta koherenssista(elämänhallinnan tunteesta). Uskon että heidi&ossi nimimerkin takana oleva henkilö todella kokee olevansa kypsä ja vahvasti myös luottaa itseensä ja kykyynsä selvitä nuorenakin niistä asioista mitä muut kokevat vasta 25-30 vuotiaina. Vahva koherenssi ei kuitenkaan mielestäni vastaa kypsyyttä. Voin myös sanoa että itse luotin omaan selviämiskykyyni paljon enemmän 18- vuotiaana kuin nykyään 26-vuotiaana. Olin oikeasti sitä mieltä että jos alle 20-vuotiaana saisin lapsen,olisin varmasti kypsä siihen. Nyt ajattelen että jos olisin saanut tuolloin lapsen, olisi minun vain pitänyt kasvaa äitiyteen. Eri asia on että olisikon ollut kypsä. Nyt kun on oikeasti nuori aikuinen, voin sanoa että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Oi, te ootte menossa 14.2 ystävän päivänä naimisiin!

Minkä ikäsenä siis saa mennä naimisiin aikasintaan?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Raja on vedetty 18 vuoteen niinkuin monessa muussakin asiassa. On kuitenkin tiedostettu, että tilanteet ovat erilaisia ja sen vuoksi on poikkeusluvalla mahdollista mennä naimisiin aikaisemminkin. Mielestäni tämä on tosi hyvä juttu.

En itse arvostelisi, onko 18-vuotias (tai alle) kypsä naimisiinmenoon. Tuskin kukaan ihan kevyin perustein menee naimisiin tuonkaan ikäisenä. Varsinkin jos sen totettamiseen vaaditaan poikkeusluvan hakemista tai muita erityisjärjestelyitä. Senhän näyttää vain aika, meillä kaikilla, onko valinta osunut oikeaan.

En itse aio jäädä odottelemaan, että olen 50 tai 80 vuotias voidakseni jälkiviisaana arvioida tulisiko nyt, 28 vuotiaana, mennä vai jättää menemättä naimisiin. Kuten "olemisen sietämätön keveys" kirjassa filosofoidaan, koska kaikilla on vain (oletettavasti) 1 elämä, vaihtoehtoiset elämänpolut eivät ole mahdollisia, jotta voisimme vertailla mikä tie kannattaa valita. Itse en koe ainakaan olevani sen "kypsempi" naimisiinmenijä (vaikka meillä nyt jo 1 lapsikin) kuin olisin ollut ensimmäisen poikaystäväni kohdalla 18-vuotiaana. Elämäntilanne voi tosin nyt olla vakaampi, mutta ei sekään ole tae siitä, että yhteinen elämä tai rakastaminen olisi nyt jotenkin helpompaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

itse en voisi edes kuvitella meneväni 18 vuotiaana. KOulut kuitenkin kesken ja kaikki puhumattakaan siitä onko henkisesti ym valmis. Poikkeuksia tietenkin on, mutta kai sirtä nyt ehtii sentään sen verran odottaa että on tosiaan täysi-ikäinen, jos tautalla ei ole uskonnollinen syy tms.

Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä se 18 vuotta on ihan hyvä ikäraja, mutta jos joku siitä haluaa poiketa ja perusteet ovat niin painavat että oikeusministeriö ne hyväksyy, en menisi sitä tuomitsemaan.

Itseäni hiukan ärsyttävät ne ihmiset, jotka kivenkovasti väittävät, ettei vasta täysi-ikäisyyden saavuttanut 18-20 -vuotiaskaan voi olla valmis avioon, koska kehitys on vielä kesken jne. Ihminenhän kehittyy koko elämänsä ja kehittyä voi myös yhdessä toisen kanssa. Erityisen surullista mielestäni on se, että nyky-yhteiskunnassa kannustetaan kevyisiin suhteisiin ja useiden kumppanien kokeilemiseen ennen vakiintumista. Kuvaavaa on, että monet eivät pidä esim. 20 -vuotiasta kypsänä avioon, mutta 15-16 -vuotiasta pidetään kyllä kypsänä seksin harrastamiseen ja seurustelun "harjoittelemiseen". Tietenkään kaikki eivät ole valmiita sitoutumaan nuorena eikä tarvikaan olla, mutta on ihan turha ruveta arvostelemaan niitä jotka mielestään ovat kypsiä siihen.

Itse olen saanut kuulla muutamian kommennteja tyyliin "kyllä sinä vanhana tulet katumaan, ettet saanut viettää itsenäisiä sinkkuvuosia" tai "onhan se parempi kokeilla muutamaa miestä ensin niin tietää, millaisen haluaa". Tapasin siis ensirakkauteni 17 -vuotiaana, 20 -vuotiaana saimme suunnitellusti lapsen ja nyt 21 -vuotiaana olemme menossa naimisiin. Olen tavattoman onnellinen siitä, että heti ensimmäinen kumppani oli minulle se oikea ja haaveeni perustaa perhe nuorena toteutui. En olisi todellakaan halunnut viettää mitään villejä sinkkuvuosia, uskon että se tekee vain hallaa myös sille pysyvälle suhteelle. Jos aikaisempi kummpani on ollut jossain asiassa parempi kuin nykyinen, kyllä se asia voi alkaa kalvamaan ja harmittamaan ja aiheuttaa ongelmia suteeeseen.

Mitä sitten siihen suhteen kestävyyteen tulee: Ei ole mitään syytä, miksei nuorena solmittu avioliitto kestäisi yhtä hyvin kuin vanhempanakin. Kaikki on kiinni parista itsestään ja siitä, miten he suhdettaan hoitavat. Ja nykyään kun ihmiset menevät vanhempina naimisiin, myös eroja on enemmän (en toki väitä, että tämä olisi suurin/ainoa syy siihen). Oma uskomukseni on, että useissa suhteissa ajelehtiminen vaikeuttaa pysyvän suhteen luomista, koska lähtemään tottunut luovuttaa helpommin. Omassa tuttavapiirissäni olen huomannut, että ensirakkauksiensa kanssa avioituneet ovat usein ihan perustyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä ja harvat heistä ovat eronneet. (Puhun 30-80 -vuotiaista pareista, en eilen naimisiin menneistä.) Huom. pointtini ei kuitenkaan ole että kaikkien pitäisi pysyä yhdessä ensimmäisten kumppaniensa kanssa, kyllähän ne monelle ovat myös vääriä. Tarkoitan, että ensirakkauden kestoon ei saisi suhtautua niin negatiivisesti eikä ihmisiä pitäisi kannustaa kevytsuhteisiin.

Huh, tulipas pitkä viesti ja hiukan aiheen vierestä. En niinkään kommentoinut alaikäisten liittoja, vaan yleisesti nuorena solmittuja liittoja ja ensirakkauden kestävyyttä. No toivotetaan vielä nuorille (ja muillekin) avioitujille uskoa rakkauteen ja hyvää suhteenhoitokykyä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen todella samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, siinä tuli suunnilleen kaikki mun ajatukset esille.

Sen sanon tuosta 18-vuotiaana avioitumisesta, että ihmiset sanoo monesti: "Jos se on oikeaa rakkautta, niin miksi ei voi odottaa?" Tämän kysymyksen ite kyllä ajattelisin niin päin, että jos on löytänyt oikean ihmisen, ja sen kanssa haluaa elää loppuelämän, niin miksi pitäisi odottaa?

Kypsyydestä vielä. Tottakai löytyy aina joku nuorena avioituva, joka ei ehkä ole toisten näkökulmasta tarpeeksi kypsä. Mutta täällä on taidettu jo sanoakin sitä, että tämän asian suhteen nuoretkin kyllä yleensä ymmärtää oman kypsyytensä. Kovin moni ei mene alle kaksikymppisenä naimisiin. Ite oon vielä 17, ens kesänä täytän 18 ja sillon vietetään häitä myös. Ja oon ihan varma siitä, että suurin osa mun ikäisistä vain kauhistelee sitä, että miten joku voi mennä näin nuorena naimisiin ja haluaa menettää nuoruutensa jnejne.. Harvalla nykyajan ihmisellä on tarvetta päästä naimisiin alle parikymppisinä, tai muutamaan vuoteen siitä eteenpäinkään. Tosin aina löytyy niitä nuoria, jotka menee vääristä syistä naimisiin. Tuntuu vähän siltä, että ei löydy muita näin nuorena avioituvia kuin niitä, jotka on esiaviollista seksiä vastaan tai sitten saavat/ovat saaneet lapsen. Tokihan en sano sitä, että olisi väärin mennä naimisiin silloin kun on jo lapsikin, siinä tapauksessa se on vain hyvä

Okei, tämä nyt meni OT, koska kyse ketjussa oli alaikäisten avioliitoista. Mullakin meni lähinnä yleiseen pohdintaan nuorena avioitumisesta. Samaa mieltä olen siinä, että eiköhän sinne täysi-ikäisyyteen asti jokainen pysty odottaa, ellei nyt sitä lasta ole tulossa. Siinä on se raja, ja siihen asti pitäisi jaksaa odottaa.

En nyt tiedä oliko tässä mun selityksessä mitään pointtia, ajatukset harhailee vähän siellä ja täällä. Saattaa olla hieman sekavaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Edelliseltä kirjoittajalta haluaisin kysyä, miksi ihmeessä kiirehtiä naimisiin menoa vain, koska rakastaa toista? Jos aikoo elää yhdessä toisen kanssa koko loppuelämän joka tapauksessa, miksi avioliitto olisi niin kiirehdittävä ja välttämätön asia? Samaan syssyyn voisin melkein ihmetellä, miksi ihmeessä yleensä nuoret naiset ovat niitä jotka vouhottavat haluavansa naimisiin alaikäisenä, eikä vastaavia miespuolisia henkilöitä näy mailla eikä halmeilla(selvää lienee, että nuorten miestin kypsymättömyys on yksi syy, mutta oliskohan muitakin?).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minunkin mielestä on kyllä todella nuori jos alaikäisenä menee naimisiin, vaikka itse en ole kovin paljon vanhempi. Ymmärrän jos haluu mennä jonakin erityisenä vuodenaikana naimisiin ja esim. uskonnon takia pidättäytyy eikä haluisi odottaa kokonaista vuotta että saisi asua yhdessä. Itse en olisi ollu valmis alle 18 vuotiaana.

Mun tuleva mies on armeijassa, ja monet kysy et miks ei odotettu et se olis tullu sieltä, mutta mä en halunnu kesähäitä, ku kaikilla muilla on sillon ja ehdottomasti en olisi jaksanut odottaa kauempaa että saisin asua tulevan mieheni kanssa. (Tämmöisiä ihmisiä löytyy kyllä vielä jotka odottavat avioliittoon.  :))

Samma här:) Saako kysyä mikä teillä on ollut syynä avioliittoon odottamiseen? Me ollaan päätetty odottaa, sillä haluamme kunnioittaa Raamatun arvoja. :)

Me mennään ensi kesänä naimisiin, jolloin olen lähes 19 vuotias... Moni sukulainen ihmettelee, että miksi en voinut käydä opiskelujani loppuun ennen avioitumista, mutta mielestäni opiskeluilla/niissä pärjäämisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko naimisissa vaiko ei.

Itse en olisi voinut kuvitellakaan mennä alaikäisenä naimisiin, vaikka eihän siinä nyt juuri eroa ole onko 17 vai 18... :) Mutta se on ollut mulla periaatteena. Mutta ei mulla ole mitään sitä vastaan, jos joku muu avioituu alaikäisenä. Tai erityisesti siinä tapauksessa, jos morsian on raskaana, pidän avioitumista oikein suotavana vaihtoehtona. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Edelliseltä kirjoittajalta haluaisin kysyä, miksi ihmeessä kiirehtiä naimisiin menoa vain, koska rakastaa toista? Jos aikoo elää yhdessä toisen kanssa koko loppuelämän joka tapauksessa, miksi avioliitto olisi niin kiirehdittävä ja välttämätön asia? Samaan syssyyn voisin melkein ihmetellä, miksi ihmeessä yleensä nuoret naiset ovat niitä jotka vouhottavat haluavansa naimisiin alaikäisenä, eikä vastaavia miespuolisia henkilöitä näy mailla eikä halmeilla(selvää lienee, että nuorten miestin kypsymättömyys on yksi syy, mutta oliskohan muitakin?).

Mulla tämä ajatus johtuu ihan uskonnollisista seikoista. Haluan saada sen siunauksen liitolle. Ja ei me mun mielestä mitenkään erityisemmin kiirehditä kun ei kuitenkaan olla ryntäämässä alaikäisinä naimisiin. En näe mitään syytä odottaa montaa vuotta, jos aikoo elää yhdessä toisen kanssa koko loppuelämän.. Tuon kysymyksen voi tosiaan kääntää ihan toisinkin päin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Edelliseltä kirjoittajalta haluaisin kysyä, miksi ihmeessä kiirehtiä naimisiin menoa vain, koska rakastaa toista? Jos aikoo elää yhdessä toisen kanssa koko loppuelämän joka tapauksessa, miksi avioliitto olisi niin kiirehdittävä ja välttämätön asia?

En näe mitään syytä odottaa montaa vuotta, jos aikoo elää yhdessä toisen kanssa koko loppuelämän.. Tuon kysymyksen voi tosiaan kääntää ihan toisinkin päin.

Jokaisella on tietenkin oma tyyli ajatella asioita. Tuli mieleen semmonen, jos lasi on puolillaan, niin onko se puoliksi tays vain puoliksi tyhjä? Näitäkin asioita voi aatella niin monella tavalla kuin on ajattelijoita, eikä kenenkään ajatus/ mielipide ole yhtään sen parempi eikä huonompi. Itte kuulun näihin, jotka ei näe syytä pitkittää naimisiin menoa vain sen takia, kun ollaan nuoria, jos oikeasti toista rakastaa. Itte tämän syksyn morsiamena, tuoreena rouvana 18 v, en ikinä ois vaihtanut avioliittoa siihen "ylipitkään" seurusteluun. Meijän liittoa ei solmittu heti, kun olin 18, ei. Itte asiassa olin jo kihlautuessa 18 ja häitä alettiin suunnitella kihlautumisen jälkeen.

Vaikka ittekin olen nuori, oikeesti lapsi vielä, niinku tuolla aiemmin oli useempi "vanha haahka" kirjottanut, olen heidän kanssa samaa mieltä avioliiton perusteista. Rakkaus on oikea syy mennä naimisiin, mutta jos puoliso on se "koulun ihquin ja söpöin ja suosituin" ja "mä oon oikeesti paljon kypsempi, kuin kukaan muu tän ikänen", ja "ikä on hei daa numeroita paperilla", niin sillon täytyy oikeasti lapsen kasvaa vähän. Sanon suoraan, että olen lapsi, enkä kiistä. Mutta oon paljon jutellu vanhempien naimisissa olevien kanssa, että ei kukaan ole koskaan valmis menemään naimisiin. Siis sillä tavalla jos jää odottamaan, että kun kaikki on sillä tavalla, että taloudellinen tilanne, parisuhde ja oma ajatus maailma kohtaa täydellisesti. Totta jokainen miettii mitä siltä avioliitolta tahtoo, voiko sen tämän kanssa saada, mitä jos ei elämä menekään niin kuin haluttas, mitä sitten.. jne. Tämän tyylisistä ajatuksista huolimatta jokainen on valmis menemään läpi harmaan kiven rakkaansa kanssa, että elämä ja avioliitto olis onnellinen. Kuitenkin osa avioliitoista päättyy eroon, se on tosi asia. En ole ikinä nähny tilastoja minkä ikäsenä solmitut avioliitot kariutuu eniten, mutta helposti syylistetään just nuorina avioliittoon menneitä. Kyllä kaikki, kaiken ikäsenä vihillä käyneet eroavat.

Muistetaan tsempata nuoria ja olla oikeasti onnellisia nuorten avioliittoon menevien puolesta! Ollaanhan oikeesti onnellisia aikuisenakin avioituvien puolesta. Vielä tahon sanoa tuosta aikuisuudesta yhen jutun. Meijän isä kuudenkympin puolessa välissä sano vast'ikään, että alkaa murrosikä menemään pikku hiljaa ohi, kun nuorin tullee murrosikään.. Pikkuveli siis tokaluokkalainen. Eiköhän tuo koske vähän kaikkia. Jos omaa aikuisuutta pitää arvioida, niin eiköhän tuo 16-vuotias ole se kaikkein aikuisin?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Vielä tahon sanoa tuosta aikuisuudesta yhen jutun. Meijän isä kuudenkympin puolessa välissä sano vast'ikään, että alkaa murrosikä menemään pikku hiljaa ohi, kun nuorin tullee murrosikään.. Pikkuveli siis tokaluokkalainen. Eiköhän tuo koske vähän kaikkia. Jos omaa aikuisuutta pitää arvioida, niin eiköhän tuo 16-vuotias ole se kaikkein aikuisin?

On. ;) Niin mäkin silloin olin. :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Kypsä ja järkevä ihminen varmaan ymmärtää myös sen, ettei sillä puolen vuoden odottamisella ole avioliiton onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta mitään merkitystä jos naimisiin kuitenkin ollaan menossa. Epäonnistuuhan niitä avioliittoja vanhemmallakin väellä vaikka kuinka paljon, ei näytä olevan iästä kiinni eikä välttämättä kypsyydestä ja järkevyydestäkään...

Mikäli "epäonnistumisella" tarkoitetaan eroon päättymistä, niin sitä tosiaan tapahtuu varmasti ihan kaikissa ikäluokissa.

Mitä taas tulee kypsyyteen ja aikuisuuteen, niin allekirjoittanut ei ole vielä tavannut yhtäkään alle 18-vuotiasta - oma itseni mukaanluettuna - jota voisi kutsua aikuiseksi ja kypsäksi, varsinkaan niin vakavan asian kuin avioliiton solmimisen kyseessä ollessa. Ja 99% tuntemistani/tietämistäni pariskunnista, jotka alkoivat seurustella peruskoulussa tai lukiossa, ovat ehtineet jo erota, aika suuri osa useampaankin kertaan. 17-vuotias on kuitenkin vielä teini-ikäinen, ei aikuinen. Samaa ihmettelen kuin muutama aikaisempi vastaaja: mihin on niin kamala kiire? Jos kerran rakkaus on oikeaa, niin luulisi sen nyt yhden puolen vuoden odotuksen kestävän...

Mutta, eipä siinä. Ehkä tämä elämänkokemuksen kyynistämä wanaha haahka on juuri tämän kyseisen pariskunnan kohdalla väärässä, ja he selviävät aikuiseksi kasvamisen myrskyistä ja elelevät happily ever after. Toivotaan niin!

Itsehän olen 18 täyttänyt ja menossa pian 23 vuotiaan mieheni kanssa naimisiin. Kypsää ei toki ole ainkaan se, että ihmiset ajattelevat avioliiton olevan este elämälle. Olemme elävässä uskossa molemmat, ja ihmettelemme että miksi ihmiset ylipäänsä menevät naimisiin jos eivät sen tähden että haluavat suhteellensa Jumalan siunauksen? Moni varmaankin hakee hyväksyntää perheeltään. Minun omat läheiseni ovat lähinnä olleet sitämieltä että kallis sormus on tärkein ja se että saa bilettää nuoruutensa ja kokeilla suhdetta monien ihmisten kanssa ennekuin sitotutuu. Sekö on sitten kypsää? Nämä lausahdukset ovat siis tulleet aikuisten ihmisten suista, jotka asuvat vuosia avoliitossa käyttäen avioliitossa olevien Raamatullista oikeutta rakasteluun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itsehän olen 18 täyttänyt ja menossa pian 23 vuotiaan mieheni kanssa naimisiin. Kypsää ei toki ole ainkaan se, että ihmiset ajattelevat avioliiton olevan este elämälle. Olemme elävässä uskossa molemmat, ja ihmettelemme että miksi ihmiset ylipäänsä menevät naimisiin jos eivät sen tähden että haluavat suhteellensa Jumalan siunauksen? Moni varmaankin hakee hyväksyntää perheeltään. Minun omat läheiseni ovat lähinnä olleet sitämieltä että kallis sormus on tärkein ja se että saa bilettää nuoruutensa ja kokeilla suhdetta monien ihmisten kanssa ennekuin sitotutuu. Sekö on sitten kypsää? Nämä lausahdukset ovat siis tulleet aikuisten ihmisten suista, jotka asuvat vuosia avoliitossa käyttäen avioliitossa olevien Raamatullista oikeutta rakasteluun.

Mihinkaan muuhun kuin tuohon lihavoituun kohtaan en ota kantaa;

Avioliitto on juridinen sopimus, riippumatta siita etta Suomessa viela toistaiseksi kirkkokin saa vihkia, muualla euroopassa kirkko enaa siunaa liittoja niille ketka sita haluavat.

Kylla avioliitto tunnetaan jo ajalta ennen kristinuskoa ja paikoissa joissa ei kristilliseen jumalaan uskota, ei nailla ole mitaan tekemista toistensa kanssa.

Vaniella likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Antaapa sittenkin olla.

Muokattu: , käyttäjä: Kartio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Haastattelupyyntö Tampereen Yliopisto-TV:seen

 

 

Hei!

 

Olemme Tampereen Yliopisto-TV:n toimittajia. Etsimme haastateltavaksi alle 18-vuotiaina erityisluvalla naimisiin menneitä pareja. Nykyisellä iällä ei ole niin merkitystä.

 

Haluaisimme kuulla alle 18-vuotiaina naimisiin menneiden ajatuksia ja kokemuksia ennen ja jälkeen avioliiton solmimisen. Plussaa, jos albumeista löytyy häävalokuvia tai kaapista hääpuku.

 

Teemme aiheesta tv-insertin. Insertti tullaan näyttämään avioliitto-aiheisen studiokeskustelun välissä. Lopullinen kokonaisuus tulee nähtäväksi Tampereen Yliopisto-TV:n nettisivuille: http://yliopistotv.uta.fi/

 

Jos kiinnostuit, ilmianna itsesi tai tuttusi osoitteeseen: [email protected]

 

Odotamme innolla yhteydenottoasi. Haastattelu ja kuvaus toteutetaan viimeistään maaliskuun alussa. Otathan siis pian yhteyttä, niin sovitaan järjestelyistä tarkemmin!

 

 

Ystävällisin terveisin

 

Kati, Heli ja Katri / Tampereen Yliopisto-TV:n toimittajat

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
On 16.11.2010 at 01.19, Guest Tyttö said:

Itsehän olen 18 täyttänyt ja menossa pian 23 vuotiaan mieheni kanssa naimisiin. Kypsää ei toki ole ainkaan se, että ihmiset ajattelevat avioliiton olevan este elämälle. Olemme elävässä uskossa molemmat, ja ihmettelemme että miksi ihmiset ylipäänsä menevät naimisiin jos eivät sen tähden että haluavat suhteellensa Jumalan siunauksen? Moni varmaankin hakee hyväksyntää perheeltään. Minun omat läheiseni ovat lähinnä olleet sitämieltä että kallis sormus on tärkein ja se että saa bilettää nuoruutensa ja kokeilla suhdetta monien ihmisten kanssa ennekuin sitotutuu. Sekö on sitten kypsää? Nämä lausahdukset ovat siis tulleet aikuisten ihmisten suista, jotka asuvat vuosia avoliitossa käyttäen avioliitossa olevien Raamatullista oikeutta rakasteluun.

Tähän vanhaan viestiin nyt pakko ottaa sen verran kantaa, että mielestäni on aika erikoista, että ensin kritisoi muita itseensä ja avioliittoonsa kohdistuvasta kritiikistä ja samaan hengenvetoon kyseenalaistaa kaikki muut syyt mennä naimisiin kuin se omansa :D omalla kohdalla syynä on mm. se, että se tuntuu oikealta, haluan viettää lopun elämäni mieheni kanssa ja haluan myös tehdä siitä juridisen sopimuksen, jotta esim sairastilanteessa miestäni pidetään omaisenani. Haluan myös tietyllä tapaa viestiä siitä, että tässä on se ihminen, jota rakastan ja jonka kanssa haluan viettää elämäni. Emme kumpikaan usko Jumalaan eikä Jumala mielestäni liity avioliittoon välttämättä mitenkään. 

Itse ikäkysymykseen sanoisin vain sen, että minua kosittiin ensimmäisen kerran ollessani 18 ja silloin ajattelin, etten halua vielä tehdä niin isoa päätöstä. Olen aina ajatellut, että haluan mennä kerran elämässäni naimisiin. No se suhde päättyikin aika pian ja olen kiitollinen itselleni siitä, että kuuntelin sydäntäni ja pidin pääni enkä mennyt epäsopivan henkilön kanssa painostettuna naimisiin. 

That being said, uskon, että jo nuorena voi hyvinkin osata tehdä järkeviä ja hyviä loppuelämän kantavia päätöksiä. Tunnen monta vanhaa paria, jotka ovat avioituneet nuorena ja pitäneet suhteensa rakkaudentäyteisenä vuosikymmenten ajan. Kuitenkin erityisesti alaikäisenä ja muutenkin nuorena monesti sokeutuu muille näkökulmille eikä osaa esimerkiksi ottaa neuvoja kokeneemmilta vastaan. 

Vaniella likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään