Ei

Miksi otit miehen nimen?

166 viestiä aiheessa

Ihan itsestäänselvyys, että otan miehen sukunimen.

 

Ja toinen erittäin painava syy kupissa oli se, että halusin ex:n sukunimestä eroon. En siis missään vaiheessa jaksanut alkaa siihen muuttorumbaan että olisin takaisin tyttönimelle (jota inhoan) vaihtanut, vaikka vanhempani sitä jaksoivatkin panostaa ihan urakalla.

 

Niin ja se, että nyt ei tarvitse enään kirjain kirjaimelta tavata sitä sukunimeä, tuota exän nimeä kun sai joka paikassa olla kirjain kirjaimelta tavaamassa (ruotsalainen sukunimi siis)  :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Haluan omastani eroon ja jatkossa on kiva, kun ollaan koko perhe samalla nimellä jos lapsi tulee. Mulle oli alusta asti itsestäänselvää, että nimi vaihtuu miehen nimeen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oma sukunimeni on isäni nimi, emmekä ole oikein missään tekemisissä keskenämme. Näin isääni viimeksi mummoni hautajaisissa vuonna 2012, ja sitä ennen omissa lakkiaisissani 2008. Äitini meni viime kesänä vihdoin uusiin naimisiin isäpuoleni kanssa (19 vuoden kihlauksen jälkeen! :D) ja vaihtoi pois isäni sukunimen, jota oli tähän saakka ilmeisesti minun vuokseni kantanut.

Olen nyt siis uusioperheemme ainoa, jolla on isäni sukunimi, joten sitä ei harmita vaihtaa pois. Tulevan aviomieheni sukuun minut taas on otettu sydämellisesti vastaan, ja aivan upea, omanhenkinen suku se onkin! 

Olemme kyllä käyneet läpi sulhasen kanssa kaikki sukunimivaihtoehdot, koska meille ei ollut mitenkään ilmiselvää, että nainen ottaa miehen nimen. Eniten kuitenkin meidän tapauksessa vaa'alla painoi se, että minä halusin liittyä heidän puolen sukuun myös ihan "kirjaimellisesti".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla on vähän sama tilanne kuin edellisellä.

En omista mitään suurempia kytköksiä sukunimeeni. Yhdistelmä-nimi tuntuu liian vaikealta, kun molempien sukunimet on niin pitkiä. Joku muu tai osista tehty nimi ei taas tunnu omalta. Ja koska haluaisin meille yhteisen nimen niin päädyin melkein heti miehen sukunimeen :). 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Perinteikkäästi haluan ottaa miehen sukunimen, se on meille molemmille mieheni kanssa tärkeää. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se on vain alusta asti tuntunut sopivalta. Äiti on mennyt uusiin naimisiin kun oli 10-vuotias ja hänellä sekä veljelläni on isäpuolen nimi, omaan isääni en ole tekemisissä joten en koe mitään henkistä kiintymystä nykyiseen sukunimeeni. Lisänä toki että kyseessä on enemmän kuin yleinen -nen loppuinen nimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aion ottaa mieheni sukunimen kahdesta syystä. Ensinnäkin, oma sukunimeni on tylsä, yleinen, jopa hiukan itseä ärsyttävä, joten vaihtaisin sen lähes mihin tahansa(ja miehelläni toki on hieno sukunimi). Toiseksi, miehen sukunimi on harvinainen, vain noin viitisentoista henkilöä tällä sukunimellä koko Suomessa, joten mielelläni yritän ylläpitää tätä sukunimeä(eipä tule riitoja sitten lastenkaan sukunimestä tulevaisuudessa).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä otin mieheni nimen piiiiiiiiitkän pohdinnan jälkeen. Meillä molemmilla oli kaunis nimi, ja olisin mielelläni pitänyt omanikin, mutta yhtä mielelläni otin myös miehen nimen. Lopulta kallistuin nimen vaihtamisen kannalle, kun mieheni sekä hänen lapsensa edellisestä avioliitosta esittivät toiveen, että haluaisivat olla saman nimisiä kanssani.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aion ottaa miehen sukunimen. Jokatapauksessa sukunimi lähtee vaihtoon, koska minulla on nyt ex-aviomieheni sukunimi. Vaihtoehdot olivat joko tulevan aviomieheni sukunimi tai kaksoisnimi, joka olisi muotoa Tyttönimeni-Miehensukunimi. Tätä jälkimmäistä suunnittelin (jo ennen kihlausta :P) mielessäni, mutta miehelle on hyvin tärkeää, että ottaisin hänen sukunimen. Lisäksi ajattelin, että kaksoissukunimi on epäkäytännöllinen, joten olen nyt jo sillä kannalla, että otan miehen sukunimen. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen aina ajatellut oman sukunimeni olevan tylsä ja persoonaton, ja siksi olen jo joskus teini-ikäisenä miettinyt, että haluan miehen sukunimen, ellei se ole todella outo oman etunimeni kanssa. Siinäkin tilanteessa olisin varmaankin ottanut kaksoisnimen, mikäli sukunimet olisivat sointuneet yhteen. Omaa sukunimeäni on jonkin verran reilu 15 000 (myös entiset nimet ja kuolleet) ja mieheni sukunimeä on jonkin verran vajaa 20 000 (myös entiset nimet ja kuolleet), joten suurta eroa nimen harvinaisuuksissa ei ole. Mieheni sukunimi on ehkä hieman tavallisempi suomalainen sukunimi ja sitä kautta tylsempi, mutta minusta se on kauniimpi, toki tipahdan aakkosten alusta melkein loppuun uuden sukunimen myötä :P Lisäksi mieheni on vaihtanut oman sukunimensä jo teininä, näin ollen olemme tavallaan ensimmäiset "Meikäläiset", koska suoraan sukunimemme mukaan meitä ei voi yhdistää kehenkään, sen ollessa erään sukulaisen tyttönimi, jolloin sitä ei ole enää kellään miehen suvussa käytössä. Minusta on myös hienoa, että meidän koko perheellä on sitten sama sukunimi.

Noilla perusteilla minulle on hyvin helppo valinta ottaa mieheni sukunimi, enkä ole kertaakaan edes harkinnut omani pitämistä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan miehen sukunimen lasten vuoksi. 

Plussaa on toki myös se, että miehen sukunimi on mielestäni upea :D 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olin muutenkin halunnut sen kyseisen sukunimen, se kulkee ihan sattumalta omassakin suvussani. Mitään muuta sukunimeä en varmaankaan olisi itselleni ottanut ja tämän sukunimen tulen todennäköisesti pitämään vaikka tulevaisuudessa tapahtuisi mitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Asia on monisyinen, mutta oma päätökseni lopulta on ottaa mieheni nimi, koska 1) pidän ajatuksesta, että avioituessamme muodostamme oman perheyksikön, ja minulle itselleni on symbolisesti tärkeää että sen jäsenillä on sama nimi, 2) en koe valtavaa kiintymystä nykynimeeni, ehkä lähinnä pelkkää tottumusta vain, ja 3) pinnallisesti todeten miehen sukunimi on hieno, sitä on hauska ajatus päästä kantamaan. Yhdistelmänimen kokisin liian pitkänä. Oman nimen pitämistäkin puoltaisi moni seikka, isoimpana ehkä se että tässä on jo ehtinyt ns. tehdä nimeä itselleen työuralla yms., mutta luulisin kyllä, että ihmiset oppivat muistamaan nimenmuutoksenkin. :) 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vielä ei ole nimi vaihtunut (häät vasta ens vuonna), mutta nimi tulee vaihtumaan. Olen aina ajatellut et en vaihda sukunimeäni, koska tykkään nykyisestä, se on lyhyt ja meitä on alle 200. Miehen nimi puolestaan on paljon pidempi ja sen kantajia on alle 300. Molempien nimet kirjoitetaan usein väärin. 

Päädyin vaihtamaan siitä syystä, että miehelle yhteinen sukunimi on tärkeämpi kuin mulle oman pitäminen. Ja onhan sekin kiva että lapsillakin on sitten sama nimi molempien vanhempien kanssa. JOS miehen nimi olis joku -nen, -la tai -lä -loppunen tai muuten vaan todella yleinen, pitäisin varmasti omani. Mutta onneksi hänenkin nimi on nätti. Töissä tosin voi aiheuttaa päänvaivaa, koska nykyinen sukunimeni kirjoitetaan ulkomaila lähes aina oikein, mutta suomessa väärin. Miehen nimi puolestaan on ihan mahdoton ulkomaalaisille :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään