Guest onnellinen

Saako olkapäät näkyä kirkossa?

278 posts in this topic

Meille tulee oma vihkiryijy. Se on parhaillaan tekeillä äidin kangaspuissa ja olen itsekin päässyt sitä osittain tekemään. Mallin valitsimme sulhasen kanssa yhdessä. :)

Sulhasen suvulla on ollut vanha vihkiryijy, mutta se on ajansaatossa jonnekin valitettavasti kadonnut.

Pidän vihkiryijy ajatusta kauniina. Ryijy tulee vihkimisen jälkeen kotiimme seinälle. Voihan olla, että sitä myöhemmin käytetään kasteryijynä tai lastemme vihkiryijynä   :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joku kysyi vihkiryijyn perinnettä ja itse olen ymmärtänyt sen näin:

Vihkiryijy oli aikoinaan pariskunnan ensimmäinen yhteinen peitto! Siis ennen vanhaanhan ryijyjä ei pidetty pelkästään koristeina, niin kuin nykyään, vaan ryijy oli lämmike ja pehmike esim. penkillä.

Minulle tulee vihkiryijyksi jo olemassa oleva, isoäitini minulle kutoma ryijy, jonka olen pikkutyttönä saanut. Ryijy komistaa nykyisinkin ruokailutilamme seinää ja sieltä otetaan käyttöön syyskuussa.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillekin anoppi tarjoutui tekemään vihkiryijyn, ja mielestäni ajatus on enemmän kuin kaunis. Alkuun ajattelin että "voi ei...joku pölyä keräävä, synkän värinen villarytky (näin olen ryijyistä aiemmin ajatellut  :o), mutta kun anoppi esitteli ryijykuvastoa, mieleni muuttui täysin. Kuvastossa oli perinnemallien lisäksi todella upeita ja moderneja taideteoksia. Ja moni perinnemallikin oli todella kaunis, esim. Eva Mannerheimin "Huntu" -niminen ryijy jostain 1900-luvun alusta (toivottavasti muistin sekä nimen että ajankohdan oikein). Joka tapauksessa, valitsimme mieleisemme mallin, ja uskon, että se vihkiryijyn tehtävän täytettyään tulee näyttämään todella upealta uuden kotitalomme korkean olohuoneen valkoista seinää vasten. Ja ihana muistohan se on! Kenties sen voi sitten hamassa tulevaisuudessa laittaa "kiertoon" omille lapisllemme heidän mennessään naimisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on suvussa vihkiryijy jonka päällä me sitten seisomme. Ei kyllä olis tullut mikään muu ajatus mieleenkään. Tämän ketjun luettuani ymmärrän miksi sulhoni katsoi minua kysyvästi kun kysyin onko hänen suvussaan vihkiryijyä. Hän ei ollut kuullutkaan moisesta ja minulle se on itsestäänselvyys! Onneksi ei ollut vihkiryijyä sulhon perheessä, ettei tarvitse pähkäillä kumman suvun ryijy otetaan. Kait se olis kuulunut olla miehen suvun, mutta sitä aprikointia ei nyt tullut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vääntäkää vielä rautalangasta blondille... Eli millaista materiaalia ryijy on? Onko se siis sellainen kangas, johon on ommeltu villalangasta tupsuja vieri viereen? En ole yksissäkään häissä tällaista nähnyt, kuuluuko siis ihan luterilaiseen perinteeseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vääntäkää vielä rautalangasta blondille... Eli millaista materiaalia ryijy on? Onko se siis sellainen kangas, johon on ommeltu villalangasta tupsuja vieri viereen?

Juuri sellainen! Ryijyn voi myös kutoa kangaspuissa, mutta samanlainen villalankajuttu se silloinkin on.

Minulla on ollut kymmenen vuotta seinällä Uskothan keijuihin -ryijy, jonka mummuni on minulle tehnyt.

uskothan_keijuihin.jpg

Ryijy näyttää muuten paljon hienommalta meidän olohuoneen seinällä kuin tuossa kuvassa. :)

Muutama vuosi sitten kuulin että sama ryijy on jossakin seurakunnassa käytössä vihkiryijynä, ja siitä oli aluksi noussut kova keskustelu että onko tuon niminen ryijy ollenkaan sopiva kirkkoon. :) Mutta käsittääkseni lopputulos oli, että ryijy sai jäädä kirkkoon.

Olen haaveillut että meidät vihittäisiin tuon oman ryijyni päällä, mutta saa nähdä nyt. Kirkkovihkimistä meille ei tule, mutta eiköhän tuon saan otettua mukaan maistraattiin tai mielummin juhlapaikalle. Tosin jos päädymme siihen, että meidät vihitään jossain ulkona, niin sitten saattaa jäädä ryijyn käyttö väliin.

Sitä olen kyllä miettinyt, että eihän ryijy kärsi siitä että sen päällä seisoo sen muutaman minuutin? Luulisi että kun molemmilla on puhtaat kengät niin ei siitä tule mitään ongelmaa...  Mutta toisaalta se ryijy on sen verran arvokas ettei viitsisi riskeerata...  Kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ryijyhän on ihan verrattavissa mattoon,ei se mitään seisomisesta kärsi,tietty noin vaaleaan voi tartua likaa,jos sitä kengissä on.

Itse mietin menisimmekö vanhempieni vihkiryijyn päällä naimisiin,olisi perinteitä ja kunnioittaisin siten kuollutta isäänikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka tämä ryijy-keskustelu onkin ollut vähän aikaa rauhassa kerron tiivistetysti ryijyistä ja niiden historiasta, vaikkapa sitten vastaisuuden varalle  :)

Alunperin ryijyt tulivat Suomeen viikinkien mukana, muistaakseni lähinnä viittojen muodossa. N. 1500-luvulla ryijyt otettiin käyttöön sängynpeittoina ja rekimatkojen lämmikkeenä, siis ryijyt olivat selkeitä käyttöesineitä. Tuona aikana ne kuitenkin tulivat paksummiksi ja aina vain koristeellisemmiksi. Koriste-esine ryijystä tuli 1700-luvulla, 1900-luvun alussa suurta huomiota sai Gallen-Kallelan Liekki-ryijy Pariisin maailmannäyttelyssä.

Vihkiryijy kuului aikaisemmin useimmiten morsiammen kapioihin. Käsittääkseni sotien aikana harvoilla morsiammilla oli enää varaa omaan ryijyyn, siispä eri tahot ryijyjä lahjoitettiin seurakunnille jotta kaikki halukkaat saivat sellainen käyttöönsä vihkimisen ajaksi.

Aikaisemmin tässä ketjussa joku arveli että joka paikkakunnalla on oma ryijy, se ei minun tietääkseni pidä paikkaansa, joillakin paikkakunnilla tai kylillä on kuitenkin omia ryijyjä. Kansallispukujen kohdalla taitaa olla yleisempää tuo "joka kylällä oma"-tapa.

Ryijyt jaetaan muutamaan "ryhmään": kansanomaiset-ryijyt (esim. paikkakuntien omat ryijyt), jugend-ryijyt (esim. Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, kookkaita, usein kansallisromanttista tyyliä) sekä modernit ryijyt (esim. Sirkka Könösen ryijyt).

Vielä pikainen kuvaus tekotavoista joita on kaksi. Kangaspuilla kutoen, siis materiaalina on pohjakude sekä näkyviin tulevat eri väriset langat. Vuorotellen pujotellaan lankoja ja kudotaan välikudetta. Toinen tekotapa on ommellen, jolloin pohja on jo valmiiksi kudottu, tähän tapaan ei siis kangaspuita tarvita.

Toivottavasti tästä on apua vastaisuudessa  :D

Meille tulee kirkkoon juuri tuo Saarisen Ruusu-ryijy jonka olemme äitini ja isoäitini kanssa tehneet yhdessä. Toivottavasti vielä minun lapsenlapsenikin voivat käyttää tuota ryijyä vihkipäivänään  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisipa ihanaa tulla vihityksi sukuryijyn päällä... meillä ei sellaista kuitenkaan ole  :( , joten kirkon ryijy on papin mukaan automaattisesti asetettu alttarin luokse vihkimistä varten.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saimme lahjaksi vihkiryijyn, jonka päällä meidät vihittiin. Vihkiryijymme on kovin erikoinen, ja saa nähdä suostuuko jälkikasvumme sitä käyttämään omissa häissään sitten joskus..  ;D Vihkiryijy on kopio tekijän kotona olleesta ryijystä, joka on mielestäni maailman ihanin... Siinä on yksi mulkosilmäinen kirahvi... Se on upea, ja sopii loistavasti kotiimme.  :-X

Alunperin ryijyn tekijä sanoi, ettei haluamamme malli mitenkään sovellu vihkiryijyksi, mutta yllätys oli suuri, kun alttarille astellessni näin tuon kirahvin lattialla. Kuvissa näkyy miten morsian nauraa alttarille astuessaan...  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen pitkään haaveillut tekeväni itse ryijyn. Ajatus vihkiryijystä kuulostaa hyvältä. Toisaalta tuli tätä ketjua lukiessa mieleen, että voisi myös ottaa vihkiryijyksi käyttöön nyt jo edesmenneen äitini tekemän ryijyn. Kun kuitenkin jotenkin haluan häntä elämäni tärkeänä päivänä muistaa...

Etenkin, kun itseni tunnen, oman ryijyn valmistumiseen voi vierähtää tovi jos toinenkin ja jos muutkin häähössäykset vie aikaa, niin hääpäivä pitäisi ensi syksyn sijasta asettaa useamman vuoden päähän jos tahtoo oman ryijyn päällä seisoa  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie oon tässä kovasti suunnitellu että suunnittelisin ja kutoisin itse vihkiryijyn. Saa nyt nähdä miten aika riittää ja rahat että käynkö siihen urakkaan. Mutta jos en saa sitä tehtyä niin sitten ei tule ryijyä ollenkaan kun en vain halua kirkon lainaryijyä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kirkossa on oma ryijy ja sen päällä meidät vihitään! Olis ollut ihana ottaa mummoni tekemä ryijy vanhemmiltani lainaksi, mutta se kun on sen verran vaalea, niin en uskaltanut, kun pelkäsin sen likaantuvan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä on Nilsiän kirkon vihkiryijy..

vihkiryijy.JPG

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko totta että morsiamen (tai kenen tahansa) olkapäät eivät saa näkyä kirkossa?  Minulla on puvussani vain sellaiset naruolkaimet, joten pitääkö hommata joku huivi peittämään olkapäät?  :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täältä löydät Stilissiman Hannan vastauksen samaan kysymykseen

http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1108964778

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ainakin omalta osaltani, että kun menen esiintymään kirkkoon, niin en koskaan mene sinne hihattomassa puvussa ilman jotain hartiahuivia tms.

Huivihan voi olla vaikkapa ihan ohut ja vaikka läpinäkyväkin, kunhan se peittää vähän.

Olen toki ollut monissa häissä, joissa morsiamella on ollut avoin puku, mutta tuo ylläoleva on minun henkilökohtainen mielipiteeni, eikä suinkaan ainoa oikea  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullakin on avoin korsettiyläosainen puku. Ajattelin ommella organsasta ohuen puvun alaosan värisen huivin, ja huivia ajattelin pitää vain kirkossa.

Niinkuin Laulaja sanoi, jokainen tyylillään, mutta kyllä minusta olisi "outoa" mennä kirkkoon kovin paljastavassa asussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoisin, että kirkkovihkimisen tarkoitus ei ole näytellä itseään ja paljasta ihoa. Kirkossa tulisi näinollen noudattaa soveliaisuussääntöjä ja etikettiä - jonka mukaan olkapäät eivät saisi olla paljaina.

(tämä on sitten minun mielipiteeni)

Mielestäni riittää, jos on esim. jokin huivi tai jos huntu peittää olkapäät.

Morsian on aivan varmasti yhtä kaunis olkapäät peitettynä kuin paljaina. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näillä näkymin minulle tulee ns. off-shouders puku, jossa on pitkät hihat. En todellakaan aio lähteä peittämään olkapäitäni ihankuin ne olisivat jotenkin syntisiä  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä tyttö, joka viihtyy joka sunnuntai jumalanpalveluksessa, eikä silti koe painetta olkapäiden peittelyyn.  :)  Voi tietysti olla, että tulee vielä mieli muuttumaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en saa hartioitani peitettyä, sillä kukkalaite tulee vasemmalle olkapäälle ja olkavarrelle niin etten voi laittaa ylöskiinnittyvää huntua tai ottaa mitään huivia. Pukuni on olkaimeton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos mielestänne näytätte kauniimmalta ilman huovia, olkaa ilman huivia. Se on teidän päivä prinsessana!

Share this post


Link to post
Share on other sites

:o

Itse menen olkapäät paljaina. Jessus, miksi joutuisin häpeilemään herran talossa?! Miksi kirkossa muka ei saisi "näyttää" itseään ees morsiamena? Ei kyse ole mistään varietee-näytöksestä vaan kunniallisesta tapahtumasta joka varmasti on kirkonisien mieleen (että mennään nykyaikana vielä kirkossa naimisiin eikä esim. maistraatissa joka on kovasti yleistymässä).

Etiketit muuttuvat ajassa ja me toivottavasti niiden mukana. Jos niitä lähdetään viilaamaan, tulee kimuranttia (vrt. huntu neitsyen asuste).

Vietetään sellainen päivä kun on itselle sopiva!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enpä kyllä ajatellut olkapäitä peittää. Itseasiassa ei tullu edes mieleen... :P Ulkomailla tilanne on eri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now