Jump to content
Naimisiin.info

Odottamattomia reaktioita kihlausuutisiin?


Illuusian.unelma

Recommended Posts

Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti meidän kihlausuutiseen :)

 

Pari kaveria vaan ei ole kauheasti ottanut kantaa.. En tiedä miksi, koska kateellisuuden ei pitäisi olla syynä, kun molemmat ovat myöskin kihloissa tahoillaan. Ehkäpä kuitenkin se, että heillä ei ole vielä häistä tietoakaan ja me mennään naimisiin puolen vuoden päästä kosinnasta..

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Molempien vanhemmat olivat iloisia ja onnittelivat (puhelimitse). Omista (naispuolisista) ystävistä/kavereista kaikki muut paitsi yksi ovat lähettäneet ihania huutomerkillisiä ja sydämillä varustettuja reaktioita ym. ja onnitteluviestejä. Odottamattoman reaktio tuli siis yhdeltä vanhimmista ystävistäni, jolle ihan soitin. Hän sanoi "aha, no onneks olkoon" ja samantein antoi ymmärtää, että häiden suunnittelu tulee olemaan hänelle ikävää ja viittasi toisten häihin, joissa varmasti on kivaa, mutta ei sanonut mitään meidän häistä. Olin ajatellut häntä toiseksi kaasoksi, mutta ei näköjään kannata pyytää, kun jo uutisen kuultuaan oli päättänyt, miten käyttäydyn morsiamena ja miten kurjat meidän häistä tulee. Vieläkin surettaa tuo reaktio.  :mellow:

Link to comment
Share on other sites

Meillä "kihlausuutinen" meni siten, että laitettiin perheelle/muutamalle läheisimmälle ystävälle tekstiviestillä (kaikki asuvat eri puolilla Suomea ja minun vanhemmat eronneet ja haluttiin kuitenkin kaikille kertoa samaan aikaan), että mennään naimisiin reilun kahden kuukauden päästä. Kaikki osasi vissiin vähän jo odottaa uutista, joten keltään ei tullut valtavan yllättynyttä reaktiota, positiivisia reaktioita kuitenkin kaikilta!

Link to comment
Share on other sites

Mä yllätyin positiivisesti, kun mentiin viettämään joulua appivanhempien luo niin appiukkokin tuli HALAAMAAN ja onnittelemaan, vaikka ei ole mikään halaileva tyyppi :D Anoppi oli ostanut lahjankin ja oma äiti sekosi enemmän kuin olin kuvitellut. Jossain vaiheessa tuntui, että äidillä on enemmän kiire saada meidät naimisiin kuin minulla vaikka meidän kihlauksesta hääpäivään ei nyt lopulta tule kuin vähän yli 6kk :D

 

Kerroin äidilleni seuraavana päivänä lähettämällä kuvan ruususta ja sormusrasiasta. Äiti soitti sitten innoissaan ja sanoi, että viestiäänen kuullessaan se oli ajatellut, että nyt se ilmoittaa menneensä kihloihin  ;)

Oli mun syntymäpäivä ja mies tuli viettämään sitä mun luo Helsinkiin, jossa opiskelin muutaman kuukauden joten pientä spesiaalitapahtumaa oli toki ilmassa, mutten ihan noin erityistä syntymäpäivää ollut odottanut. 

 

Omille vanhemmilleen mies oli kertonut jo keväällä, että aikoo kosia ja vielä maininnut asiasta, kun luokseni Helsinkiin lähti, joten anoppi osasi onnitella ilmoittamattakin. Tuolloin elettiin jo joulukuuta, eli aika kauan oli mielessään kypsytellyt. Onneksi anoppi osasi olla paljastamatta siinä välissä :D

Edited by Lidda
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Me ilmoitettiin perheille lähettämällä kuva sormuksista, ja molempien perheet olivat kyllä kovin iloisia ja äidit soittivat onnitellakseen. Vieläkin vain naurattaa, kun isä ja 2 pikkuveljeä reagoivat whatsappiin seuraavasti:

Veli 1: Onneks olkoon! :)

Veli 2: Onnee. Älä sit *Veli 1* mee raksalle kun ollaan matkalla terveyskeskukseen.

Veli 1: Mitä te toheloitte siellä tontilla ja kuka?

Veli 2: *Kuva turvonneesta pikkurillistä* 5/5 iskän pikkurilli

Isäni oli siis nuorimpien veljien kanssa ollut raksaamassa perheen uutta taloa, kompastunut ja telonut sormensa melko pahasti. Olivat olleet autossa matkalla terveyskeskukseen, kun kaikilla oli kännykät piipanneet, ja isi oli kysynyt veljiltä, että mitä sieltä tuli: "Emmätiä, joku sormuskuva" XD Isä oli kyllä heti tajunnut ja käskenyt onnittelemaan, ja samalla ilmoittamaan kolmannelle veljelle raksa-tilanteesta. Perhe-Whatsapp<3. Joku toinen olisi voinut tietysti tästäkin loukkaantua, että kuitenkin iso uutinen jää arkisten asioiden jalkoihin, mutta mun mielestä tää kuvastaa niin hyvin meidän perhettä, ettei paremmin vois olla :D

 

Se, mistä vähän hämmennyin, oli mummini reaktio. Soitin hänelle pian kuvien lähettämisen jälkeen, että saisi kuulla uutiset suoraan minulta, ja hänen vastauksensa ilmoitukseen oli "TÄH?!?" ja melkein vihaiselta kuulostavalla äänellä. Ymmärrän, etten ikinä ole vaikuttanut perinteiseltä naiselta, joka hinkuisi naimisiin, mutta toisaalta, kun itse olen alusta asti tiennyt päätyväni naimisiin juuri tämän miehen kanssa, ja seurusteluakin on takana kolme vuotta, niin tuntuu kummalta, että se tulee jollekin järkyttävänä yllätyksenä. Onneksi mummi toipui järkytyksestään nopeasti, ja tajusi sentään onnitella, vaikka siirtyikin sitten hieman katkeran kuuloisesti muistelemaan omaa kihlautumistaan (mummi ja vaari ovat kyllä edelleen naimisissa, mutta avioliitto ei ole ollut kaikkein onnellisimmasta päästä, joten siinä mielessä ymmärrän mummin reaktion: hän kai toivoo, etten itse päätyisi onnettomaan liittoon).

 

Kaikista muista reaktioista jäi siis oikein hyvä mieli, ja erityisesti lämmitti sulhasen suvun lämmin vastaanotto, mutta tuo puhelu mummini kanssa kaihertaa mieltäni vielä näin puolen vuoden jälkeenkin :/

Link to comment
Share on other sites

Reaktiot on ollu pelkästään positiivisia! Ihanaa kun vanhemmiltakin tuli onnen kyyneleitä! Töissä kun kerroin naislaumalle kihlauksesta alkoi kiljuminen, onnittelut ja kaikki ryntäs porukalla halaamaan! Molempien ystävät ja sukulaiset on ollu kans onnellisia meidän puolesta. Yks parhaista kavereista kyllä vastas vaan että onnea. Ilman hymiöitä tai mitään.. Se oli pikku pettymys.. Odotin jotenkin enemmän. Ehkä pientä kateuttakin voi olla mukana kun hän on odottanut miehensä kosintaa kohta 15 vuotta.. Eikö silti ystävän puolesta voi olla onnellinen..?

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Samana päivänä kun kihlauduimme niin järkkäsin perheeni samaan tilaan ja annoimme heidän huomata sormuksemme... Kaikki itkivät ja onnittelivat.. Toinen siskoistani sekosi onnesta... Mutta sitten toinen siskoni (jo naimisissa yms.. Ei pitäisi olla katkera) alkaa mököttää ja yhtäkkiä poistuu paikalta sanaakaan sanomatta... Seuraavana päivänä yritin kuulostella mikä on hätänä koska minulle itselle tuli paha olo.. Mutten saanut mitään irti. . Niinkö mitä hittoa... Muut perheeni jäsenet on innoissaan kanssani järkännyt juhliamme mutta tämä sisko ei ole korvaansa lotkauttanut.. Yrittää saada muita siskoja tekemään hänen kanssaan jotain juuri kihlajaispäivänä ja teeskentelee ettei muista milloin kihlajaiset ovat... Suoraan sanottuna v*tuttaa kun tietää että koko juhlat menee siinä kun katsot tuota mököttäjää.

Olen myös saanut yhden "onnittelun" "noh.. Otetaan osaa.. Ookko sää nyt muka rakastunu?" onneksi se pariskunta on muutenkin jotenkin yksinkertaisia ettei heiltä voinut muuta odottaa.

Paras ystäväni ei ole edes soittanut.. Onnitteli vain lyhyesti viestillä johon olin hyvin pettynyt.. Toki ymmärrän että hän on katkeroitunut sinkku joka haluaisi myös miehen mutta eikö kuitenkin voisi olla edes parhaan ystävänsä puolesta onnellinen?

Loput onnitteluista ja reaktioista onkin sitten ollut tosi positiivisiä... Anoppi soitti huutoitku puhelun ja en tahtonut saada selvää muutakun "onnellinen.....ihanaa.. " :)

Edited by urpomaakari
Link to comment
Share on other sites

^Se on kyllä surku, miten jotkut läheiset onnistuu masentamaan näinkin ihanan asian omalla käytöksellään :( Omat parhaat ystävät eivät ole vieläkään kyselleet mitään, ei edes, että miten tapahtui tai olenko alkanut suunnittelemaan häitä, saati soittaneet. Eipä tosin vanhemmatkaan enää ensimmäisen reaktion jälkeen.. Anoppi oli ihan yllättynyt, kun sanottiin, että ensi kesänä mennään naimisiin (sitä vartenhan mentiin kihloihin...). Ja äiti ei kysynyt edes, miten kosittiin eikä kommentoinut mitään, kun näytin ainoan tyttärensä ekaa sovituskuvaa. :( Jotenkin olin kuvitellut varsinkin äitini ja ystäväni käytöksen erilaiseksi.

 

urpomaakariEhkä olisikin parempi, jos tämä sisko "unohtaisi" kihlajaiset eikä tulisi niihin? Oliko hänellä jotenkin kurjat häät tai kihlautuminen? Tai jotain sulhoa vastaan?
Link to comment
Share on other sites

Ajattelin myös, että jos urpomaakari kysyisit siltä mököttäjäsiskolta ihan suoraan, onko hän jotenkin pahastunut kihlauksesta, ja että haluaako hän asioitten niin ollen ehkä jäädä pois juhlasta.

Link to comment
Share on other sites

Silloin kun kihloihin mentiin, niin anopin asenne oli "mitä te olette menneet tekemään". Muut olivat kyllä iloisia puolestamme.

 

Nyt kun kerroimme suunnittelevamme häitä, emme saaneet oikeastaan minkäänlaisia reaktioita.. Isäni vain naurahti. Äitini jopa kysyi, "onko se kosinut tai jotain?" Vastasin vaan että kyllä, silloin lähes 7v sitten. :wacko:  Anopin reaktiosta en tiedä, kun jätin sulhasen vastuulle asiasta kertomisen. Ilmeisesti oli ihan hyvällä mielellä kuitenkin tällä kertaa ollut :ph34r:  Kerromme sulhasen isälle seuraavan kerran tavatessamme.

Onneksi äitipuoleni on ollut hyvin kiinnostunut ja kysellyt paljon, vierasmääristä ja muista juhliin liittyvistä asioista. Hänelle onkin mukava jutella suunnittelujen etenemisestä :)

Link to comment
Share on other sites

Hän on aina pitänyt miehestäni ja eikä muutenkaan pitäisi olla omista kihloista/häistään suu mutrulla koska itse sai päättää ihan kaiken. Ihmetellään edelleen hänen reaktiotaan oikein porukalla... Mutta mietimmekin että hän on aina ollut meistä se kylmin ja kateellisin... Myös lapsuudestaan on kovin katkera.. Tosin me muut ei vain edelleenkään ymmärretä miksi. Kysyin äidiltäni että oliko siskoni juhlissa jotain vikaa mutta oli sitä mieltä että yhtä paljon häntä on autettu ja hänelle tehtiin hääpuku... Eli äitini maksoi ja teki joten ei pitäisi olla siitä kiinni.

Olen päättänyt hänen antaa olla kuten yleensäkin... Hän on niin voimakas persoona.. Ennenkaikkea erittäin tulinen :D ajattelin että mököttäkööt jos tuon ikäinen ihminen vain kehtaa... Uskon kuitenkin että on katkera siitä että mieheni HALUSI kihloihin toisinkuin omansa.

Link to comment
Share on other sites

Kihlajaiset menivät hyvin ja siskokin alkoi käyttäytyä taas normaalisti MUTTA... Kihlajaisten jälkeen äitini sanoi "vaikka on kihloissa niin ei voi olla varma ettei toinen lähde..." sekä samassa lauseessa puhui mieheni entisestä suhteesta... Niinkö huh huh... Joskus tuntuu että olen ympäröity ihmisillä jotka ei yhtään ajattele. Totesin vain että koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää mutta jos aidosti rakastaa ja on yhteistä tahtoa (jota löytyy näin 5 vuoden jälkeenkin) niin sillä mennään pitkälle. Tosin jäi korpeamaan tuollainen kommentti kivan päivän jälkeen.

Link to comment
Share on other sites

Minut yllätti vain se, miten moni antoi kihlajaislahjan. Jotenkin olin mieltänyt kihlautumisen "vain" minun ja mieheni väliseksi lupaukseksi avioliitosta ja luulin, että lahjoja tulee vasta sitten häissä. Kihlajaisemme olivat käytännössä sellaiset, että kerroimme vanhemmillemme, kun olimme kaikki koolla. Lahjoja alkoi tulla siis kihlajaisten jälkeen sekä vanhemmilta, sukulaisilta että kavereilta perheineen kun sana levisi.

Link to comment
Share on other sites

Hea vähän sama ilmiö meillä. Emme halua pitää kihlajaisia ja olemme vain kertoneet lähipiirille sopivien hetkien tullen. Silti meille annetaan kihlajaislahjoja. Esim. mummoni ilmoitti tänään haluavansa ostaa meille luumupuun  :girl_haha:

 

Ja sitä ennen hän piti pienen puheen, jossa varoitteli että kaikki karikot ovat vasta edessäpäin  :girl_sigh: Äitini oli minulle ihan iloinen, mutta siskolleni oli kuulemma huokaissut, että "Jaa-a, kai sitä pitää mennä sitten häihin kahden vuoden päästä ellei mitään pahaa satu".

Link to comment
Share on other sites

Juu, sama täällä! Vanhemmat ja muutkin lähisukulaiset on kyselly, mitä halutaan lahjaksi eivätkä oikein tahdo uskoa, ettei mitään (korkeintaan lupauksen tulla sitten häihin). Äidille on sitten lahjoja antaneet esim. mun kummiperhe ja tuttavaperhe. Minäkin luulin, ettei enää kihlajaislahjoja normaalisti anneta, tai korkeintaan ihan lähisukulaiset.

Link to comment
Share on other sites

Tämä ei ehkä ole aivan täysin oikea ketju tälle asialle, mutta samaa asiaa se kuitenkin on...

 

Eli mehän mennä täräytettiin miehen kanssa salaa naimisiin kesälomalla. Kukaan ei tiennyt meidän suunnitelmista. Olemme saaneet hurjasti onnitteluja ja kaikki ovat olleet iloisia ja onnellisia meidän puolestamme.

Yksi ystävä kuitenkin surettaa mua. Tämä tyttö on pitkässä parisuhteessa, ovat olleet yhdessä pitempään kuin me. Hän on useasti sanonut, että odottaa kosintaa ja tahtoisi mennä naimisiin. Hän onnitteli ja halasi minua, mutta näin surun hänen silmistään ja kun kaikki kyselivät minulta häistämme ja kaikesta siihen liittyvästä, niin hän oli aivan hiljaa ja surullisen näköinen. Mun jotenkin tuli niin surku hänen puolestaan! Tuntuu jo kurjalta itsekin hihkua onnesta, kun toinen on ihan maassa ja sellaisella asenteella, että "mä en koskaan pääse naimisiin"...

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Minäkin menin ihan hämilleen, kun saatiin kihlajaislahjoja. Kun olin ihan 100% luullut, että lahjoja saa sitten kun mennään naimisiin. Monet voivotteli, että heidän lahjansa nyt on "tämmöinen ja tommoinen puutarhajyrsin", vaikka eihän me tosissaan edes osattu mitään korttia kummempaa odottaa.  :girl_haha:

 

Vähän toisaalta odotin enemmän riemua ja iloa etenkin äidiltäni, joka on tunteellinen ja dramaattinen. Toisaalta pikkusiskolta pääsi itku, mikä on ehkä iloa aidoimmillaan niinkin herkältä ihmiseltä. Isosisko meinasi pakahtua kun sai "uuden siskon". Puoliskon perhehän ei sitten edes tiedä mitään koko hommasta, eivät ole meihin erityisen ihastuneita, eivätkä hienotunteisesti kommentoi suhteemme etenemistä suuntaan tai toiseen.

 

Sydäntä lämmitti sitten isoisän romanttinen "Ootte sitten semmosia, no jos menee tappeluksi niin erotkaa ja ottakaa miehet itsellenne."

Kiitos ukki, pidetäänpä mielessä! Mutta suurempi ele heiltä oli tulla koko kihlajaiskahveille, epäiltiin suvun kanssa, että eivät tule lainkaan. Ja mummi supisi varovasti ukilta salaa, että olkaa mimmosia ootte, kunhan ootte onnellisia, vaan se on tärkeää. Kiitos mummi.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Olen itse vähän ehkä pettynyt kaveripiirin reaktioon. Mies sai puheluita ja viestejä ja omat kaverini (paria seuraavana päivänä kasvotusten nähtyä lukuunottamatta) ovat iloisesti olleet hiljaa. Hieman ehkä kateellisena seurasin miehen puhelimeen vastailua sohvalta.

 

Mummoni oli mitä mainioin: hän selitti innoissaan tädilleni että kihlat on vaihdettu. Valitettavasti meni nimet sekaisin ja hän sanoi siskoni ja mieheni menneen kihloihin. :lol:  Täti oli lievästi hämillään tilanteesta, kun emme olleet hänelle vielä ehtineet sanoa mitään. No, näitä sattuu. :P

Link to comment
Share on other sites

Miehen suku ja hänen vanhempien tutut alkoivat pommittaa meitä viesteillä facessa, vaikkemme olleet siellä asiasta mitään hiiskuneet. Samalla siis monet meidän kaverit saivat tietää kihlauksestamme ja suurin osa oli todella yllättyneitä, mutta toki alun ihmettelyn jälkeen olivat kovasti meitä onnittelemassa. Me emme olleet osanneet odottaa, että ilmoitettuamme perheillemme tieto leviäisi samantien nettiin, mutta kai tää on nyt sitä nykyaikaa sitten. Molempien vanhemmat ja suku otti tiedon ilolla ja innolla vastaan, joten sen vuoksi kai he olivat sitä heti myös nettiin toitottamassa kaiken kansan nähtäville.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 1 month later...

Hiukan jäi vaivaamaan sulhon puolen reaktiot, mies kun laski kuoharipullon pöydälle ja ilmoitti että olis aihetta juhlaan niin anoppi sekä miehen veli tuijottivat heti innostuneen näköisenä mahaani. Tyrkkäsin sitten vasemman käteni ojoon ja sanoin että kihlauduttiin, reaktiona oli "Ai... me jo luultiin että oot raskaana". Joo kiitti vaan, olin tehnyt hyvin selväksi että kesken opiskelujen ei lapsia (toivottavasti) tule ja joo tiiän että mulle kaikki lisäkilot kertyy navan ympärille...  :girl_cray2:

 

Onneksi noin muuten kaikki olivat uutisesta mielissään  :girl_dance:

Edited by FelineStripe
Link to comment
Share on other sites

Molempien perheet kyllä hämmästyksestä selvittyään onnittelivat ja vaikuttivat myös ihan iloisilta. Äitini tosin kysyi, että oliko tämä nyt vain tällainen kihloihin meno vai aiotteko ihan naimisiinkin. :girl_mad: Isovanhemmat sen sijaan yllättivät positiivisesti onnittelutekstarilla, mitään tekniikkaneroja kun eivät todellakaan ole. Kaverit ottivat uutisen ihan hyvin vastaan, osa heistäkin on jo ehtinyt kihlautumaan.  

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
×
×
  • Create New...