Guest Mary-Lydia

Häiden jälkeinen masennus ;)

171 posts in this topic

Tulihan sen jälkeen haikeutta, mutta meni ohi parissa viikossa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei oo ollut haikeutta, vaan ihanan rauhallista. Mä olen hieman liian kova stressaamaan ja häiden alla oli välillä aika kireetä meininkiä ja tuli tapeltua aika paljon. Nyt kun juhlat on juhlittu niin ei olla tapeltu oikeestaan ollenkaan, vaan vietetty ihanaa avioelämää.

Lisäksi olen kaasona elokuussa kälylleni, joten ihan kokonaan häätohinoita ei ole tarvinnut lopettaa vaan saan tällaisen pehmeän laskun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ollut mitään haikeutta, oli vaan ilo siitä, että nyt kaikki hössötys oli ohi. Meillä alkoi arki heti seuraavana päivänä vihkimisestä, joten aika näpsäkkä lasku oli... Nyt tulee sisustusbuumeja, yms..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kieltämättä on kyllä nyt vähän haikea olo - ei kuitenkaan mikään masennus. Toisaalta helpotus siitä, että ressi ja kiire helpotti. Päivä oli niin onnistunut ja ihana, että toista sen voittanutte tuskin tässä elämässä tulee! Meillä kuitenkin suunnitteilla vielä pienimuotoinen juhla Suomessa eli ihan kokonaan ei vielä häähumusta tarvitse irtautua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jonkinlaista masennusta pelkäsin minäkin, mutta kaikki on mennyt oikein hyvin, eikä mistään masennuksesta ole ollut tietoakaan. Olo on helpottunut kaiken uurastuksen jälkeen ja on todella onnellinen olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minuakin pelottaa häiden jälkeinen masennus.

Olen saanut keskittyä häähumuun aika täyspäiväisesti kun opinnot ovat ohi ja työrintamallakin hiljaista. Kultsi taaskin sekä opiskelee että on töissä. Milläs muulla sitä päivänsä täyttäisi kuin Naikkareilla... Huolestuttaa sikäli kyllä häiden jälkeinen elämä. Onneksi lähdemme sitten pian häämatkalle, sitten tulee kaikki ne kuvien laittamiset, kiitoskortit ym. Ja sellaiset after-häät kuulostaa kyllä kivalta idealta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennustin etukäteen, että olen häiden jälkeen vaan tyytyväinen. Ja niin olenkin! On oikeasti tosi mukava muistella kivoja häitämme ja katsella valokuvia, mutta samalla tietää, ettei sellaisia tarvitse enää koskaan järjestää. Häät oli oikein onnistuneet ja juuri sellaiset kuin halusinkin, mutta en jää niitä silti kaipaamaan, vaan ne siirtyvät mukavien muistojen joukkoon.

Rouvan rooli sopii mulle paljon paremmin kuin morsiamen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ainakin tyytyväinen, kun häät ovat ohi. Päivä oli oikein ihana, mutta en kyllä enää haluaisi häitä järjestellä. Nyt on niin ihanaa, kun on taas oikein kunnolla aikaa olla tyttäremme kanssa ja ei aina tarvitse miettiä häitä ja sitä milloin ehtii kaikki asiat hoitamaan ja tekemään. Tämä rouvana elo sopii myös minulle paremmin, kuin morsiamen. Nyt voi taas suunnitella muita projekteja, kuten isomman asunnon hankkiminen, toisen lapsen hankinta... ihania asioita  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ainakin valtasi masennus häiden jälkeen. Vaikka en mitenkään hössännyt häiden takia, mutta jotenkin vain tuli ihan tyhjä olo. Ei ollut enää mitään miettimistä ja hoidettavaa

Mies lähti heti maanantaina töihin ja mä olin vapailla, joten arki alkoi heti - ihan kuin ei olis mitään häitä ollutkaan. Ja kaveritkin palasivat koteihinsa ympäri Suomea.

En ole masentuvaa tyyppiä, ja olinkin aika hämilläni koko tilanteesta. Mutta onneksi se ei kestänyt pitkään, ja varmasti siihen olisi auttanut, että olisi ollut heti häiden jälkeen kaikenlaista tekemistä - vaikka se töihin meno

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse aiheeseen vastaus: ei tullut haikeutta, häät olivat vain yhdet juhlat ja muitakin juhlia voi järjestää, vaikkei niitä morsiuspuvussa ja just samalla vierasporukalla juhlittaisikaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häistäni on viikko aikaa ja haikeus oli järkyttävä etenkin sunnuntaina illalla kun kaikki apulaiset olivat hävinneet kotoamme omiinsa. En voinut millään käsittää, että ne olivat nyt ohi. Itkin ja luin kortteja ja lahjoja uudelleen läpi. Mies vain otti päikkärit ja sanoi odottaneensa tätä rauhaa. Mun kauan suunnittelemani ja odottamani häät olivat ohi. Eniten haikeutta aiheutti se ettei niitä ole enää koskaan (toivottavasti tai ne ainakaan samanlaiset ole). Kaikki sujui enemmän kuin todella hyvin. Jälkeenpäin yksi iso moka on painanut mieltä; meillä jäi ottamatta kaikki perhekuvat eli me ja molempien perheet yms!!!! Mikään ei voi v------ttaa enempää kuin se. Saahan niitä kuvia muttei meidän häissä!

Ihana lukea, että jollain muullakin on sama vaivaa. Ajattelin sunnuntaina, että tällaistako se rouvaelämä sitten on ....jatkuvaa vollotusta! Nyt olen yrittänyt suunnata kohti tulevaa. Haluaisin järkätä vaikka yksivuotis hääpäivä bileet ja pukea päälleni hääpukuni (edes yläosan) niin saataisiin valokuva-asiakin hoidettua ettei tarvitse loppu ikää sitä murehtia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla se iski jo ennen häitä...ei enää huvita mikään järjestelyyn liittyvä..no on tässä touhuttukin jo puoli vuotta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle itelleni ei tullut häitten jälkeistä masennusta, mutta äidilleni tuli. Ilmeisesti kyse oli siitä, että hääjuhlat ja hänen odotuksensa eivät kohdanneet. Minun ja mieheni kannalta hääjuhlat menivät just niin kuin pitikin, joten me ollaan tyytyväisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli vaan ihanan helpottunut olo. Hääjuhla oli ihana, mutta sen järjestämiseen oli mennyt sen verran energiaa, että oli ihana vaan olla. Ja onnellisiahan me vieläkin ollaan, häistä n. 2 kk, ei ole paljon ehtinyt sitä kiirettä ja organisointia kaipaamaan. Kiva vaan, kun ehdimme keskittyä toisiimme ja omiin harrastuksiimme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Leijun jossain vaaleanpunaisessa pilvessä, onnellinen hymy jatkuvasti kasvoilla. Ja sormusta täytyy ihailla joka välissä. Naimisissa oleminen on ihanaa, mieheni maailman kultaisin. Kuinka tässä nyt masentunut voisi olla?!

Häiden järjestäminen ja odotus oli yksi ihana vaihe elämässä, mutta nyt odottaa entistäkin ihanampi vaihe avioparina!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Masennus iski, iski jo osittain hääpäivänä. Nyt häistä on huomenna viikko ja viimeiset kolme päivää ovat ollet aika masennusvoittoisia. Häissä ei kyyneleet pudonneet, mutta viimeiset päivät ovat kyllä korvanneet itkemättömyyden. :

Meillä häiden jälkeisen masennuksen aiheutti suurelta osin catering, joka mokasi aika pahasti. Vastuuhenkilö, kenen kanssa olimme 1½ vuotta keskustelleet ja antaneet myös hyvin tarkat toiveet, aikataulut, ohjeet yms. ei ollut paikalla sovitusti, eikä myöskään ohjeistanut vuokraamaansa henkilökuntaa ja kaiken kukkuraksi antoi vielä väärät aikataulut heille. Mitäs siinä, olivat pihalla kuin Ellun kanat. Siinä sai sitten itse päivän ohjeistaa, valvoa ja kertoa henkilökunnalle, että mitä missäkin vaiheessa. Seurustelu yli 100 juhlavieraat kanssa ja toimiminen "työnjohtona" eivät oikein toimi samaan aikaisesti.

Häävieraat kärsi(varsinkin allergikot, joilta ruokasähläämisten vuoksi mm. vietiin ruokaa buffapöydästä liian aikaisin pois ja osa unohdettiin tuoda kokonaan), me molemmat kärsimme ja kaasot joutuivat juoksentelemaan meidän ja keittiön väliä. Reklamaatiokeskustelu oli jokseenkin asiaton cateringyrittäjän puolelta ja morsian sai kuulla (ei niin mairittelevia) vertauksia itsestään muihin morsiamiin.

Nyt sitten ihanan onnellista häiden jälkeistä aikaa vietän silmät punaisina, mieli maassa kun niin tarkasti suunniteltu ja pitkään odotettu päivä menee osittain mönkään vastaavan vuoksi. Kun sitä ei takaisinkaan saa ja vääryyksiä korjattua. Ja jälkiselvittelyt tänä ruusunpunaisena aikana eivät ole kovin mukavia.

Mutta pelastuksena masennukseen on, että Mies on ihana ja yrittää piristää ja onnistuukin siinä erinomaisesti. Ja päivä muuten oli hieno ja onnistunut! Joten kunhan masennus poistuu, niin muistot ovat hyviä ja onnellisia! Ja huomennahan voi aina viettää ensimmäistä viikko naimisissa-hääpäivää

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei tullu häiden jälkeistä masennusta. Mentiin häiden jälkeen suoraan mökille viikoksi, kun oli vielä lomaa jäljellä, joten se aika meni ihan vaan rentoutuessa ja häitä muistellessa. Koko hääpäivä meni niin hyvin ja yli odotusten, että ehkä siksikään ei ollut syytä masennukseen. En kyllä odottanut etukäteenkään mitään "häämasennusta", koska itseasiassa odotin jo ennen häitä, että häät olisivat ohi, ettei tarvitsisi enää stressata mistään:) Eli häiden jälkeen olin vaan onnellinen, että kaikki häähumu on onnellisesti takanapäin ja voi taas keskittyä normaalin elämään

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies jutteli heti häiden jälkeisenä päivänä, että on tyhjä olo. Mulla ei vielä silloin tuntunut tyhjältä, koska lähdimme heti alkuviikosta häämatkalle ja olin odottanut sitä hääpäivän lisäksi kovasti. Pari päivää ennen kotiin paluuta iski pieni haikeus. Tuli kotonakin semmonen olo, että pitäisi keksiä jotakin ohjelmaa tai järjestämistä, ettei vaan aika tulisi pitkäksi. Jälkeen päin ajatellen työt ovat vieneet hyvin ajan, että ei tässä mitään ylimääräisiä ole tarvinnut järjestellä. Silloin tällöin tuntuu haikealta, kun muistelee hääpäivää. Kaikki oli niin äkkiä ohi. Hieno kesä oli kokonaisuudessaan eikä hääpäivää ja matkaa unohda koskaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miä pelkäsin, että häiden jälkeen tulee sellainen "tässäkö tää nyt oli?"-fiilis, mutta eipä tullutkaan, on vaan vähän haikea olo. Oli niin ihanat häät, että muistelen niitä kaiholla varmaan lopun ikääni

Meillä ei mitään hirveetä hössötystä häiden alla ollut, päivämäärä päätettiin vasta kesällä ja valmistelut aloitettiin ehkäpä pari kuukautta sitten. Silti kaikki meni niin kuin pitikin ja ehkä vielä vähän paremminkin. Sitä paitsi eihän niitä häitä pitäisi jäädä haikailemaan, tästähän se vasta alkaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla iski haikea olo jo jokseenkin hääpäivän iltana  :P johtuen ainakin osittain todella vaikeasta suhteesta isäpuoleeni, joka siis häissäkin oli paikalla.

Toinen ja surullisempi tapahtuma, joka on vienyt kaikkien ajatukset pois naimisiin menosta, on sulhasen isän terveyden romahtaminen häitä seuraavalla viikolla ja kuolema 3 viikkoa häiden jälkeen. Hautajaiset ovat nyt parin päivän päästä eikä joulufiiliksestä olet tietoakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipparallaa. Häistämme on kulunut kohta 2kk ja sanotaanko ihan suoraan, ettei tuo naimisiin meno ole mitään muuttanut. Sen vain, että sukunimeni muuttui ja olen rouva. Tietysti on ihanaa esitellä uutta hienoa timanttisormusta ja jutella häistä aviomiehen ja kavereiden kanssa... Masennusta ei sentään ole, mutta tosiaan, tuli häiden jälkeen sellainen fiilis, että no hö, tässäkö se oli, niin paljon rahaa ja aikaa meni häiden suunnitteluun ja nyt se on ohi!

Itse ajattelin tosiaan sellaista after wedding -iltaa, meillä on kotona vielä pari pulloa viiniä ja oluttakin jäi ihan kiva määrä. Mutta enpä tiedä mitä mieheni tästä ideasta tykkää, hän kun on sellainen rauhallisten koti-iltojen sankari, ettei mistään pippaloista ynnä muista illanistujaisista välitä niin kovasti...

Häämatkaa tässä odotellaan, omat vanhemmat sen järkkäävät. Kuulemma johonkin Eurooppaan ja vasta keväällä. Hö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei masenna, ei ole edes haikea olo, vaikka vähän jossain vaiheessa sellaista pelkäsin. Kumma kyllä, vaikka meidän hääpäivä oli jotakuinkin täydellinen, en edes sitä juurikaan muistele, ainakaan vielä. Tuntuu, että tärkeämpää on nyt nauttia tästä hääpäivän jälkeisestä tilasta, jossa uusi sukunimi jaksaa joka kerta sykähdyttää ja kutsumme koko ajan toisiamme "aviomieheksi" ja "vaimoksi"  

Meillä häät todella muutti elämää, niin konkreettisesti kuin tuolla henkisellä puolella, joten tämä avioelämään totuttelu on sen verran ihanaa, ettei häitä haikaile. Vaikuttaa varmasti sekin, että koko ajan olemme olleet ensisijaisesti menossa naimisiin, emme järjestämässä häitä...  

Share this post


Link to post
Share on other sites

voih... vielä kerran kun saisi pukea sen ihanan valkoisen puvun päälle...  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon tällä hetkellä todella onnellinen et kaikki se häähumu ja hössötys on vihdoin ohi. Oli ihana palata maanataina heti arkeen  ja lähetä kohti uusia seikkailuja. Hääpäivää on todella ihana muistella jälkeen päin, vaikka siitä ei olekkaan aikaa vielä edes viikkoa... Me kuitenkin elettiin alusta asti sille ajatukselle et päästään vihdoin naimisiin ja saadaan sama nimi kuin itse ajatukselle häistä ja päivästä prinsessana... On ihan kuulla miehen sanovan mua Rouva XXX

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei nyt onneks masenna, mutta vähän tyhjä olo kyllä vielä on, häistäkin on kulunut jo viikko. Jotain pitäis saaha järjestää, vaikka toisaalta työt pitää niin kiireisenä, ettei oikein ennättäis, mut silti vaan pitäis, jäi jotenkin tuo juhlien järjestämis-juttu vähän päälle. No ehkä se tästä helpottaa pikku hiljaa, kohta on viikko lomaa ja sit enää kuukaus häämatkaan.. Jos vaikka miettis, että miten muuttais olohuoneen kulahtanutta ilmettä.. onhan sekin jo jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now